Skip to main content

Full text of "Suomalais-ugrilaisen muinaistutkinnon alkeita ..."

See other formats


Google 



This is a digital copy of a book that was prcscrvod for gcncrations on library shclvcs bcforc it was carcfully scannod by Google as part of a projcct 

to make the world's books discoverablc onlinc. 

It has survived long enough for the copyright to cxpirc and the book to enter the public domain. A public domain book is one that was never subject 

to copyright or whose legal copyright terni has expired. Whether a book is in the public domain may vary country to country. Public domain books 

are our gateways to the past, representing a wealth of history, culture and knowledge that's often difficult to discover. 

Marks, notations and other maiginalia present in the original volume will appear in this flle - a reminder of this book's long journcy from the 

publisher to a library and fmally to you. 

Usage guidelines 

Google is proud to partner with libraries to digitize public domain materials and make them widely accessible. Public domain books belong to the 
public and we are merely their custodians. Nevertheless, this work is expensive, so in order to keep providing this resource, we have taken steps to 
prcvcnt abuse by Commercial parties, including placing lechnical restrictions on automated querying. 
Wc also ask that you: 

+ Make non-commercial use ofthefiles We designed Google Book Scarch for usc by individuals, and we request that you use these files for 
person ai, non-commercial purposes. 

+ Refrainfivm automated querying Do nol send aulomated queries of any sort to Google's system: If you are conducting research on machine 
translation, optical character recognition or other areas where access to a laige amount of text is helpful, please contact us. We encourage the 
use of public domain materials for these purposes and may be able to help. 

+ Maintain attributionTht GoogXt "watermark" you see on each flle is essential for informingpeopleabout this projcct and helping them lind 
additional materials through Google Book Search. Please do not remove it. 

+ Keep it legal Whatever your use, remember that you are lesponsible for ensuring that what you are doing is legal. Do not assume that just 
because we believe a book is in the public domain for users in the United States, that the work is also in the public domain for users in other 
countiies. Whether a book is still in copyright varies from country to country, and we can'l offer guidance on whether any speciflc use of 
any speciflc book is allowed. Please do not assume that a book's appearance in Google Book Search means it can be used in any manner 
anywhere in the world. Copyright infringement liabili^ can be quite severe. 

Äbout Google Book Search 

Google's mission is to organize the world's information and to make it universally accessible and useful. Google Book Search helps rcaders 
discover the world's books while helping authors and publishers reach new audiences. You can search through the full icxi of this book on the web 

at |http: //books. google .com/l 



Google 



Tämä on kauan vain kirjaston hyllyssä olleen kirjein digitacilinen kappale, jonka Google on huolellisesti skanncinnut, osana tavoitettaan 
tehdä maaiknan kirjatsaataviJle Internetissä. 

Kirjan tekijänoikeussuoja on jo rauennut ja kirjasta on tullut vapaasti jaeltava. Vapaasti jaeltavalla teoksella ei joko koskaan ole ollut 
tekijänoil^ussuojaa tai suoja on rauennut. Se, onko teos vapaasti jaeltava, riippuu kunkin maan Ijunsäädännöstä. VapEiasti jaeltavat 
teokset avaavat meille paluun menneisyyteen, menneisiin kulttuureihin sekä tietoon, joka muuten olisi vaikeasti löydettävissä. 
Reunahuomautukset sekä muut lukijoitten lisäämät merkinnät onjätetty näkyviin kertomaan teoksen matkasta kustantajalta kirjaston 
kautta Internetiin. 

Käyttöohjeet 

Google on ylpeä saadessaan digitoida materiaalia yhteistyössä kirjastojen kanssa, ja tuodessaan vapaasti jaeltavaa materiaalia yleiseen 
tietoon. Vapaasti jaeltavat teokset kuuluvat yleisölle, ja Google toimii ainoastaan asianhoitajana. Koska työ tulee kalliiksi. Google on 
kuitenkin ryhtynyt toimenpiteisiin liaupallisen väärinkäytön estämiseksi, esimerkiksi rajoittamalla automaattisten kyselyjen suoritta- 
mista. 
Käyttäjältä odotetaEini 

• Rajoittumista vain yksityiskäyttöön 

Googlen teoshaku on tarkoitettu yksityishenkilöille, ja teosten kaupallinen hyödyntäminen on kiellettyä. 

• Pidättäytymistä hakujen automatisoinnista 

Googlen hakujärjestelmien automatisoitu käyttö on kiellettyii. Jos hiikujtai tarkoituksena on saada niatc^riaalia koiirellisen kie- 
Icsnkääntämisen, optisen tekstintunnistuksen tai muun suuria määriä tekstiä vaativan sovelluksen kcliittäniis<x'n, ota yhteyttä 
Googleen. Google on edelläkävijä julkisesti jaeltavan materiaalin hyödyntämisessä ja voi ehkä auttaa. 

• Lähdetietojen säilyttämistä 

■lokaiseen tiedostoon sisällytetty Googlen leima toimii muistutuksena projektista, ja auttaa etsimään lisämateriaalia Googlen 
teoshaun kautta. Älä poista merkintää. 

• Varmistavan käytön laillisuuden 

Käytitpä teosta mihin tahansa, on muistettava, että käyttäjän on itse varmistettava käytön esteettömyys voimassa olevien 
säädösten kannalta. Ei pidä olettaa, että kirja on vapaasti jaeltavissa kaikkialla, jos se on sitä Yhdysvalloissa. Se, onko teos 
tekijänoikeussuojan alainen, riippuu maittain, eikä ole olemassa kattavaa ohjetta siitä, miten yksittäistä teosta voi missäkin 
tapauksessa käyttää. Ei pidä olettaa, että teoksen oleminen Googlen teoshaussa tarkoittaisi, että sitä voi käsitellä miten tahansa 
missä tahansa. Tekijänoikeussuojan rikkomukset voivat käydä kalliiksi. 

Tietoja Googlen teoshausta 

Googlen pyrkimyksenä on maailman tietojen järjestäminen ja niiden tuominen avoimesti kaikkien saataville. Googlen teoshaku tuo 
mEiailmEin kirjat lukijoitten ulottuville s amalla kun se auttaa kirjailijoi ta ja kustantajia löytämään uutta yleisöä. Hakuja tämän teoksen 
täydestä tekstistä voi tehdä osoitteessa [http : //books . google . com/| 



/^rc ^sr.^Y 



HAK\\ARD ( OLLhCK LnU<AKV 



Bought withtheincome of 

THEKELLERFUND 



Bequeathed in Memory of 

Jasper Newton Keller 

Betty Scott Henshaw Keller 

Marian Mandell Keller 

Ralph Henshavv Keller 

CarlTilden Keller 



mm 



















.-■,.- 






■-^^i. 



ti 



• vi 



• ."■■ 

• : '1 






I 



SnamaUtfett 



lirjalUfttBhB ^furait 



Zomitnt^a. 



51 Cfa. 



«Jelfittgi«f4, 

@ttemala{fen JthiaKiftmben @euian Htfa)>A{no«fa, 

1876. 



lahjoittonut5rfi6fi:((H95(' 



POISTETTU 



rETTU] 



SBOMALAIS-BGRILAISEN 



lUINAinUTKiyON 



ALKEITA. 



Eirjoittanut . 

J. R. ASPELIN. 




3i6 puttpiirrotta tekstissä ja liitteenä muinais' 
tieteellinen kartta. 



HELsmeissi 

äaomftlaiseii Kiijallisanden Senran kiTJapainossa, 

1S7S. 



J 




il 



A 



r c 






Xl 



/^Iharvard 
university 

LIBRARY 
l F£B 6 1363 



■ H5C-.jj^s 



Sisältö. 

A. Kivikausi siv. 3. 

I. Balto-liitaalaiDen ryhmä ■ „ 6. 

U. LänsisaomalaiDen „ „ 17. 

III. Itäsnomalainen „ „ 36. 

B. Pronssikausi 55. 

I. Pronssikaaden jälkiä Suomessa ja Itämeren maa- 

kaiiniBBa „ 57. 

II. Altai-oralilainen pronssikausi „ 65. 

III. Anaujinon rautakauden rajainen kalmisto Ea- 

majoella „ 106. 

IV. Luukalustoja „ 125. 

G. Varhempi rautakausi „ 136. 

I. Gotilainen rautakausi Suomessa ja Itämeren maa- 
kunnissa „ 140. 

IL Varhempi rautakausi Permassa „ 158. 

D. Myöhempi rautakausi » 2i0. 

I. Permalainen ryhmä ^ 213. 

II. Tscheremissiläinen ryhmä „ 241. 

m. Muromalais-mordv alainen ryhmä „ 253. 

IV. Merjalainen ryhmä „ 280. 

V. Wep8äläinen „ „ 302. 

VI. Inkeriläinen „ „ 318. 

VII. WirolaiB-liiviläinen ryhmä „ 327, 

VIII. Suomen myöhempi rautakausi „ 335. 

IX. Ruotsalainen ryhmä Ahvenanmaalla .... „ 360. 

Jälkilause « 367. 

LiittOOIläl Muinaistieteellinen kartta Suomen suvun asutusaloista. 



Alkeita suomalais-ugrilaiseD muiDais- 

totkinnon alalla^ 

Eiijoittannt 

J. R. Aspelin. 

Vasta myöhään astuu Suomen suku historian valoon. Ne 
kylmät pohjoiset alat, joita Luoja vihdoin asetti sukumme lukui- 
simmat haarat raivaamaan sivistyksen perintömaiksi, ovat vaati- 
neet sukumme voimia ankaran luonnon kukistamiseen. Ne eivät 
moneen aikaan riittäneet siihen kuohuvaan ulkonaiseen vaikutuk- 
seen ja taisteluun^ jota historia, ehkä yksipuolisesti, viime aikoi- 
hin saakka on lempinyt. 

Mutta sinne, johon historian säteet eivät riitä, ulettuu mui- 
naistutkinto. Aineellinen työ, ihmisen elämän ehto, on se ala, 
jolta muinaislutkinto hakee tietonsa ja arvostelee kansojen elä- 
mää. Muinaistutkinto siis on keino, jonka avulla voimme seu- 
rata sukumme jälkiä, toimia ja vaiheita kertomatta jääneessä mui- 
naisuudessa. 

Olen sen tähden ryhtynyt sukumme muinaisjäännöksiä ko- 
koilemaan, tarkastelemaan ja järjestämään. Tuossa työssäni olen 
alkuansa asettunut sille alalle, jolla historia, koittaessnan sukumme 
kotipihoille, tapaa suomalais-ugrilaiset kansat sijoitettuina. Koska 
kuitenkiu, ainehistoa tarkastaessa ja järjestäessä, olen huomannut, 
että muutamat muinaistieteelliset ryhmät tuolla alalla eivät su- 
pistu sukumme historiallisten rajojen sisälle, niin on tuo havainto 
luonnollisesti pakoittanut minua tutkimaan noiden ryhmien ava- 
ruutta, luonnetta ja syntyä ulkopuolellakin alkuperäistä työalaani. 

Muinaisjäännökset voittavat historiallisten lähteiden arvoa 
vasta silloin, kuin vertaileva tutkinto voi järjestää niitä muoto- 
jen mukaan aikakaudellisiin ja kansallisiin ryhmiin, joista jokai- 
nen rjhmä kuvaa muinoisen kansallisen asutuksen avaruutta, elin- 
tapoja ja sivistyskantaa. Nuo ryhmät vastaavat aikakausia jon- 
kun kansan ja manalan historiassa. Jota tarkemmin opimme 



muiDaistieteellisten ryhmien sisäUistä luonnetta ymmärtämään, 
niissä tavattavien muotojen kehimishistoriaa käsittämään, sitä sel- 
vemmiksi tulevat myOskin ryhmien keskinäiset suhteet: kuinka 
ryhmät ovat toisiinsa vaikuttaneet, toisistansa ehhä kehinneet tai 
keskenänsä vaihdelleet Ulkonaiset vaiheet kansan elämässä ku- 
vautuvat muinaistieteellisessä ryhmässä ainoastaan niiden vaiku- 
tuksessa kansan asutuksen avaruuteen^ kansan tapoihin ja varal- 
lisuuteen. Muinaistieteen tehtävänä on siis etukynnessä kansojen 
kulturihistoria varsinkin niiden kaukaisten aikakausien kestäessä^ 
joita eivät kirjalliset lähteet valaise. 

Seuraavilla lehdillä alan kertoa mitä nuo aineelliset todis- 
tuskappaleet tutkimusalallani ovat minulle opettaneet. Järjestävä 
tyOni on ensimätnen koe sukumme asutusaloilla. Se on siis luon- 
nollisesti vaillinainen ja hoiperteleva. Mutta toivoni on, että se 
on oleva hyödyllinen tienraivaajana niille^ jotka vasta lähtevät su- 
kumme suurille pihoille kadonneiden, sukupolvien ja heimojen 
työtä ja toimia kyselemään. 

Kakkaaksi velvollisuudekseni katson tässä mainita kiitolli- 
suuden velkani niitä oppineita tutkijoita kohtaan, jotka ovat työ- 
täni opetuksellansa ja avullansa edistäneet. Etevimmät opettajani 
muinaistieteessä ovat olleet tohtorit H. Hildebrand ja O. Monte- 
lius Tukholmassa^ etevimmät auttajani tutkimuksissani Wenäjällä 
kirjastonhoitaja P. Lerch Pietarissa, museonhoitaja G. Filimonow 
Moskovassa ja tohtori W. Radlow Kasanissa, muita monta mai- 
nitsematta, unohtamatta. 



Tässä täytyy minun vihdoin mainita, eitä en ole voinut tätä teosta 
varten käyttää niitä kuvia, joita siksi valitsin ja vii7ne syksynä lähetin 
Tukholmaan leikattaviksi. Turhaan niitä odotettuani Maaliskuun loppuun 
saakka, jolloin ainoastaan 50 teoksen alkuun tulevaa kuvaa olivat leika- 
tut, mutta vielä eUktrotyperattavina Tukholmassa, olen painamisen kestäessä, 
Helsingissä ja Pietarissa teettänyt mitä teokseen sopivia kuvia minulla vielA 
oU jäljillä Tuosta syystä ovat ainoastaan varhemmin leikatut Suomen^ 
maan löytöjä valaisevat kuvat jokseenkin täydelliset, MuUta alotita puut^ 
tuu tärkeimpiä kuvia. En ole kuitenkaan tahtonut viivyttää UUnän kir- 
joitukseni julkaisemista, koska kaikki kokoamani kuvat piakkoin tulevat 
julkaistavaksi erikseen. 



A. Kivikausi. 

Jokaisella työlle on historiansa. Kun astumme Suonien su- 
vun pohjoisille asulusaloille, Europan ja Aasian välimaille, uusia 
näkyaloja muinaistieteelle voittamaan, niin meillä ehkä on syytä 
luoda pikamainen silmäys taaksemme vertailevan muinaistutkin- 
non valloittamille aloille, joihin tutkimuksemme tulevat liittymään. 
Nykyajan vertaileva muinaistutkinto pyrkii kadonneiden kansalli- 
suuksien ilmaisemiseen muinaisjäännösten muotoja tarkastamalla 
kullakin tutkimusalalla. Samoin kuin me kansatieteellisessä mu- 
seossa tunnemme eri kansat kansallispuvuista jn kalustoista, toi- 
voo muinaistutkinto voivansa eroittaa kadonneitakin kansoja hei- 
dän muinaisjäännöksistänsä. 

Tuo muinaistieteen käsitystapa on vielä uusi ja tutkimuk- 
sen suurempi tai vähempi menestys riippuu siitä kuinka lavealta 
tutkija tietää arvostella muinaistieteellisiä ilmiöitä. Hänen tulee 
pyrkiä eri kansallisuuksia kuvaavien muotoryhmien rajoille, joilla 
vieraat muodot alkavat ilmaantua, vieläpä tiedustella josko nuo 
vieraat muodot ovat uuteen muotoryhmään luettavia tai ainoas- 
taan satunnaisia erityisyyksiä laveamman muotoryhmän aloilla. 

Samoin kuin koko vertaileva muinaistutkinto on skandinavi- 
laista syntyperää on myöskin tämä uudempi käsitystapa Skandi- 
naviassa alkunsa saanut ja sen nykyisenä etevimpänä kannatta- 
jana nuori ruotsalainen tutkija H. Uildebrand, joka laveilla tutki- 
muksilla Länsi-Europan enimmissä museoissa ja rikkailla kirjava- 
roilla on oppinut tuntemaan muinaisjäännösten omituisuudet sikä- 
läisillä tutkimusaloilla. 

Tässä on puhe kivikaudesta. Vanhimmat jäljet Europan al- 
kuväestöstä ovat niiltä kaukaisilta ajoilta, jolloin mammut, sarvi- 
kuono, luolakarhu, luolahyeena, luolatiikeri, moskushärkä ja metsä- 



härkä y. m. rouinaiset elävät vielä kiertelivät Ranskan, Belgian ja 
Englannin -metsissä, vastustellen ihmisen alkavaa herruutta. Sen- 
aikuisia raakamaisesti sepitettyjä kiviaseita tavataan myOskin His- 
paniassa ja Italiassa, mutta suurin osa Europasta oli vielä jää- 
kuoren peittämänä asutukselle mahdotoin. Vaikeata on vielä sa- 
noa kuinka pitkiä aikoja tuo mammuiin aikakausi Lounais-Euro- 
passa kesti, ennenkun nuo vanhan ajan elävät ilmanalan lämmi- 
tessä pakenivat karkoittavan ihmisen edestä kylmempiä maanaloja 
etsimään ja toinen kivikauden kerros, peuran aikakausi^ sai al- 
kunsa. Tuolla uudella aikakaudella ihmisen asutus levisi veden- 
juoksuja myöden yli Keski-Europan, vieläpä Tanskaan ja Ruotsin- 
kin eteläisille osille. Luuaseet ovat tuolla aikakaudella hyvin ta- 
vallisia ja kiviaseet, vaikka vielä hiomattomia, paljoa somemmat 
kuin mammutin aikuiset. Muistettavaa kuitenkin on että se peura, 
jonka luita Etelä-Europassa löydetään ja jotka ulettuvat aina Itä- 
meren maakuntiin ja Skänen pohjoisrajoille saakka, ei ole ny- 
kyinen Lapissa tavattava peuralaji. 

Vasta kivikauden seuraava kerros, jossa kiviaseet tavan mu- 
kaan ovat hiotut, on sitä aikakautta ihmiskunnan sivistyshisto- 
riassa, johon kivikauden ilmiöt tutkimusalallamme liittyvät 

Tuon Motun kiven aikakauden mahtavimmat ilmiöt ovat 
nuo suuret kiviset hautakammiot, joista itäisimmät löydetään Iq- 
diassa, Persiassa, Palestinassa sekä Mustanmeren pohjoisrannikolla. 
Sieltä alkaen ne peittävät Keskimeren eteläisiä sekä pohjoisia 
rantamaita ja seuraavat Atlantin meren rannikkoa pohjoseen, jossa 
niitä tavataan Irlannissa, Englannissa ja vielä Itämeren läntisillä 
rantamailla. Tanskassa ja Etelä-Ruotsissa. Myöskin Europan sisä- 
maihin nuo kiinteät muinaisjäännökset ulottuvat. Niitä tavataan 
melkein kaikkialla Ranskassa, josta ulottuvat Schweitsin paalukylille 
saakka, Pohjois-Europan lakeilla Thf)ringerwaldin ja Hartsivuorten 
tienoille asti, mutta vähenevät Itävallan, Bohemian, Galisian, Po- 
senin ja Länsi-Preussin rajoilla. ^ 

Vaikka nuo hautakammiot, jotka kokonaan puuttuvat mei- 
dän tutkimusaloilla, tosin näyttävät todistavan jotakuta kulturin 



*) Wbr8aae, Ruslandi og det Skand. Nordens BehyggeUe og celdete 
Kultur/orhold, s. 319-338, 



yhteisyyttä kaikkialla missä ilmaantuvat, osoittavat kuitenkin eriä* 
väiset asemuodot suurta ryhmä-eroitusta. Seuraavilla lehdillä 
tarkasteltavat tutkimusalat rajoittuvat lännessä suureen pohjois- 
germanilaiseen muoto-ryhmään, joka käsittää Etelä-Skandinavian 
alat ja Pohjois-Saksan lakeat aina Belgian rajoilta lännessä Weicb- 
seljoelle idässä, jossa sen jäljet haaraantuvat kaakkoiseen Puolan 
kautta Moraviaan ja Galisiaan. Tuota ^kivikauden provinsia^ 
kohtaa etelässä; Saksenissa ja Thttringen^issä, toinen ryhmä, joka 
haaraantuu Itävaltaan, mutta jonka muodot taasen eriävät Lou- 
nais-Saksan ja Scbvveitsin kivikauden ilmiöistä. Lännessä kohtaa 
pohjois-germanilaista kivikauden provinsia belgialais-englantilainen 
muotoryhmä, joka käsittää myöskin Ranskan löytö-aloja. Omitui- 
sia muotoja tavataan vihdoin Pobjois-Italiassa j. n. e. ^). 

Muistutamme vielä kerta että tämä tutkimustapa, varsinkin 
kivikauden ilmiöihin nähden, on uusi; sen menestys riippuu en- 
nen kaikkea tarkastettavan aineen paljoudesta. Jota rikkaimpina 
kunkin ryhmän muodot astuvat eteemme, sitä suuremmalla tilas- 
tollisella tarkkuudella voimme arvostella niiden merkitystä ryh- 
miin nähden. Mutta myöskin siinä missä vähemmät tutkimusai- 
neet ovat meillä alttiina, katsomme tuota tutkimustapaa ainoaksi 
oikeaksi ja tieteelliseksi. Josko voimmekin havainnoillamme ai- 
noastaan luoda yleisimmät piirteet menneiden aikojen kulturiryh- 
miin, niin on noilla havainnoilla ainakin joku perustus laskettu, 
johon tutkimus voi nojautua aineiden karttuessa. Tahdomme kui- 
tenkin muistuttaa, että Skandinaviiaiset tieteilijät tarkemmilta tut- 
kimuksitta ovat yhden ryhmän nimellä käsittäneet kivikauden il- 
miöt Itämeren maakönnissa; Pohjois-Wenäjällä, Suomenniemellä 
sekä Ruotsin ja Norjan pohjoisosilla^). Me puolestamme emme 
voi tuota katsantotapaa hyväksyä, jos kohtakin keskinäistä yhteyttä 
osalta tavataan. Jätämme lukian arvosteltavaksi ne syyt ja ha- 
vainnot joihin päätöksemme nojautuvat. 

Kivikauden ilmiöt tutkimusalallamme jakaantuvat nähdäk- 
semme, osaksi aseaineihin, osaksi asemuotoihin nähden, kolmeen 



O B, JBildebrand, Sten&ld&ms provinter, Hi$U oeh Änt» Akademins 
Mänadsblad 1872, s. 145^152. 

V H. Sildebrand, m. p., 8. 151, 



ryhmään. Ensimäistä ryhmää, jonka ilmiöt tavataan Itämeren 
maakunnissa sekä Littuassa, nimitämme hcUto-littiuilaiseksL Toi- 
nen ryhmä käsittää Suomenniemen aina Äänisjärven rannoille ja 
Lappiin saakka; sitä sanomme länsisuomalaiseksi. Kolmannen 
ryhmän ilmiöt ulottuvat Äänisjärveltä ja Inkeristä lännessä itään 
päin Kamajoelle asti; paremman nimen puutteessa, kun on puhe 
muinaisista ajoista, nimitämme sitä itäsuomalaiseksi. Tarkastel- 
kaamme erikseen noiden ryhmien ilmiöitä, samalla huomauttaen 
mitä keskinäistä yhteyttä niissä havaitsemme. 

I. Balto-iiUoalainen ryhmä. 

Itämeren maakunnissa, Wirossa, Liivin- ja Kuurinmaalla, 
sekä Littuan aloilla, Witebskin, Kovnon, Grodiion ja Minskin lää- 
neissä, löydetään ylimalkaan niin yhdentapaisia kivikaluja, että 
niitä nykyisellä käsitystavalla on vaikea toisistansa eroittaa. Tä- 
käläiset kiviaseet ovat paraasta päästä kahta päämuotoa: vaajan- 
tapaisia oikokirveitä tai varsireijällä varustettuja kirveen muotoisia 
terä-aseita. Sekä tasa- että onsitaltat ovat ylen harvinaisia, veit- 
set, keihään ja nuolen kärjet melkein kokonaan puuttuvat. Tuo- 
hon terä-aseiden vähään vaihtelevaisuuteen on epäilemättä ase- 
aineiden köyhyys syynä. Limsiölä ei tavata tämän ryhmän aloilla 
luontoperäisenä oikeastaan muualla kuin Grodnon paikoilla Lit- 
tuassa *). Muutamat kreivi E. Tyszkiewicz'in mainitsemat (ai jul- 
kaisemat limsiö-esineet; vaajantapaiset kirveet, taltta, limsiönsydän 
(niAcleus) ja limsiölastut, todistavatkin, että limsiötä Littuassa se- 
pitettiin 'j. Itämeren maakunnista on ainoastaan yksi ehkä muualta 
tuotu limsiökirves tunnettu. Ne luontoperäiset limsiösipaleet, joita 
löydetään siellä täältä Rigaa lahden länsirannikolla ovat pieniä, 
eivätkä siis näytä soveltuvan aseaineiksi. Myöskin liuskamalajit, 



*) Orewingkf Das Steinalter der Ostseeprovinzen. Sehriften d. gel. 
estn, Oesellsehaft N:o 4, t. 62 Se myöhempi vihko, jossa 6rewingk on 
jalkaissQt lisätietoja tuohon kivikauteen, ei ole ollut minulla Helsingissä 
saatavana. 

V JSust. Tyszkieujiez, Badania areh^ologiexne nad zabytkcMni przed- 
miotovf sztuk i rzemiosl i t. d. w datvnej Litivie i Kusi liteutski^. S. 81, 
82 ja 87; kuv. UI: 9, IV: 5 ja 7. 



joilla länsisuomalaisessa ryhmässä on niin suuri merkitys, eivät 
tämän ryhmän aloilla astu ase-aineina suuresti näkyviin. Gre- 
wingk on julkaissut kaksi liuskamakirvestä^ joista toinen on talkki-, 
toinen aphanitiliuskamasta tehty. KuuteloHuskama, joka Suomen- 
niemenä näyttää olleen kivikauden kalliin ase-aine, puuttuu täällä 
kokonaan ^). Koska kivikauden asukkaat siten tässä ryhmässä 
olivat pakoitetut käyttämään aseaineiksi etukynnessä rakeisia ki- 
vilajia, porphyriä, dioritia, syenitiä y. m., jotka eivät bienoteräi- 
siksi taltoiksi tai kärjiksi soveltuneet, niin käy aseiden vähä vaih- 
televaisuus ymmärrettäväksi. 

Grewingk luettelee kaikkeastaan 75 Itämeren maakunnissa 
loyttyä kivikautista terä-asetta. Niistä on 46 varsireijällä varus- 
tettua, 17 vaajankaltaista ja 9 kertomusta puuttuvaa kirvestä; 
onsitalttoja on 3, tasatalttoja ei ole löytty yhtäkään. Huomiota 
ansaitsee tuo tavatoin varsireijällä varustettujen terä-aseiden pal- 
jous. Niistä ovat neljä tuota Suomessa tavallisten „veneenkal- 
taisten vasarakirveiden^ muotoa. Paitsi noita terä-aseita, ta- 
paamme Grevvingkin luettelossa vielä 45 kivikalua^ joista kuiten- 
kin melkoinen osa, esim. 16 rautakauden kovasinta ja pari luon- 
toperäistä kiveä^ eivät tässä voi tulla puheeksi ^). 

Moskovan Rumänlsovin museossa säilytetään 166 kivikauden 
esinettä Minskin ja Witeb8kin lääneistä. Ne ovat nähtävästi kaikki 
rakeisista kivilajista tehdyt ja kaikki, paitsi yksi reijällä varuste- 
tun pyörän puolisko^ terä-aseita, 25 varsireijällä varustettua ja 
140 vaajankaltaista kirvestä % Talttaa ei loydy yhtäkään. - 
Wilnan rikkaassa museossa säilytetään melkoinen paljous kivika- 
luja, suurimmaksi osaksi vaajantapaisia kirveitä. Niistä emme 
kuitenkaan voi antaa tarkempia tietoja. Siellä arvattavasti säily- 
tetään ne kivtkalut, jotka veljekset kreivit Eustachio ja Konstan- 
tin Tyszkievvicz muinaistieteellisissä teoksissaan ovat julkaisseet. 
— Pietarin muinaistieteellisen seuran museossa tallelletaan 19 
Litluasta saatua kivikalua: 17 vaajankaltaista kirvestä, joista yksi 



*) Oreufingk, m. p., «. 30, 31, 33y 35 ja 52. 
V Gr€wingk, m. p , t. 5—24, 

^) V$rt' r, ^. 0uAiMiOHoea, KamaAim amdfbAenis doueniopuHe- 
CKUxz dpeenocnieU MoacoecKato nyÖAUHuaio My sen, M. 1873, S. 30-35. 



8 



on limsiOsU sepitelly, yksi varsireijällä varustettu kirves ja yksi 
rislinmuoloinen varsireijällä varustettu ase ^). Joitakuita liittua- 
laisia kiviaseita säilytetään myOskin tiedeakadcmian ja rouva Ra- 
jewskin kokoilemissa Pietarissa. Nähtävästi ovat kiviaseet varsin 
tavallisia Littuassa, koska erään hra Wilczyaskin sanotaan lyhyessä 
ajassa koonneen lähes 500 kappaletta. Mihin tuo kokous lienee 
joutunut, emme voi sanoa ^). 

Katsomme sopivaksi erikseen tarkastella puheessa olevan 
kivikauden ryhmän alalla tavattuja ase- ja kalulajia sen mukaan 
kun olemme oppineet niitä tuntemaan. 

Katsomatta tuohon varsireiillä varustettujen kirveiden omi- 
tuiseen yleisyyteen Itämeren maakunnissa, on ryhmän tavallinen 
teräase^^pieniläntä vavionkaltainen kirves (vrt. kuv. 1). Se on ta- 
van mukaan huolellisesti hiottu koko pinnal- 
tansa^ on levein terältänsä ja hoikkenee vä- 
hitellen varreltansa siten, että syrjät enim- 
mästi jäävät hiukan kaarelle. Kirveen poik- 
kileikkaus on nelikulmioinen ja sen rajavii- 
vat vähän kaarella siitä että kirveen laidat 
ja syrjät ovat tavallisesti pyOreäläntäisiksi hio- 
tut. Teräkin, joka taittumatta laskee kirveen 
laidoilta, on harvoihin poikkeuksiin katso- 
matta kaarelle hiottu samaan tapaan kuin 
meidän ajan rautakirveissä. Grewingk huo- 
mauttaa että terien toinen puoli aina on 
enemmin kulunut, joka todistaa, että noita 
aseita on oikokirveinä käytetty. Se seikka 
käy myöskin terien kaksipuolisesta laskusta 
selväksi. Poikkikirveitä, joissa terä laskee 
ainoastaan toiselta laidalta, ei tavatd tämän 
"ryhmän aloilla. Yllä kerrottua balto-littualaista kirvesmuotoa, joka 
on tavallinen mydskin Suomen länsialoilla, voisi verrata Skandi- 




/. Liivinmctaf Ostro' 
mvnth. *Ja' 



*J ^, H, IIpoaopoecHato, Onuct npeÖMemom xpaHsumxcs B^ Myaetb 
HMn.lPyccKaw ApxeoA, Othnecmea, C. 116, 1869, S, 64r—66. 

^) Butenew,] Bemerk. Uber die Ureinwohn0r des nördl. Russlands. 
Ermant Archiv fiir ufits, kunde von Rustl, XXlVi 511, 



naviau suuriia liiDSiukirveisia, jos ajalteleraine iiiitH Ijhennetfiksi, 
johon huonommat aseaiaeul läälU pakoillivat. Maioitusla pää- 
muodosta poikkeavat useammal varsinkin Itämeren maakunnissa 
löydetyt kirveet, joissa laidat usein ovat pituudeltansa taittuvai- 
sesti hiotut ja joissa teränkin hionta taittumalla eriftä kirveen 
laidoista. NiissS laidat joskus yhty?at syrjiipintaa muodostamatta, 
joten poikkileikkaus tulee likimmiten suippusoikeaksi, kuten itä- 
suomalaisen ryhmän kirveissä. Useampia kirveitä tunnetaan tä- 
män ryhmän aloilta, joissa varsiosa on heikentämällä muodostettu 
varteen pistettäväksi. Niitä on seitsemän tallella Moskovan Ru- 
mäntsovin museossa. Grewingk sanoo yhtä sellaista kBsitailaksL 
Varsin merkillinen on eräs VVitebskin läänissä Itfylty kirves, joka 
on muodostettu vartta varten samaan tapaan kun pronssikauden 
varsikeltit. Kolme littualaista kirvestä tunnetaan, joiden laidoissa 
on läpi (kuv. 2), joko ripustamista tai varteen 
kiinnittämistä varteen '). Edellisessa tapauk- 
sessa ovat lävet ehkä tehdyt kivikauden jäl- 
keisinä aikoina. 

Tasatalttoja ei ole, kuten jo mainit- 
simme, loytty Itämeren maakunnissa ensin- 
kään. E. Tyszkiewicz, joka on kuvannut kaksi 
tasatalttaa, toisen Grodnon, toisen Wilnan 
seuduilta, sanoo niitä vaajaniiiuoloisia kirveitä 
piteinmikst ja terävamniiksi, lisäten että aina 2. Hisik i. fViiebik. <\. 
ovat limsittsta tehdyt. Ainakin toisessa on 
poikkileikkaus nelikulmioinen ^). 

Onsitalltoihin nähden sanoo E. Tyszkiewicz suorastaan etu 
„kouruteraisia talttoja metsä-eläinten nylkemistä varten" ei ole 
vielä Littuassa lOytly ^). P. Lerch on kuitenkin julkaissut yhden 



') Kuvien mukaan: Greieingk, m p., taulu 11; E. TyizkUuiicr, Sa- 
danta, taulu IV; H. E. Ha/rl/maim, Dal vattrländuche 3fuMum tu Dor- 
pat, t. 219 ja 220, jossa yhtä KovnoD seadailla lS;rf^yä, laitalfirellii va- 
rastettua kirvestä erehdyksestä saaotaEin Htoieessfi löydetyksi; kaksi sel- 
laista BfLyljtet&än Moskovan mtiseossa. 

'-} E. Tyitleitiiika, Badania, t. 82, kuv. IIJ: 9; Riut oka na 
M'ri6dla archeologii krajoviij, kav. VI: H. 

3) Badania, i. 89. 



10 



onsitaltan Wenäjän ^luoteisista hfäoeista,^ joka od melkein yh- 
denmuotoinen kuin eräs laosisuomalaisessa ryhmässä tavattava 
lalttalaji. Se hoikkenee varreltansa ja poikkileikkaus on puoli- 
ympyrainen. Eräfln toisen onsitaltan Wilebskin läänistä ou Gre- 
wingk kuvannut '). Vihdoin on Kruse julkaissut kaksi onsitalttast 
jotka molemmat ovat löydetyt järveä kuivaessa Liiviläisten asu- 
malla osalla Kuurinmaata ^). 

Vasarakirveitä, tuota kaunista ^veneen- 
kaltaista^ muotoa, joka Suomessa on niin ta- 
vallinen, ei ole tämän ryhmän aloilla loytly 
kuin kuusi. Yksi niistä on Witebskin läänistä, 
toista kolme Tallinnan ja Narvan paikoilta, 
joka seikka tekee luultavaksi että nuo kolme 
viimeistä ovat Suomesta kotoisin; viides ja 
kuudes vihdoin ovat Boryssovvin piirikunnasta 
Liltuassa. Yhden virolaisen vasarakirveen 
ohella lOyltiin puoleksi lahonnut ihmisen pää- 
kallo ^). Paitsi näitä vasarakirveitä tavataan 
kuitenkin tämän ryhmän alalla muutamia toi- 
sintoja, jotka enemmin tai vähemmin muo- 
doiltansa lähestyvät vasarakirveitä. Grewingk 
ou kuvannut yhden kiviaseen Saarenmaalta, joka 
ainoastaan hoikentuvaan vasaraansa nähden 
eriää tavallisista vasarakirveistä % Moskovan 
Rumänlsovin museossa säilytetään tavattoman 
suuri kiviase Littuasta, jonka etupuoli on sa* 
mantapainen kuin vararakirveissä yhpäänsä, 
mutta joka takaa on tasaiseksi hiottu. Sen 3,Min8kt, JVitebsk,*/^. 
poikkileikkaus on siten keskeltä puoliympy- 




*) n, H. Jepxa, Opydin KaMeuHau) u Öpouaoeaio imKom e^ Eeponth. 
Hae. Hmh, ApxeoA. 06ui. T. IV, kuv. II: 54; T. F/, Omd. 2, $. 59. — Ore- 
wingk, m. j>., *. /5, kuv. II: 20. 

*) Kruse, Necrolivoni^, T:lu 47, kuv. 6 ja 8. 

') E. Tysgkieufieg, Badania, s. 78, kuv, III: 5; Oreunngk, tn. jo., 
8. 16, 20, 21, kuv. I: 7, 8; Konst Tyizkievncz, O kurhanaeh na LUwie i 
Ruti gaehodniej, kuv. XV: 13, 18, (14 ja 20). 

*) Ormvingk, m. p., t. 19, kuv. I: 5. 



u 

raine» (kuv. ä). HerkiUisia OD kuiteokiu era^ eilelliseeii vivah- 
tava hiviase, joDka Icra on eteen eli varteen päin keiuotettu. Se 
on löylty Minskin paikoilta Ultuassa '). Tuo omituinen terSn 
muoto ei muutoin ilmaannu muualla kun itflsuomalaiseu rj^hmän 
alalla, kuten vasta saamme oälida. 

Varsireijalla varustettujen kirveiden lava! Iisi uimassa muo- 
dossa on poikkileikkaus melkein sunrakulniioinen. Vasarapuoli on 
siten muodosteltu etlS kirveen molemmat laidat tavan mukaan 
vierien katoavat toisiinsa, tasaisia vasaraa saamatta. Reikä on 
tavallisesti lävistetty ja pieni, kuten vasarakirveissä (vrt. kuv. 3). 
Tuosta paiimuodosla lOylyy muutamia poikkeuksia, joko siten, että 
kirveelle on muodostettu soukka suorakulmioinen vasaratasannes 
— joskus on vasarakin terälle hioltu — , taikka siten että kirves on 
varrellansa pyOreaksi hiottu, jolloin myOskin vasaraosalla on pyiirea 
paate (kuv. 4). E. Tyszkiewicz ou julkaissut pari hirvestä, joissa 
terän hionta taittumalla eriaa laidoista ^). Tuo 
muoto on ehkä syntyjijt terän rikkumisesla 
ja uudestaan hiomisesta. Mitfl yllakerrolluun 
päämuotoon tulee, arvelevat kreivit E. Tysz- 
kiewicz ja Plater syyttä, elta sen tapaisia 
kirveitä on maanviljelykseen käytetty '). 

Harvinaisia ovat muut lytlma-aseet tSssa 
lyhmassa. Lähellä Sluckin kaupunkia L)t- 
tuassa on löytty piikhiterainen kiviase, muo- 
doltaan kun meidän ajan raulatnen „kivi- 
kuokka." Se on varrellansa pyöreäksi hiottu 
ja on omituinen senkin puolesta että varsi- 4 iji^„^aa IPor- 
reika nähtävästi on hakkaamalla, eikä lävis- bui. % 



*) E. Tyitkieuiiei, R%ut oka na triödla areheolopii krajovi^j tue 
VII: 2. 

<) Kovien mukaan : Oretvingk, m. p., I:lu I; K Tyttkimiici, Biut 
oka, taulut VI, VII, VW! Badania, t:lu III; Korut. Tyitkinuiei, O kur- 
hanach aa Littvie, t:lut XIV, XV. 

»J E. TyttkieuMi, Badania, t. 77; A. Plater, Uebenteinerne Bäm- 
tner, uithhe im Obtrlandt (KurlandJ gefunden «lorden lind. Stitlkeil. aui 
d. Uviaad. QeieM^hU IV, 1, t. 174. 



tt 





mm ■»?€ MT^a ^«riu p pai|Oi ahtaampi kes- 

löjlty pobjoi- 
Mjöskin tämä 
rvU w BdrtSTSsli ISmletty '). 
kiiiMula oo tämän ryh- 
•• kcskehä haljennut ja 
raftea. Se on löylty 
WUBaB paikoilla löy- 
tehlj. Toiset kaksi 
^X FlMlsi mainittoja säilytetään 
l^yttT pyoreäo Boijao puolisko. 
I^kpeeaiia ta^afiiäa loytöp 0wM »■!■ lyhmän alalla vaar- 
naa efi tapmMMCotsH kinkappaleet. Ne OTat Tarsireikiä lävis- 
täessä jählte jäiaeitä kiv^ydäiMä. Useat paolitekoiset kiviaseet 
todistavat aäet. etii reikiä esioMiästi lävistettiin putkentapaisella 
koneella, jotea lävistäessä syntyi tnollaisia kivitappeja '). Lävis- 
täminen tapahtui arvattavasti laopatkella veden ja hiedan avulla ^). 
Grewingi*in arvelu, että reikiä olisi noilla kivivaamoilla lävistetty, 
on epäilemättä väärä. 

>lainitseniista ansaitsevat royttskin kaksi varsireijällä varus- 
teltua ristinmuoloista kiviasetta Littuan aloilta, toinen Kovnon laä- 
uistft. Ehkä on niitit kivikaudessa Ivöroä-aseina käytetty. Ristin 
haarat ovat samanpituisia, teroittaraattomia, joten asetta ei sovi 
verrata Aunuksessa ja Suomessa löyttyibin tuontapaisiin lyömä- 
aseihin ^). 



V) RMui oka, hmf. VI: i, m. kmv. VII: 14; Gretvingk, m. p., ^ 
'JL\ ku¥. II: rJ. 

*) Komi. T^MkimncSj O kurkamaek ma LUwie, s. ISO, kuv. JCV: 12: 
K. 7)^iäkkwicJiy lUmi okoy ibmr. VII; 4; Badamia, kuv. III: 4; Gretvingk, 
m. JO., $. 1^, /6*, ku¥. II: JS. 

') Badanith s, S6^ kuv, IV: 6, 8; K. Tysjfki&wicz, O kurhanaeh na 
Lilim, «. WS^ kuv, XrV: 7, i>, iO, — P. H. Jepxa, Opydts KaMennayo 
H öpoHMUM^o eHKom «% E&poHny m. />., kuv. II: 5/, 32; Qrewingk, m. y., 
«. 'J4, 26, kuv. II: IS, 

«) O. MoHUl%u8, Sv^rigt FomtiiJL Tsxt, I. Sunäldern, t. 61— €3. 

») R M. JlepxOy m. p , ibiv. //; 38; JR TytgkUunez, Badania, kuv. V: 1. 



13 

E. Tjstkievncz vertaa LiLtuassa lUyltjja kiTikaiiden Uhko- 
kivja maalarien maalikivibin. Ne ovat muodoltaan latiskaisia, tah- 
koillisesta yhdeltä puolelta kournpintsisia ja »ilostuneita (kuv. 5). 



5. ititut, Soryitovi. 

Tahkokiviksi on käytetty raakaa madekivea. Niitä ylen harvoin 
löydetään. Yhden Boi^ssovin piirikunnassa loydotyn on K. Tysz- 
kiewicz julkaissut '). 

Grcwingkin ja E. TyszkievHczin todistuksien mukaan ei ole 
vielil, kuten jo huomaulimme. tamfln ryhmän alalla lOytty veitsiä, 
kcihaan tai nuolenkärkiä ensinkään. Myöhemmin on kuitenkin 
Hartmann julkaissut limsioisen nuolenkärjen pohjoiselta Liivin- 
maalta^). Tuo mets3aseiden sek9 laittojen puute antavat talle 
ryhmälle jokseenkin koyhan vieläpä raakaniaisen luonteen. Oiko- 
kirves oli asukkaiden ainoa terSase, jolla he elämänsä tarpeet 
täyttivät. Mahdollista on etia melsSaseita ynnä muita tarvekaluja 
luusta sepiteltiin. Eraassa haudassa Lansi-Kuurinmaalla lUyltiin, 
Krusen mukaan, ihmisen pääkallon ohella vaajanlapainen limsiti- 



■) E. 3ywH«otM, Saäania, t 77) K. TyetkieHikt, O kurhanaeh na 
Littiiie i RttH taehodttUj, hm. XIV: 1. 

*) Dat vaterl. Mvttvm »v Porpat, t. 334, 2Z7, tav. a. Vrt, Lii- 
vinmaalU mjShemmin löjttjjä limsiökfirkiS : B»rlm*r 0€$tU*chaft fur 
AnthropologU, Etbnologh k. Urgtichiehte. Siltung voia f 7 Oet. 187i. 



14 

kirves, vardireikäinen porphyrikirves sek^ tikarin kaltainen hiu- 
kappale. Eräs toinen raakamaisesti teroitettu luukappale on löjtty 
haudasta Kovnon Iftänissä '). Nämät ovat kuitenkin ainoat koh* 
dat, joissa luuaseista mainitaan, vaikka useita kivikauden hautoja 
tallM alalla on saatu ilmi. K. Tyszkiewicz esim. kertoo eräästä 
haudasta, joka tavattiin Zykowien kartanon luona Minskin piiri- 
kunnassa. Suurta kiveä kun alettiin muuttaa paikaltansa, lOyttiin 
sen alta suorakulmioinen neljästä laakakivestä kyhätty arkku. Ar- 
kun keskellä seisoi kolme saViastiata, jotka sisälsivät poltetun ruu- 
miin jäännöksiä, ja niiden alla makasi suuri valkoisesta limsiöstä 
huolellisesti sepitetty kirves. Samaan tapaan näkyvät^ muidenkin 
tutkiojen mukaan, täkäläiset kivikauden haudat olleen tehtyjä. 
P. Kraszewski esim. kertoo, että tuhka-astiojen asemasta kivikau- 
dessa käytettiin pieniä neljästä kivilaakasta koottuja kiviarkkuja ^). 
Myöskin Kuurinmaalla Selhurgin pitäjässä on tavattu tuhka-astioita 
sisältäviä kiviarkkuja, joiden vieriltä on lOytty kiviaseita ^). 

Näyttää siis siltä kun ruumiiden polttaminen ja tuhan säi- 
lyttäminen savi-astioissa ja laakakivistä kyhätyissä arkuissa olisi 
tämän ryhmän aloilla ollut kivikauden asukkaiden tavallinen hau- 
taustapa. Kivikauden aseita on myös lOytty muissa haudoissa, 
joiden kivikauden aikuisuutta kuitenkin osaisi epäillä. Eräässä 
hautakummussa Windaun varrella Kovnon läänissä lOyttiin kivikir- 
ves ihmisen luurangon ohelta, mutta toinen lähellä oleva kumpu 
sisälsi kuusi suurilla laakakivillä makaavaa luurankoa, joiden kun- 
kin kaulalla ikään kuin helmivyönä riippui useampia rautaketjuUe 
ladottuja ihmis-pääkalloja. Noin kuusi virstaa Lepelin kaupun- 
gista Witeb8kin läänissä lOyttiin v. 1855, ojaa kaivaessa, puoli 
toista arsinaa maan alla melkoinen paljous ihmisen luita ja lui- 
den seassa kaksi reijättOmää kivikirvestä. Tarkempaa tietoa puut- 






^) Orewingk, m. p., 8. 7; E. TysgkteujtcZy Badania, kuv. Il: i. 

*) K. TyszkieiuieZf O kurhanaeh na LitwU, s. 14S — i51; J. L Kras- 
gew8ki, Sztuka u Slotuian, gzeugölnie w Polsee i Litwie przedehrzeseijan- 
skiej, 8. 46. Tuo teos seurasi aikakauskirjaa Teka WUen8ka. Numer 
VI:ty. Wilno 1858. Vrt. myös Wo€el, Die JBedeutung d. Stein- u. Bron- 
zeaUerikUnierfHr die Urge8eh. der Slaioen^ s. 17, 

') Oremngkf m. p., 8. ity 40. 



15 

luu erääsUI haudasta Kap5iehlen*in luona Kuurinmaalta, josta lOyt- 
tiin varsireijällä varusteltu kirves sekä kovasin, mutta niiden ohella 
myOskin — kertomuksen mukaan — ruostunutta rautakalua, prons- 
siketjuja ja merikivisiä helmiä *)• Grrewingk luettelee myöskin 
muita esimerkkiä, mutta niissä ovat kivikalut milloin joko varhem- 
man tai mvohemmän rantakauden kovasimia, milloin kiviaseita, 
jotka muodoltaan kokonaan eriävät kivikauden aikoisista ^). Puola- 
lainen tutkija hra J. Zawisza jakaa Littuan kivikauden kahteen 
aikakauteen. Varhemmalla kivikaudella, jota littualaiset tutkijat, 
sanoo, eivät näy tuntevan, käytettiin siellä hiomattomia limsiö- 
aseita. Myöhemmän aikuisia ovat nuo edellisessä kerrotut täydel- 
leen hiotut aseet, jotka säilyivät historiallisiin aikoihin Littualais- 
ten sota-aseina % Ennenkun kuitenkin uskaltaa päättää, että ki- 
vikauden muodot tämän ryhmän alalla ovat rautakauteen säily- 
neet, olisi tarpeellista tarkemmin verrata noita epäiltäviä loyiojä 
kivikauden yleisiin muotoihin. 

Olemme kutsuneet tätä ryhmää balto-littualaiseksi Itämeren 
maakunnista ja Littuasta tunnettujen löytöjen mukaan. Mahdollista 
on kuitenkin että vastainen tutkimus tulee antamaan tälle ryh- 
mälle suuremman avaruuden etelään päin. Varsin luultavaa on 
että esim. Itä-Preussin maakunta on tämän ryhmän alaan luet- 
tava. Limsiö ja liuskamakivet näyttävät siellä olevan melkein yhtä 
harvinaisia ase-aineita kuin täälläkin. Noin joka 35:s ase on lim- 
siöstä. Grevvingk, joka on tarkastellut lähes 200 kivi-asetla Kö- 
nigsberg'in museoissa, sanoo että kirveet, yhteen poikkeukseen 
katsomatta, kaikki ovat oikokirveitä; varsireikäisiä kirveitä on — 
kuten Littuassa — vähemmän kun reijätlOmiä. Muutamia kau- 
nismuotoisia vasarakirveitä, kaksi varsireijällä varustettua peuran- 



') Oreujingh m. p , s. i, 7; ja Usb&r hmdnisehe Gräher Rtitsiseh tA' 
tau€n$, s. 120» (H. V. Brackerin mukaan: Sendungtn der hurlönd. Ges, 
fur lAt. und Kutut L 1840.J ; CeMenmoecKato, JJoMmnHUKU GmapuHU Bu- 
tneÖCKOu %y6epHifiy «. 55, 

•) Vrt. esim. Orewinghy m. p., %. 17, 40, 41; PlaUr, Ueher aUe Orä^ 
her u AlterihHmer in Polniseh^Livland. MiUh. aits d. UvL Oeseh. IV, 2, s. 
269, kuv. UI: 42, 43, 

') J. Zauntga, M^reeziyivskie okopisko i jezioro 8wite/. BibUoteka 
Warszawska 1872 Tom III Zesgtjt 9, s, 449; Tab. III, IV. 



16 

sarvista kirvestä ja kaksi piikkistä luuasetta on säilyssä. Piik- 
kiteraiset kivi-aseet ja onsitaltat ovat ylen harvinaisia; nuolenkär- 
jet ja veitsentapaiset limsiolastut kokonaan puuttuvat. Eräs suu- 
rempi kivikauden loyto on tunnettu Niddenin paikoilta Kuurin 
lahdelman luota. Noin 800 askelta meren rannasta loyttiin maa- 
tuneella paikalla kappaleita raakatekoisista saviastioista, 18 val- 
mista ja 10 puolitekoista reijältomää kirvestä, 6 pientä hiottua 
limsiotalttaa ja raakoja merikivipalasia^ joiden seassa puolitekoinen 
raaka ihmiskuva. Muutamia vaillinaisesti tunnettuja hautalöytöjä 
sieltäkin mainitaan ^). 

Weichseljoesta länteen alkaa se suuri hautakammioistaan ja 
limsiOrikkaudestaan tunnettu kivikauden ryhmä, joka käsittää Etelä- 
Skandinavian sekä Pohjois-Saksan tasankomaat aina Hannoverin ja 
Alankomaiden pohjoisosille saakka. H. Hildebrand'in mukaan voi- 
daan seurata tuon ryhmän muotoja ja hautakammioita Puolan 
kautta aina Galisiaan ja Moraviaan asti ^). Onko tuo haaraus 
kertomamme ryhmän rajana länttä kohti? Varmaa ainakin on että 
Bohemian rikas kivikausi sekin taasen puuttuu limsiöaseita, vaikka 
emme kuvauksitta voi sikäläisiä muotoja tarkemmin arvostella 3). 

Vastaisuuden ratkaistavaksi täytyy meidän myöskin jättää 
ryhmämme raja Ete]a-Wenäjää kohti. Mustanmeren pohjoisran- 
nikot kantavat nekin noita kivikauden mahtavia kivi kammioita, 
jotka Indiasta alkaen kiertelevät Keskimeren eteläisiä ja pohjoisia 
rannikoita ja ovat, kuten yllä mainitsimme, tavattavat melkein kai- 
kissa Länsi-Europan maissa. Ne ulottuvat aina Podoliaan ja si- 
sältävät polttamattomia istuvalta haudattuja ruumiita^ kauniisti 



*) Oretvingkj Das Steinalter der OiUeeprovinzenj s. 54-8; H. HU- 
debrand, SUnäldems provinser. Hiit o. Äntiqv. Akademini M&nadiblad 
1872, 9. 151. 

*) H. Bildebrandf Stenäldems provimeff m. p., s. 148, 149; vrt. 
J, Prgyhorov/BHf Wyeieeaki Areheologiczne po prawym hrgegu W%sly. 
War8zawa 1874, jossa kolme kammiontapaista hautaa näfadSfin knvat- 
tuna, ja «7. Zavjitga, PoszuHtuania Areheologiegne. Biblioi^M JVarszatuska 
1871. Tom IV. Zeszyi 10, e. 40—58, 

3) Die areheoloyisehe Sammhmg im Musettm des Königreiehs Göh- 
mm zu Prag 1859, $. 1 — 10; Woeel, Die Bed. d. Stein' u. Bronzealter^ 
thilmer fur die Urgesdt. d. Slawen, s. 7. 



17 

hiottuja limsio- ja luukaluja, luisia ja merikivisiä koristuksia, pol- 
tettuja saviastioita, hevoisen, härjjin, lampaan, sian y. m. luita ^). 

Ne kuvaukset, jotka olemme nähneet Kiovan museossa säi- 
lytetyistä kiviaseista, näyttävät reijältömiä kirveitä samaa vaajan- 
tapaista muotoa kun balto-littualaisessa ryhmässä. Varsireilllä va- 
rustetut kirveet eriävät littualaisista siten, että nähtävästi aina ovat 
vasaratasanteella varustetut. Muutama varteen päin keinotetuHa 
terällä varustettu muistuttaa itäsuomalaisen ryhmän muotoja. Eräs 
suurempi kivikalu-kokoilema, joka kolmessa tai neljässä vuodessa 
on koottu noin 30 virstan avaruisella limsiOrikkaalla alalla Wol- 
hynian läänissä, ei ole valitettavasti vielä julkaistu. Se jakautui 
kokoilijan kuoltua kahdelle perilliselle, joista toinen sai noin 100 
kappalta, nui'ia, talttoja, vaajoja, veitsiä, kivitappeja, nuolia, kei- 
hiä, linkokiviä, savihelmiä, puolitekoisia aseita y. m. ^). 

Olemme tahtoneet huomauttaa lukijalle noita rajakysymyksiä, 
koska niiden ratkaisemisesta tulevaisuudessa ehkä riippuu tieto, 
mistä kivikauden asutus on sukumme pohjoisille aloille levinnyt. 
Kivikauden ilmiöt Puolassa, Galisiassa, Silesiassn, Bohemiassa, 
Moraviassa, Unkarissa ja Etelä Wenäjällä ovat vielä niin vaillinai- 
sesti tunnetut, että varhaista vielä olisi ruveta niitä, erinäisittä 
paikallisitta tutkimuksitta, ryhmiin asettamaan. Toivokaamme että 
Duori voittokas tieteemme pian käy niitäkin aloja valaisemaan. 
Lähdemme me Suomenniemellä kerran vallinneen kivikauden il- 
miöitä tarkastelemaan. 



II. Länsisuomalainen ryhmi. 

Länsisuomalaiseksi nimitämme sitä kivikauden ryhmää tut- 
kimusalallamme, joka käsittää Suomenmaan ja Aunuksen alat 
Äänisjärvelle saakka. Mahdollista on että tulevainen tutkinto tu- 
lee tässä ryhmässä eroittamaan kolme erinäisiä, osaksi toisiinsa 



O Yrt. IVorsaae, Ruslands og det shand. Nardens BihyggeUe og 
(jeldsU Kultur/orholdf $. 835, 336. 

<) n. H. Jfepxay HoeuH Hsentcmin o «aMetmuon opydinxz, nau- 
dennuxh eh Poodu, Hae, Apx. Oöm» F/, Omd, 2, 8. 60—62; Kra8zew9ki, 
Stuka u 8lo>wian, s. 31, 

Suomin 2 



18 



sekaantuvaa lahkoa. Tällä haavaa tahdomme kuitenkin rajoittaa 
tarkastuksemme ryhmän yleisiin ilmiöihin ja ainoastaan huomaut- 
taa löytyvistä poikkeuksista. 

Puheessa olevasta kolmesta kivikauden ryhmästä on länsi- 
suomalainen verrattomasti varakkain sekä ase-aineihin että kalu- 
muotoihin nähden. LimsiO-aseita tässä ryhmässä tosin ainoastaan 
harvinaisina poikkeuksina tavataan, mutta sen sijaan on ryhmä 
liuskama-aseihin nähden varsin rikas. Ainoastaan vähempi osa 
kirveistä, nuijat ja ylipäänsä suuremmat lyömä-aseet ovat rakei- 
sista kivilajista tehdyt. Suomen alku-asujanten rakkahin ja paras 
ase-aine näkyy olleen kuuteloliuskama. 

Huomiota ansaitsee tässä ryhmässä talttojen paljous, johon 
eivät kirveetkään vedä vertoja. Holmberg näki siinä todistuksen 
asukkaiden rauhallisesta mielilaadusta ^). Metsästys-aseet^ nuolen 
ja keihäänkärjet, eivät verrattain ole lukuisia. 

Kiviaseita on jokseenkin runsaasti löytty kaikkialla tämän 
ryhmän aloilla, missä vaan maanviljelys on alaa voittanut Köy- 
himmiltä tähän nähden näyttävät Saiman vesistön ja Wiipurin 
välimaat olevan. Suomenniemellä, kuten ylipäänsä muuallakin 
Europassa, kiviaseita sattumalta löydetään maata viljellessä tai 
kaivaessa ja talletetaan taloissa onnentuojina „ukonvaajoina.^ Lu- 
kuisimmat lOydOt tunnetaan niiltä aloilta, joilla yksityisiä kokoi- 
lijoita on ilmaantunut ja alkanut niitä rahvaalta kerätä; Uusmaa, 
Etelä-Pohjanmaa, Rovaniemen pitäjäs ja Petroskoin piirikunta Au- 
nuksessa ovat siten verrattain enin rikastuttaneet museoita. 

Suurin osa tämän ryhmän ilmiöistä talletetaan yliopistomme 
histoiiallis-kansatieteellisessä museossa, jossa tätä nykyä löytyy 
800:tta kiviasetta; vapaaherra Linder Svartä'ssa omistaa 285, lehtori 
Gottlund Helsingissä 201, pormestari Juselius Lovisassa 136, Tiede- 
Akademia Pietarissa 234, rouva Rajevski ja kirjastonhoitaja Lerch 
Pietarissa, edellinen 129, toinen 34^ Pietarin Muinaistieteeliinen 
seura 11 ja Moskovan Rumäntsovin museo 35 kiviasetta tämän 
ryhmän aloilta^). Paitsi näitä löytyy pienempiä kokoilemia kreivi 



*) H, J. Boknberg, Fmska Fomlemningar, 8. 10, 
*) /. R. Aspelin, SUtiatum areheohgique de la Mnlande, CampU 
rendu de la session du Congres internat. d*anthr. et d^areheol. prehist. a 



19 

Armrettilla Halikossa, Turun ylä-alkeiskoulun museossa seka muu- 
tamilta muilla maamme oppilaitoksilta, joista tähän saakka tarkem- 
pia tietoja puuttuu. 

Nuo kokoilemat, jotka verrattain varsin vähässä ajassa ovat 
kerätyt, todistavat kylläksi kivikauden jätteiden rikkautta tällä alalla 
ja me voimme toivoa että muinaistieteellisen harrastuksen herät- 
tyä kivikaluja vielä tuhansittain ilmaantuu Suomenniemeltä. Kalus- 
ton omituisuudet kuitenkin tuskin tulevat verrattain suuresti muut- 
tumaan; ainoastaan ilmiöiden tilastollinen paljous tulee antamaan 
tieteellisille päätöksille selvemmän ja tarkemmin rajoitetun luon- 
teen. Tätä nykyä emme kuitenkaan sattuneista syistä ole tilai- 
suudessa antaa niin täydellisiä tilastollisia tietoja Suomessa löy- 
detystä kivikalustosta, kun olisimme toivoneet ^). Luulemme kui- 
tenkin että se yleinen katsahdus, jonka varhemmin olemme teh- 
neet täkäläisiin muotoihin ja niiden löytö-aloihin nähden, ei tule 
pää-asiallisesti muuttumaan. 

Ryhmän lounaisilla aloilla, Varsinais^Suomessa, Satakunnassa^ 
Uusmaalla, Hämeessä ja Etelä-Pohjanmaalla, on eräs vaajankaltainen 
oikokirves yleisin (kuv. 7). Se on enimmästidioritistä, harvoin sye- 
nitistä tai jostakusta liuskamalajista tehty ja samaa muotoa kun 
balto-littualainen kirves. Varsiosa ainoastaan harvoin on niin ehjä 
ja täydelleen hiottu kun littualaisessa. Joskus on varsiosa täällä, 



Bologne 1871, s. 422; A. SchiefneTf Berieht Uher eine Sammlung v<m Stern- 
tuerkzeitgen aus d. Olonetziichen Gouv. Bull. de VÄcad. Imp. V, s. 555; ff, 
H, IIpoaopoecKato, Onuch npeduemoeb xpanmuMXcn e% Myaen PyecKato 
Apx, 06wficmea, s, 65—67; F, Jf. 0iMUMOHoea, EamaA<m doucmopuH. 
dpeenocmeu Mock, nyÖAunuato MyaeSy s. 26 — 28 Tiede- Akademian ja 
rouva Rajevskin museoissa säilytetään paitsi yllä mainittuja Aunuksesta 
myöskin Bovaniemellä löyttyjä aseita, edellisessä 7, toisessa 9 kappaletta. 
Myöskin Eöpenhaminan muinaistieteellisessä museossa on Suomessa löyt- 
tyjä .kiviaseita tallella. Yrt. J. Felhnan, Fornhmningar fr an Stenaldem, 
funna uti österhotten i Finland. Ännaler for Nord. OJdkynd. 1846, s, 
308-— 11. 

O Historiallis-kaasatieteellisen museon järjestäminen uuden kat- 
santotavan mukaan viime talvena on keskeyttänyt työni tähän nähden. 
Myöskin ne luettelot, jotka suvella 1871 valmistin vapaaherra Linderin 
ja pormestari Juseliusen kokoilemista, ovat valitettavasti menneet huk- 
kaan kotimaalta poissa ollessani. 



90 

kutea Littuassakin, hoikentamalla muodostettu varteen pistettäväksi 
(kuv. 6). Otemme jo eonen huomauttaneet balto-liltnalaisesta ryh- 
mSstii puhuessamme, että skaodiuavilainen limsiokirves ainoastaa» 
pituuteensa nähden eriaa tasia muodosta >). Huomattavaa on, 
kuten vasta saamme nahda. että tuon kauaiio veneeumuotoisea 
vasarakirveen litytDala on jokseenkin sama kun puheessa olevaa 
kirvesmuodon. 



6. Satakunta, 7. Satakunta, Wen- 8. Satatvnta, Ky- 

Kalla. % lahti, '/i- rStkoiH. '/j. 



Toinen oikokirveen muoto, joka tavataan jokseenkin yleensä 
ryhmän aloilla seka Suomenniemellä että Aunuksessa, on edel- 
listä suurempi jo pitempi. Sen poikkileikkaus ei tavan mukaan 
ole neljakulmioinen, kuten edellisen, vaan pyltreansoikea (kuv. 9). 
Terä on tässäkin enimmästi kaarella, mutta joskus täydelleen pno- 
liympyrainen (kuv. 10). Varreltaan on kirves enemmin tai vahem- 
nnin paksu; vasarapuoli on katkennainen, hiomatom. Poikkeuk- 
sena on ehkä puheessa olevaan muotoryhmään luettava erSs hno- 



') H. Biidärrand, SltnäldBm$ pnmra^. Ant. Akademini Uänadt- 
blad 1872, ,. m, htv- 6S, 66. 



lellisesti hiottu ja ohuelta varreltaan melkein suippuiseksi lioik- 
keneva kirreEinuoto (kuv. 8), joka tavataan harvassa siellä taalla 
Suomeoniemella ja etenkin Aunuksessa. 



9. KoktmäH, Ktoo- fO. Pohjanmaa, II. RovanU- 

tila. Vs' LaMa '/s- «i- 'It- 

Huutamia tavattoman suuria, edelliseen muotoryhmään luet- 
tavia oikokirveita on luylty Aunuksessa ja Rovaniemellä (kuv. 11). 
Ne ovat lavan mukaan kuuteloliuskamasta raakamaisesti sepiteityjä 
ja varreltaan kokonaan hiomattomia. Samoilla loytoaloilla ja jos- 
kus Elela-Pohjanmaaila (buv. 12), samoilla löytöpaikoillakin Ro- 
vaniemellä, ja vielä pohjempaoa, aina Ivalojoella, löydetään pilkia 
tuurankaltaisia liuskama-aseita. Niissäkin on varsiosa raaka, hio- 
matoin ja ainoastaan hoikka, puoliympyräinen terä hiottu. Tavan 



mukaan on lua terä aiaoastaao toiselta puolen latiskainen, toi- 
sella pöyrea '). 

Poikkibirveissä, joita knokan tapaan käytettiin, on terit, ku- 
ten tasataltoissakin, hiottu ainoastaan yksipuolisella laskulla. Kir- 
veen alapuoli, joka nojasi vartta vastaan, on tasoitettu; ylipuoli 



13. Atmtu. Vi' ^^' Pohjanmaa, 

Kuraka. »la. 

taasen, josta terä laskee, on |)yurcallainen ja vähemmällä huolella 
hioilu. Aunuksessa tavataan poikkibirveita, joissa viimeksi mai- 
nittu puoli on niin harjanteella että poikkileikkaus melkein on 



■) Vii. B. J. EoMbtrg, Finuha FomUmnmgar, Icm. 23, 34, J. R. 
Aipdin, kotoiieaUa muinatilulttnnon aUtltiA 1. Suotai IX, huv. 11. Eng- 
lantilBinen oppinut mBin&istatkija hra Fianka, joka savella 1874 tutkis- 
keli jliopietoo maeeossa, Inoli noita aseita maanviljelyksen kfijtetjiksi. 
Terältä samankaltaisia kiviaseita löydetään Saehsenisaa ja ThyriageDissä. 
B. Bild^and, SUnäldemi provmitr, m. p-, t. It9. 



23 

kolmioinen (ktiv. 13). Se muoto on selTasli itasaomalaisen ryh- 
mUn vaikutuksesta syntynyt, silla se on sen ryhmän lasalaltoille 
omituinen. Poikki kirveet, joila ei tavata balto-lilUialaisessa eikä 
itäsuomalaisessa rybrnässS, eriävät tasataltoista usein ainoastaan 
' kooltaan. 

Tasatalttojen muoto on jokseen- 
kin vaihteleva. Enimmiil ovat poikki- 
leikkaukseltaan nelikulmioisia; yläpuoli, 
josta terä laskee, on tavallisesti enem- 
min tai vähemmin pytirealäDtainen ja 
hoikempi kuin ta- 
soitettu alapuoli 
(kuv. U ja 15). 
Muutamat tasatal- 
tat Aunuksesta, 
muistooopanojeiii 
mukaan 13, ovat, 
kuten lasatallatitä- 
suomalaisessa ryh- 
mässä, yläpuolel- 
taan niin hoiken- 
neltuja, että poik- 
kileikkaus on mel- 
kein kolmioinen. js^ Pohjanmaa, 16. Kaijala, 
Niitä ei tavata ryh- Itotyrs. 'k- Muola. Vi- 
män länsi-aloilla. 
Uarvinaisempi on 

eräs toinen jokseenkin avaralta ryhmän aloilla tavattava muoto, 
jossa poikkileikkaus on pitkä nsoikea. Taltta on tässä niuoilDS- 
saan oliuellainen ja heikkenee usein huolellisesti hiotulta varrel- 
laan melkein suippuiseksi (kuv. 16). Hoikkalei-aleia tasatalttoja 
ryhmässä melkein kokonaan puututaan. 

Onsitallal jakaantuvat kolmeen päämuotoon. Tavallisin ja 
varsinkin ryhmän itäisillä ja pohjaisilla aloilla yleisin muolo on 
yläpuolettaan, josla kourunen terä laskee, lasaincn; alapuoli on 
pyöreälle hiottu ja enemmin tai vähemmin paksu. Täydellisim- 
missä muodoissaan taltta usein hoikkenee varreltaan suippuiseksi 



(kuv. 17). ToinCQ muoto on leveä ja ohulvartaloinen, josta 
syystä terän kourukin on hyvin matala (ku?. 19). Tallan poik- 
kileikkaus on tavan mukaan pitkänsoikea ja varsiosa joskus hoik- 
kenee sutjipulantaiseksi. HarvinaioeD on kolmas muoto, jossa 
Ultta hoikalta varreltaan on oeljäkulmanen, josta ymmärrettävästi 
teräkin saa jokseenkin kulmakkaan muodon (kuv. 18). 

VeiUet ovat lioskamasU hiottuja ja muodostetut joko pislä- 
misU Ui leikkaamista varten. Edelliset ovat tikarin muotoisia ; 
lapa on levein juureltansa, josta jokseenkin suorateräisenä hoik- 



17. lauila. Murto- 18. Bämeenmaa, i9. Vutmaa, Inga, 

niimi. % Sytmä. Va- Längvii. '/i- 

kenee tulkaimelle. Keskeltä on lapa kaiUiHansa, josta laidat las- 
kevat kummallekin terälle (kuv. 20). Toinen muoto on litteän 
keihään kärjen kaluinen, on sekin kaksiteräinen, mutta terai kaa- 
rimaisesti yhtyvät tutkaimelle (kuv. 21). Veitset ovat tavallisesU 
lyhyellä varsiosalla varustetut. Torniosta on yksi veitsi tunnettu, 
jonka peräpäässä on reikä ripustamista varten (kuv. 23). Eräs 
puolikuun muoloinen veitsi Pohjois-Suomesla muistuttaa norjalai- 



sia liuskamaveitsia ')• Yhden limsioisen veitsen WihtiBen piia- 
jaästa seha Bkandinavilaisen limgioiikarin Porin likeltä on IJoIid- 



2t. Ptrho, KtUo- 

lotki. Vi. 



*) o. Uonltliia, Svtrign FortUid. Teat I. S(«n6ldern, i. I5^J, kuti. 
i:iO; Ferta. t. Nortke Fortidimind. Btvar. Äariber. 1867, kuv. I: I ja 
1871, kuv. I: 2; H. o. A. Akad:i Mdnadtblad 1874, i. 104, kuv. 49. 



berg kuvannut >)• Aunuksesta ei liuskamaveitEiä tunneta, ainoas- 
taan kaksi limsioveista, jotka luultavasti ovat itasuomiilaisesta ryh- 
mitsia saapuneet. Toisessa on t«ra puoliympyräisen lapion terän 
muotoinen ja perapas hoihennettu 
varteen pisleliavaksi. Se on One- 
gau piirikunnasta saatu. Toinen on 
puolikuun muotoinen ja sama Nainen 
kuin eräs itäsuomalaisen ryhmän i 

alalla tOytty. Se on saatu Pelman 
kirkkokylasta Povanetsin piirikun- 
nassa. 

Keihään kärjet eriävät veitsistä 
paksumpaan vartaloonsa ja lylsaan 
terasiisa nähden (kuv. 22). Laidat 
OTat pyjlrealamaisia, joskus kantil- 
lansa. Ne ovat, kuten nuolenkarjet- 
kin verrattain harvinaisia. Eräs lius- 
kantainen keibSänkaiki Schuiskin 
hirkolla Pclroskoin piirikunnassa on 
vam-osaltaan hoikennettu varteen 
pistettäväksi, ikaaa kuin norjalaiset - ~~^ 

liuskamakarjet, mutta puuttuu niissä 2a Tornio, Kai- 2i. Padat- 
tavallisia väkiä'). Suomen pohjoi- tUakoAi. '/v joki </i. 
silta osilla tunnetaau ainoastaan yksi 

veitsi ja jhsi nuolen kärki, joissa pierapaa olisi hoikennettu vartta 
vasten. 

Yhtä harvinaisia ovat nuolenkärjet. Ne myöskin vaihtele- 
vat muodoltansa. Suomen pohjoisilta osilta tunnetaan pari lius- 
kamakarkea, jolka ovat melkein samaa muotoa, kuin yllä kerro- 



') FinAa Fornl, kvv. 63, 61. Holmberg, kuu lukee nno Ruotsin- 
peräieet limsiöaBeet pronssi k suteen, unohtaa että kaa proDssikansi ehti 
Huoteieta Suomeen, ei kivikausi siellä enää ollut valloilla. 

*) N. Buttntm, Btmtrttuigtia abtr die Vrtinviöhner da nördlichtn 
Itttttlandt. Ermani Ardxiv fUr uiii*. Kimde von Rualand. XXIV, kuv. 
III: 3; Formt. t. Nortke ForHdm. Bevar. Aaribtr. 1867, tuti. I: 2, 3 ja 
1868, kuv. III: 8; Montaiut, Sverigi* Famtid, t. 153. 



27 

lul ti kari n ka Haiset, kanttilaitaiset veitset Ne ovat vain vartalol- 
taan |)aksuromat, lera tylsempi tai jyrkempi, kuin veitsissä ja pe- 
rSpaa haralle muodoslettu (kuv. 24). (teisijarvelta ja Mnolasta on 
saatu kaksi pitkän ja hoikkaa kantlilaitaisla kärkeä, molemmat 
kuuteloliiiskamssla tehlyja. Joskus on kärki, kuten erSs Kyrös- 
koskella saatu, myiskiu neliskulmainen >)■ Sunlojarvelta Aunuk- 
sessa on piika ja hoikka 
pytireavartaloinen karki 

tallella. LimsiUisia duo- ~~ 

lenkarkia on joskus lUjlt; 
lanian ryhmän alalla. 
Yksi sellainen oa Rova- 
niemeltä saatu, toinen 
Megrijarvesta Kuopion . 
laanin ja Aunuksen ra- 
jalla^). Ne oval joko 
Etelä-SkandinaviasLa,Ne- 
vajoen takaa tai Äänis- 
jarven itajmolella saa- 
puneita. 

Nuo kauniit „ ve- 
ne eomuu toiset vasarakir- 
veet" (kuv. 25 ja 26), 
joista niin paljon on väi- 
tetty ja kirjoitettu, il- 25. LSsUpaiika tunU- 26. Utttla, 7\ipif 
maantuvat Suomessa ver- matoin. ■/»■ rimOH. '/»• 

rattain runsaanamin kuin 

muissa maissa, Ruotsikin siihen luettnua. Joka kymmenes kivi- 
ase yliopiston historiailis-kansatieteellisessa museossa on tätä 
laatua. Aseen Itiyttiala on kuitenkin Lou nais-Suomeen rajoi- 
tettu. Itäpuolella Paijanetta ja Kymijokea sitä tietääkseni ei 
ole toylty. Se on tavallinen Etelä-Pohjanmaalla, mutta poh- 



■) Hittor. Arkitto II, tuv. 4. 

*) JV. £utmav, m. p., t. 500, kuv. JII : 1. Vrt. »nyÖB BoUnbtrg, 
JfiTuha Fornl. t. 28. 



28 



jempaa on ainoastaan yksi — Muhoksesta — tunnettu ^). Jo tämä 
Idytöala osoittaa, että muoto on lännestä päin Suomeen saapu- 
nut. Tanskassa ja varsinkin eteläpui>lelia Skandinaviaa ase siltä 
on jokseenkin harvinainen; Pragin kansallismuseossa on esim. 
ainoastaan yksi tallella. Sila vastoin säilytetään Wienin An- 
Uki-kabinetissa ja Pestin kansallismuseossa, kummassakin yksi 
pronssista valettu vasarakirves tätä muotoa. Tästä tietämättä 
on asetta kauan Skandinaviassa ja Suomessa tahdottu lukea 
pronssikauteen; tätä nykyä pitävät kuitenkin enimmät skandi- 
navilaiset tutkijat, muutamiin löytöihin nojautuen, asetta kivi- 
kautisena. Tähän nähden on tämä asemuoto tärkeänä ajanmää- 
räyksenä Suomen kivikaudelle. Skandinaviassa on, näet, vertai- 
levan tutkinnon avulla tultu siihen päätökseen, että pronssikausi 
on alkanut, s. o. kivikausi loppunut luultavasti ennemmin kun tu- 
hat vuotta ennen Kr. s., siis ainakin noin kolme tuhatta vuotta 
ennen meidän aikoja. Mahdollista on kuitenkin, että kivikauden 
loppu on vieläkin varhempi ^). Koska siis puheessa oleva Suo- 
men ja Skandinavian kivikaudelle yhteinen asemuoto on täytynyt 
Suomeen saapua ainakin ennen kun sitä Skandinaviassa laattiin 
käyttämästä, niin voimme päättää että Lounais-Suomi oli asutettu 
jo ainakin tuhat vuotta ennen Kr. s. Kertoessamme pronssikauden 
jäljistä Suomessa saamme vielä ottaa tämän asian puheeksi. Pu- 
heessa olevien aseiden yleisyys Suomessa sekä yksi puolitekoinen 
kappale todistavat että niitä Suomessa sepiteltiin. Varsireijät ovat 
niissä aina lävistämällä tehdyt. Aineena oli syeniti, jota täällä 
ainoastaan irtonaisina ajokivinä tavataan ^). Samasta aineesta ovat 
useat vaajanmuotoiset kirveetkin tehdyt. 



^) J, W. CalamniuSf MuinaUtieduttuktia Pohjanperiltä. Suomi VII, 
s. 244, kuv. IV. 

*) O. Montelius, Svtriges Forntid» Text L Stenaldern, s, 94, 166. 
Päätös nojautua muun muassa Kreikan ajantietoihin. Homeron lauluissa 
mainitaan vielä sekä vaski- että rauta-aseita. Jälkeen rautakauden al- 
kua etelässä ei ole pronssikausi voinut haaraan tua pohjoseen, jossa se 
selvästi ei ole kotoperäinen. 

') J, R» Aspelin, Kokoilemia Muinaistutkinnon alalta I, Suomi IV, 
8. 76; (H. J, Holmberg), Katalog öfver AI. Univenitetets Etnogr. S€mh^l. 
1859, $. 8. 



29 

Elainlen paitla karisteltuja kiviHseita on tahNn saakka lajttf 
ainoastaaD ryhmaa itäisillä osilla, viisi Aunuksesti ja kuudes Jääs- 
ken pitajaasta Etela-Karj siassa. Nuo aseet ovat kaikki varstreijalla 
varustettuja. Neija Aunuksessa lOyKja. joiden vasarapaat kol- 
messa pSattjTät karliunpaalla (kuv. 27), neljännessä hirvenpaalla 
(kuv. 28), ovat jokseenkin suipputsilla terillä varustetut. Viides 
on nuijamainen, karhun (tai ^lampaan") paan muotoinen ja puut- 



27. Aumu. '/a- ^- Aunia, PatojOrvi. Vt- ^- JCarjaia, 

JäOthi. Vi- 

tuu teraosaa kokonaan ^). Suomessa lOytty on kirveen terällä 
varustettu ja vasaraosa karhunpaallä sekin koristettu (kuT. 29). 



' ) JFomI, Di» Bedmtttng d. Sttin^ «. BronttalUrlh. /. d- UirgetehieXtt 
d. Slavitn, latv. I: 10, 32, 01. 



Tuollaisia kiviaseita ei Uioneta muualta maailmassa. Altai-nrali- 
laisesta proDssikulturisU itubuessa tulemme kuitenkin liinlemaan 
lankaUaisia pronssisia aseita Kamajoen varsilla ja me Toimme 
melkoiselta varmuudelta pHLtfll elta tuo kivikaudella outo aseiden 
korlslusmuolo on mainitusta pronssikauden rybmasta tSooe saa- 
punut. Koska meillä vihdoin, kuten vasta saamme aelillSii, on 
syytä arvella etlii rautakausi oli astumaisillaan pronssikauden 
sijaan Kamajoen varsilla jo noin 300 vuotta ennen Kr. s,, niin 



30. Alavut, 
BuettmtotlcL '/i- 



31. SataJoMUt, 
Kulia, '/f 



^3. KarjaUt, 
Rupilahti. '/«. 




31 

me voimme pnaiiaH, ettS mainitliijen elainlen paillN koristeltuien 
aseiden kaytiamiDen jo sitä ennen aai alkunsa taasa kivikauden 
ryhmässä. 

Kaksiteräisen ^kiviknokan" tapaisia lyflma-aseita, jnissa kum- 
mallakin puolen varsireiksa on napa varren kiinniUfimjslJi vär- 
ien, on ryhmSn aloilla luyity tietääksemme 16 kappaletta, 9 Stio- 
mesta ja 7 Aunuksesta '). Kuopiota ja Kfllviaa pottjempaa niitä 
ei ole vielä lOytty. NamSt aseet ovat länsisuomalaisen kivikaiideo 
ryhmän omituisimpia muotoja. Varsireikä on niissä tavan mukaan 
soikea ja nähtävästi kuokkimalla, eikä lävistämällä tehty (kuv. 30 
ja 31). Jos me vertaamme taman aseen loylilalaa, joka ulottuu 
Rauman mereltä aina Äänisjarvelle asti, esim. veneenmuotoisten 
vasarakirveiden lOytUalaan, jonka itäinen raja on Paijane ja Kymi- 
joki, niin mc voimme ajatella, elta vastainen tarkempi ja ylei- 
sempi muototulkinlo ehkä on Lounais-Suomessa ilmaiseva kaksi 
a su tus kerrosta, joista toinen on toistansa vanhempi. 

Varsin yleinen on Aunuksessa eräs kehdonanturan eli veneen- 
muotoinen kiviase, jota on arveltu maanviljelyksessä käytetyksi '). 
Se on toiselta puolen tasai- 
seksi hiottu, toisetta sian se- 
län muotoinen. Terät kum- 
isissakin päässä ovat siten ai- 
noastaan toisella puolen latis- 
kaisia, toisella pyöreitä, kuten 
muutamat yllä kerrotut tuuran- 
kaltaiset aseet Aunuksesta ja 
Pohjois'Suomesta. Ase on kool- 
taan varsin vaihteleva ja jos- 
kus kaarentapainen (kuv. 33). 

Tuollaisia aseita on Aunuksessa 54 Pohjanmaa Alajärvi. >/ 
luytty 59 kappaletta. Suomessa 



') ff. J. ffolmberg, fituta Fornltmniagar, kuv. 43—7; H. Jlepxa, 
OpydiH KOMemato tt (Spoua, muton. Hae. Hun. Apx. 06m. IV, kuv. II: 
37; Bvtttiaii, m. p , kuv. III: 4. 

») Vrt. O KimeKMtM» opydvixt. JTueuia II. H. PuSmaoaa u H. B. 
Jlepxa. m«. Apx. OSut. V, kuv. 8, 9, 11; (Favm^Ka), OmapuHa PyeenoTi 
3eMMt I, I. 20, kuv. 28. 



32 

ainoastfliD kabsi, toinen Inipilahiielti) (kuv. 32), toinen Ilmajoelta. 
Ase on tietääksemme lalle- ryhmälle aivan umitiiineD. Itäpuolelta 
Aanisjarvea on yksi tänkaltaJnen ase tiedossa >). — Paitsi yllä- 
mainittuja lunnelaan Aunuksesta seilsemSn pientä ta m 3 nm uo toista 
asetta, joiden seikansa on varustettu kahdella ristikkäisellä juovalla. 
Mihin tarpeisin niitä on käytetty ei ole vielä voilu arvata ^). 

Pyiireita n uija n tapa isiä, varsireijallS va- 
rustettuja kiviä (kuv. 34) on tahan saakka löyt- 
t; meikein ainoastaan Etela-Pohjanmaalta '}. 
Joitakuita tunnetaan myOskin Onluo lainista 
seka Satakunnan ja Hameen pohjoisilta osilta. 
Ne ovat kooltaan vaihtelevia, enimmasti luon- 
Bon muodostamista kivistä tehtyjä. Noita 
aseita on arveltu milloin nuotanpa in öiksi, 
■uilloin nuijasodan aikutfiksi. Arvattavasti on 
niitä käytetty erillaisiin tarpeisin ja reikien 
sepinta naytiaa myäskio todistavan eriaikui- 
suutta. Joka tapauksessa ansaitsee aseiden 
rajoitettu luytöala huomiota. 

Samalla lOytflalalla tavataan latiskaisia, 
Tarsirei'illa varustettuja kiviaseita, jotka ovat 
piikki le ra isiä kummastakin paSsta. Hilloin on 
toinen puoli tasaiseksi, toinen pyöreäksi (kuv. 
35) hiottu, milloin molemmat puolet pyOreS- 
lantaisia. Aseiden latiskainen muoto tekee 
niiden käyttämisen nui'ina epäiltäväksi. Ika- 
listen ja Iin pitäjistä on tämäntapaisia aseita 
Ivylly, jotka molemmilta puolen ovat tasai- 
sta ja poikkileikkaus siten nelikulmioinen 
(kuv. 36). 

Varsireijalla varustettuja kirveitä, joita 35, Itautjoki, 

voisi verrata balto-littualaisessa ryhmässä ta- Kiinni. '/«- 

') Ilo*^<M%, dmwnpa0. na6Aiodmi)t ao epetm TionsdKu na *>io- 
aOcmoKi OAonemoä ttfS^piau, 0n6. 1873, t, 40, 185, kuv. TV: 3. 

*i Trt. Woeet, Dit BtdaUung d«r SUia- ». Bronz»alt«rth. /«r d 
VrgttdiiikU (fer Slavieo, kuv, I: 24, 59. 

') ff. /, Bohnbtrg, m. f., hm. 51, 55—7; J. R. AtptUn, Kokeilemia 
pminaUtulHimon alalta I, m. p., kuv. 23. 



Tallisiin, on Uhan saakka luytly ainoastaan noin kfmmenkunla 
Suomenmaan etelamtnilla aloilla (kuv. 37). Ne kuitenkin harrain 
täydelleen vastaavat sikäläisiä muotoja i). Aunuksessa ja Pohjois- 
suomessa ei sentapaisia aseita ole kaskaan lUyUy. 

Paitsi yllämainittuja 
tavataan siellä taälU Suo- 
men lounaisilla osilla 
myOskin muita omiluisia 
varsireijalla vanistettnja 
aseita. Ne ovat kuitenkin 
muodoillaan niin harvi- 
naisia tai yksityisiä, että 
eivät vastaiseksi ole so- 
veliaat ryhmaa kuvaa- 
maan. Sellaisia ovat 
esim. kaksi piikkiteräis- 
13, pyoreavarlista surma- 
asetta Kauhajoelta (kuv. 
38) ja Lempaalasia, kaksi 
hoikka- ja py(i rea vartista 

aseita Etelä Pohjanmaat- 3G. Saiatunia, 37. ftruotii, 

ta, joista toinen (kuv. 39) italu. 'U. Räum. '/«■ 

on verrattava Norjassa 
Idydeltjyn, y. m. *). 

Myöskin useita muita omituisia kivikaluja on löytty taman 
rikkaan ryhmän aloilla. Ne ehky vasta, jos runsaammin ilmaan- 
luvat, voivat tutkimuksessa saada painavamman merkityksen. 
Sellaisia ovat esim. Kiuruvedeltä, Sakkolasta ja Muolasta lilydetyt 
kivirenkaal, Kauhavalla ja Kyröskoskella litydelyt kivikorislukset, 
ii;ipanen nuija Sääksmäeltä j. n. e. ^). 

>) H. J. Bohabtrg, m. p., huv. 37, 38; J. R. Aipelin, Svt la Htua- 
Hon areheohgiqut de la Mnlattds, m. p., i. 425, huv. II: i. 

*) Fortn. (t( Norike ForUdanindataerten Btvar. Aanhtretn. 1868, 
Icto!. 2; BoUhberg, m. p., kuv. 53; Jepeiin, KbIcoiUmia, m. p., kuv. 28, 

') Bbtntbtrg, m. p., kuv. 08, 60; Aipelin, KbkotUmia, kuv. 29; 
Bitlor. Arläito II, kuv. t, 2. 

Suovii. S 



Paheessa olevan kivikauden ryhmin aliulu ei ole vieli 
Ifiylt; hautoja eikä maitakaan kiinteitli mtiianisiainnoksiji. Tasia 
emme kuiteukaan vieU saa pBifttäa. Buteoew'ia mukaan, ettl 
täkäläinen kivikauden kansa ei ensinkään kuolleitansa haudan- 
nut 1), eikä myOskaan, että kuolleet puihin haudattiin, knteo 
muutamilla Sipirian kansaheimoilU on ollut tapana. Heikein 
koko tunnettu knlusto ou rahvaan Itiyiamaa maata viljellessS. 
Rahvas pitää noita esineitä ukkosen aseina, eikä arvaa pitaa 
huolta niistä loyUtseikoista, joista vertaileva tiede päättelee. 

Ainoat varmaat jäljet tä- 
män kansan asuinpaikoista o- 
vat ne asemat, joilla kiviaseila 
sepi teli iin. Lautamies Hoikka 
on kahdessa paikassa Rova- 
niemellä tavannut kiviaseiden 
gepinta-sijan ja niiltä koonnut 
kolmatta kymmentä joko val- 
miiksi hiottua, hiotessa särky- 
nyttä tai ainoastaan pilstoltua 
kiviasetta Rovaniemellä lavalli- 
sesta kuuteloliuskamasta. Eräs 
noiden kiviaseiden joukossa 
lOytty kivikauden kovasin (kuv. 
40) ei muodoltaan eriä Etela- 
Skandinavian kivikaudelta ta- 
vallisista ^}. Kolmas aseiden 38. Sauhajoti, 39. Kokemäki, 
sepioiapaikka on arvattavasti ^»»«m.itanga$. '/,. Biinjärvi. '/»■ 
ollut Salomaella Kauhajoen 

varrella, jossa aineena oli kileemmainen saviliuskama. Huomat- 
tava on myftshin eräs puolitekoinen veneenkal täinen vasarakirves 
syenitisia luytty Perllulanmaelia Kauhavalla. Samalta mSelia ja 
sen ympäristulta tunnetaan, paitsi sitä, kaksi ehjaa veneenmuo- 
toista vasarakirvestä ja vaajankallainen kirves syenilistä. Arvalta- 

') But»nevi, m p., i. 508. 

*) Vrt. Suoman Muinaiimuiito-YhtiOn päyläHrja Joulut. 6 p. 1870; 
SiHor. Arkälo II, kuu. 8. 



tisli «Ha paikatb aseita sepiteltiia tuMU haj-vassa tavattavasta 
kivilajista '). 

Paitsi Rita tunnetaan aiDoaslaan pari lajtoa SuomeDDiemeltfl, 
jotka ovat sisflluneet moniaita kiyioseita, toinen Kyröskosken 
niskasta HämeeokirrOssa, loinen Niinikoskesta Reisijarvella. Muut 
aseet ovat eniromasti yhsitellen löydetyt maata kuokkiesna. kyn- 
täessä, ojatessa j. n. e. Tuohon Itiytamistapaan nähden ei myös- 
kään voi kummastella, että uhan saakka taman ryhmän savi- 
astiat ja luuaseet, joita kivikaudella muissa maissa on käytetty, 
ovat tuntemattomia. 



40, Pohjanmaa, Rovanimni. '/j. 



TamSn ryhmän muodoista puhuessamme meidän on huo- 
mauttaminen, että Norjan ja osaksi myils Ruolsin pohjois-osilla on 
alettu luyisa liuskama-aseita, joiden muodot eriävät Skandinaviaa 
etela-osilla lavallisista limsiö-a seista. Tuota pohjois-skandinavilaisla 
ryhmaa on kutsuttu „arktilliseksi " ja sen muotoja tahdoUu verrata 
Suomessa ja Pohjois-Wen ajalla tavallisiin. Vaikka tuo vertaile- 
minen kyllä uaytiaa luonnulliselta, on se kuitenkin lahau saakka 
tapahtunut jotenkin umpisilmin. Ne muodol, jotka etenkin kuvaa- 
vat tuota arktillistn ryhmää Skandinaviassa, ovat keihäänkärjet ja 
yksiteräiset veitset, joista eivSl kumpaisetkaan ole lavallisia länsi- 
suomalaisessa ryhmässä. Keihaan-kärjissä on lapa kummallakin 
puolen kantillansa ja tavallisesti kahdella v3'3lla varustettu; kär- 
jen peiapaa un ruodoile muodostettu. Veitset ovat puolikuun 
muotoisia, yksiteräisiä; terä on usein pienellä va'all3 eroiteltu 
varsiosasta ^). Suomenniemellä ei ole koskaan väkäisiä keihaän- 

') J. R. Ätp«lin, KokeiUmia ffluinaMudlMiiMn alalta I, l. i9, 39. 

*) Vrt O. Moni^iut, Svnigm Fomtid. Timt I. Simäldtm, $. 15S, 

kxtv. 180. Atlat, tuv. 52. — Kivikauden ISjdGistä NonlaDd'iBsa vrt. Mon- 



36 

kärkiä toytty ja ainoa^taaa kaksi ruodoUa varustettua tuDoeLaan 
Suomen pohjoisilta osilta, kuten ylempänä olemme huomautta- 
neet. Vielä oudommat ovat norjalaiset veitset puheessa olevassa 
ryhmässä. Me olemme jo veitsistä puhuessamme maininneet^ että 
ainoastaan yksi Suomessa löytty ase on norjalaisiin johonkin määrin 
verrattava. Muista pohjois-skandinavilaisista muodoista ovat julki- 
set tiedot vielä niin vaillinaisia^ että emme voi niitä täkäläisiin 
verrata. Meidän täytyy siis vastaiseksi tyytyä tuohon havaintoon, 
että Pohjois-Skandinavian kivi kalustossa löytyy ainakin muutamia 
omituisia muotoja, jotka eroittavat sen länsisuomalaisesta. Olem- 
mepa itse tässäkin ryhmässä havainneet paikallisia omituisuuksia. 
Tuleva tutkimus voi noita omituisuuksia tarkemmin eroittaa 
ja arvostella. Ovatko ne aikojen kuluessa yhteisistä niuodoista 
kehinneet tai ulkonaisesta vaikutuksesta syntyneet? Todistavatko 
ne eri kansaheimojen asutusta ehkä eri aikoina kivikauden kau- 
kaisessa muinaisuudessa? Noiden kysymysten ratkaiseminen riip- 
puu lähinnä vertailevasta muototutkimuksesla. 



III. ItisoomalaineD ryhmS. 

Pohjois-Wenäj;in lakeilla, Äänisjärveltä ja Inkeristä lännessä 
aina Kamajoen rannoille idässä, tavataan kivikauden jälkiä, jotka 
muodoillaan, kaluston tilastolliseen jakoon sekä aseaineesen näh- 
den paljon eriävät edellisessä kerrotuista. Äänisjärven itärannoilla, 
jossa liuskamalajia ei kuitenkaan löydetä luontoperäisenä i), länsi- 
suomalaisen ja itäsuomalaisen ryhmän muodot vielä näyttävät 
sekaantuvan toisiinsa ja vasta tuonnempana ryhmän omituisuu- 
det selvinä astuvat silmiin. Ryhmän tavallisin aseaine on limsio, 
joka täällä oH luontoperäisenä asukkailla saatavana, ja tavallisim- 
mat jäljet tämän ryhmän asutuksesta ovat limsiöiset nuolenkärjet. 
Se seikka ehkä todistaa harvaa asutusta; Pohjois- Wenäjän avarat 
metsät tarjosivat vielä runsaita saaliita metsästäville asukkaille. 



telius, BroMdldem i norra oeh melUrsta Sveriffe. Antiqv. SicUkr. f. Sve^ 
Hge III: 182, 409; 5, o. A. Akad:$ Mänadablad 1874, s, 98-^109. 

1) H. C. UoAHKoea, Bmuai^e^, naÖAiodeHM, s. 47. 



87 

Harva asutus ehba tnyfiskin od siihen syynä, elia lahan saakka 
tunneltu kalusto tamao rybman aloilta on verrattain vahaiiien. 
Paikoittain ainoastaan harvat nuolenkBrjet todistavat kivikauden 
asutusta. 

Taman ryhmän kiviaseet olivat kuitenkin jo viime vuosi- 
sadan alkupuolella herättäneet huomiota Pietarissa. Laatokan 
kanavaa kaivaessa v. 1731 luyttiin ktviaseita kosoEla ja niistä 
mainitaan Akademtan kivennaia-museon luetteloissa nimellä laptäet 
fiffuraii, johon luokkaan myOs luettiin kivettyneet eläin- ja kasvi- 
jaanni)kse[. Toisia fuetellnan stAces-lajien joukossa. Tosin huo- 
mautetaan että nuo kivet ovat ikaan kuin tehtyjä, mutta niiden 
todellista merkitystä ei kukaan siihen aikaan arvannut^). 

Paraasta paasta ovat tämän ryhmän ilmioi tunnetut P. Ler- 
chin ja I. Poljakovin kohoilemista seka erään kivikauden kalmis- 
ton ilmaisemisesta Jaroslavin läänissä. Herra P. Lerchin hallussa 
on noin 30 kivikalua, paraasta paasta nuolenkärkiä, ryhmän aloilta, 
jotka han kokosi rahvaalta muinaislieteellisella matkallansa v. 1865 
Aunuksesta Kargopolin, VVelskin ja Wjatkan kautta Kamajoelle. 
Hra Poljakov taasen on geologiallisilla lulkimusrelhillänsa tuonut 
ilmitn kivikauden jätteitä Aänisjärven ja Onegajoen välimailta. 
Banen kokoilemansa, jotka pahaksi onneksi tunnen ainoastaan 
kirjallisesti, ovat tallella Pietarin yliopiston museossa. 

Kivikauden jälkiä lilyst Poljakov Äänisjarven kaakkois- 
rannikolla useilla veden huuhtomilla hieta valleilla, Oschlan ja 
Hegran joensuiden välillä, Luschtmdoseron ja Tudoseron rinteillä. 
Enimmät lUyiamänsa kivikauden jäljet olivat hmsiulastuja ja savi- 
astiain kappaleila, joskus, kuten Tudoserolla, limsiö- ja liuskama- 
aseitakin, hakkuu- ja tahkokivia, kivipyöria y. m. '). Elta kalas- 
tus noilla asumapaikoilla oli asukkaiden elatuskeinona todistaa 
muun muassa muutama luytämansä nuolanpaino p. m. Samal- 
laisia IttytOpaikkoja sanottiin löytyvän Äanisjarven itärannoilla, 
Pudoschin seuduilla ja Wodlajoella. Rikkaampia loyioja tapasi 
Poljakov kuitenkin sisämaassa Kenoseron ja Kumbasjarven korkea- 



') ladoxadx dpeeHOcmH (B. T.}. Hsenemin Mun. Apxeo*. (Xfm- 
emea IV, Omd. 2, ». 102-104. 

») BMii>ch« lUvue 1873, Etft VIII. 176, 177. 



38 



länläisillä tienoilla, josta Äänisjärven ja Wienanineren vesistöt 
jakaantuvat Bän tekee todennäköiseksi, että nämät seudut ennen 
muita muodostuivat asuttaviksi; limsiokappalten ja lastujen pal- 
jous sekä huolellisesti muodostetut aseet todistavat pitkällistä 
asutusta sekä verrattain edistynyttä kivikauden sivistystä. Eräällä 
pellolla Kumbasjoen suulla ilmaisi herra Poljakov kyntämällä 
merkillisimmät lOyddt Hän kertoo näistä löydöistään seuraavalla 
tavalla. 

„Hiedassa ja ruokamulta-kerroksessa tällä paikalla tuli ilmi 
melkein kaikki mitä pää-asiailisinta ja välttämä töintä oli kivi- 
kauden asukkaan taloudessa, kirveitä, nuolia, veitsiä (limsiölastun 
kaltaisia), talttoja, tahkokiviä, limsiölastuja, saviastiain kappaleita, 
asunnosta jäännöksiä y. m. Vaikea on varmuudella sanoa missä 
asemassa kaikki nuo löydöt alkuansa olivat olleet, koska peltoa 
varsin useasti ennen oli kynnetty ja esineet useimmissa tapauk- 
sissa olivat paikaltaan liikkuneet Asunnon jäännöksistä tulin 
kuitenkin vihdoin siihen päätökseen, että aseet olivat jääneet 
likaiselle hiedalle. Tuo asunnon jäännös oli kivistä ladottu per- 
manto, joka epäilemättä oli ollut alkuasujamen kotelon perustuk- 
sena; permanto oli samaa laatua kuin ne, joita meidän vieras- 
sukuiset pohjoiset heimot ovat käyttäneet myöhempinä historialli- 
sina aikoina ja joita Grönlandin ja Pohjois-Aroerikan Eskimoit 
vielä tekevät Permanto oli koottu erikokoisista ja erimuotoisista 
kivistä; oli veden hiestämiä pyöreitä kiviä, vieläpä kanttisia ja 
litteitäkin; yksi oli pituudeltansa % arsinaa ja muutaman puudan 
painoinen, toisia löytyi pienempiä, neljänneksen pituisia; ne ma- 
kasivat vieretysten muutamissa riveissä ilman saviliitettä; aiutta 
pysyivät koossa huolellisesti ladottuina, kuten ylipäänsä kivi- 
kauden rakennuksissa. Pinnaltansa oli tuo kivinen permanto ta- 
sainen, piiriltänsä ympyräinen ja avaruudeltaan puoli toista mee- 
teriä ristiinsä. Rajalla oli kivi, jonka ylempi puoli oli hiottu; 
se oli sellaisena tähän asetettu tafakokiveksi, jolla kirveitä ja 
muita hiottavia aseita, valmistettiin. Kivien välit olivat täytetyt 
joko hiedalla, saviastiain kappaleilla, limsiökappaleilla tai hiilillä; 
muutamissa paikoin löytliin männyn kuorta ja tuohta. Tässä 
asukkaat siis nähtävästi tekivät aseitansa, virittivät valkeata ja 
keittivät ruokansa. Männyn kuorista ja tuohista oli luultavasti 



39 

koteloD katto tehty; asunto kyllä saattoi olla kiyipermanoon alaa 
suurempi'^. 

^Tuo ladeima löyttiin pellon keskeltä, jossa näkyi vähäisen 
ylänteen muotoisena. Ylinnä oli ruokamultainen kerros, jota 
seurasi hieta ja vasta syvenunällä löyttiin kiviladelma. Tuosta 
on nähtävä eitä permanto oli olemassa jo ennenkun ruokamulta 
muodostui; omistajat jättivät ladelman avonaiseksi keskelle hiek- 
kaa, joka sittemmin] ehkä tuulen ajamana peitti sen. Tämän 
ohella alkoi paikka ruohostua, pajuja pensastella; niitä seurasi- 
vat koivut tai männyt ja siten alkoi luultavasti ruokamulta ker- 
rostua. Siihen aikaan, kun alkuasujamet elivät, oli Kumbasjoki 
lähempänä heidän kotelojansa; ne siaitsivat ihan joen rannassa, 
jossa nytkin tavataan paljas hietamaa. Ennen ulottui joki ylem- 
mäksi kiviladelmaa, siirtyi sitten oikeata rantaansa kohti ja on 
nyt noin 30 syltää permannosta ja muutamia meeteriä syvem- 
mällä. — Vaikea on sanoa mistä syistä tuo lämmin kotoinen tulisija 
hyljättiin kaikkine aseinensa, jotka olivat asukkaille maksaneet 
mitä suurinta vaivaa ja joita he ehkä pitivät verrattomasti paljoa 
suuremmassa arvossa, kun nykyajan kiihkoisin muinaistutkija^. 

Wodloseron ja Wiroseron seuduilla, koillispuolella Äänis- 
järveä, Poljakov turhaan haeskeli ja kyseli kivikauden jäännöksiä. 
Tähän nähden sekä useammista geologia! lista syistä hän katsoi 
luultavaksi, että nämät seudut olivat veden vallassa vielä silloin, 
kuin kivikauden kansa asui Kenoserolla ja Kumbasjärvellä ^). 

Wytegrasta Kargopoliin vievän tien varrella on Latscha- 
järvi, johon Uhta ja Tihmanga nimiset joet laskevat Järven 
rannikko on alankomaista, multa ansaitsee suurta huomiota kivi- 
kauden jälkiin nähden, joita sillä tavataan varsinkin joensuissa. 
Tihmangan jokilaaksossa löysi Poljakov lukuisia limsiölastuja ja 
saviastiain kappaleita, vieläpä eläinjäännöksiäkin, paraasta päästä 
mustassa ruokamullassa, joka puolen arsinan paksuisena peittona 
makasi hieta-kerroksella. Tuossa hän löysi muun muassa peuran 



M H.C. IIoAHKoea, Brnnotpa^HecKiH uciÖAiodeHM eo epcMH ncmadnu 
ua iot<heocmoK% Ojtonemou työepuiu, Cn6»1873, (Myöskin painetta kirja- 
jaksossa 3anucKU Hmu, Feotpa^. OÖmecmea). S. 18— Si, Lnschandoserolla 
Poljakov löysi hiedan alta noin kolmen meeterin pituisen huolellisesti 
ladotun kivivallin. M. p, s. 33, 34, 



ja majaTan, linDun ja hsaen liiila, luuputkisti) tebtjjä terä- ja pistu- 
aseila. HyOskia Onegajoella, joka Latscbajarresta laskiessa on 
penikulman pimudelta jflrvenkaltainen, tapasi Poljakov ruohoa syö- 
vien eläväin luita, majavan ja hauen hampaita, kalanpäita, limsiöisiä 
keihään ja nuolen harkia, limsioJastuja ja saviastiain kappaleita ^). 
Merkillisin loyto tamSn ryhmän alalla on kuitenkin saatu 
JaroslaTin läänistä. Taalla ilmaistiin Jaroslavin ja Wologdan va- 
lista rautatietä tehdessä kivikautinen kalmisto lähellä Danilovin 
kaupunkia ^). Moskovan muinaistieteellisen seuran museossa säi- 
lytetään taman kalmiston lOytOjä: 5 ibmisen pääkalloa, 12 suu- 
rella huolelta ja taidolla tehtyä saviastiata, 13 varsireijalla varus- 
tettua kirvestä (kuv. 11 ja 42), 7 limsiokirvesta ryhmän omi- 
tuista muotoa (kuv, 43), 3 veitsen tapaista limsiolastua, 2 karhun 



ja 3 luultavasti suden hammasta seka 1 metsäsian torahammas. 
Karhun ja suden hampaat ovat rei'i]la varustetut ripustamista 
varten Ja toisessa karhunhampaassa on (kuv. 44) pronssinen hanka 

<) Rutiitehe Bmu« 1873, VUI: 177, 178. 
*) Vrt. FottKi 1873, N;o 306. 316. 



41 

reijassa. Nuolenkärkiä ei ole kalmietoBta tiedossa. 
Valiletlavasti emme taban saakka tarkenmin 
(unoe loytoseikkoja tuola merkillistä kalmistoa 
ilmi saadessa. — Viimeksi maiDiluäsa museossa 
säilytetään myöskin kymmenkunta kiriasetta 
Arkangelin läänistä, niiden joukossa myOskin 
veneen muotoisen vasarakirveen puolisko. 

Paitsi yllä mainittuja suurempia kokoilemia 
säilytetään useissa museoissa vahempia kivtkalus- 
toja taita alalta. WJ3lkan kaupungin museossa 
oli T. 1865 parikymmentä Wiatkan läänissä Ittyt- I 

tya limsioista kivikalua tallella, kaikki, paitsi 
yksi puolikuun muotoinen veilsi ja pari limsia> 
sydäntä, joko nuolenkärkiä laikka limsiolastuja'). 
Pielann muinais tieteellisen seuran museossa on 
tallella neljä limsioista nuolenkärkea Nerebotskin 
piirikunnasta Kostroman läänissä ja limsiosydan 
Wladimirin laauista^); Helsingin yliopiston mu* 
seossa on vasarakirves Tverin Iflänista ja seit- 44 j)a„itoj,. 1/,. 
seman limsiiiista nuolenkärkea Jelabugan piiri- 
kunnasta Wjalkan läanissQ, j. n. e. 

Nyt luokaamme pikamainen katsahdus taman ryhmän muo- 
toihin. 

Reijatiomat kirveet tuota vaajankaltaista muotoa ovat harvi- 
naisia taman ryhmän aloilla. Danilovin kalmistosta tunnetaan 7 
limsiukirvesta, joissa kaikissa poikkileikkaus on suippusoikea, eikfl, 
kuten edellisten ryhmien kirveissä, nelikulmainen. Tuo on yksi 
niisU omituisuuksista, joba myöskin eroitlaa Enijlannin ja Belgian 
limsit) kirveet skandinavilaisisla. Vartalo noissa kirveissä, kuten 



■) n. AAa6una, 3aM»mKa omnocumeAtHo Htutonu^tixt SpeeMcmeU 
Bumcicaio xpoji. Bmmta 1865. S. 31, 32. — Stuosn tnt^sn Hoeoe tipith 
f^MHneme KaMetaatsn opydiit, cdtMannoe «jtmaaua MjfseyMOx». Bumeitui 
ti/6. «ltd. 1865: 74. — Trt. Jl. Mepxa".Jioetm u39nc»iH O namentitim opy- 
disxt, «afidetNMMn n Pocctu. Saa. Hun. Apx. OSut. VJ, Omd. S, 1. 60. 

») EaencmtJi ÄpxeoA. Offt». /: 100-, IV, tuv. I: 1, 4, 5, 11. — /. B. 
Ilpoaopoeataio. Onm» »peÖMemom, xpan. et Mjfsm Eim. P. Apx. 06^. 
N:o 268, 273. — Maltriaut povr l'hiitoir« de Vhomm« II: 556. 



ylipsanss Ulm9n ryhmaa limsiDiseissa, tiarvoiu kantaa jalkiH hio- 
misesta. Poljaliov ei Mj IttyUUieen limsiuk irveitä tulkimmallansa 
alalla Aänisjärren itäpuolella. Ne liuskamaiset oikokirveet, jotka 
han on kuvannut, ovat nelikulmaisia ja samaa muotoa kun Au- 
nuksessa lOydetj'! ja aJaoastaan kahdessa kuvaamassansa kvarlsili- 
kirveessa on tuo iusuomalaisen ryhmän omituisuus huomattava. 
Poljakov näkyy itsekin havainneen tuon eroiluksen, siitä kuiten- 
kaan enempää tukun pitamaua '). Huomattavaa on eUa molem- 
mat muodot ovat löydetyt Kumbasjarveita. 

Liuskamaisia poik- 
kikirveiia kuvaa Polja- 
kov Kumbaajarvelia kak- 
si. Niissä OD etupuoli, 
josla terä laskee, harjan- 
teella, kuteu muutamissa 
Aunuksenkin poikkikir- 
veissä ja tasntaltoissa, 
joista edellisessa olemme 
huoniautl aneet '). 

Tasatalttoja ei ole 
tiedossani kuin kaksi 
hmsijtista taman ryhmän 
alalta. Toinen on Wjat- 
kan, toinen Tverin laa- 

oista saatu (kuv, 45). Mo- _ 

lemmissa on etupuoli, 45. j-vtr, Swnm, 46. Wlaämir, 

josla terä laskee, harjan- WMtlava}a, ' t. Muroma. Vt- 

teelle muodostettu ja 

poikkileikkaus siten melkein kolmionpuolinen. Vaikka tuo varia- 
lon omituisuus ei ole luk uisi m missä esineissä edistetty kun 
Daissa ainoisissa tasataltoissa seka yllämainituissa poikki k irveissä, 
luen sen kuitenkin itäsuomalaisen ryhmän omituisuuksien jouk- 

*) H. G. UoAJHCoaa, 3m»mpa0. HoAtM^mA, $. 38, kuv. Il: B, 4 ja 
IV: 1, 2. Toinen kvartsitikirves, kn*. IT: 2, on kokoaasn ^elgialais- 
englaQtilftista mnotoa. Trt. B. Mtdebrand, Sttn&ldemt provitutr. Bill. 
mA Ant. AkadmtUm MäiatMlad 1872, t 146, kuv. 63. 

*) noMKOn, m. t., ku«- III: 1, 2. 



43 

kooD, koska tuo muoto tätfliä on ainakin laveaHa ilmaantunut, 
eikä lännessä ulotu Aunusta edemmäksi. — Onsitalttoja ei tuD« 
neta ensinkään itäsuomalaisen ryhmän aloilta. 

Varsirei'illä varustettuja kirveitä ei ole vielä iojtty Äänis- 
järven ja Onegajoen välimailta ^). Ryhmän idemmiltä osilta sitä 
vastoin tunnetaan melkoinen joukko. Dantlovin kalmistosta on 
koolla 13. Niitä on välistä vaikea eroittaa Littuassa tavallisista. 
Kuitenkin voi itäsuomalaisiin kirveisin nähden mainita että ne ei- 
vät koskaan ole vartaloitaan nelikulmaisia, että niissä ou hama- 
rapuoli tasaiseksi vasaraksi sommiteltu ja että terä usein on eteen 
elikkä varteen päin keinoteltu (kuv. 12, 46). Viimeksi mainittu omi- 
tuisuus tavataan myöskin kahdessa veneenmuotoisessa vasarakir- 
veessä tältä alalta, toinen Danilovin kalmistosta, toinen Rostovin 
seuduilta. 

Myöskin keihäänkärjet ovat hyvin harvinaisia tämän ryhmän 
aloilla. Niitä on ainakin vaikea eroittaa suuremmista nuolenkär- 
jistä (vrt. kuv. 47) Welskin piirikunnassa Wologdan lääniä osti Lerch 
233:n millimeterin pituisen latiskaisen limsiöaseen, joka muo- 
doltaan on melkein suippusoikea. Sila on vaikea muuksi ar- 
vata kun keihäänkärjeksi, jollei sitä ehkä ole suurena veitsenä 
käytetty. 

Kaikista tämän ryhmän aseista ovat limsiöiset nuolenkärjet 
verrattomasti lukuisimmat. Ne ovat enemmin tai vähemmin huo- 
lellisesti hakkaamalla elikkX iskemällä muodostetut. Muodoltaan 
ja varsinkin kooltaan ne vaihtelevat (kuv. 48 — 50). Tavallisin 
muoto on ehkä se, jossa ainoastaan toinen pää on suipulla^ toi- 
nen ikään kuin katkaistu ja ohueksi sepileltj, jotta sopi nuolen- 
varren halkeimeen. Harvoin on peräpää hiukan ruodolle hoiken- 
nettu ^). Mahdollista on että suurimpia heittokeihinäkin käytet- 
tiin, vaikka ehkä luultavampi on että nuolenkärkiä tehtiin suurem- 
pia tai vähempiä eri tarkoitukseen nähden. Niinpä esim. Aleutit 
miltei vielä muistettavina aikoina tekivät suuria nuolia suuria elä- 



*) IIoMHoe%, m. t, «. 41. 

*) Tämän ryhmän nuolia on Poljakov mainitnssa teoksessaan kn- 
▼annnt tauluissa V ja YI; vrt. myös Omapuna PyccKOu deMAU, s. 17 ku- 
Tineen; Tpydu I:to ÄpxeoA. etihada n Mocicett 1869, kuv. III. A: 13^ 
IV: 62—6. 



via ja ihmiua ampuakseea, muUa käyttivät pienempiä nuolia Un- 
tiija ja pienit elSvia meUMtaesBä '). . 



41. K<xrgvpo\, W«rho- 46. W}atkaf '/i- W, WoU>gda, 

puUt. V,. W«Uk. '/,■ 

Veitsinä käyletliin luultaviisti pamasla paäsU pilhia ohueiia 
ja lerlvia li m sii) lastuja, jotka taman ryhmän aloilla ovat hyvin ta- 
vallisia ^). Paii pnolikuu» muotoista limsiUveisU 
tuimetaau Wologdan ja Wjatban lääneistä ja Wel- 
gkia piirikunnassa liVoIogdan laSnia osti l^erch lim- 
siuaseen, jota voisi keihääksi arvata, jollei sen perä- 
paa olisi liian paksu varteen sovitettavaksi; mySs- 
kin aseen ohut terä tekee luultavaksi, elia siia on 
veitsenä käytetty. 

Kivikauden lahkokiviä luysi Poljakov tutki- 

50. W}atta, Ti- musalatlansa kolme, joista yksi oli eheä ja talk- 

hU öori. Vi- kimaisesta kvartsitista tehty; eräs toinen oli veh- 

') KpauiehHmoea, OnMaiiie KajtvamKU, usd. 1812 i. Jl^pveaajteiM. 
Il: 290. 

*) Vrt. esim. Foljatov, m. (., (. 43, tuv. I; 4. 



riaiskivestä. Muodoltaan ne oval samaa laatua kun Litinässä ja 
Skandinaviassa Inydeljt ja meidSn ajan maalikivibin verrattavat '). 
Saviastiat nByllflvai olleen varsin lavallisia lassa rjbmSssl. 
Kuitenkin tulee raeidSn saviastioihin nSbden huomaullaa, ettil ne 
erittäin kauniit ja sekä taitavasti tehdyt etlS huolelMsesti korisle- 
tnt saviastiat, jotka tunnetaan Danilovin kalmistosta, jokseenkin 
jyrkkään eriavai Poljakovin ilmituomista muodoista, sen mukaan 
kun kuvatuista kappaleista voi niitä arvostella. Danilovin savi- 
astiat ovat pullokkaita muodoltansa ja ylipäSnsfi ahdassuisia; ai- 
Doaslaan yksi koristamatoin nn matalan puuvadin muotoinen. 
Ne oval ohutlaitaisia ja hyvin hienosta savesta tehtyjä, jolta lai- 
taa kopistaessa antavat heleiin sanen. KoriMukset astiojen kau- 
lalla ja kupujen ylemmällä osalla ovat suora-, vino-, risti- tai pilk- 
kuviivaisia mutia piirretyt ja järjestetyt osaksi sellaisella huolella 
että se todistaa kivikaudella tavattomaa kauneuden tunnetta. Ne 



5i. Kumbatoiero. ^/,. 

KumbasjartTlla ja Tudoserolla loydetyl kappaleet saviastioista, jotka 
Poljakov on kuvannut, ovat edellisiin verrattuina raakaa tekoa. 
Koristukset ovat pilbkoviivaisia, mutta noiden koristuksien ohella 
nähdään suurempia ymmyrkäisiä tai neliskulmaisia syvennyksiä, 

<) Poljakov, m (., h«v. h S, VII: 2. 



46 

jotka rivittSio ympärOilsevat aatiojen kauloja ja laitoja (kuv. 51) 
ja muodostavat pahkoja laitojen sisäpuolelle ^). Nuo omituiset sy- 
vennykset, jotka puuttuvat Daoilovin kalmiston astioissa, ovat mer- 
kittävät siihen nähden, että ne myOskin kuten vasta saamme 
nähdä ilmaantuvat pohjoisella Uralilla ja Kamajoella, Ananjinon 
kalmistossa, sikäläisen pronssikauden loppuaikoina. Jos lisäksi 
huomautamme että Danilovin kalmisto myöskin muissa kohdissa, 
esim. nuolenkärkien puutteesen sekä varsirei'illä varustettuihin 
kirveisin nähden, eriää Poljakovin tutkimusalan ilmiöistä, niin 
saamme syytä epäillä josko kumpasetkin ilmiöt ovat saman kan- 
sallisuuden omia ja siis myöskin josko puheessa oleva ryhmä ko- 
konaisuudessaan vasta on paikkansa pitävä. 

{koristuksina kantoivat Danilovin kalmiston perustajat pu- 
vuissaan tapeltujen roetsäelävien, villisikojen, karhujen ja suden 
hampaita. Että metsäsikoja muinoin löytyi Pohjois-Wenäjällä to- 
distaa toinenkin lävellä varustettu metsäsian hammas Ananjinon 
kalmistosta Kamajoella sekä metsäsian päällä koristettu pronssiase 
samoilta paikoin. Pronssihanka eräässä karhun hampaassa todis- 
taa että pronssi ainakin nimeksi jo oli tunnettu^ vaikka se ainoas- 
taan ulkoapäin oli saatavana. Poljakov on kuvannut kolme pientä 
lävellä varusteltua kiviesinettä, arvellen yhtä helmeksi, toisia kala- 
koukun siiman painoksi ^). 

Puheessa olevan ryhmän ilmiojen selittämiseksi olisi ymmär- 
rettävästi tarvis tuntea ne muodot jotka Keski-Wenäjällä vallitsi- 
vat. Valitettavasti ovat ne vielä varsin vähän tunnetut Mosko- 
van läänistä on muutamia limsioisiä nuolenkärkiä tiedossa ^). Sa- 
moin Kalugan läänistä ^) (kuv. 52), josta Pietarin muinaistieteel- 
lisen seuran museossa myöskin talletetaan varsirei'ällä varustettu 
kirves sekä neljällä piikkiterällä varustettu tähden muotoinen ki- 
viase. Eräs tärkeä kivikauden löytö Räsanin läänistä on tallella 
maantieteellisen seuran museossa Pietarissa. Lähellä Pusloschi- 



*) Po^kav, t. 46, kuv. VII: 1—5. 

«) Polfakov, m. «., kuv. V: 7—9. 

*) Vrt esim. A. ramnyKo, JfpeekM eemu ^epmxoecKmo caÖpaniH. 
PyccKtu Aponm^ 1864. S. 1255^8. 

*) 0uj^uMaHoea, KamaA<m MocKoecKato nyÖA. Myaen, J\^ 987, 988. 



47 



non kj\ää Sapeschkovskin piirikunnassa paloi ?. 1840 tammi- jä 
jalavametsä. Palanutta alaa kun alettiin kynUlä, iOyttiin eri ai- 
koina kolme limsiokirvesta, joissa poikkileikkaus on nelikiilmtoi- 
iien ja siis eriävä puheessa olevan ryhmän limsiokirveistä; kaksi- 
teräinen kivikuokka Aunuksessa tavallista sivunavoilla varustettua 

muotoa ja vielä pari kiviasetta, joista toinen oli 
muurtelin-survottimen muotoinen ^). Hiottujen 
kirveiden muotoihin nähden katsoo Worsaae tätH 
löytOä Etelä-Venäjän kivikammioistaan merkilli^ 
seen kivikauden ryhmään kuuluvaksi ^). Sitä 
vastoin osoittavat Kasanin läänissä löydetyt lim- 
siOaseet (kuv. 53 ja 54), joita muutamia on 
koolla Lihatsevin museossa Kasanissa, suurem- 
paa yhdenmukaisuutta itäsuomalaisen ryhmän 
kanssa ^). Enimmät aseet ovat kuitenkin kärkiä, 
joiden vaihtelevista muodoista on vaikea mitään 
varmuudella päättää. Ainoastaan yhden kirveen 
suippusoikea poikkileikkaus ei mielellään muihin 
tunnettuihin ryhmiin sovellu. Volgan eteläm- 
miltä varsilta on ainoastaan Samaran läänistä 
muutamia limsiöisiä nuolenkärkiä tiedossa ^). 

Kasanin yliopiston museossa on „ Uralin 

haudoista^ saatua kolme peuranluista ja kaksi 

kiviaselta, mutta koska museossa on neljä erimuotoista kivia- 

setta, joiden seassa nuo kaksi ovat valittavat, niin ei ole helppo 

saboa mitkä niistä nimenomaan ovat Uralilla, jossa ilman sitä 




52. Kaluga. '/ 



') 77. H. lepxa, Opydin KaMennaio u öpousoeaio efbKO(rh. Hae. Apx. 
Oöm /F, kuv. I: n — 19; II: 26, Eiekwald, Ueber die Somghier/auna 
der neuem Molasse des sudl. Russlands. Bull de la Societe des Natura- 
listes de Motcou 1860, N:o IV: 417, 418. — Varsireijällä vamstetiin di«ri- 
tikirveen puoliskon Arsamasin piirikannasta Nischnej Kovgorodin lää- 
niä on Lerch kuvannut. Hae. Apx. 06w,. F., kuv. 4. 

*} JVorsaas, Russlands og det Skand. Nordens hebyggeUe, s, 336» 

') Tj^du I:io Apx» (hnada e^ Mocxetb 1869, kuv. III: 1—14, 

A) n. ÄAo/SumLy OcmantKu icaMemaio etMca e% Como^^ou lydepniu^ 
CoM, %y6. md, 1866, M 74; Vrt. Hae. Apx. Ötkti. VI: 226. 



kiviaseiU pronseiksudea vaski kai Toksigsa kflytetliiD. Yksi on var- 
sireijillla varusteltu kirves, loiiicD poikkikirves itäsuomalaista muo- 
toa, kolmas kalkelmi, neljäs muodoltaan outo oikokirves. Per- 
naan laanistS on pieni kivikirves tallella kreivi Stroganovin mu- 
seossa ja Vcrholurien piirikunnasta, Nischnetagilskin tebtaan alalla, 
tuarietaau pari merkiltdvaji loyutlt. Lähellä Koschkarovon kylää on 
„tschudi lainen kurgani," 42 arsinaa ristiinsä ja 4 '/a arsinaa 
korkea. Sen pintaa ovat aarteen kaivajat mullistaneet ja sen 
viereltä lOydeUUn saviastiain kappaleita, joiden laidat ovat ko- 



^3. Katan. ■/]■ !>*■ Katan. Va- 

ristetut milloin suorilla tai vinoilla viivoilla, milloin eri tavalla 
suunnitelluilla pi Ib ko vi ivoilla, vieläpä muutamissa lavillakin (ku- 
ten Poljakovin lOyduissl?). Niiden ohella on lOytty rautaveitsi, 
ja keihäs seka huonotekoinen keihBSnkHrki kalsedonista. Samassa 
Verhoturien piirikunnassa laskee Saldajokeen Wui-niminen sjrja- 



49 

joki; tuohon taasen vielä vähempi Poldenka, jonka varrella, 10 
virstaa länteen Wuiskin tehtaalta, on pienempi „tschudilainen kur- 
gani'', sekin aarleenkaivajain mullistama. Pinnalla nähdään sa* 
mallaisia saviastiain kappaleita kun edelliselläkin paikalla ja paitsi 
sitä on täällä lOjttj vaskinen nuolenkärki, hyvätekoinen keihään- 
kärki kivestä, pieni neljällä lävellä varustettu savipyörä^ leveän 
veitsen muotoinen kiviase kovasta vehnäisestä kivestä, lahoneita 
luita ja ukkojen kertomuksen mukaan 70 vuotta ennen v. 1837 kaksi 
vaskikatlilata. Kurganissa on löytty lahoneita poikkipuolin pan- 
tuja puita sekä rikotuissa astioissa hiiliä *). Vaikeata on sanoa 
onko sikäläisiä metalli- ja kivi-aseita samaan aikaan käytetty vai 
todistavatko ne vanhempaa ja myöhempää asutuskerrosta samalla 
paikalla. 

Nämät ovat tutkimusalaani kuuluvan kivikauden itäisimmät 
löydöt. Koko Länsi-Sipiria puuttuu, sen mukaan kun tähän asti 
tunnetaan^ kivikauden jälkiä. Tohtori Radlovv, joka on tehnyt la- 
veita muinaistieteellisiä tutkimuksia Länsi-Sipirian aloilla, sanoi tul- 
leensa siihen vakuutukseen, että Länsi-Sipiria kokonaan puuttuu 
kivikautta. Ne kiviaseet, jotka ovat tiedossa, ovat löydetyt tschu- 
dilaisten vaskikaivannoista vaskiaseiden ohella. Samaa mieltä nä- 
kyy myöskin Eichwa1d olevan, joka on kuvannut useita vaski- 
kaivoksissa löyttyjä kiviaseita, nui'ia ja vaajoja *). 



*) Pietarin Tiede- Akademian arkisto. Sjögrenin otteita kirjoituksesta: 
O dpeeHOcnMoyb e% oicpyirb npunadAeoicatueMZ HuoicuemattiACKUMZ 3aeodaM% 
^audeuHuon dKcaMeuoeanHUMZ ^OMamHeM^ oicumejieMz ^po^^OHOM^ PaÖo- 
euMZ e^ 1837 *., HanticaHUoe no omnomeHm uaenou Koamopu öah nped- 
cmaeMHui ^pe3^ t, JTepMCKato tpaofcdancKaw lyöepnamopa Muuucmpy eny^ 
mpeuHuxz dthAZ. Kirjoituksessa viitataan kuviin, joista Sjögren ainoas- 
taan on kopioinut kalliokirjoitukset. Kalut olivat nähtävästi vielä v. 
1855 Tagilskin tehtaalla. Vrt 77. PnÖoea, HfbCKOAhKO cAoe% o dpemocm- 
AOTb uaxoduMhiayh e^ BepxomypcKOM^ yftadvb, e^ OKpym HuoKMemaiUAhCKUXb 
3aeo^oe^, ITepMCKUi työ, evbd. 1855: 28. 

*) duxeaAÖa, O WydcKUXz Kon^arh. San. Äpx. 0^. IX: 280, 281, 
kuv. I: 1—3, II: 1—3, III; 1, 2, IV: 1. - Vrt. myös EichwaU, Ueher 
die SiXugthieTfauna der neuem Molasse des siidl, Russlands. Bull. de la 
Societe des NaturaUstes de Moseou 1860, N:o IV: 414, 

Suomi, 4 



50 

Tuo seikka tekee melkein mahdottomaksi Worsaaen arve- 
lun, että edellisessä kertomani kivikauden kulturi olisi Suomen 
heimojen tuoma Pohjois- ja Keski-A asiasta ^). Vasta Irkutskin tie- 
noilla Itä-Sipiriassa alkavat kivikauden jäljet jälleen ilmaantua. 
Täällä tavataan kirveitä ja talttoja nefritistä, nuolenkärkiä savun- 
karvaisesta topasista, ukonkivestä ja saviliuskamasta, vieläpä jos- 
kus, kuten Nertschinskin seuduilla, mammutin ja muiden vanhaa 
ajan eläväin luiden ohella ^). Onpa Itä-Sipiriassa ollut raakoja 
kansoja, jotka vielä viime vuosisadalla käyttivät kiviaseita, niinpä 
esim. Tschuktschit ja Kamtschadalit. Varsin opettavaista on kuulla 
kertomus Kamtschadalien kivikautisesta elämästä. Näin kertoo 
siitä venäläinen matkustavainen Kraschennikovv viime vuosisadan 
keskivaiheilla ^). 

»Maljat, purtilot, tuohikot tai heidän kielellänsä „tschuma- 
nit,^ re'et ja veneet — siinä Kamtschadalien koko astiasto ja ta- 
loudelliset tarpeet; maljoissa ja purtiloissa he keittivät ruuan it- 
sellensä ja koirille; tuohikoita käytettiin juomalaseina, rekiä tal- 
vimatkoilla ja veneitä suvella. Eipä siitä siis sen enempää olisi- 
kaan kirjoitettavaa, jos Kamtschadalit, kuten muut kansat^ olisi- 
vat tunteneet metallien käytännön. Mutta kuinka he rauta-aseitta 
voivat tehdä kaikkea — salvata, hakata, kovertaa, leikata, om- 
mella, virittää valkeata, kuinka he voivat puisissa astioissa keittää 
syötävänsä ja mitä he käyttivät metallin asemesta? Koska ei tuota 
jokainen voi käsittää, niin ei liene sopimatointa tässä siitä pu- 
hua, semminkin kun nuo keinot eivät olleet viisaan eli oppineen 
kansan keksimiä, vaan villin, raakamaisen kansan, joka ei pys- 
tynyt laskemaan kolmea edemmäksi. Niinpä painava pakko vie 
keinojen keksimiseen elämän tarpeissa I^' 



^) Worsaae, Ruslomds og det Skcmd, Nordens JBehyggeUe og celdsiA 
Kulturforhold, s. 343S45, 

*) Vrt. redeummpoMa, OmpueKU o OuÖupu, Cn6. 1830 (saks. Eedsn- 
Ström, Fragmente Uber Sibirien, St» Ph, 184:2), s, 12; Poljakov, m. t,, s. 
8, 42, 46, 

') Om, KpatueuHu/KOea, OnMcanie SaMHomKU, U3d, 1818, II: 45 (tiad. 
1755, II: 31), 



51 

„Kanitschaclalien entiset metallit, melkein Wena1äisten saapu- 
miseen saakka, olivat luu ja kivi. Niistä he tekivät kirveitä, 
veitsiä, keihiä, nuolia, pistimiä ja neuloja. Kirveet tehtiin peu- 
ran ja valaskalan luista, myöskin jaspis'esta, vaajan muotoon ja 
sidottiin hihnoilla koukkuiseen varteen nojaamaan. Niillä he ko- 
vertivat veneensä, maljansa, purtilonsa y. m., kuitenkin niin suu- 
rella vaivalla ja ajan tuhlauksella, että veneen sepintä kesti kolme 
vuotta, eikä suuremman maljan vuotta vähempää. Sentähden oli- 
vat suuret veneet, suuret maljat tai purtilot, joita heidän kielellä 
sanottiin „homjageiksi", sellaisen arvon ja kummastuksen esi- 
neinä, kuin muka erinomaisella taiteella tehty kalu kalliista me- 
tallista, ja jokainen omistaja saattoi niistä ylpeillä ikään kuin 
jostakusta harvinaisuudesta, varsinkin kun ei kukaan, yhdessä 
astiassa ruokaa keitettyänsä, voinut kestitä yhtäkään vierasta, sillä 
sellaisissa tiloissa söi yksi Kamtschadali kahdenkymmenen miehen 
edestä, kuten alempana saamme näyttää. Kalaa ja lihaa keittivät 
he sellaisessa astiassa kuumalla kivellä^. 

^Veitsiä he tekivät vehriän- tai savunkarvaisesta vuorikris- 
tallista, suipputeräisiä, keihään muotoon ja sitoivat niitä puuvar- 
teen. Samasta kristallista olivat heidän nuolensa, keihäänsä ja 
pistimensä, joilla he vielä nytkin laskevat verta. Ompeluneuloja 
he tekivät supulin luista ja neuloivat niillä ei ainoastaan vaat- 
teensa ja jalkimensa, vaan myöskin reunuksia suurella taidolla^. 

^Heidän tuluksensa olivat: kuivasta puusta tehty pieni lauta- 
nen, jonka reunoille oli lävistetty pieniä reikiä, sekä pyöreä — 
kuivasta puusta sekin — keppi, jolla he lavissa kiertämällä sy- 
tyttivät tulta. Taulan asemesta he käyttivät loukotettua ruohoa, 
johon puhaltamalla virittivät valkean kiertämällä syntyneestä hii- 
loksesta. Nuo tuluksensa kantoi jokainen Kamtschadali tuoheen 
käärittynä muassaan ja kantaa vieläkin, hän kun pitää niitä pa- 
rempina meidän tuluksia siitä syystä että hän niillä pikemmin 
saa valkian viritetyksi^. 

Ennenkun luovumme puhumasta kivikauden ilmiöistä su- 
kumme pohjoisilla asutusaloilla, luokaamme silmäys taakse tiedus- 
teluksemme onko luultavaa että suvullamme on noissa kivikauden 
ryhmissä osaa. 



52 



Olemme jo huomauttaneet että jos suomalais-ugrilaiset hei- 
mot ovat Pohjois- ja Keski-Aasiasta myöhemmille asuinsioillensa 
saapuneet, niin ei ole luultavaa, että niillä on osallisuutta noissa 
kivikauden ilmiöissä, koska Altain ja Uralin välimailla kivikauden 
jäljet puuttuvat ja pronssikausi siellä on vanhimpana kulturikerrok- 
sena. Kuitenkin olemme jo maininneet että muutamat kivikauti- 
set löydöt Äänisjärven ympäristöillä, esim. eläinten päillä koris- 
tetut kiviaseet sekä saviastiain kappaleet, osoittavat jotakuta hei- 
molaisuutta altai-uralilaisen pronssikauden kanssa. Tuosta pronssi- 
kaudesta puhuessamme tulemme huomauttamaan muutamia mui- 
takin seikkoja^ jotka viittaavat samalle päin. Me voisimme siis 
ajatella, että joku osa mainitun pronssikauden asutuksesta työn- 
nettiin länteen, aloille, joilla ainoinen silloin tunnettu metallinsa, 
vaski, ei ollut saatavissa ja siis pakoitettiin kivestä aseitansa se- 
pittelemään, lännessä ehkä tavattujen vierassukuisten kivikautisten 
kansojen esimerkin mukaan. Jakaantuvatpa muodot tuolla kivi- 
kauden alalla eri ryhmiin, ikään kuin todistaisivat erisuuntaista 
alkuperää. Olemme huomauttaneet että balto-littualaisen ryhmän 
ja Länsi-Suomen tärkein ase, vaajankaltainen kirves, tuskin enem- 
män eriää pohjois-germanilailesta, kun mitä halvempi aseaine 
vaatii. Veneeomuotoisissa vasarakirveissä olemme nähneet toisen 
muodon, joka todistaa skandinavilaista heimolaisuutta. Itäsuoma- 
laisen ryhmän päämuotojen heimolaisuutta emme vielä tiedä mää- 
rätä. Nuo vaihtelevaiset muodot kuitenkaan eivät näytä soveltu- 
van yhden suvun luomiksi. 

Mitä Grewingkin ehdottomiin arveluihin tulee Itämeren maa- 
kuntien kivikauden suomalaisuudesta, niin hän ei ole huomannut, 
että siellä gotilainen rautakauden kulturi tavataan myöhempänä 
kerroksena. Lappalaisten haudoissa Ruijassa on tähän saakka 
pää-asiallisesti löytty luuaseita. Lappalaiset ovat, kertoo Duben, 
Pohjanlahden pohjoispuolitse vaeltaneet Pohjois-Skandinaviaan ai- 
koina, jolloin he käyttivät ainoastaan luu- ja kiviaseita, luulta- 
vasti enimmältä ainoastaan luisia ^). Tuota Lappalaisten luu- 
kulturia Lapissa tarkoittaa luullaksemme Tacitus Penneistä pu- 
huessaan ja me saamme vasta huomauttaa niistä harvoista pai- 



*) O. V. Dubetij Om Lappland och Lapparne, Sth, 1873^ $. 398, 



53 

koista, joilla luisia aseita tutkimusalallarome tähän saakka on löy- 
detty. Syitä näet löydämme vasta siihen arveluun, että tuo luu- 
kulturi on altai-uralilaisen pronssikauden loppuaikoina saanut al- 
kunsa Wjatkan aloilla. 

Lappalaisten kivikautisia asevaroja näyttävät paljoa myöhem- 
mätkin tiedot todistavan. Äänisjärven itäpuolella olevan Muroman 
luostarin perustaja Lasari kertoo XIV:n vuosisadan keskivaiheilla 
että hirveitä] raadan lihan syöjiä^ joita sanottiin Lappalaisiksi ja 
Tschudeiksi, silloin asQi Äänisjärven ympärillä lähellä hänen asu- 
mapaikkaansa. Noiden heimojen kulturista kertoo vanha Solo- 
vetsin luostarissa säilynyt käsikirjoitus seuravilla sanoilla: ^Mui- 
noin elivät yllämainitut heimot kuten villielävät pääsemättömissä 
erämaissa, vuorien rotkoissa, ilman temppelitä ja muuta ihmi- 
sellisen elämän tarvetta; he vaan elättivät itsensä elävillä, metsä- 
elävillä, linnuilla ja meren-kaloilla, ja heidän pukunansa olivat 
peuran nahat. Ainoasta totisesta Jumalasta ja hänen lähettämästä 
Jesuksesta Kristuksesta he eivät ensinkään tietäneet, eivätkä tah- 
toneet tietää; vaan se joka heidän vatsansa täyttää, sen he ni- 
mittävät jumalakseen ja jos he joskus kivellä tappavat elävän, 
niin he kiveä kunnioittavat ja jos he kalikalla saaliinsa kuoletta- 
vat, niin he kalikkaa jumaloitsevat^ ^). Perustuen noihin luul- 
tavasti liioiteltuihin tietoihin, jotka mielestämme eivät sovellu 
todistamaan asukkaiden kivikautisuutta, sekä lainattuun rauta- 
sanaan, arvelee Lerch, että vasta venäläinen asutus karkoitti kivi- 
kauden Aunuksesta ^). Sieltä näet on tähän saakka tuskin ensin- 
kään matallisia muinaislöytöjä ilmaistu. Tuota metallikauden puu- 
tetta Aunuksessa Poljakov kuitenkin epää, vieläpä luulee sikäläistä 
kivikautta suomalaista asutusta vanhemmaksi, arvellen siellä löy- 
tyvän hautakumpuja, jotka näyttävät sisältävän metallikalua ^). 

Paljoa myöhempiä ja ehkä luotettavimpia tietoja Lappalais- 
ten käyttämistä kiviaseista tunnetaan Suomen Lapista. Inarissa 



O Hae. Apx. 06m. V: 478, 479. 

*) n. H. Jlepxa, 06i mucKaniaa^ e^ OAonemou työepniu omnoeu- 
laeAtHO maKh naatieaeMaio KaMennaio eubna, Oaoh. työ. end, 1865, N:o 33, 

S) Poljakov f m, t, 8. 50, 51, Annnksen tutkimattomista hauta- 
kummuista vrt. HaMrnnnan KHiioKKa Oaoh, työ, 1867, III: 113—130, 



54 



he näet, kerrotaan, vielä viime vuosisadan lopulla virittivät kivi- 
siä keihäänkärkiä peuranhautoibin ja muutamia vuosikymmeniä 
tätä ennen käytettiin Kuusamon Lapissa kivitalttoja karvoja pois- 
taessa liotetuista peuranvuodista ^). 

Vaan muistakaamme, muinaistutkintomme on vertaileva. Jät- 
täkäämme nämät kysymykset tuonnemmaksi, kunnes tunnemme 
muut ja, osalta ainakin, myöhemmät kulturikerrokset sukumme 
pohjoisilla asutusaloilla. Ne puolestansa — ainakin joksikuksi osaksi 
rajoittavat sitä tutkimusalaa, jolla kivikaudesta puhuessa hoiper- 
telemme. Silloin suuremmalla varmuudella arvostelemme yksi- 
tyisiä seikkoja ja päättelemme. 



*) p. Manteliiis, Sveriges Fomtid, Text /. SUnäldem, «. 154, 



55 



B. Pronssikausi. 

Pronssikauden ilmiöitä tarkastellessa tutkimusalallamme tu- 
lee meidän eroittaa kaksi pääryhmää, joista toinen läntinen^ ehkä 
ainoastaan muutamissa jäljissä havaittava, liittyy länsieuropalaiseen 
pronssikauteen, toinen taasen, jota sanomme allai-uralUaiseksiy il- 
maantuu ihan omituisena ryhmänä tutkimusalamme itäisimmillä 
osilla. Ennenkun tarkastelemme edellisen ryhmän jälkiä kat- 
somme tarpeelliseksi luoda pikainen silmäys länsieuropalaiseen 
pronssikauteen ja sen ryhmäjakoon, voidaksemme arvostella niitä 
muotoja, jotka täkäläisissä jäljissä ilmaantuvat. 

Tuon pronssikauden kotoperästä on kauan taistelua kestä- 
nyt. On luultu että koko tuo omituinen ja muodoissaan merkil- 
listä edistystä todistava kulturi olisi jonkun yksityisen sivistyneen 
kansan tuoma Europaan. Asia on kuitenkin saatettu toiselle ja 
mutkaisemmalle kannalle, kun on huomattu, että pronssikauden 
muodot eri tahoilla Europassa toisistansa eriävät ja jakaantuvat 
nekin niin sanoaksemme kansallisiin muotoryhmiin. Niinkin ol- 
len, ja kun eivät pronssikauden muodot Europassa luonnollisesti 
voi liittyä sikäläisiin kivikauden ilmiöihin, tutkiojen silmät kuiten- 
kin aina vielä hakevat selitystä niihin historian vanhimmista kul- 
turimaista, Assyriasta, Egyptistä, josta pronssin viljeleminen vä- 
hitellen olisi levinnyt Kreikkaan, Italiaan ja monimutkaisesti haa- 
raantunut Europan läntisille ja pohjoisemmillekin aloille ^). Tämä 
tosin näyttää luonnolliselta ja me samme siihen nähden sen ajan- 
määräyksen, että pronssikausi ei ole voinut Kreikasta pohjoseen 
saapua myöhemmin Homeron laulamia aikoja, jolloin rauta jo oli 



^) Vrt. esim. Wor$aa€i Euslands og det skand. Nordens Bebyg- 
gelse, s, 362-^382, 



56 



Kreikassa tunnettu, vaikka enimmät aseet olivat vaskisia. Prons- 
sikauden luullaan tällaisten ja muiden syiden nojalla kestäDeen 
Skandinaviassa pitkin vimeistä vuosituhatta e. Kr. s. ^). 

Mutta nuo kysymykset eivät sen enemmin ainettamme koske. 
Tahdomme vaan lyhykäisesti tarpeeksemme mainita ne muotoryh- 
mät, joihin länsieuropalainen pronssikausi jakautuu. 

Melkein samalla alalla Skandinaviassa ja Pohjois-Saksassa, 
jolla näimme suuren pohjoisgermanilaisen kivikauden provinsio, 
tapaamme pronssikaudellakin omituisen muotoryhmän, joka ete- 
lässä ulettuu Keski-Saksan rajavuorille ja Weserjoelta lännessä 
Weichseljoelle idässä. Hautaustapoihin sekä muotoihin nähdeo 
jakaantuvat ryhmän ilmiöt varhempaan ja myöhempään osaan. 
Huomattava on että varhemmat muodot osoittavat suurempaa tai- 
teellisuutta. Eteläisistä ryhmistä merkillisin ja, kuten näyttää, 
muita ryhmiä alkuperäisempi on Unkarilainen ryhmä, joka käsit- 
tää suurimman osan Unkarista sekä Transylvanian. Sen muodot 
verrattuina pohjoisgermanilaisiin osoittavat että sekä pohjoisgerma- 
nilaisen että muiden etelämpien ryhmien muodot ovat lähteneet 
yhteisestä lähteestä. Myöhemmällä pronssikaudella näkyy joku vai- 
kutus tapahtuneen unkarilaisesta ryhmästä Oderin laaksoa myö- 
den pohjoisgermanilaiseen. Halstattin ryhmäksi on sanottu muu- 
tamaa toista muotoryhmää, joka käsittää Alppien alat, Kaakkois- 
Saksan sekä suuren osan Schweitsinmaata. Sen ryhmän asuk- 
kaita olivat pronssikauden loppuaikoina Tauriskit, Helvetialaisel 
y. m. historian mainitsemat kansat. Tästäkin ryhmästä näkyy 
joku vaikutus liikkuneen Elbejoen länsipuolta pohjoseen, Hanno- 
veriin, Tanskaan, y. m. Lavein kaikista oli keltiläinen T^ne-rjhmä, 
jonka muotoja tavataan Savojassa, Schweitsin länsi-osilla. Rans- 
kassa^ Irlannissa, Englannissa, Rhein*in laaksossa, Thltringissä, Bo- 
hemiassa ja Luoteis-Unkarissa. Myöskin tämän ryhmän kansat 
ovat historiasta tunnetut: Gallialaiset, Belgialaiset, Brittiläiset, Bo- 



M Vrt. O. MonteliuSf Fr an Jwnaldem /, johon kiijaansa tekijä on 
koonnat historiallisia ja muinaistieteellisiä tietoja raadan ensimäisestä 11- 
maantamisesta Aasiassa ja Earopassa. Egyptissä kavattiin sinisiä (rauta-) 
aseita jo kolmannella vaositahannella e. Er. s. O. Montelius, Stieriffes 
Forntid, Atlas I, s. 24 ja Om l^vet % Sverige under hednatiden^ s. 26. 



57 

jit, j. m. Molemmissa viimeksi mainituissa ryhmissä huomataan 
vaikutusta etelästä käsin, italialaisesta muotoryhmästä, joka myOs 
käsitti Tyrolin. Tuo italialainen ryhmä oli ainoa, joka sittemmin 
muotoinensa kokonaan muuttui rautakautiseksi ja levitti sellaisena 
muotojansa, vaikka vieraan vaikutuksen alaisina, avaralle alalle 
Atlantin rannoilta Karpatheille asti ^). 

Valitettavasti puutumme vielä laveampia ja tarkempia tietoja 
pronssikauden muodoista Puolassa ja Galisiassa, joihin tutkimus- 
alamme ilmiöt lounaisessa liittyvät. Varsovassa olen itse nähnyt 
pobjoisgermanilaisen ryhmän pronssikautisia kaarisolkia, multa useat 
muut muodot näyttävät siellä olevan omituisia % Me saamme 
vasta huomata kuinka tärkeät nuo muodot ovat tutkimuksellemme. 
Ainakin näyttää siltä kun tästä läntisestä pronssikaudesta vaiku- 
tusta tuntuisi Liivinmaan aloilla vielä myöhemmän rautakaudenkin 
muodoissa. Katsomme tarpeelliseksi mainita tuollaiset havain- 
tomme siinäkin missä tällä haavaa aineita puutumme niiden rat- 
kaisemiseen. 



I. Pronssikauden jSlkiS Snomessa ja Itimeren maakunnissa. 

Jo kivikaudesta puhuessamme, me tapasimme Lounais-Suo- 
men aloilla asemuotoja, jotka todistavat, jos ei heimolaisuuttakaan, 
niin ainakin keskinäistä vaikutusta tai kfinsakäymistä Lounais- 
Suomen ja Ruotsin kivikauden asukkaiden välillä. Kivikauden 
muodot ovat suurimmaksi osaksi niin yksinkertaisia ja muototut- 
kinius sillä alalla vielä niin uutta, että verrattavasti on vaikeata 
kivikauden muodoista eri kansallisuuksia eroittaa. Toinen on jo 
laita pronssikaudella, jolloin aseet valettiin. Vuotava aseaine ei 
enää aseen muotoon vaikuttanut kuten kankea kivi kivikaudella. 
Aseille annettiin mielen mukainen muoto, joten kansan omituinen 
kauneuden tunto pääsi kalustossa vapaasti kuvautumaan. 



^) H, Hildehrandf Bidrag HU spänneU historia. Ant, Tidskrift för 
Sverige TV: 28 seur. — Sirjallinen KuukausUhti 1874, s. 74. 

*) Mautamia köyhiä tietoja sikäläisestä pronssikaudesta luetaan 
Kra8zew8kin kirjassa Sztuka u SUmian, s. 48 seur. 



58 

Ne kjmmeDkiuita pronssikauden esinettä, jotka tähän saakka 
oTat tiedossa Saomen eteläisiltä ja läntisiltä rantamailta todista- 
▼at samallaista ja yhteisiin muotoihin nähden vielä varmempaa 
skaDdinavilaista vaikututusta Suomeen käsin. Tuo Suomessa 
lOjttj pronssikauden kalusto on nyt niin vähälukuinen, että mah- 
dotointa vielä on varmuudella sanoa josko maassamme varsinaista 
proDSsikaaden asutusta on ollut olemassa. Löytöjen satunnaista 
loonnetta kuitenkin mielestämme vähentää niiden avara löjtöala. 
Pronssikauden löytöjä näet tunnetaan Etelä-Pohjanmaan, Länsi- 
suomen, Uusmaan, vieläpä Etelä-Karjalan rantamailta. Sen ohella 
ansaitsee huomiota, että kaksi pronssikauden esinettä on löyttj 
samanmuotoisista raunioista kun varhemman rautakauden hauta- 
rauniot Suomen rannikoilla. Jos muistanune että tuollaisia „van- 
ban kansan^ pystyttämiä jätinroukkioita löytyy sadettaisin ranta- 
maillamme, että niistä ei kymmentäkään ole tieteellisesti tut- 
kittu, niin meillä ei ole ensinkään syytä evätä pronssikautisen 
asutuksen mahdolUsuutta, vaan päin vastoin jättää asia tulevaisen 
tutkinnon ratkaistavaksi ^). Varhemman rautakauden ilmiöistä pu- 
huessamme saamme vasta tilaisuuden mainita muutamia arvelu- 
jamme tähän nähden. 

Se pronssikauden kalusto, joka tähän saakka Suomesta tun- 
netaan ei kuitenkaan vielä ole osoittanut mitään itsenäistä edis- 
tystä, mitään omituista, jolla se skandinavilaisesta pronssikauden 
kalustosta eroaisi. Päin vastoin juuri ne omituisuudet, joiden 
kautta pronssikauden kalusto Skandinaviassa^ liiatenkin Ruotsissa, 
eriää muista muotoryhmistä, tavataan myöskin Suomessa sekä var- 
hemman että myöhemmän pronssikauden kaluissa, sillä kumpa- 
sestakin on Suomessa löytty jälkiä. Otamme Suomessa löydetyn 
pronssikauden kaluston tarkastellaksemme. 

Varhemman pronssikauden kaluja on ainoastaan kaksi kau- 
nista varsikelttiä tiedossa. Ne löyttiin hietamäkeä kaivaessa Staf- 
fansby'n tiloilla Helsingen pitäjäässä (kuv. 55). Molemmat ovat 
spirali-sirateilla sekä muilla varhemman pronssikauden koristus- 
muodoilla varustetut rikkaammin kuin mitkään tähän saakka Skan- 
dinaviassa löydetyt varsikeltit. Huomattavaa muuten on, että var- 



*) Vrt. myös Ä J. Eolmherg, Fintka Fomlemningar, s, 31, 






hemmaD proDSsi kauden kalumuodot oval mjOheminaD pronssikau- 
den muotoja paljoa kauniimmat, joka seikka ennen kaikkea todis- 
taa pronssikauden muukalaista kotoperaa. 

Reikäkeltteja od Suomessa li)>tty ainakin kaksi, toinen Ke- 
miön pitäjäästa (kuv. 56), toinen muistaakBcmine Littoisten teh- 
taan aloilta 1) Lansi-Suomessa. Ennen WaasaD paloa v. 1852 
sailjtelliin myOskin sikäläisen lukion museossa „keUilainen vaaja", 
joka oli lojlty Hautamäestä likellä Pernolan k;laa Isonkfriln pi- 
tajaassa'. Luultavaa on 
että tuolla uimitj^k- 
sella pronssikautista 
kelttiä tarkoitettiin. 
Vibdoio on eräs lei- 
kakeltti lOflty hieta- 
kuopasta Kjtanpään 
kjlassa Laihian pita- 
jsa, josta kuva on sai- 
IjiijU Se sanotaan 
olleen raudasta, mutta 
aseen kohoitetluihin, 
nähtävästi valalessa 
tehtyihin pintakori»- 
tuksiin nähden se ei 

näytä uskottavalta. 
Sen muotoisia rauta- 
kelttejä ei tahan saak- 
ka mistään tuDneta. 

Kellin muoto on ko- ^^ Behingg, Staf- 56. Lami-Saomi, 

, _ _ ■■ ,- fatab«. '/.. Kemiä. */. 

konaao pronssi k au ti- j ^i n n 

neo, ainoastaan pin- 

takoristukset osaksi melkein jyrkkään eriSvat Skandinaviassa 



1) Tallella Tarun alkeieopJBton mnseoBea. — Keltti-Dimitys tulee 
laiinatiusesta sanaBta eelii» taltta, vaikka asetta ainakin tavan ninkaan 
kirveenä k&ftettilD polveutuvassa varressa. O. Uonlttiui, Lifvet i Sverige 
uttdfr hednaUden, i, 34, kuv. 32. 



60 



UTallisista ja melkein maistattavat altai-aralilaisen rjhmäo 
kelttejä ^). Reikakeltit olivat pronssikaaden taTallisimpia aseita. 

Pronssikauden miekkoja on maassamme löjltj kolme. Niistä 
on kuitenkin kolmas pikemmin pitkänä tikarina pidettävä. Se 
lOjttiin kiviä väännellessä rauniosta Kasa- 
vuorella Kjrkslättin piujäässä (kuv. 57). 
Miekoista on toinen kuokkiessa löjttj Wili- 
tisten pitajäässä Maanselän alaiselta vier- 
teeltä^), toinen Laurolan talon seuduilta 
Isonkyrön pitajäässä (kuv. 58). Kahvoista, 
joissa nähtävästi on ollut luisia tai puisia, 
nauloilla kiinnitettyjä liitteitä, ovat liitteet 
lahonneet Pronssikauden miekkoja käy- 
tettiin, lyhvistä kädensijoista päättäen, pa- 
rsasta päästä pisto-aseina. 

Veitsen, myöhemmän pronssikauden 
muotoa, lOysi A. Warelius hautarauniosta 
Peltomaalla Laihian pitajäässä (kuv. 59), 
Se oli pohjoisin kolmesta vierekkäisin ri- 
vissä seisovasta hautarauniosta, joista itse 
olen avannut eteläisimmän. Tuon omi- 
tuisella tavalla ladotun raunion alla lOv- 
sin ainoastaan kolme luumuru-alaa, jään- 
nöksiä poltetuista ruumiista. Kivenheitto 
noista roukkioista oli neljäs, jonka myös- 
kin avasin. Myöskin sen alta loyttiin luu- 
muruja, nahkapalasia, luultavasti kengän- ^^ Kyrksläu, 58. Isokyrö, 
jäännöksiä, ja ruostunut ohut pronssikap- j^-^^^^ i ;.. Laurola.\i 
pale, sekin ehkä jäännös pronssiveitsestä ^). 

Vihdoin on ^lasisilmäin muotoinen" kaarisolki loytty Tii* 
kanurmeu laitumella lähellä VViipuria (kuv. 60). Se on nähtä- 



^) J, R. Aspelin, Kokoilemia muinaistutkinnan alalta. Sttomi /X* 
79y 90, kuv. 39. 

3) A. O. Freudenthal, Om ett bronssvärd funnet i JViehtis soeken ' 
Nyland. Suomen Muinaismuisto-Yhtiön aikakauskirja I: 34, kuv. S. 

8) Noista tutkimuksista vrt. Suomi 1847, s. 61; IX: 107, 126- 
130, kuv. 51, 52, 57. 



61 

vSsti vuosituhannet maanul kirekkaiiD maan pinnalla, koska sol- 
jen emalji-niosteineD pinta oli lUytäessS kiinteällä kinsammaleella 
peitelty. MjOnkin tämä esine on mjohemman pronssi k an de n ka- 
luja ja pohjoisgeim ani laisessa ryhmässä tavallista mnoloa '). 




Olemme etlellisess^ lukeneet Suomessa runsaasti tavattavat 
vencenmuotoiseL vasarakirveet kivikauteen, enimpien Skandinavian 
tutkiojeD mukaan. Siia vasloin on Holmberg katsonut niiia prons- 



60. WiipuTi, TTitanurmi. */j- 

sikauteen kuuluviksi, osaksi siilien nähden, että hän jotenkin syyttä 
luuli aseita Skandinaviasta tuoduiksi. Siilien katsomatta eitä ne 
ovat Suomessa verrattain lukuisemmat kuin Ruotsissa, olemme kui- 
tenkin nähneet etlä niitä Suomessakin sepiteltiin. Multa muis- 
ti Vrt. B. Bildebrand, SpOnnett hittona (Typm il, ». S6, ktm. 
12. — O. Monteliuf, Svtriga FoT«lid, Alla! I. Bromäldem II, tuv. 
2'J^i. — Wor$aat, Nordiitt Oldiager, luv. 23t; Rtutandt og d. thand. 
^tyrdent Btbygg., i. 381, 



62 



tuttamista ansaitsee että ruotsalainen tarkka tutkija Montelius vii- 
meisessä etevässä teoksessaan Ruotsin muinaisuudesta katsoo niitä 
pronssikauden alkuun kuuluviksi, vaikka hän kahdesta tietää että 
ne ovat kivikauden kalujen muassa löydettyjä ^). Jos muistamme 
että Suomesta tähän saakka tunnetaan ainoastaan kaksi yhdessä 
lOyttyä varhemman pronssikauden asetta, mutta vähintäin 70 „ve- 
neenmuotoista^ vasarakirvestä, joiden löytöala käsittää koko Lou- 
nais-Suomen ja Etelä-Pohjanmaan aina Päjänteelle idässä^ että 
pronssikausi ymmärrettävästi vasta Ruotsissa vakaannuttua saattoi 
Suomeen saapua, niin meidän ei ole ainakaan nykyisillä tiedoil- 
lamme maamme pronssikaudesta syytä hyväksyä Montelius'en pciä- 
töstä. Jos tuo päätös olisi oikea, niin meillä, noista vasarakir- 
veistä päättäen, olisi Lounais-Suomessa ollut jokseenkin mahtava 
asutus jo varhemmalla pronssikaudella. Siihen eivät muut prons- 
sikauden lOydöt ainakaan vielä anna tukea. Jättäkäämme siis tä- 
mänkin kysymyksen ratkaiseminen tulevaisuudelle. 

Myöskin Itämeren maakunnista on muutamia pronssikauden 
jälkiä tiedossa. Koska ainoastaan joitakuita sikäläisiä pronssikau- 
den löytöjä on julkaistu, enkä itse ole ollut tilaisuudessa tarkas- 
tella siellä löyttyjä muotoja, voin niistä käsillä olevien lähteiden 
mukaan antaa ainoastaan vaillinaisia tietoja. Koska emme täältä 
tunne nimen omaan skandinavilaisia muotoja, niin on luultavaa 
että pronssikauden jäljet Itämeren maakunnissa ovat koillis-saksa- 
laista tai puolalaista kotoperää. Sinnepäin viittaa sekin seikka> 
että myöskin Littuaan noita jälkiä on levinnyt. 

E. Tyszkiewicz on julkaissut erään Sawischkin maatilalla 
Janowin luona Kovnon läänissä löydetyn pronssiaseen, pobjoisger- 
manilaisessa ryhmässä omituista, ehkä harvinaista muotoa ^). Sa- 
massa Kovnon läänissä on myöskin eräs pronssikirves lOytty ja 



^) M, t., Atlas. Broniald&m I, huv» 96, Text I. Stenaldemj s. 
93--95. 

^) JBadania areheologiezne, s, 60, 92, kuv. I: 3. C. €hrewingk, Ue- 
her heidnisehe Oräber Rustiseh Litau€n8, Verh, d, geL ettn, Gesellsehafu 
B. F/., HefU 1 u. 2, s. 199, Vrt. O. MonteUus, Sveriget Fomtid. Ätlat 
I. Bronsäldem II: 131. Liseh, Friederico Framiteeum, kuv, XXXIII: l 
KUmm, Eandbiieh dir gtrmamtehen ÄlterthUmeTf kuv. XV: 1* 



63 

Tyszkiewicz kertoo että pronssimiekkoja aseimmin löydetilän Lit* 
tuan sotatantereilla kun hautakummuissa, erinäisiä löytöjä kuiten- 
kaan ilmoittamatta ^). 

Harvinaisia näyttävät pronssikauden aseet jo olevan Itä- 
Preussissäkin. Königsbergin museon luettelossa mainitaan aino- 
astaan kaksi siellä löyttyä pronssimiekkaa sekä kaksi pronssi- 
kelttiä. 

Varsikelttejä on Itämeren maakunnista julkaistu kaksi. Toi- 
nen on Saarenmaalta löytty, toinen Altonan luota Wäinäjoella. Paitsi 
sitä puhuu Kruse kolmannestakin sellaisesta löydöstä, joka myö- 
hemmin lienee kadonnut^). HoIzmayer'in kuvausta Saarenmaalta 
löydetystä emme ole olleet tilaisuudessa nähdä; mutta VVäinäjoella 
lOytty varsikeltti kokonaan eriää Skandinaviassa tavallisista muo- 
doista. Tällä haavaa emme tiedä sanoa, jo^ko tuo muoto ilmaan- 
tuu pohjoisgermanilaisen ryhmän etelämmillä osilla. Sitä vastoin 
tavataan Mitaun museossa Kuurinmaalla kaksi Wäinajoen löydöstä 
eriävää varsikelttiä, joille ainakin Tanskassa tavataan vertauskohtia 
myöhemmällä pronssikaudella '). 

Kuurinmaalla, Erwahlen'in piläjäässä, löytyy 12 virstan päässä 
merenrannasta viisi laivanmuotoon ladottua kivipanosta, tunnetut 
nimellä Wellalaiwe (pirun laivat). Ne ovat samaa muotoa kun 
Skandinaviassa löydetyt plaivapanokset**, joita Suomessakin on ta- 
vattu. Mainituissa Wellalaivoissa löyttiin tutkiessa suurempia tai 
pienempiä kiviarkkuja, tuhka-astioita sekä pronssinen veitsen terä ^). 
Kuitenkin lienee vielä syytä epäillä josko nuo hautapaikat ovat 
pronssikauteen luettavat — Hra Podczaszynskin museossa War- 



^) Oretvinghf m. t, 8, 199; R Tyszkiewieg, BeuUinia, i. 60, 

^) Oreimngky m. t., s. 150, Holgmayer, OymfMuiaJrProgrcunm. 
Ar&nshurg 1867; s, 11, kuv. I: 4, JB<uhr, IHe Oräber der Liwenf kuv. 
jcyl: 2f 3, Kruse, Neerolivoniea, BeUage C, i, 24; kuv, iXi 4. 

') Oreufingkf m, t, s. 150, Vrt. TVorsctde, Nordiske Oldsageff 
kuv, 184, 

*) Döring, Sitzungsberiehte der kurländieehen Oesellsehaft 1864, 
8, 154-^165, johon kuvatanln on liitetty; Oreunngk, Ueher die heidnieehe 
Oräber Riameh, Litauens, 8. 124, 150; Dae Steinalter der OeUee-Frovin- 
zen, 8, 46, kuv, II: 27, 



64 

sovassa näin neljä pronssista kaularengasta, joissa molemmat päät 
olivat konimuotoisiila napeilla varustetut. Ne olivat löydetyt kreivi 
E. Tyszkiewiczin maatilalla Niemenekjoella, Birzen kaupungin luona, 
lähellä Kuurinmaan rajaa. Renkaiden omituiset viivakoristuksel 
todistavat niiden pronssikautisuutta. Yksi oli hevoisenkengän muo- 
toisilla ripustimilla varustettu, muistuttaen länsieuropalaisen prons- 
sikauden itäisimpiä ryhmiä. Toinen samantapainen kaularengas 
Postavvyn luota Dzisnan piirikunnassa Wilnan lääniä, säilytetään 
Krakovan yliopiston museossa. Siinä ripustimien liitteet muisl ui- 
tavat myöhemmän aikuisia littualaisia, vieläpä liviläisiäkin ripus- 
tinkoristuksia. Nuo ynnä muut täkäläiset ilmiöt, joista vastakin 
saamme tilaisuuden puhua, näyttävät todistavan, että juuret siihen 
länsieuropalaiseen vaikutukseen, joka huomataan länsisuomalais- 
ten heimojen kulturissa, painuvat aina pronssikauteen, kuitenkin 
luullaksemme siten, että täkäläinen varhempi gotilainen rautakausi 
suureksi osaksi on täällä olleesta pronssikaudesta kehinnyt. Tä- 
män kysymyksen selvittämisestä ehkä riippuvat germanilaisen rau- 
takauden syntysanat I 

Paitsi yllämainittuja harvoja tähän saakka tunnettuja prons- 
sikauden jälkiä tunnetaan Itämeren maakunnista muutamia pronssi- 
kauden aikuisia kreikkalaisia löytöjä, jotka näyttävät vahvistavan 
historiallisia huhuja merikiven kaupasta Itämeren rannikoilla mui- 
naisina aikoina. Merkillisin niistä löydöistä on seuraava. Noin 
5 penikulmaa pohjoseen Riian kaupungista on Riian lahden ran- 
tamaalla Pietarin kappeli, Koltsen'in maatilan alalla. Lähellä tuota 
kappelia oli korkealäntäisellä mäntyjä kasvavalla hiekkarannalla 
kuuden jalan korkuinen hautakumpu, neljä syltää ristiinsä. Siitä 
löyttiin jokseenkin suuri pyöreä, tuhkaa, hiiliä ja luujäännoksiä 
sisältävä saviastia, jota peitti kirjoituksella varustettu lyijy- tai tina- 
lautanen. Sen ohella löyttiin kaksi pronssista valettua kuvapat- 
sasta, joista loinen, viiden tuuman korkuinen, on erittäin taiteel- 
lista tekoa ja kuvaa jotakuta urosta, toinen, jalan korkuinen, näh- 
tävästi kuvasi naista; pronssinen, piirretyillä kuvauksilla varustettu 
kilpi; syrakusalaisia ja kreikkalaisia (Thasos-saarelta) hopearahoja 
kolmannelta vuosisadalta e. Kr. s. sekä samanaikuinen makedonia- 
lainen vaskiraha Demetrius Poliorceteen ajoilta (v. 294 — 287). 
Valitettavasti joutui tuo kallis löytö sellaisen miehen käsiin^ joka 



65 

valoi lyijyl^utasesta pyssynluotcÄa ia teki muita sopivia kaluja kil- 
vestä ja suuremmasta kuvapatsaasta. Ainoastaan osa rahoista ja 
pienempi, Kruseo kuvaama kuvapatsas joutuivat Mitaun museoon ^). 
Paitsi tuola löjtOä tunnetaan, Krusea mukaan^ kreikkalaisia raha- 
loytojä Saarenmaalta ja Dreimannsdorfin luota Riian lahden ran- 
nikolla sekä Tarton paikoilta Liivinmaalla ^). 

Tähän päättyvät nykyiset tietomme pronssikauden jäljistä 
tutkimusalamme läntisillä rajoilla. Luultavaa on että tuleva tut- 
kinto tulee niitä enentämään. Ne ovat, kuten varhemman rauta- 
kaudenkin löydöt, meidän päätarkoituksellemme tärkeitä siihen 
nähden, että muodoissaan liittyvät länsieuropalaisiin, vieläpä, aina- 
kin osaksi, välikerroksina eroittavat sukumme päällimmäiset itä- 
peräiset kulturimuodot kivikauden muinaisista asutuskerroksista. 
Nyt siirrymme tutkimusalamme itäisimmille rajoille tiedustelemaan 
sikäläisiä aikaisimpia asutuskerroksia, seisoaksemme vakaisemmalla 
perustuksella, kun lähdemme sukumme tiettyjä myöhäisimpiä kul- 
turikerroksia tarkastelemaan ja silloisten muotojen syntyperää ky- 
selemään. 

II. AlUi-aralilaineo prosssikMsi. 

Se mahtava Baikaljärven rannoilta idässä Wolgan varsille 
lännessä ulottuva pronssikauden ryhmä, josta meidän tässä on 
puhuminen, on tähän saakka tieteelliselle maailmalle jokseenkin 
tuntematoin. Koska tuon pronssikauden ilmiöt melkein lukuisina 
ulettuvat suomalais-ugrilaisen asutusalan itäisille osille ja samalla 
ovat vanhimmat tähän saakka tunnetut jäljet ihmisasutuksesta 
kako Länsi-Sipi riassa, olemme katsoneet tärkeäksi laveammalta 
tarkastella tuota avaraa kulturiryhmää, jolla, ehkä on ollut suuri, 
vaikka vielä arvaamatoin merkitys sukumme muinaisuudessa. 

Mahtavimpana ilmaantuu tämä itäinen pronssikulturi Jenisein 
latvoilla muinaisjäännöksistään mainiossa Minusinskin piirikun- 



1) Löydöstä kerrotaan: Jdhresverhimdl. der kwrlamd. Oss.IIf 1822, 
g 28—32. Vrt. Kruse; Necrolivonica, Oeneralberieht, s. 21, Beilage 2>, $. 
J, 2, luv, XXI: 1-5. Grewingk, Ueber die Oräber Russiseh Litatiens, s. 

125, U9. 

*) Krute, Necrolivoniea, Beilage X>, 9, 2, 

Suomi. ^ 



66 

nassa, jossa sen aikaiset haudat Pietari I:sen ajoista saakka ovat 
saavuttaneet kerrassa sanoen kaikkein tieteellisten matkustajain 
huomiota Valitettavasti ovat tiedot noista haudoista varsin risti- 
riitaiset, johon syyt ovat moninaiset. Ensiksi ei ole kertojilla 
ollut muinaistutkinto päätarkoituksena matkoillansa, vielä vähem- 
min ovat he siihen itseänsä tieteellisesti valmistaneet. Toiseksi 
olivat Länsi-Sipirian muinaishaudat, tieteellisten matkojen alka- 
essa, avatut ja ryöstetyt venäläisiltä arteenkaivajilta, varsinkin 
XVIf:nen vuosisadan kestäessä. 

Tuo merkillinen kuolleiden hautojen ryöstäminen, josta ve- 
näläinen kirjailija Slovtsov pyhittäen arvelee että se oli Jumalan 
rangaistus Mongolien ryöstöistä Wenajällä '), ansaitsisi oman ker- 
tomuksensa. Mainitsemme tässä vaan että se kesti erinäisenä 
elinkeinona, kunnes haudat eivät enää elättäneet, ja Altain kulta- 
kaivannot, joita myöskin etsittiin n. k. Tschudien kaivantojen 
jäljissä ^), avasivat kullanhiraolle uusia voiton lähteitä. Tuollai- 
seen ryöstöön eivät Sipirian varsinaiset asukkaat koskaan ryhty- 
neet. He päin vastoin Gmelin'in ja muiden matkustajien mukaan 
katsoivat synniksi häiritä kuolleiden lepoa ja varsinkin Kirgisiläiset 
usein hätyyttivät venäläisiä aarteenkaivajia ja pakoittivat heitä 
kulkemaan 2— -300 suuruisissa laumoissa ryöstöretkillänsä. Hau- 
tojen ryöstäminen tuli niin tavalliseksi, että Sipirian ensimäiset 
venäläiset asuttajat katsoivat seudun hauta-rikkauden ehdoksi asu- 
tuksellensa. Krasnojarskin kaupunki oli hauta-kullan ja hopean 
etevin markkinapaikka ja tuota tavaraa kokoontui niin kosolta, 
että kulta-solotnikasta yhteen aikaan maksettiin ainoastaan 90, 
jopa 50:kin kopeekkaa. Länsi-Sipiriassa taasen olivat, hauta-kulta 
ja hopea Irbitskin vuosimarkkinoilla tärkeimpiä kauppa-tavaroita. 
G. Fr. Mailer, joka vv. 1734—44 matkusti Sipiriassa, tapasi vielä 
monta hautakaivajaa elossa, mutta arvelee että siihen aikaan ei 
enään tuota kaivamista käytetty elinkeinona, aartehikkaat hau- 



CAoemea, Hemop,. o6o3pnMie CkiSupu. Mocnea 1838. I: 549, 

*) Vrt. esim. duxeaAÖa, O nydcKUon Konnxb. San, Hmti. Apoc, 06m. 
IX: 276. — J3". H. ITonoea, OÖmiu ucmopuH, oösopb apxeoAotuHecKuxh 
ttaucKaniu e^ Cu6itpu. Haerbcmis OuÖupcK, OmdtbAa Hmu. PyccK. Peotp. 
06tt{ecmea. T. II, N:o 1 ja 2. S. 47. 



67 

dat kun jo olivat ryöstetyt. Kaivajat olivat näetten Diin tottuneet 
työhönsä, että ulkomuodosta kohta tiesivät mitkä haudat olivat 
uutta^ mitkä vanhaa lajia, mitkä rikkaat, mitkä köyhät ^). 

Ymmärrettävää on, tuohon nähden, että hautojen tieteelli- 
nen tarkastaminen ja määrääminen vaatisi mitä huolellisinta ja 
laveinta tutkimista. T:ri Radlow'in suullisesti lausutun arvelun 
mukaan ovat noin 90 prosenttia haudoista ennestään kaivettuja, 
vaan mitä erittäin tulee pronssikauden hautoihin Jenisein latvoilla, 
jotka, ainakin enimmästi malalakumpuisina, sisältävät maanalaisia 
hautoja, on ylen vaikeata päättää mitkä niistä ovat koskemattomia, 
mitkä ei, koska muka aarteenhakijain kaivannot ovat jälleen täy- 
tetyt. Jus-joen varrella tapasi Radlow 30:ssä avatussa haudassa 
ainoastaan yhden ainoan liikuttamattoman luurangon. Kertomuk- 
sensa mukaan antavat siltä ryöstetytkin haudat käsitystä hautaus- 
tavoista ja sisältävät usein pronssikaluja, jotka eivät ole kaikille 
aarteenkaivajille kelvanneet. Me saamme kuitenkin vasta syytä 
osaksi epäillä tuota pronssikauden hautojen ryöstämistä. 

Nähtävästi ovat useat viime vuosisadan matkustajat perusta- 
neet hautojen kertomuksen ainakin sisältöön nähden niihin tie- 
toihin, joita kokosivat aarteenkaivajien suusta ja nuo tiedot; joita 
on vaikea laveammitta tutkimuksitta evätä, haittaavat paljon hau- 
tojen tieteellistä määräämistä lähteiden mukaan. Meillä on läh- 
teinä valmiita yleisiä kertomuksia, eikä yksityisiä hautatutkimuksia. 

Kertomuksessaan muinaistieteellisistä yrityksistä Sipirian 
aloilla, arvelee hra Popovv, ett'ei kenelläkään muulla matkusta- 
jalla, kun M. A. Castreneilla, ole hautojen tutkiminen ollut suo- 
rana velvollisuutena, eikä kukaan ole sellaisella huolella, kun hän. 



O Tietoja, Mtlllerin, GmelinMn ynnä muiden matknstajien makaan, 
baiitojen ryöstämisestä ovat koonneet esim. Popovo^ m. t., ja H. A, AÖpa- 
MO&h, Kyptaw4 u topodutna eh TiOMencKOjm, SAymopoecKOjm u Kyptan- 
CKOM^ OKpyiaxh ToÖomckou työepuiu. HaetMmM Hjm. Apx. OCui. II: 
225 8. — Taosta yleisestä ryöstöstä laallaan Eirgisiläisten vainon pe- 
lastaneen haatakommat Irtischin länsirannalla sekä siellä täällä Tobolin 
ja Obin varsilla. Yrt. /. O, M. Str<mdmann, Allgemems Bemerkungen 
iih^T die alien Grabhilgel odsr Kurgane in RussUmd u. SUnrien, London 
i8i6* Eäsikirj. Bxunäntsovin maseossa Moskovassa. Kopio Muinaistiet. 
Klommissionilla Pietarissa, sivv. 23, 24. — Hallitaksen korkeimpien pääl- 
likköjen osallisuadesta noissa ryöstöissä vrt. Strahlen^erg, siv. 356. 



68 



vaikka vähillSl varoHla, tutkinut ja tarkastanut täkälJfisiä muinais- 
jäännöksiä; ja tuskin, lisää hän, on kukaan matkustajista samassa 
määrässä, kun Castren, rikastuttanut Tiede-Akademian kansa- ja 
muinaistieteellista museoa ^). Nähtävästi oli Castrenilla aikomus 
julkaista kertomus muinaistieteellisistä tutkimuksistansa kesällä 
y. 1847 Minusinskin piirikunnassa, jossa hän oli avannut ainakin 
parikymmentä hautaa, sekä hautatutkimuksistansa Baikalin seu- 
duilla suvella 1848, vaikka varhainen kuolemansa keskeytti tä- 
mänkin aikomuksensa^). Ainoastaan edellisistä tutkimuksistansa 
on tekemänsä lyhykäinen kyhelmä Minusinskin piirikunnan hau- 
doista yleensä viime aikoina tullut julkisuuteen '). Vaan kun tä- 
mäkin kertomus on yleinen laadultansa^ niin ei sekään ole otolli- 
nen poistamaan häiriötä. Kuitenkin on meille tärkeätä tietää, 
että hän, samoin kuin Radlow, joka v. 1863 neljässä paikassa 
Abakanin, Jenisein ja Jus-joen varsilla tutki noita muinais- 
hautoja ^), jakaa täkäläiset haudat kahteen pääryhmään, joista 
toinen on myöhänaikuinen, rautakautinen ja sisältää Castrenin 
mukaan tatarilaisia, Radlovvin mukaan kirgisiläisiä kiviraunioilla 
merkittyjä hautoja. Nuot sijaitsevat vuorien vierteillä, eikä aro- 
mailla, kuten vanhemman ryhmän haudat. Niistä ei siis pitäisi 
mitään häiriötä oleman, puheessa oleviin hautoihin nähden. 

Kaikkia tämän vanhemman pääryhmän hautoja katsoo Rad- 
K)W pronssikauden aikuisiksi, hän kun ei niistä koskaan ole löy- 
tänyt rauta-esineitä, — sillä muistutuksella kuitenkin, että satun- 
naiset raulakalujen löydöt aromailla todistavat että pronssikauden 
kansa oli täällä oppinut rautaa tuntemaan, mutta säilytti pronssi- 
kauden muodot rauta-esineissään ^). Myöskin Castren sanoo näissä 



•) PopoWt m. p , 8. 53, 54, 56. 

*) Castreuy Resor oeh Forskn. II: 352 — 555, 444 y. m. 

*V Castren^ Om Kurganer eller 8. h Tschudkummel t den Hintisinska 
kretsen. M. t. VI: i29—137. 

*) Ormerm ApxeoA, EoMMneciu sa 1862, OnÖ. 1863, hv. XII. 

5) T:ri Badlowin tutkimnkset tunnen niistä käsikiijoitDkBista ja 
jd lukuisista muinaiskalu-kuyauksista, jotka hän Kasanissa, kesällä 1S72, 
hyväntahtoisesti lainasi minulle silmäiltäyiksi sekä suullisista kertomuk- 
sistansa. Suuri osa kuvauksistansa ovat Sipinän museoissa säilytetyistä 
originaleista hankitut. Hänen matkakertomuksiansa Muinaistieteelliselle 
Kommissionille en ole nähnyt. 



I 



69 

haudoissa lOytäneeiisä ainoastaan vaski-esineilä, eikä yhtäkään 
rautaista kalua. »Minun varmaa ajatukseni ou^, arvelee Castren 
vastustellen muita tutkijoita, jotka, ulkomuotoon nähden, jakavat 
nämät haudat eri ryhmiin, „että vanhojen tschudilais*hautojen ase- 
massa, suunnitelmassa, ko'ossa, ulkomuodossa sekä sisällisessä jär« 
jestelmässä emme löydä syytä arveluun, että nuo haudat olisivat 
eri kansojen omia'^. Kuitenkin päättää hän muutamia tähän ryh- 
mään kuuluvia hautoja jokseenkin myöhän-aikuisiksi, jättäen se- 
littämättä mistä syystä ^). Me seuraamme Castrenin yleistä kerto- 
musta näiden hautojen muodosta, muistuttaen missä muut tutki- 
jat etenkin ovat erimielisiä. 

„Tuon aromaan, sanoo hän puhuessaan haudoista Minusin- 
skin piirikunnan aroilla % on luonto tehnyt yhtä tasaiseksi ja 
paljaaksi, kun kaikki muutkin, mutta ihmiset ovat sille antaneet 
aivan toisen ulkomuodon. He ovat muuttaneet aromaan kalmis- 



') Castrerif m. p., Hvv. 132, 134, 

^) M. p., sivv. 129 — 131, Radlow, joka tuntee noita hautoja Jeni- 
sein varsilla sekä Abakaniu ja Jusjoen aroilla mainitussa piirikunnassa 
ynnä Itä- Altailla, Basch kusin, Urussurin ja Tschujan partailla, arvelee, 
että ne melkein lakkaamattomassa jaksossa seuraavat mainittujen jokien 
varsia ja todistavat tavattoman lukuisan kansan pitkällistä asutusta. 
Gmelin, joka jakaa nuo haudat viiteen ryhmään, sanoo niitä monilukui- 
siksi Jenisein Tess-nimisen syrjäjoen varsilla ja löytää niitä aina Schil- 
kan vasemmalla rannalla (Nertschinsk). /. G, Gmelin, Voyage en Sibe' 
rie, Paris 1767, II: 84, 242—3. Pallas taasen, sanoo näitä hautoja 
lakuisimiksi Jenisein vasemmalla rannalla ja jakaa samantapaiset haudat 
Jenisein ja Irtisch-joen välillä kahteen ryhmään, joista toisen ryhmän 
hautoja myös tavataan lukuisina tällä puolen Baikalia. Fallast Befs" 
xions 8ur les anciens traveaux des mines qu''on trouve en Siberie et sur leur 
rapports avec eeux de Hongrie, qui se distinguent des traveaux Romains. 
Nova Acta Acad. Se. Imp. Petrop, pro Anno 1770, Pars poster, siv. 53, 
54. ÄKodeMUH, Hsetbcmi/t IV. 1780, Spassky sanoo että noita hautoja 
etenkin tavataan Altain ja Sajanin vuoristojen seuduilla sekä Obln ja 
Jenisein latvoilla. Vrt. tietorikas teoksensa O docmanptiMfbHamMhHtbu- 
tauarb naMHmuuKiixh CuÖupcnUon dpeenocmeu e^ cxodcmetb nntKomopuxi 
u3^ Huxz Cl BeAUKopyccKUMu. San, Feoip, 06w,. XII, s. 6. — Pronssi- 
kauden löydöistä Irkutskin seuduilla (kirveitä, nuolenkärkiä, kivi-aseita 
ja veistokuva) vrt. myös redeutncmpoMi, Ompueisu o CtiÖupu, CnÖ, 1830 
{Bedenström, FragmmU iibw Sibirien, St, Pb. 1842), s. 63 ja (hheepHOH 
JIueJM 1836: N:o 83. 



70 

toksi, läjänneet arolle korkeita kumpuja ja kumpujen ympärille 
istuttaneet metsistön mitä suurimpia hautakiviä. Kaiken tuon 
sanovat Tschudien tehneen ja sen vuoksi ovat sekä sivistyneet 
että sivistymättömät tavallisesti nimittäneet noita kumpuja tschudi- 
laiskummuiksi eli tschudilaishaudoiksi^. 

^Mainituita kumpuja tavataan harvoin vuorilla ja mäillä, 
mutta sitä vastoin monilukuisina mataloilla aromailla, järvien ja 
jokien likeisyydessä. Muodoltansa ne ovat neliskulmasia, joskus 
neliön, mutta tavallisesti suunnikkaisen muotoisia. Muutamat 
ovat maantasaisia, toiset keskeltä vähän vajonneita, mutta enim- 
mät kohoavat kuitenkin 1 tai 2 jalkaa maapinnan ylitse; tava- 
taanpa sellaisiakin kumpuja, jotka ovat toista saschenia korkeita. 
Niiden pituus vaihtelee 2, 3, ainapa 20 tai 30 saschenin välillä ja 
leveys on yhtä vaihteleva. Hautakumpuja ympäröitsee joka tahalla 
kiviseinä, joka välistä on vajonnut ja mullalla peittynyt, vaan ta- 
vallisesti kohoaa muutamia tuumia maapinnan ylitse. Samallaiset 
seinät hautojen poikki jakavat usein haudat eri osastoihin. Sei- 
nät ovat tavallisesti liuskamakivestä, joskus myös muusta kivi- 
lajista'^ 

Huomattavaa on että Castren näkee noissa suorakulmion- 
muotoisissa kivipanoksissa yleisen hautojen omituisuuden, jonka 
lisäksi siis, kuten edempänä näemme, enimpiä hautoja pystykivet 
rajoitsevat. Näyttäisi siltä kun eivät muut tutkijat olisi ensin- 
kään ottaneet huomioon tuota ^ kiviseinää^ eli matalaa kivipanosla 
niissä kummuissa, missä pystykiviä tapasivat. Radlovv, joka hau- 
tojen ulkomuotoon nähden jakaa ne kuuteen ryhmään, mainitsee 
kivipanos-haudoista ainoastaan eri ryhmänä. Ne ovat neliskulmai- 
sia hautoja, joita riviin asetetut kivet rajoitsevat; ne ovat varsin 
vaihtelevia kooltaan, milloin neliön (etenkin suurimmat), milloin 
suorakulmion muotoisia; tavallisesti tavataan 10 — 20 sellaista 
hautaa tikitysten; muutamat ovat pari kolme syltää pitkiä, toiset 
niin pieniä, että näyttävät lasten haudoilta. Alisen Abakanin var- 
rella löysi Radlovv kolme maantasaista samantapaisella kivipauos- 
kehällä ympäröittyä hautaa. — Myöskin Gmelin puhuu kivipanos- 
haudoista eri ryhmänä» nimellä slantsi, joissa ei koskaan nähdä 
pystykiviä. Hautojen kummut ovat ainoastaan noin puoli jalkaa 
korkeita ja peittävät muutamia hautakuoppia, joiden reunoille on 



71 



pystytetty puolentoista jalan korkuisia kiviä. Niissä tavataan ta- 
vallisesti polieiiiifa Mia, byvio harvoin huonoon saviastiaan koot^^- 
tuina, joskus myös täydellisiä luurankoja; kulia- ja Aoj^^a-knnkeja 
(hätons couidsj, harvoin savi«vaaseja ja astioita, useimmin jaluksia 
(raudastako?) ^J. 

„Jos on kummulla suunnikkainen muoto, kertoo edelleen 
Castren, niin ovat sen päät asetetut luoteesen ja kaakkoiseen. 
Neliönmuotoisissa sekä kaikellaisissa suorakulmion-muotoisissa kum« 
muissa käyvät lävistäjät jokseenkin tarkkaan pohjoseen ja etelään, 
itään ja länteen ^). Enimpien kumpujen ympärillä nähdään suu- 
rempi tai vähempi luku melkoisia kiviä, jotka ovat pystytetyt sekä 
kulmiin että kummun sivuille. Muutamat kohoavat ainoastaan 
muutamia tuumia, toiset useampia, jopa 1—5 kyynärää maa- 
pinnan ylitse. Ne ovat tavallisesti liuskamakiviä ja asetetut jos- 
kus levy-^ usein syrjäpuolellansa kumpua vastaan '). Vaikka nuo 
kivet ovat varsin eri lailla muodostettuja, on kuitenkin ylempi 
pää kaikkein enimmissä tehty suippuiseksi. Useat ovat kolmion 
muotoisia, toisissa huomataan raakoja pään ja olkapäitten piir- 
teitä. Eräällä kummulla Sagaiskin arolla seisoi ennen kivi, johon 



*) Qmelin, Voyags II: 87, 

*) Sekä Pallas ettft Badlow sanovat että haudat ovat pitnndeltaaa 
asetetut pohjoseen ja etelään. Pallast Voyage dans plus, pravineet d$ 
VEnipire de Rtusie, T, F. Paris an, II, Siv. 12. 

') BadIowin mukaan koittavat kivien syrjät itään ja länteen ja 
ovat siis asetetut samaan suuntaan kun kumpigen päädyt. Vrt. Pallas, 
m. p., sir. 12. — Katsomme muutoin turhaksi vaivaksi sille, joka ei 
omasta kokemuksesta tunne noita hautoja, ruveta laveammin kertomaan 
eri tutkiojen monia ryhml^akoja, sitä pikemmin kun niissä on vaikea 
huomata vursinaisia eroituksia ja kun Castren suorastaan väittelee noita 
ryhmäjakoja turhiksi. Myöskin Pallas, joka jakaa haudat kahteen ryh- 
mään, joista toinen sisältäisi kulta- ja hopea-koristuksia sekä rauta- 
esineitä, toinen kulta- ja vaski-esineitä, on nähtävästi rauta- ja vaski- 
esineiden ilmaantumisesta ottanut pääsyyn jakoonsa. PaUas, H^Umont, 
siv. 54—57. Jo Castren on huomauttanut että Pallas tekee rautakautisen 
ryhmänsä vanhimmaksi. Koska Pallas löytää tuon rautakautisen ryhmänsä 
hautoja myöskin tällä puolen Baikalin ja Gmelin samoin rautakautisen 
tnajaki-mmisen ryhmänsä hautoja aina Schilkan varsilla, niin on mah- 
dollista että joku haara täkäläisestä asutuksesta vasta rautakauden 
ilmaantuessa painui itään päin. J. S. Selsky, joka lähes parikymmentä 



72 

oli Teistetty miehen kuva ylös-alasin, muUa nyt on kumpu kai- 
vettu ja kivi kumossa. Samalla kummulla seisoi toinenkin kivi, 
johon oli tehty 59 viivaa, epäilemättä merkitseviä että vainaja oli 
59 vuoden ikäinen. Likimailla seisoi toisella kummulla laaka- 
kiveen veistetty naisen kuva. Sekin kumpu on avattu tiedettä 
hyödyttämättä. — Tunnettua on että muutamilla knmpukivillä ^) 
nähdään kirjainten tapaisia merkkejä piirrettyinä^ (kuv. 61). 

,,Kaikilla Tschudikumniuiila, jotka olen avannut, jatkaa Ca- 
stren, on ollut melkein yhdentapainen järjestys. Poistettuani ylim- 
mäinen maakerros, olen miltei aina, varsinkin haudan keskellä, 
tavannut kiviraunion. Usein on rauniota ylempänä löytty ihmis- 
luurankoja, joista useat ovat olleet hyvin myöhänaikuisia. Rau- 
nion alla olen melkein aina tavannut lahonutta puuta, hevoisten, 
lampaiden ja ihmisten luita, rikotuita saviastioita y. m., mutia 



vuotta takaperin tutkiskeli romnaishantoja toisella puolen Baikalia, sa- 
noo kuitenkin että kalusto niissä sekä Minusinskin piirikunnan haudoissa 
on niin yhdenkaltaista, että noilla aloilla asui joko sama kansa tai aina- 
kiu kaksi hyvin likeistä heimokansaa. Kokoama kalustonsa tuli nähtä- 
västi Irkutskin museoon. Haetbcm. Äpx,} 06m- I: i22j 123. Castren 
arvaa että Pallasten rautakalut ovat löydetyt maanpinnassa, eikä hau- 
doissa, m. p., 8» 135, 

*) Sipirian hautakivistä, veistokuvista, kivi- ja kalliokirjoituksista 
sisältävät etenkin tietoja: Strahlenhergf Das Nord- u, Ostliche Theil von 
Europa u. Aiia, Stockholm 1730. — Cnaccnato, O ^peeHUX^ mÖupcKiixi 
HaHepmaniiuxyb u nadnuenoc^» CuÖupcKm, BthomnuKh 1818, I. KrugMn 
kääntämänä: Inseriptiones Sibiriaece. De antiquis quibusdam sculpturis 
et inseriptionibus in Sibiria repertis, scripsit Oregorim Spasscy. Petropoli 
1822, — Cnucom KaMeHKUM% u3eaHH^AM^, naxodHw,UMCH e^ Munt/cuNCKOMi 
OKpyttb EutieeucKOu %y6,f KuAat Eocmpoea. BnanHUKh Feotp, Oövjf,. Jf, 
Omd, 72 — 76. — O KaMeuuux^ Öa^aon MunycuncKmo Kpm, H, Ilonoea. 
Haefhcmis Cu6, OmdtbJM Feotp. OÖtu,' T, 11, N:o 4. HpnymcK% 1872, 
sivv. 57 — 70. — CetböfbuiH o Kaueuuxh 6a6ax^, Fpafia Veapoea. Tpydu 
ÄpxeoA, Gmada e% Mocneih 1869, II: 501 — 520. Anuach, a. 7, //. 
£räällä 'hautakummulla, noin 1 1 virstaa koilliseen Askysjoen suulta ta- 
pasi Eadlow harmaasta kivestä veistetyn lampaan kuvan. Toisen tapasi 
Strahlenberg Krasnojarsk^issa; Strahlenberg, m. p., s, 419, Tab. XXI-. B. 
Spassky on kuvannut kaksi sipirialaista kivestä veistettyä lampaan ku- 
vaa: O docmonpuMthHameAhHthumiixz naMHmnuKax^ Ou6upcKUx% dpeeno- 
cmeu u cxodcmetb ufMcomopua^ un uuxh ei BeAUKopycacuMU. San. P. 
Feotp, Oöin, XIII: 38, km. IV. 



73 

barvoJD taydcllisUI ittmis-luurankoa. Nflyltliii silta, kun olia 
kivien paljous musertauut lahovsiset luuL Haudan sivulla ei 
ole rauniota joko eDsinfaaan ollul, tailtka ainakin hyvin vahan. 
Siina ovat luurangotkin paremmin säilyneet. Tavallisesti olen 
joka hauda3»a loynnyt useampia (4—12) paremmin tai hiionom- 



61. Jenitei, Äbakan. 



min säilynyttä ihmis-luuiankoa. Ne ovat nähtävästi aina olleet 
asetetut puu- tai kivi-arkkuihin, ehkä puu-aikiit jo suurimmaksi 
osakseen ovat mädänneetj ja kivi-arkut myUs usein kaatuneet eli 
hajonneet. Enimmissa paikoin olen tavannut 2 luurankoa sa- 



74 



massa arkussa hyvin liki toistansa. Koska toinen luurangoista 
usein on vflhän hajalla ja varsin turmeltunut, niin voi siiUi päät- 
tää, että hauta on uudestaan avattu vainajan puolisoa varten. 
Olen tavannut ruumiit joko seljallansa tai kyljellä ja ollut huo- 
maavinani että kyljellänsä lepääväiset tavallisesti ovat vanhempia 
kuin edelliset ja enimmästi asetetut keskelle hautaa. Kaikki ruu- 
miit lepäävät haudan poikki, sillä tavalla että vainajien, varsiDkin 
kyljellä lepäävien silmät koittavat päivän nousua kohden. Ympä- 
röitsevään maapintaan nähden, ovat ruumiit enimmästi arsioaD 
syvyydellä. Vähä ylempänä tavataan, kuten jo mainittiin, hevois- 
ten, lampaiden, koirien y. m. luita. Arkussa olen tuon luostakia 
löytänyt heikkoja saviastioita, veitsiä, tikaria, satulakalua vaskesta, 
— raudasta en mitäkään^. 

Huomattavaa on että Castren ei ensinkään, Radlovvin tapaan, 
valita että avatut hautansa ennestään olisivat olleet ryöstetyt, vaan 
löytää muita selityksiä niissä tavattavaan epäjärjestykseen. Mah- 
dollista on että aarteenkaivajai huomasivat noita pronssikauden 
hautoja niin köyhiksi, että paras osa niistä jäikin entiselleen. 
Sinnepäin viittaavatkin muutamat lähteet, jotka kertovat hautojen 
ryöstöstä. Siten kertoo Gmelin muutamista haudoista, joita eri 
ryhmänä nimittää „savikotli-kummuiksi^ kehuen niitä varsin ylei- 
siksi Abakanin varrella Taskip'in seuduilla, että sikäläiset asuk- 
kaat suuresti ylenkatsovat niitä, kun eivät sisällä muuta kun vas- 
kisia keihään-kärkiä ja lyOmä-aseita ynnä pieniä valinpatojen muo- 
toon tehtyjä savi-astioita; ainoastaan välistä on pää peitetty pie- 
nillä hyvin ohueilla kultalevyillä ^). 

Hautojen sisällisestäkin järjestyksestä antavat eri tutkijat vä- 
hän eriäviä tietoja. Radlovvin mukaan ovat hautakuopat IV2 — 3 
saschenin syvyisiä ja löytyvät enimmästi suorakulmion keskikohdalla. 
Niiden leveys (suorakulmion pituuden suunnassa) on noin kolmas 
osa suorakulmion pituudesta, niiden pituus ainoastaan 272-^3 sa- 
schenia. Niissä joko maantasaisissa tai kumpuhaudoissa, joissa hän 
tapasi kymmenen pyslykiveä, siten neljä kummallakin laidalla, 



') ömelinf Voyage enSiberie II: 88, Nuo haudat, kertoo h&n. ovat 
snoraknlmion-niaotoisia jo rajoittavaiset pystykivet ovat kaivetut syll&n 
syvyyteen maahan, jotta yliset pfiät tuskin ovat nftkyrissft. Niissä tava- 
taan ainoastaan polttamattonoia luurankoja. 



75 



kolme suorakulmion päädyissä, Däyttäväi kaksi keskimäistä laita* 
kiveä osoittavan hautakuopan leveyden. Kuopan pohja on joko 
paljastaan poljettu tai ladottu ohukaisilla kivilevyillä. Siihen las- 
kettiin ruumiit lepäämään, päitse itään (?). Liikuttamattomalla 
luurangolla on pää vähän kallellansa, kädet suorina kyljellä, peu- 
kalot ylöspäin käännettyinä. Noin neljä tuumaa pohjoispuolella 
päätä on saviastia. Ruumiit, joita kaikissa haudoissa löydetään 
useita, — eräässä suuressa haudassa Jusjoen varrella kaksiköl- 
matta — , nähtävästi miehiä, naisia ja lapsia, peitettiin joko pak- 
sulla puukerroksella tai suurilla kivilaakoiila, kuoppa täytettiin 
kokonaan kivillä ja vihdoin peitettiin koko hauta joko multa- 
kerroksella tai multakummulla ^). Eräässä haudassa Jusjoen var- 
rella lOysi hän suuren hautakuopan ohella toisen pienemmän. 
Molemmat aukot olivat leveillä kivilaakoiila katetut. Kahdessa 
paikassa lOysi hän hautaluolan pää- eli itäpäässä, ainoastaan 
puolen arsinan syvyydeltä pienen arsinan pituisen kivilaakoista 
tehdyn arkun, joka sisälsi lapsen luita. Ne pienemmät haudat, 
joissa ei ole pystykiviä, vaan ainoastaan kivipanos rajoituksena, 
eriävät paljon toisista. Niiden keskellä on enimmästi sekä suu- 
rempi että pienempi hautaluola, joissa tavataan 1, 2 tai 3 ruu- 
mista. Ruumiin sijat ovat tavan mukaan peitetyt suurilla kivi- 
laakoiila, usein myOs puukerroksella. Yhdessä haudassa oli kivi- 
laakoista muodostettu säännöllinen arkku. Haudat eivät ole puolta 
toista arsinaa syvempiä. — Kaivaminen muualla kun suorakulmion 
keskellä, esim. kulmilla tai, länsipuolella (10 — 50 askelta) suu- 
rempia kumpuja seisovien, Majaki-nimisten pyslykivien tai veisto- 



N. k. »maakumpu" -ryhmästään, jossa kummat yltä ympäri ovat 
rajoitetut korkeilla pystykivillä ja joiden päällä välistä tavataan 1 tai 2 
jauhokiveä, sanoo Gmelin, aarteenkaivajien kertomuksien mukaan, että 
haudat niissä ovat 2 — 4, muutamat 12 syltää syviä (?!) Hautakuoppien 
nurkissa on kussakin puinen paalu, joita poikkipuut yhdistävät. Poikki- 
puiden päällä on tuohikerros, jolle multa, kuopan täyttäessä ajettiin. 
Ktininiit ovat välistä lehtikuusisissa arkuissa. Noissa haudoissa ei kos- 
kaan löydy hopeata. Luurangot ovat käärityt useihin neliskulmaisiin 
kultalevyihin ja pää on niillä välistä peitetty. Niissä tavataan myös 
lampaankuvia pronssista tai kullatusta vaskesta, vaskisia ^^kynttilän- 
jalkoja"* (kelttejä, talttoja?) ja veitsen teriä ynnä pieniä kappaleita 
silkkivaatetta. Omdin, Voyage, II: 87, 88. 



76 

kuvien juurilla (uhripaikkoja?), ei maksa vaivaa. Siellä lOydeiäiiD 
ainoastaan, noin puolen toisu arsinan syvyydessä, pyslykivien 
perusius. Niiden suippuinen pää nojaa kiviiaakaa vasiaan ja ki- 
ven Uieksi on juurelle ladotlu kiviraunio. 

Varsin merkillinen on Pallas'en kertomus toisesta bauta- 
ryhmästänsä, jossa kalusto on pronssikautinen. Hän kertoo niistä 
seuraavalla tavalla: „Noihin kooltaan ja korkeudeltaan vaihteleviin 
kumpuihin on maata koottu arojen pinnalta, sillä kaivannoista ei 
nähdä mitään jälkiä ympäristöillä. Muutamien kumpujen juurelle 
on maahan istutettu suuria kivilaakojä, jotka ympäroitsevät kum- 
pua yltä ympäri. Harvoin tapaa niiden seassa suurempia kiviä, 
joihin on naama veistetty tai piirretty muutamia merkkejä eli 
erimuotoisia kuvauksia. Kummut kohoavat 2 tai 3, vieläpä jos- 
kus 4 tai 5 syltää maapinnan ylitse 60 tai 150 jalan avaruu- 
della ^). Kummun alla tavataan yksi tai useita, usein jokseenkin 
ehjiä hauta-aukkoja., salvattuja lehtikuusista siihen tapaan kun 
salvokset venäläisten kylien mökeissä, ja peitetyt lehtikuusisilla 
laudoilla, jotka vielä ovat peitetyt tuohilla. Tiettyä on että nuo 
kaksi kasvi-ainetta kestävät vuosisatoja lahomatta ja vaikea olisi 
noiden muinaisten asukkain ollut valita parempia teko-aineita, 
kun eivät osanneet kiveä hakata ja siitä muurata kestävämpää 
rakennusta; kiveä eivät olisi tarvinneet kaukaa hakea niillä pai- 
koilla^ joilla noita hautoja löytyy ja välistä onkin puusalvoksilla 
kivilaakojä kattojen asemesta. Noissa salvoksissa tavataan prons- 
sikoristuksilla usein varustettu arkku, joka näkyy sisältäneen hau- 
datut ruumiit ja jossa muut koristukset, raakatekoiset vyösoljet, 
jotka kuvaavat erilaisia metsäeläviä, näyttävät todistavan että asuk- 
kaat olivat melsästäjäkansaa. Mutta varmaa on että tämän ryh- 
män haudoista löydetään, paitsi muutamia pieniä kultakaluja ja 
jokseenkin paljon varsin ohueita kultalevyjä, ylen lukuisina vaski- eli 
pronssi-aseita ja tarvekaluja. Noiden hautojen kulta- ja vaski- 



^ ) Kuten huomaamme ovat nämät kummut paljoa suuremmat kun 
ne, joista Castren ja Badlow tietävät mainita. Ehkä tapasi Pallas niitä 
muilla aromailla Irti8ch'ia ja Jenisein välillä, vai ovatko ne kaikki aar- 
teenkaivajilta hajoitetut? Usukjoella sekä Jusjokien varsilla, jotka yh- 
distettyinä Tschulkum- jokena laskevat Obiin, tapasi Pallas (Reise II: 670) 
Strandmann'iD mukaan ensimäiset pystykivillä varustetut haudat. 



77 

teokset (joista AhaHemian ronseoRsa nähdään jokseenkin lukuisa 
kokoilit) ovat miiorloiltaan niin omituisia, niin raakalekoisia ja 
llijlyvat niin kosolla kaikissa noissa haudoissa, elta ?aitllimjlll0- 
mSsli tajt;; paatiaa, etia ne ovat saman kansan tekoa, kun itse 
haudatkin ja elia tuolla kansalla epailemaiia oli kuinoja ja leolli- 
suutla alku-aineiden hankkimiseen noita tuotteita varten niin suu- 
ressa maarSssa, etu voi niitä tuhlata hautoihinsa; silla kuyhim- 
mathtn haudat tuskin koskaan puuttuvat muutamia esineitä mai- 
nituista metalleista ja suurimnint sislliavät varsin melkoisen pal- 
jouden kiiltalevjja, jotka aarteenkaivajia houkuttelevat" j. n. e. *). 

Hautojen patsaista puhuu Castren seuraavin sanoin: „Pel- 
kaamatta erehdystä voimme pSättaa, elta jokainen hauta on sisai* 
lanyt yhtä monta ruumista, kun siinä on pystjkivia. Hautakivi 
kuvaa Sipirian kansoilla vainajaa itseä ja sille on muinoin uhrattu. 
Samojedit tekevät kiven puutteessa puisen kuvan, jota kunnioilta' 
vai kolme vuotta jälkeen vainajan kuoleman"^). 

Jos vertaamme, sanoo Radlow, jonka tutkimuksia Sipinän 
lannemmilla osilla emme tarkemmin tunne, naita hautoja hauta- 
kumpuihin Objoen länsipuolella, niin huomaamme hammastytlä- 
van yhtäläisyyden hautojen »isällisessä jarjeslykeeseä sekä ruu- 
miiden asemassa. Ainoa eroitus on ulkomuoto. Siiiirian iänsi- 
mailla kun ei kiviä löydy, on ainoastaan tyydytty hautakumpuun. 

Tuo seikka tekee vaikeaksi seurata pronssikauden hautoja 
]anteen plia, jonne satunnaiset luydot viittaavat. Hatkuslajien 
kertomuksissa tosin lakkaamatta luetellaan hautakumpuja Jenisein 
latvoilta luoteiseen ja lanteen Ob'ia, Irtisch'ta ja Tobolia sekä 
niiden syrjäjokia myivden "), multa me emme voi ulkomuodosta 

') Pallas, Stfitxiont lur la antient Iraveaux da mitiet ^c, a. 55 
—57. 

') Catlren, m t.VI: 133 Osyakit pukevat kuvan vainajan vaat- 
teisin, tuovat sille rnokia eteen, riisuvat vaatteet illoin ja panevat kuvan 
sänkyyD, knnnioittaen sitä kailceasa kuten vainajaakin. Vnoden tai kol- 
men knlattna se itknlla ja Tslituksella lasketaan hautaan. Chucku ho- 
ceA. Mocmi ToCojtcKoti %y6. Cn6. 1871, t. CLXXIII. Tarinoita sellai- 
sesta tavasta löytyy Keaki-Aasiassakin. Vrt. Tpydtt hio Apx. dnada 
1869. II: 518. 

') Vrt. esim. Slrandmann, m. t, (Ob-, Irtisch- ja Toboljokien var- 
silla, Eirgiaien aroilta, eteläisellä Uralilla y m). —AOpOMOea, Kyptanti 



78 

eroittaa niiU mjObemmistä ja tieteellisiä hautatutkimuksia ei ole 
suoriteltu. Haudoista löyttyjä pronssikauden kaluja maiuitaaa 
vielä Tomjoen varsilta sekä Objoen länsirannoilta Tomskin lää- 
nissä, mutta Kirgisien aromailla raakatekoisempia vaskisia terä- 
aseita tavallisesti löydetään hiedasta, esim. Irtischjoen varsilla. 
Satunnaisia ovat pronssikauden loydot myöskin lännempänä, Ura- 
lin ympäristöillä. Ainoastaan eteläiseltä Uralilta on haudoista 
saatuja pronssiaseita tallessa^ mutta haudat ovat jääneet kerto- 
matta. Kivikaudesta puhuessa olemme Poldenkan varrella pohjoi- 
sella Uralilla tavanneet hautapaikan, joka ehkä on pronssikauti- 
seksi luettava. .Kymmenen virstaa lännempänä Jekaterinenburgia 
Issetin korkealla rannalla on melkein neliskulmainen paikka, jonka 
ympärillä nähdään vallijäännöksiä. Siinä löydetään paljon savi- 
astia-kappaleita, joiden koristuksina nähdään reikiä, risti* ja kulma- 
viivoja. Tarinan mukaan on paikalla tschudilaisia hautoja, jotka 
eivät ole mainittavilla kummuilla merkityt. Miesmuistoon oli yksi 
haudoista satunnaisesti kaivettu, jolloin löyttiin suuri ihmisen luu- 
ranko sekä tavattoman paksusta nahasta tehty laukku (viini?), 
joka sisälsi vaskisia nuolen ja keihään kärkiä ^). 

Yksi eteläinen haaraus tuosta pronssikauden knlturista näyt- 
tää siltä lännessäkin säilyttäneen hautakumpujen ulkonaisia merk- 
kiä. Kirgisien etelämmillä aromailla näet nähdään siellä täällä 
hautakummuilla samantapaisia kivestä veistettyjä kuvapatsaita, kun 
Jeniseilläkin ^). Niitä tavataan yhä edelleen aromailla Aralia ja 
Kaspian merien pohjoispuolella, Kumajoella Kaukasian vuoriston 
pohjoispuolella ja ne ilmaantuvat vihdoin lukuisina Etelä-WenäjäUä 
aina Odessan piirikuntaan, vieläpä harvassa aina Galisiaan asti. 
Pohjosessa ne ulottuvat aina Samaran, Saratovin, Harkovin, Kurskin 
ja Minskin läänien aloille, luoteisessa vihdoin aina Kalischin lää- 
niin saakka. Kreivi Uvarov«r, koottuansa jokseenkin täydelliset tie- 
dot niisiä, sanoo vihdoin: 



u topodtmct e% TioMenCKOMiy SAymopoeeKOM^ u EyptaHCKom OKpy^an. 
Hae. Äpx. 06tn. 1861, IL 220. — Cnuacu hocca, Mthcm^ ToÖOAttCKOu ly^- 
Cn6. 1871, Siv. LXXXVII— XC. 

<) Hae. Äpx. OÖm. H: 384. 

«) BnemnuKi Feoip. 06m. VIII, Omd III: 25. 



79 



„ Kaikesta sanotusta on nähtävä, eitä kaikki nuo ihmiskuvat, 
niin sipirialaiset kuten europalaisetkin, ovat saman kansan omia, 
joka on asuttanut ne paikat joilla noita veistokuvia (,,kivi-akkoja^) 
tavataan. Löytyvien tietojen avulla voimme helposti määrätä sen 
alan, jonka tuo kansa asutti. Vanhimmalla ajalla se asui Jenisein ja 
Tomjoen latvoilla Minusinskin piirikunnassa sekä Sagaiskin aro* 
maalla aina Altain selkään saalika (Falk, Spassky, Kostrow, Pallas), 
mutta pian se tulvana peitti etelä-osan nykyistä Wenäjää aina 
Kiovan lääniin pohjosessa, Kalischin lääniin ja Galisiaan lännessä. 
Vaan kerran tultuaan Keski-Aasiasta, kansa ei sinne enää palan- 
nut; sillä Sipirian kuvapatsaiden joukossa ei tavata muita veisto- 
kuvia kun mitä raakalakoisimpia ja puvuissa ei huomata suurem- 
man edistymisen merkkiä ^)''. 

Tämä seikka pakoittaa meitä luomaan pikamainen silmäys 
skythalaisiin muinaisjäännöksiin Etelä-Wenäjällä. Nuo veistokuvilla 
varustelut hautakummut, joista ei kuitenkaan vielä monta ole 
tutkittu, näyttävät olevan jokseenkin eriävillä ajoilta. Yhdessä 
sellaisessa loytliin kaksiteräinen, tikarinmuotoinen ohut pronssi- 
naskali. Samallaisia pronssi-veitsiä ja naskaleja tunnetaan muu- 
tamista hautakummuista Donjoella. Ne eriävät selvästi Altai-urali- 
laisen pronssikauden muodoista^ kuten myöskin muutamat muut 
Etelä- Wenäjällä löydetyt pronssikauden jäljet^). Ainoastaan suu- 
ret pronssi-astiat ovat molemmissa ryhmissä yhtäläisiä. Tavallisesti 
ovat kuitenkin veistokuvilla varustetut haudat Skythian rautakau* 
delta, kreikkalaisista esineistä päättäen noin IV:ltä vuosisadalta 



*) CefbötMtM o^ftaMeuHuoiyh ÖaSoiffh, Tpydu t-to apx, (hnada &i 
Mocicefb 1669, II: 50i^520, Yrt. myöskin Die steinemen Statyen au/de» 
Orabhilgeln der Nogaisehen steppe. Seherer, Nordiehe Nebenstunden. 1776, 
J, — A. JI., KaMeuHUA ÖaÖu. CaMapcKUi lyd. etbd, 1853: 15, — A. TepeunfiUKO^ 
Ouepnu RoeopocciucKato Kpan. Cm, IIL M, Mun. Bn. ^. 1853: VII, omd. 
2, y. m. 

«) 1^0, Apx. O&uf,. VI, omd. II: 223. Yrt. Reeueil d*Antiquit4» de 
la Scythie avec un Atlas. Livr. Le. St. P6. 1866: 26-^28; JVoeel, Die Be- 
deutung der Stein- und BrongealterthUmer /Hr die Urgeschiehte der Slaven, 
8. SI, huv. II: 67; Bypamoea, O MfMimonoAooiceHiu dpeenmo topoda Rap- 
KUHumeca. Odeeea 1874, 4:o, johon kuvia pronssikautisista löydöistä on 
liitetty. ^Ambrasen-SamluDg" Wieni8sä sisält&ä samallaisia pronssiveitsiä 
Kypron- saaren pronssikauden haudoista. 



80 

ennen Kr. s. Tuon aikuiset raalakauden ixiaodot, miekkojen kah- 
vat ja eläinmaailmasta lainatut koristukset, vuori vuohet, peurat 
y. m., sekä hautakammiot ja kultarikkaus osoitttavat suuria yh- 
täläisyyttä Sipirian pronssikauden kanssa, todistaneeko tuo sitten 
kansallista heimolaisuutta tai yhteistä mahtavasti vaikuttavaa kui- 
tnrilähdettii. on vaikea sanoa ^). Eichwald on verrannut noita 
muotoja toisiinsa ja vilkkaalla kuvituksellaan yhdistänyt Tschudit, 
Skythat ja Suomalais-ugrilaiset kansat yhteen mahtavaan maail- 
maan^). Muistuttamista ansaitsee, että Skytbalaiset Herodoton 
mukaan jo noin v. 630 saapuivat Europäan, ja että Massagetat Kas- 
pian meren pohjoispuolella vielä hänen aikanansa (450) elivät 
pronssikaudessa. Olisivatko ehkä nuo vieraat pronssikauden muo- 
dot Mustanmeren rannikoilla jälkiä Skyibalaisten alkuperäisestä 
kulturista, vai ovatko ne todistuksia skythalaista varhemmasta me- 
tallia käyttävästä asutuksesta? MyOhimmäi kuvapatsaat hautakum- 
muilla Kaukasian vuoriston pohjoispuolella, jotka kantavat vielä 
seUttämätointä kirjoitusta ja ristimerkkiä, arvataan olevan noin 
IV vuosisadalta j. Kr. s., jolloin kristinusko levisi Kaukasiaan. 

Tuon silmäyksen perästä Skythiaaa, jota eoime ole voineet 
välttää, palaamme jälleen tarkastamaan Altain, ja Uralia keskinäi- 
siä oloja pronssikaudella. Paitsi hautoja^ joita vielä niin vähän 
tunnemme ryhmän läntisiltä aloilta, lOytyy siltä muitakin kiinteitä 
muinaisjäännöksiä tältä aikakaudelta, joiden jälkiä voimme seurata 
avarammalta, 

Vuoriteollisuus näyttää kansalla olleen päätoitioia. Lukemat- 
tomia vanhoja vuorikaivantoja tavataan Altain ja Sajanin vuoris- 
toissa sekä täältä länteen päin Uralin vierteille asti, vieläpä tuon- 
nempanakin Volgan ja Kamajoen varsilla. Kaivannot ovat nähtä- 
västi syvimmän pronssikauden aikuisia, sillä niissä on löytty ai- 
noastaan vaski- ja kivi-aseita. Verraten nykyisiin ovat nuo kai- 
vannot mataloita, ainoastaan 5 -7, joskus 10 venäläistä syltää 



*) Mainiosta „AleksandropoHn hatttaknmmtista'^ vertaa UsetuU 
d*Ant%quit6s de la Scythie avee %m Atlas, Livr. I:e» St. Ph. 1866: 1 — 25. 

*) O HydcKUXb Konnxh, San. Apx. 06m. IX: 169 -370 ja Ueher dU 
Saeugthierfattna der n&uern Molasse des sUdliehen Russlande tmd die sieh 
an die Molasse anschUessende vorhistorische Zeit der Erde. Bull. de la Soc 
Imp. des Naturalistes de Moscou 1860. N:o IV: 405—487, 



81 



syvifl. Pitimiksi on niihio usein varustettu puisi» katoksia, jotka 
kuitenkiu Talista ovat pettäneet. Sita todistavat useat onnetto- 
mien vuorimiesteo nahkaisilla maknilaukuilla varustetut luurangot. 
Luuranko ja laukku loyttiin esim. Bielousovsk'in vaskikatvoksessa 
Uibajoen suulla Irtischin oikealla rannalla, 16 virstaa Ustkame- 
jiogorskista. Gumeschevskin kaivoksesta pohjoisella Uralilla Per- 
man läjinissä tavattiin viime vuosisadalla lehtikuusinen lapio, hir- 
veanahkanen laukku ja kinnas, muutamia vaskisia kaluja, kivi- 
kuokka, vasara, seinään pistettj puoleksi palanut päre y. m., 
vieläpä myöhemmin, yhdeksän saschenin syvyydellä, supulireunuk- 
sella varustettu lakki. Eräs Pietarin vuoriopiston museossa säi- 
lytetty peurannahkanen laukku on vielä kestävillä rihmoilla om- 
aieltu ja muodoltaan neliskanttinen, 8 venäl. tuumaa pitkä ja yhtä 
leveä sekä olkahihnoilla varustettu ^). Aseina on vuorimiehillä ollut 
jc»ko vaskesta, dioritista tai muusta kivestä tehtyjä kuokkia, vaa- 
joja, neliskulmaisia tai pyöreitä vasaroita. Uralin kaivoksista löy- 
detään myöskin usein koukkuisia pronssiveitsiä. Malmit sulatet- 
tiin suurissa savipadoissa ja niiden ohella löydetyt savitorvet ovat 
epäilemättä liehdinkoneista osia. Uralilla ovat tschudilaiset vuo- 
rikaivannot, Spasskyn mukaan, Altain kaivoksiin verraten paljoa 
edistjneemmät tai koneellisemmat^ josta niitä voi päättää myohem- 
miksi. Nuo kaivokset ja vasken sulatuspaikat ovat varsinkin lu- 
kuisat Uralin länsivierteillä, Dioman, Isjak^in Tetjar'in ja Ikjoen 
varsilla, Bagarjakjoen ja Poldnevnajan itäpuolella, Bielajan, Diom'in 
ja Kargagolio länsipuolella, Tschussovajan ja Issetjoen latvoilla, 
SosvjQoen lähteillä, Vagranjoen varrella Bohoslovskin piirikunnassa 
y. m. ^). Savvaitovin suullisesti antaman tiedon mukaan tavataan 



*) duxeoAda, O Hy^CKUx^ KOfuun, s. 282. — MaKapuiy IlaMjmHUKU 
dpeenocmu ITepMCKOii työ. San. Apx. 06v^. VIII: 232, 233; CnacoKOto, O 
dpeemuth eemion n FyMeuteecKOMt pydnuieib. Ou/^tfpmfi SfhcmwMn 1823, 
II: 25—28; KoKUMpoea, Cucepmcfcie 3<teodu, UepMctnJt työ, end, 1856: 29, 
Tschudikaivoksista etelämmillä Eirgisi-aroilla vrt. O dpeeuaenuun of»- 
npuecteMtun e^ KnipmscKOu cmenu. Bncmn, re<np, Oöm, Vllly amd, III: 
22—25, 

«) duxeoj^, m. t, s. 276—78; Ma/Kapiu, m, p.; Cnacacato, O nyd- 
ctcuxz KOTMon ez CuÖupu. OuÖupadu BtbcmnuKZ 1819, m, VII: 142 s,; vrt. 
myOskin Ueber die aUm Bergbau-Anstalten in Sibirim. Oldskop, S:t Pe- 

Suomi. 6 



^ 



Diitä myöskin WoIogdan ISSnin itäosilla *). Kaivannot ovat pää- 
asiallisesti tarkoittaneet vasken ja kullan kaivamista, joskus, ebka 
myöhemmin, mjOs hopeata. Vaikka kaikki etevimmät venäläiset 
vuorikat vannot ovat saaneet alkunsa noiden vanhojen kaivantojen 
satunnaisesti löydetyistä jäljistä, on kuitenkin merkillistä, että 
niiden sanotaan aina olleen kivellä ja mullalla kätketyn, ikään 
kuin olisi muinoinen vuorikansa lähestyviltä vihollisilta tahtonut 
kätkeä rikkautensa lähteet Ne olivatkin, ainakin Altain vuoris- 
tossa, olleet ehkä toista vuosituhatta unohduksissa, kun venHlHinen 
vuoriteoUisuus alkoi. 

Siihen nähden, että hautoja ylipäänsä on vähän tutkittu län- 
nempänä Altain vuoristoa, on lännempää lOytty pronssikauden 
kalustokin verrattain vähäinen, sitä enemmin koska hautatutki- 
mukset myOskin idässä ovat niin epätieteellisesti suoritetut, että 
emme tiedä mitä kussakin haudassa on yhdessä löytty. Me 
voimme siis harvoin muista esineistä, kuin teräaseista, sanoa että 
ne ovat pronssikauden aikuisia. Olemme jo ylempänä huomaut- 
taneet että siellä täällä Kirgisien aromailla löydetään hiedassa jo- 
kien varsilla raakatekoisempia vasktaseita. Kuinka lähelle eteläm- 
män Uralin itävierrettä nuo lOydOt lähestyvät, sitä eivät lähteet 
ilmoita. Ainoastaan pohjoisen Uralin itävierteellä ovat lOydOt taa- 
sen vähän runsaammat. Uralin länsivierteen ja Wolgan sekä Ka- 
majoen välimailla, aina Orenburgin ja Samaran läänistä Petscho- 
rajoelie saakka ovat tavallisimmat lOydOt pronssiset, enimmästi 
kolmilaitaiset nuolenkärjet, joiden käyttäminen näyttää vielU rauta- 
kauden alullakin kestäneen, harvemmin pronssisia tikaria, kirveitä, 
kelttejä tai muita pronssikauden kaluja^). 



tertht»rgw ZeUs^ri/t 1825» Sd* IJJ, sekft MtUlerin kirjoitus niistä Exe- 
MncjtmbM CovuHeuM 1764^ t, 483, Volgan ja Kamajoen varsilla löytj* 
vistft vertaa OnucKU hocca, Mnctm KaaancKOu työ, CnÖ. 1866, s. JTJr/j* 
Straiklmbergf $, 332. 

*) Vrt. myös Eiefmald, Bull de la Soe. imp, ds» NaturaUiiet Si 
Mo$eou 1860, IV, $. 433, 434. 

V Kasanin yliopiston museossa säilytetään : prof. E. A. Evversmannlii 
lahjoittamia nuolenkärkiä tschadilaishaadoista Orenbargin Ififinissi;] 
maanomistaja A. N. Beketov'in lahjoittamia »muinaisbaadasta** löytt^i 



83 

Rajoittaaksemme Ulmtfn pronssikauden alaa lännessä kat- 
somme asianmukaiseksi luetella nimen omaan ne satunnaiset lOy- 
dot, jotka tunnetaan lännempäfl niin ikäSn mainittua alaa. Kas- 
pian ja Mustanmeren välimailta tunnetaan ainoastaan kaksi tämän 
aikuista löytöä, toinen, vähäinen vaskikirves, löyttiin Moskovskojen 
kylässä Stavropolin lääniä, toinen, kaksikorvakkeinen keltti, tata- 
rilaismajassa Asovin järven rannalla '). Myöskin Moskovan lää- 
nistä on yksi löytö tunnettu. Kanavaa kaivaessa Sestrajoella, lä- 
hellä Sagorjen kylää Klinin piirikunnassa löyttiin 20 jalan syvyy- 
dessä vaskinen kaksikorvakkeinen keltti ja kaksilaitaisia pronssisia 
nuolenkärkiä^). Muromasta on löytötiedoitta saatu kaksi prons- 
sifcelttiä, kaksi pronssikirvestä altai-uralilaista muotoa sekä varsi- 
keltti länsieuropalaista syntyperää '). 



pronssitikari ja veitsi Simbirskin lä&nistS; pellosta Laischevin piirissft 
Kasanin lääniä y. 1860 löytty pronssikauden muotoinen ^ruostnnat ran- 
tatikari ja pronssiaBe** (joko pronssikeltti tai jompikumpi kahdesta prons- 
sikirveestä, joista luettelo ei mitään mainitse), vrt. JVoeel, m. p., kuv. 
I: 70; Tpydu Äpx. Gmsda e% MocKSfb 1869. Atlcu, III: 15, 16, joissa 
löytöpaikat ovat epäluotettavat. Hra Lihatschevin museossa Kasanissa 
on Bolgarin seuduilta löytty pronssinen onsitaltta; kreivi Stroganovin 
museossa Pietarissa: 2 tikaria, kirves, veitsi, keltti, 25 nuolenkärkeä ja 
pronssinen epäjumalan kuva y. m. Permasta. Muista tämän alan löydöistä 
vrt. Woe€l, m. p., s. 46, kuv. II: 8, 72, 76, 77, 79, 83, 96; Cnueicu naeeA. 
Mfhcrm CauapcKOu työ. CnÖ, 1864, s. XtX; On. nac. jm. CapamoecKOu %y6, 
Onö. 1862, 8. XXV; Tpydu apx. chmda 1869, I: s. LXVIII, LXXXIII, 
153—8; Omnerm Mock. PyjMUUr. Myaen^ a, 164; Mitth. au8 der livlän- 
diche Ostehiehte IV, 3, s. 488. Myöskin muinaislinnasta Wotka-joella, lä- 
hellä Eamsk-Wotkin8kin tehdasta Wjatkan läänissä, on vaskiaseita löytty. 
O dpeenuon najMmntMcaxi e^ BAmacau tyÖ. HaMHmHOH KuuotcKa Bmuckou 
zyö. 1860, 

*) Edellisestä vrt. Hae, Äpx. 06m* IL 388; OutiCb npeÖMemoez e% 
3£t/3en Apx. 06w,. N:o 223; toisesta Wo€el, m. p., s. 13; KemhU, Horm 
JF^erales, kuv. V: 30. 

*) JVoeelf m. p., kuv. 62; Tpydu apx, chftada 1869, I, t. LXVIII; 
JL. T^afnHyxa, Jljpeenin eetuu ^efpmKOecKa%ö coöpanui, Pycciciu Apx/iMn» 
18€4y 8. 12^5—8; JVorsaae, RtMlands o. d. akand. Nordem Bebygg. «. 351, 
M:t*t/, 1. 

S) Toinen kirves on Moskovan Bumäntsovin museossa. HamoMya, 
T^:o 2BS3. Toiset hra Jermakovin lahjoittamat säilytetään Moskovan 
yliopiston antropologiallisessa museossa. 



', Koitrama, QaUtieh. '/r 



6-3. ^ttroma, GcdiUdi </|. 



Varsin merkiUinen on 
eräs proDSEJkaulisen loy- 
tO, Joka r. 1835 tuli 
ilmi Koslroman läänis- 
sä, Turovsbojea kylässä, 
labella Galilscb-Mershin 
kaupuakia. Haioitlu kylä 
sijailsee korkealla mäel- 
lä, jonka juurella Juok- 
see Galitskaja-nimiGeen 
järveen laskeva Lykschjn- 
kajoki. Myllylietä pa- 
rantaessa tuossa joen 
ratinalla lOy Itiin suuri 
saviastia, joka oli täynnä 



54. KoHroma, QaliUch. '/(■ 
oielaltisia kaluja. Asliata irti kaivaessa sai se lapiosta kolahduk- 
sen, särkyi ja osa kaluista vierähti jokeen. Jalille jäivät: vaskesla 
valeltu epäjumalan kuva (kuv. 62) ja päakappale melkein samal- 
laisesla (kuv. 63); vaskinen ruostunut veitsi, jonka varsi päättyy 
avosuisella käärmeen tai lohikäärmeen päällä; vaskikirves; vähsi- 
nen vaskinen eläinkuvaus (kuv. 61); suuri vaskirengas; vahainen 
vaskikalu; muutamia erinkaltaisia bopeakaluja (?) ja saviastiasta kap- 
paleita. Ainoastaan viisi ensinmainittua kalua on enaa tiedossa '). 



<) Kalat ovat tallella Hoakovan yliopiston mni nais tieteellisessä 
museosBa. Vrt. Tpyd** aps. ctitada 1869, II: 662, 700, jossa idoli ja 
kirves ovat knvstoit; Ilotodtma, Pi/cck. Ucmop. CCopmtm, T. I, «h. L 
101—106, pue. N:o 1 Bofcä Vnimim Mock. (Xht. Ifem. u ^een. 1865, kh. 
JV: 171. 



86 

Tuo lOytö, joka nähtävästi oa pronssikauden loppuajoilta ja näjiiää 
että pronssisia idoleja jo pronssikaudella käytettiin^ on vasta an- 
tava meille tärkeitä vertauskohtia rautakauden vanhimpiin ilmiöi- 
hin nähden. 

Miltei kaikista tähän saakka löydetyistä kaluista altai-urali- 
laisen pronssikauden alalla, osoittavat kaksi Pinegajoen vierivästä 
rannasta Arkangelin läänissä löyttyä pronssikirvestä suurinta edis- 
tystä pronssin taiteellisessa valamisessa. Torven muotoiset var- 
sireijäl, joiden päätteinä ovat somaasti muodostetut kotkan päät, 
jakavat kirveen kahteen, hamara- ja kirves-osaan. Hamarapuoli 
on ontelo ja muodostettu pitkäläntäiseksi, avosuiseksi lohikäär- 
meen pääksi; kirvespuolessa on terä tasainen ja ohut, mutta mo- 
lemmat syijät ovat ikään kuin tueksi paksulla puitteella reunus- 
tetut Tuo kirveiden viimeksi mainittu merkillinen omituisuus 
osoittaa silminnähtävästi että kirveitä ei ole käytännöllisiä tarpeita 
varten tehty, vaan joko kunniamerkkeinä tahi joissakuissa juhlal- 
lisissa tiloissa käytetty. Samoin kuin muutamissa ehkä myöhem- 
män aikuisissa permalaisissa pronssikaluissa, osoittavat näissä kir- 
veissä sekä lohikäärmeen että kotkan päiden muodostaminen, että 
pronssikauden valaja, joka ehtimiseen haki mallejansa tuntemiensa 
eläinten piiristä, vihdoin oli irroittanut itsensä luonnon kopioimi- 
sesta. Hän veistelee vielä valimiinsa eläimistä ainakin osia, vaan 
ne ovat koristuksiksi muuttuneet, eivät ole enää kopioita luonnon 
valtakunnasta. Vaikka mainitut kirveet pää-asiassa ovat ybden- 
kaltaisia, ne kuitenkin pienemmissä seikoissa eriävät toisistansa 
ja ovat eri vaUmissa syntyneet i). Tukholman muinaistieteelli- 
sessä kongressissa viime vuonna ilmoitettiin että pronssikeltli 
altai-uralilaista muotoa oli lOytty Pohjois-Ruotsista. Varhaisia on 
vielä tuossa merkillisessä satunnaisessa löydössä nähdä jotain kan- 
sallista viittausta allai-uralilaisen pronssikauden suhteen. Kuitenkin 
näyttävät useat muutkin seikat lisäävän tuon lOydOn todistusvoimaa. 

Ennenkun alamme tarkastella altai-uraliiaisen pronssikauden 
kalumuotoja tulee meidän vielä luoda silmäys muutamiin tämän 



I) Kirveiden omistaja on F. J. Savvaitov Pietarissa. Vaski-aseista 
tschndilaishaQdoissa Meseiiin piirikunnassa vrt. CaUren, Rmot o. Fovikn, 
V; 59, 



91 



alan ilmMhin, jotka todeBoäköiaesti ainakin suurimmakfti osaksi 
ovat tdlUi aikakaudelta. Me jo edellisessä mainitsimme että muuta- 
milla pystjkivillä Jenisein haudoilla joskus tavataan piirroksia,. 
Radlow kertoo että muutamat hautakivi-piirrokset kuvaavat ihmi- 
siä ja eläviä, jolloin paljon muistuttavat noitarumpujen kuvauksia 
(vrt. Strahlenberg, s. 336). Toisissa kuvataan aurinkoa, kuuta, 
puita, seisovia, kaatuvia, ratsastavia ihmisiä — ehkä jotakuta ta- 
pausta; toisissa piirroksissa taasen nähtävästi vainajan omaisuuden 
paljoutta. Sen ohella tavataan muutamilla hautakivillä säännöllistä 
kirjoitusta, jota Strahlenberg myöskin tapasi eräällä haudasta löy- 
detyllä peilipuoliskolla ^). Tuota selittämOtöintä, mutta yhden- 
kaltaista kirjoitusta, jossa syyttä on koetettu löytää germanilai- 
sesta runakirjoituksesta jälkiä, ei ole tietääksemme tähän saakka 
ulkopuolella Minusinskin piirikunlaa tavattu. Sitä vastoin tavataan 
hautakivillä löyttyjä kuvapiirroksia myöskin kallioilla jokien var- 
silla. Ruht. Kostrovin antaman tiedon mukaan v. 1857, tunsi 
hän Jenisein, Abakan'in ja Tuba'n varsilla jo enemmän kuin 45 
kivikirjoitusta, siihen nähtävästi hantakivetkin yhteen luettuina ^). 
Neljä varsin merkillistä kuvausta Minusinskin likistöltä ja Tubajoen 
suulta on Spassky julkaissut (kuv. 65). Kuvat ovat täynnä eläviä 



*) StrahUnberg, Das Nord- u. Osti. Thdl von Europa u. Atia. Sth. 
1730, 8. 409'-41iy ulu V; s. Ml, t:lu XII: A, B; i. 357, tilu V. — Castrenin 
kopio hautakivestä Schnschan kylässä (Het. o. Forskn, IJ: 342, 343) vrt. 
CfMCCKato, O docmonptiMtbHameAtHtbumuon» n(^MnmHUKax^ j. n. e. 3an. Feotp, 
O&ui XII: Uhk VL — Pallas, Voyages ete. T. VI, s. 240, Tab. XXX}2k Neus 
JVordisehe Beiträge, T, V. (Moitteen alaisia kopioita). — Klaprot, Memoires 
relatifs ä VAsie, T. I. — (Jna€CKaw, CttÖupctciU BtbcmuuKi 1818 j h, 1: 78—80, 
Ulu II, niisk InseripUon&s Sibiriaece, s. 3—4, t:lut III, IV. — Uusien kopiojen 
hankkimisesta kolmesta hautakivestä, jossa tuota säännöllistä kirjoitusta 
löytyy, vrt Hae. Hmu. Apx. 06m. I: 30, 31, 168, 191, 197, 224, 246 
(osaksi vasta löyttyjä). 

*) 3an. Femp. Oöu^. XII: 41. — Kalliopiirrosten luonteesta on joku 
kijjailija arvellut (Cnucicu naceA. Mfhcmh Ehuc^mkou työ, Ön6. 1864, s, 
J^VIII), että ne Jenisein varsilla, ylempänä Abakanin suuta, todistavat 
sotaista, Abakania alempana peuroja hoitavaa kansaa. Kuinka lienee- 
kään ; peurat ovat ainakin näkemissäni kuvissa vähälukuiset muihin elä- 
Tiin venaten. 



88 



ja toimessa olevia ibmisiS ^). Toisia tuon tapaisia kalKopiirrok- 
sia ovat Strahlenberg ja Spasskj kavanneet Tomjoeka, Tomskin 
ja Kusnetskin kaapunkien väliltä. Ja varsinkin noita Tomjoen 
kalliopiirroksia ovat Spassky ja 6rewingk verranneet kahteen, kal- 
liossa Äänisjärven itä-rannalla Petrovskoin kohdalla, lähellä Be- 
sovets'in kylää löytyvään piirrokseen*). 




65. Minutintk, Petrosehilcva. 



*) O doemonpuMtbM. naMJnnn. j, n. «. TL JV. Yhdessä on nähtävä 
jomalan-kava, jolla on kaksi lapsukaista kainalossa. Merkilli8t& on etti 
Permassa tavatut pronssiset jumalan-kuyat usein ovat lapsi-liitteillä va- 
rustetut. Omen, Sanuaeu 1841, N:o 10, cm^, 61—66, kuvineen. Vrt. myös 
kivestä veistetty ja kahdella lapsella varustettu jumalattaren kuva Objoeo 
suulla. Ouaniniy Sarmatue europece descriptio» Spira 185 i, s. 85, 86; 
Lihrb&rg Herbersteinin mukaan. 

*) Äänisjärven kalliopiirrokset ovat kahdesti kuvatut. Vrt. Schwed'- 
in kopio: Hae, H, Feotp. OÖm. 1850 t,, kh, 1: 66— 71, Grewingk'iii kopio: 
Bull hiBtyphilol 6t poUL de VAead de St. Pb. 1854, T. XII: 98— m; 
Grewingk'in kuvan on Spassky uudestaan julkaissut: O docmonpuM, no». 
j, n. e. Tl, IL Vrt. myös Hom. kh, Oaoh, työ. 1867, III: 107—9. Au- 
nuksen (OlonetskHn) piirikunnassa, lähellä Widlit8'in kylää, kertoo Schvred, 
sanotaan olevan samallaisia kalliopiirroksia. Tämä ei tarkoittane n. 
8. Wari8kiveä Suomen ja Wenäjän rajalla. Kalliokirjoitnksista Taija- 
niemen rannoilla vrt. Castro, Ret. o. Forskn. 1: 179, 180. — Tsip-Navolok 
on niemi Kalastaja-saarella (Fiskarön). Sen lähellä on saari Anikieir, 
jolla tavataan kalliokirjoituksia. Enimmät ovat Baebrin makaan osaksi 
SlesvFigiläisten kalastigien tekemiä lopulla 16:tta ja alussa 17:ttft Tuosi- 



HaUa paitsi aliUi ^lakkaamttla tahyji kalliohnvaukBia lay- 

tjry toisia, joOa ovat lahtemHUmBlll puuamaalillB teblyjs. Ne 
eriavBt edellisilta kuvaaksista ««en etia, vaikka mUDtamissa kn- 
visM myöskin UvaUan ibmisia ja elSvia kovattuina, niissä kui* 
leDkin kaikellaieet pininerkin tapaiset, enimaiaEti suoraviivaiset, 
valiaU ratlaan-nuotoiset knTasksiit ovat lukabiniiiiaL SellaiMB 
kiivaukseD tapasi Strahlenberg Jesisein varrella Krasnojarakin ja 
Ab^anin vllilll; Spassk; i) taasen on julkaissut niitä Buebtarmaii 
ja Irti9ck'in vafsilu (kuv, 66). Noihia kuvaoksiin teytn merkilli- 
siä vertauskohtia pohjoisen Uralin seuduiHa. Tagil-joen varrella 



/rluiA, ^Buehlarmmtk. 



tavataan 60 virstan matkalla seitseuiSD kalliota, joilla uafadaan 
tuonliionteisia punamaalilla Uhtyja kuvauksia, kahdessa mjfls ihmis- 
ja eläinkuvia '). Myflskin Siiur-Pennassa, Tsberdyirin seudnilla. 



sataa, toiset Weii&ltiBte» kaUstiyin hakkaamia. AiuouUui yksi kirjoi- 
tns on vanha j» kirjaimet tnnteniattomia. JViegtayMn, Nonte Fomltunm- 
gtr, B, 709. 

•) Strahlmtberg, $. 387, t.-ju F///: B. — Spattef, InttnfUiaiut ti- 
Uriaea, t:lu //; O ^eCMOttpUMtVL. nox., I:(u VII. 

*) PfiOe«a, Ht»aio.nMO CM>m o dpesHoemjixi, Haaxydttimxi n Bep- 
xomifpeiiojm ytw^, %» oxpym HuaKmmoAUätatuan laOodom. ITtpM. t</9. 
«nd. 1855: 38. Kuvauksia ei ole julkaistu, ainoastaaD osa jhdsstft vrt. 
XoMäcmeemioe Onncaitie DefMMoii t^. «a&. iSU, *r. L 88, jossa nJilK 



90 

löysi Stk*ahleilberg puDMnaltoia källiokuvBuksiä, joissa rtahdjfdn 
jten vaihieievia roerkkeiia, muUa my^tokin erilaisia dftvifl ^). NäisU 
yksinkerlaisisia kufauksisU ndhtflvästi kökoaaan eriätttt ne myös- 
kin panamaalilla suoritetut kummalliset kuvaukset, jotka tava- 
taan erMila n. s. »kirjakivella^ Irbiljoen varrella. Tarinao mu- 
kaan ne ovat piirretyt siinSI kaatuneen tsebudilaisen ruhtinaan ve- 
relle, joka hevoyseneen on haudattu kiven alie^)» Viebl vähem- 
min voi loyUfä verlauskobtia siihen kaoniiben ja uabUvflati sMn- 
nolliseen puna^kirjoitukseen, jonka Strahlenberg julkaisi Pisebnia- 
joen varrelta '). Tuossa kirjoituksessa on joku merkillinen salai- 
suus kätkettynä. Englantilaisessa aikakauskirjassa Arcbaeologia 
(Voi. VIII, c 18, s. 302) nähdään julkaistuna kaksi riviä kallio- 
piirroksesta, joka löytyy vedenrajassa kalliossa Tauntonjoen var- 
rella, 43 engl. penikuhnaa etelään Boston'ista. Vesi ei ole sal- 



verrataan PermalaiBten puunierkkeihio* Kaikki löytyvät kavattuioa 
Tiede- Akademian kiijastossa, Sjögrenin k äsikirjoitas kokouksessa. Yrt- 
Inettelossa siv. 80: Ethnographisehe ColUetaneen mit Vertueh einer ethy- 
mtklogiteher Erklärung ; Ptrmitr (dahei » Utdrctg af en uppstUi : O dpee- 
Hocnuuch n oxpyif» npunadAeoicatneMh HiuiKM€manMuxuM% SModaMby Mau- 
deHnwn Vh 1837 %m^ mit 8 Ablnldungen in Folio), 

I) Strahlenberg, s. 337, Tl. VIL Taosta »Eiijakivestft** Wiscbera- 
joen oikealla rannalla, virsta ylempänä Pisannajan kylää kerrotaan kir- 
joituksessa: ItbcoxoanucmeeuHoe anttcanie yfepäunacato ythsda, TenAoyxoea. 
JlepM, %y6, end, 1856: 51, T. näkee siinä ihmisen kuvan, ihmisen p&ä- 
kalloja (?), peuroja, karhuja, koiria, kettuja, astioita ja muita esineitä, 
jotka eivät ole selviä. 

*> 8irahlmhwgi Tl. XIII— XVI. VrU HnemMnso cao&i o eej»f» IIu- 
eoHim, Hp(kimisicau) fffksda. IlepM, %y6, end, 1866: 75. Kallio kohoaa 
5 syltää joen-pinnan ylitse ja luolassa likellä sitä on löytiy vaskisia kei- 
hään ja nuolen kärkiä. M. p. 

9) StrahUnbw^g, $. 368, t:lut XVII, XVIII. Kalm (Beiie, Bd. III, s, 
äi6) puhuu pilarikiTJoituksesta Polgois-Amerikassa, jota Kanadan jesui- 
tat olivat verranneet Witien'in tai Strahlenbergin julkaisemiin. Yrt 
iVMM AUgom, Qeogr, Ephm^Mm, Bd. VII, StiUk IV: 487 "^4^2. Pahaksi 
onneksi ei ole tuosta Pischmajoen kiijoitaksasta mitä&D myöhempiä tietoja. 
Stnhknbeigiä on siis jo ravattu epäilemään, vaikka asia dttenkin jää 
hämäräksi. Onoecxato, OuAftpmi» Bnfimnmh 1821, « XU: 65--76; O do- 
amofifMMf. noMrnnn. j. n. «., «. 30. Kiijoitns on Strahlenbergin mukaan 
myös julkaistu : Omen. Amueim 1841, Z XVIII, N:o 9, $. I-^IO, 



91 

liDiU sea UydellisUi kopioimiBta. Jos luen kopioitim osan asettaa 
yiös-aiasin oiui keskinäkieii rivi ja kolme kirjainta alimmaisesta 
rivistä Pisduna^joen kirjoituksessa (Strahlenberg, t:lu XVII), on ko- 
konaan yhdenpitävä amerikabisen kanssa. 

Olemme kertoneet molemalista näistä kuvaustavoista, koska 
niiden ilmiöitä on lOytty melkein ainoastaan niillä aloilla, joilla 
pronssikauden löytöjä tähän saakka tavataan, ehkä voisi epäillä 
lieneekö tuo punamaalinen kirjoitustapa pronssikauden aikuinen. 
Koska taasen Pohjois*Uralilla ei tietääkseni ole hakkaamalla teh- 
tyjä, piirroksia, niin voimme lisätä, että etelämpänä Uralin vuorella 
tavataan sekä hakkaamalla että punamaalilla tehtyjä kuvauksia, 
joissa nähdään ihmisiä, eläimiä, puumerkkejä ja muita kuvia. 
Niistä ei ole kuitenkaan tällä haavaa sen enempää tietoa ^). Tuon 
punamaali-keinon kotiperäisyyteen nähden on kuitenkin tärkeätä 
tietää, että kallioilla sekä Abakanin että Buchtarman varsilla on 
löytty säännöllistäkin puna-kirjoitusta, jossa rivit käyvät ylhältä 
alaspäin. Vaikka noiden kirjoitusten sisällöstä ei vielä olla sel- 
villä, on niitä kuitenkin varmuudella päätetty uigurilaisiksi ^). 

Luettelemme tässä pää-asiallisimmat muodot tuossa itäisessä 
pronssikauden ryhmässä sen mukaan kun tähän saakka olemme 
oppineet niitä tuntemaan '). 



O HtnarMeea^ Kyptanu u topoduim OpenÖ. Kpaji, Tpydu Äpx, 
Chfhada e^ Moacetb 1869, I: 155. 

*) Kiijoitukset on julkaissut Spasskji Inscriptionss Stbiriaeie 1822, 
t:lut V, K/ ja O docmonpiMtbHameJihHfbumtuch nojiMmHtMcaxi ez OuÖupu, 
s. 50 "55, t:lu VIII. Abakanin varrella löytyvää luulee prof. Beresin 
Kasanissa Tchingis-Khan^in aikuiseksi, verraten sitä tunnettuun uiguri- 
laiseen. käsikirjoitukseen. Toisen kalliokirjoituksen muutaman luolan 
suulla Buchtarman varrella sanotaan Klaprotin hävittäneen. M. p,, «. 50, 
51, 68, 69. — Huomaa Castrenin ajatukset Ugrien ja Uigurien nimestä. 
/2m. o. Forskn. IV: 107—110. 

>) Tuon knlturl-ryhmän kaliga sisältävät tietääkseni pä&asialli- 
sesti seuraavat museot: Keisarillinen Eremitasebi, K. Tiede-Akademian 
kansatieteellinen museo, K. Maantieteellisen Seuran sekä K. Muinaistie- 
teellisen Seuran museot Pietarissa; Bumäntsovin museo (Pogodinin ko- 
kous) Moskovassa; Sipiriassa Idytyy pientfnpiä muinaistieteelUsiä museoja 
JBamaullssa ja Omsk'issa ynnä Maantieteellisen Seuran sipiriaL osaston 
xDuseo Irkutskeissa (siinä. Popovin mukaan 1871: 10 kiviaaetta, 100 



XtltU 9*at JUriseMl r]1imaMi ybu lavilliut kun Linsi- 
EuropasBckie, vaikka Ubalaiget keltit omJluisuukMMaai) suuresi 
enXvKt lanlisisU. TakäUintn kehtt ea muodiHlaaii leveämpi; on- 
lelo varsiosa, jonka läpileikkaus oa llanflsss pyOrea, on laaill, 
harvoilla poikkeuhsJIIs, (2 esim. Bescheskoje-oserolLa), tmikea seka 



61. Wjalka, Jelabuga. Vi- 6^- Uinuiitut, Abakan. </(- 6'9. Sfintmntki </;. 

eninnnasti kautUaen. Varren kiinnittämisiä vartea tavataan naif«l, 
kuten laatisissakin kelteissä usein korvakkeita, milloin kaksi (kuva 
68), milloin ainoastaan yksi horvake (kuv. 67). Korislamatto- 
missä ja raakatekoisimniissa, joiden alkumalleiksi on arveltu kivi- 
kirveiia, ebka esimerkit ovat olleet pronssikauden lopulta, korvak- 



tmU, pronsri- ja bopea-kaln» sekfi 30 mntdttft erinettS]. — Hra Lopa- 
tin SipirisBSk on lähettSnjt DtsorHlle Schveitdiu: 3 tikaria, 2 kirreslä, 
6 veistä, riipin, keihS&n, knoltimet ja & Tjökoriitnsta. Rtvut Areheoh- 
gique 1873, i. 126^131. Laveimman käritykBen kalujen mnodoista ol«n 
itse Baoont siitä rikkftssta jalkaisemattomasta kuvakokonksesta, jooka 
trri lUdlov OD koonnnt Pietarltaa ja BlpiriaMa eiilyt«t;iaU tSfaSn kon- 
Invirta kalniita, FallM'» teaksiata saki UesaenoliDiiidfiii kfaikiijoitok- 
ai«U Tiade-Aka<Umiaii kiijarteata. ^aariij jakeli kokoileBanait mniiiBis- 
kdnatoB KaiiarilliaMD Kiijaateon, H. P. FogodiB'fUe ja kr. A. S. Uta- 
roirllle, jolle mjOa v. 1847 labjoitti kbikiij. Atlaaen tMhndiluaia mni' 
nalakaliga. ToiiieB knrakokona Siplrilaimta D»iiBaiqSDtt6kBi8t& pitsin 
Ujtyi X«ia. Kiijaatosaa, Vrt. Stitckm^g II, 2: 323. 



heila enimmken puattuu. Kelt- 
lien ornamentit otat toisistansa 
melkoisesti eriäviä ja tulevat 
epailemSlta tutkintoa vasta pal- 
jo helpottamaan. Ne ovat ta- 
ran mukaan relier-lapatRia, 
enimmasli suorariivaisia. Stk- 
snk-muotoista ja aaltoavia vii- 
vakorisluksia tavataan (kiir. 
69).! EraHn Abakan-joella läh- 
detyn kaksikorvakkeisen keltin 
laidalla, jonka flinen syrjä on 
risliviivaisilla kolmikulma-ko- 
ristBksilla varuetettu, nflhdiSn 
laidalla kuvaltana joku pitka- 
karsiinen melsil-elBva (kuv. 
68), jonka muotoisia myös 
lavaan kaksi erfljin (ikari-kah- 
van vastimella '). 

Tikarit ovat idassS yhtä ylei- 
set kun läntisessä pronssikultii- 
rissa miekat, jotka ep3H«matta 
... -,.,,. ,- ,, ovat Blkuperaisemmasia lika- 
rista kasvaneet. Ne ovat sKen 
monessa suhteessa toisiinsa 
verrallavat. Kahva, joka lännessä on kumniastiituvan lyhyt, oli 
idassa ylipäänsä laadullinen, joskus lyhyytensä puolesta läntiseen 
verrattava. Kahvan kanta on muoiloltansa vaihteleva. Yksinker- 
taisimmisBa on se paljastaan soikea, kahvan poikki käyvä kappale 
<kav. 70), mutta varain usein ovat tuon kappaleen pHät, samaaii 



•) SeHUknvanksia eaim; Woul, m. p., kw. II: 4, 82, 6S, 64, 
es, 87, 88; Usa. Apx. 06m. T. IV. utu III: 43. 44; TpyAi Apxm*. 
Cmada m Moatm 1869. Atlas IT: 3, S, 4. — OnMpma PfceMii »mmi, 
KW. 7, luv. -33, .33, K; Ktmblt. Sora fWate», t:tv V: S(H O. dt ttor- ■ 
tilUt, MaUriatit pour tMit. poiit. et philot. dt thomm. I:ir* a^n^ p. 
463, kuv. 5. 



94 

tapann kun Ijrnnessttkio *), ylöspäin käännetyt ja muodostetut joko 
linnun tai käärmeen päiksi; välistä juoksevat kahvan kannan 
ylöspäin käännetyt päät yhteen, joten syntyy soikea joskus väli- 
sillä jaettu rengas. Itse kädensija ei ole pyöreä, kuten lännessä, 
vaan ylipäänsä latuskainen (sen poikki-leikkaus soikea) ja usein 
yhdellä tai kahdella rinnakkaisella juovalla koristettu (kuv. 71). 
Kahvan vastin on muodoltansa varsin omituinen. Se harvoin on 
suora, vaan laskee ikäänkuin kahtena latuskaisena lehtenä käden- 
sijan ja terän välillä kummallekin puolelle. Noille lehdille on 
usein kuvattu en reiief kaksi vastakkaisin seisovaa eläintä, yksi 
kummallekin. Esimerkkiä löytyy että noiden vastinlehtien ase- 
mesta kaksi ulospäin katsovaa linnun tai muun elävän päätä 
eroittavat kädensijan tikarin terästä. Se omituisuus joka on ylei- 
nen läntisen pronssikulturin miekoissa, että terä on keskikoh- 
daltansa levein, tuskin koskaan huomataan täkäläisissä tikareissa; 
terä on tavallisesti levein juurellansa, josta milloin nopeammin, 
milloin hitaammin hoikkenee tutkainta kohden. Terä on keskeltä 
aina joko kantillansa, josta laidat tasaisesti laskevat terälle, tai 
joskus selvään kohoavalla harjanteellakin varustettu. Tikari on 
kerrassaan kokonaisuudessaan valettu ja ani harvoin varsik aralla 
varustettu *). 

Veitset ovat tavan mukaan seka terältä että varsiosaltansa 
valmiiksi valetut ja terät muodostetut, sirpin tapaan, itseensä päin 



*) Vrt. esim. Lindentehmidtf Die AUerth&mer unserer h&idn. Vorgeit. 
Bd I, Beft VII, Ta/. 2; Bd II, B^ II, Taf. 4; Wi^rtaa$, Nordiske 
Old$ag0rj kuv. i34, 136. Tfirkefttfi t&m&n pronssikauden vastaiselle sel- 
vittämiselle on, että el&inten knvia usein tavataan Assyriassa miekan ja 
tikarin kahvoissa koristuksina. Vrt. esim. Photographiet from the coUee- 
ti&n of the Britith Museum. Part III: Atsyrian Äntiquitet; kahvan vas- 
timella: NK>t 356, 366; koiranp&itä kahvan kantana: NM>t 356, 364, 370. 

*) Tikareista vrt. kuvauksia: PalUu, BeUe dureh verseh, Prov, de» 
Ruu. Reiehs. St. Pb. 1773, Th. II, t:lu IX, huv. 3a. — Wo€el, m. p., 
t:lu II, kwt. 79^83. — Cmapma Pycacau 3emu I, $w. 26, kuv. 46, 47. — 
SUxeoJtda, O nydcKuxh Karuun» San, Apx. OÖtn, IX, -^ Tppdu Apx. 
Omsda n MocMfh 1869. Atla», t:lu IV, kuv. 5, 6; Barknann, Das va- 
terlMndUehe Museum Mu Dovpai, s. 134. — Wocelin kuvaama N:o 83 koko- 
naan eriftä tavaltisista tikareista. Sen muassa kuitenkin löyttiin kor- 
vakkeella varustettu keltti ja keihäänkärki. 



tatUnviksi (vrt. kav. 74. 75). KtiiMnkiD taratun joskus (lUki- 
UDiaisifl suoraumisilikiii veitsiä, joitu tertt- ja hamarapuoli mel- 
kein tasakkaalla laskulla pUltyvSl inlkaiDieen (kuv. 73). Siu 
vastoin QShdillin barvoja esimerkkiä, joissa terl-osa tuikuilla la- 
beslyessa beilUly taaksepäin, kuteu joskus lännessä myflhemmjilla 



7^.J(MHMMi, 75.JtfMUHWt.Vl- 



pronssi kaudella '). Varsi-osa, joka idflssJi ei eroa kaarella olevan 
leraosan siiutinasU, on muodoltansa varsin vaibtelera. Se on aina 
latuskainen, eikä eroa yksinkertaisimmissa muodoissaan selvään 



<) MtmteUut, Svtriga Fomtid. ÄtUa I, tttv. 185—188. Samoin 
pnnttDtat itSnen rykmSn T«ittet noita spiralikiertdsit kahTaDpUtteitK, 
joita Hontelliu tneua on knrannnt Kiihin tarjoavat sinoaataaa itX- 
rybmln tikarit Tertanikohtio, kuten edelliHesa& olemme oaoittaneet. 



ierfl-osMlB, TMB päMyy joko Uvisieiyllä reijälM, jrksiolieitaMdla 
eKkkä enemmin tai vähemmin konekkaalla reDkaaila, veitsen ri- 
pustamista varten. Tuo rengas harvoin paraissakaao mnodoissa 
puuUiia; joskus on kortstnkseksi ja tueksi renkaan sisHäo moo- 
dosteUu pukinhaamo; jo^us ndhdjfto varren kantana eli päät- 
teenä, renkaan asemesta, jonkun elävän (karhun?) kuvaus. Käden- 
sija, joka joskus on iinuutipää-koristukseUa tai muulla merkillä 
terästä eroileltu (kuv. 72), on milloin kolmi- tai neiiskulmasilla 
syvennyksillä, milloin kallerinlapaisilla läpileikkauksilla koristeltu. 
Eräässä partaveitsessä (?), jossa varsi ja terä välisellänsä rajalla jok- 
seenkin jyrkkään taittuvat sisään päin, on varsiosa koko pituu- 
deltansa varustettu syvennyksellä, joka risti viivoilla on koristettu; 
toisessa tavallisessa veitsessä on tuollainen syvennys reikärivilla 
varustettu. Joskus tavataan varsin leveitä koristamattomia muo- 
toja, jotka ovat ripustinrei'illä varustetut ^). 

ffakktm^aseiksi nimitämme muutamia omituisia aseita, jotka 
Messerschmidtin ja Pallaskin kuvausten mukaan näyttävät olleen 
varsin tavallisia Jenisein haudoissa. Varteen pistettävään pyöreään 
ja naulareijällä varustettuun torveen liittyy, kirveen tapaan, joko 
pyöreä, n»lis- tai kuusikanltinen piikkinen ase (vrt. kuv. 76 — 78). 
Aseen jatkona torven bamarapuolella on tavallisesti vähä pyoreä- 
pääiteinen vasara, mutta joskus myOs nähdään sen asemesta tor- 
ven bamarapuolella kuvattuna milloin yksi, milloin kaksi seisovaa 
mäkikaurista ^). Toisinaan on vasarapuoli laliskainen ja tasa- 
päätteinen, toisinaan se kokonaan puuttuu, kuten eräässä tschudi- 



*) Yeitsikuvauksia: Cmapuna PyccKOu Sejuu I, siv. 26, kutnr. 4S- 
50 (7 enm.). If uistatamme että Eremitaschissa säi^tft&n leveatar&iDeD, 
jokseenkin jyrkälle kaarelle muodostetta veitsi, jota voisi arvata sirpiksi. 
Vrt. Monteliui, Sverigti Fomtid, Atlas I: 183, — Lindemehmidtt I. e., //, 
Seft. VII, Taf. 2, kuv. 9, Kirgisien aromailla löydetään varsin raaka- 
t^koida veitsifi,' tikaria ja talttoja. Ehkä oli siihen ayynS kivisten väli- 
mifiD pmute. ~ Hovia^uvos t:ri Kkmm^in miUQaiskalnatosaa Dnisdenissä 
säilytetään pronssiveitsi, jonka kahva päättyy vuohen päällä. Se on löjttj 
lähellä Nertshinskiä handast-a, joka oli pystykivillä ympäröitty. Da$ Aus- 
land 1865, N:o 21, t. 494, 

*) Vrt. t;. 8wikm, Da* OrabfM von BalltU»dt. WUn 1868. T:lu 
VIII^ ktwv* 2-^4, jossa nähdään pronssikirveen hamaralla eeiaovia he- 
voisen haamiya. 



97 

laisbaiToksessa Altailla lOydetyssS; valista puiiltuu torvi ja piikin 
ja vaaarapuolen paksunevalla rajalla on vaan varteen pistettävä 
reikä. — Mytthempia ja edistjmeempiä muotoja noista hakkuu- 
aseista ovat nähläväsli kaksi asetta, joista toinen on rautakau- 
den rajaisessa Ananjiaon kalmistossa, toinen Jelabugan piirikua- 
nassa luytlj. Edellinen', on pyOreapiikkinen kuten nseat ennen 
mainituistakin, mutia pilkin juurella torvea vastaan on tueksi ja 




76. Samara, Kramy 77. Mtautinit, 78. Minutimht 'If 

, koristukseksi muodostettu linniinpaS; vasarapuoli on leveS, pyo- 
reHpaiseksi muodostettu laliska. Toisessa on piikki muuttunut 

' tikarin-teran muotoiseksi ja pyftreS hamarapuoli paatlyy jokseen- 
kin hyvin muodostetulla metsäsian paalia. Aseelle on annettu 
kaarekkainen muoto siten, etia seka terä eitä vasarapuoli taitiu- 



»at aseen kantajaa kohden »). Tahan aseesen eriltaip ovaal ver- 
ratlaval nuo eläinten pailla koristelut kiviaseet Aunuksessa. 

Kirveet. Pronssikauden 
loppu-ajoilla, arratakaemme, 
syntyi, joko ulkonaisesta vai- 
kutuksesta tai ehkä pikemmin 
luonnollisella tavalla, maini- 
tuista hakkuu-aseista pronssi- 
kirves, miioiloUansa jokseen- 
kin vastaava rautakauden kir- 
veitä. TuoD uuden muodon 
syntymistä mainituista hakkuu- 
aseista todistavat muutamat 
välimuodot. Merkillisin niistä 
on erSs ase, johon Wocelin 
mukaan on verrattava unkari- 
lainen czäkäuy. Siina liittyy 
varsitorveen taidokkaasti muo- 
dostettu suora pitkalanta kir- 
ves, jonka kanttinen muoto 

muistuttaa kelttiä; myöskin 73. Saratov, 80. Kotpihty, 

hamarapuoli on pieneksi kir- *''"■''*- '/»■ lljifuk. '/i 

veen tapaiseksi aseeksi muo- 
dostettu ^). Parissa toisessa ei ole vasara-osasta enää merkkiä- 
kään jalella ja varsitorvi on ikSän kuin juottuuut yhteen Icirvee- 
sen ^). Tuolla tavalta ehkä syntyi uusi hoikkalanta kirvesmuoto, 
josta tahan saakka tunnetaan muutamia esimerkkiä varsinkin IJraliii 

■) Viimeksi mainitut aseet nähdäfin kuTattnina : Has. Apx. Oöut. 
IV, t:lu IIT, huv. 46. Wocel, m. p. tttu //: 72. 73, 94. — Tpydt* Apj. 
Gwi3da n MocKmt 1869. Atlat, idu IV: II, 12. — Vrt. vielä Outien» 
MOCK. IIp6*. u FyMMv. Mj/3. M. 1871, liv. 167; Wonaat, Ruslandi oj 
del tkand. Nordem Bthygg. i. ■^Sl, hiv. G, 7. 

*) Vrt. Woeel. m. p., «. /5, t:lu II: 7t. 

') Vrt. esim, m. p., [.Im II: 8. Eadlomn kuvakökoukseasa oli Si 
riasta toinen merkillinen kirves tätä laatua kuvattuna. BritSasä toiaessa 
kirveeasä ei ollut tonesta «ifiit jfilkeä, vaan sen sijatui aeiaoran mäki- 
kauriin kuva hauiaralla. 



länsipuolella (kuv. 79) '). Unkaria kansallismuseossa näin pari 
kolme pronssikirvesia viimeksi mainitlua muotoa. 

Talttoja ei ole lahan saakka monta tiedossa. Eras reika- 
lallta (kuv. 80) Ereniitascliissa seka toinen Ananjinon kalmis- 
tossa löydetty ovat pyilreavartisia ja lioikkenevat tasaisesti varsi- 
torveltansa teraa kohti. Toinen onsitallla Tiede-Akademi a n kalus- 
tossa päin vastoin levenee terää kohti. Joitakuita muitakin taitan 
tapaisia kaluja tavataan, joisla emme kuitenkaan nykyjään uskalla 
tarkemmin lausua ^). 

Keihäänteriä nähtävästi harvoin tavataan .Miain seuduilla, 
Radlnw'in kuvakokouksessa näin niitä ainoastaan kaksi. Toinen 
tavattoman [titkä muotoine n, jossa 
lehti alkoi aina putken juuresta ja 
putki vähenevänä harjanteena seu- 
rasi lehteä tutkaimelle saakka. Lehti 
oli keskikohdalta levein, josta vähi- 
tellen soukkeni kummallekin taholle. 
Toinen keihäänkärki, Smeioogorskin 
seuduilta, oli jokseenkin lyhyt (kuv. 
81). Jyrkkään levenevä lehti alkoi 
kappale ylempänä putken juurta ja 
suukkeni keskikohdaltansa jyrkkään 
tutkainta kohti, jolle putki, kuten 
edellisessäkin, sitä harjanteena seu- 
rasi. Nähtävästi ovat keihäänkärjet 

tämän pronssikulturin läntisillä aloilla """" " 'Xfa!"'/" 

tavallisemmat. Varsinkin on Anan- 
jinon kalmistossa rautakauden rajalta lUytty useita osaksi varsin 
huolellisesti valeltuja pronssisia keihäänkärkiä. Vaikka namät kei- 



81. Ti>mtk, 82. Tomit, 

Smnnogorii. '/g- KtiluaditX' 



') Vrt. knvankBia: Wocet, m. t., t:lu II: 47. — Tpyd*iÄpx. Canada 
et. M. 1869. 11: €62, Atlat, l:lu 111: IS, Ananjinon kalmistoatft löjttyr 
t;lu IV: 9. — CmapitHa Pyccxok denAU I, $. 24, kuv. 3i. ~ H3«. K Apx. 
06m. II, t:lu I, kuv. 3. — Vihdoin löjtjy erfis kuvaamatoin Bumäntso- 
vin mnseoBsa Hoskovaasa. 

«) Vrt. Woa,l, m. (., t:lu II: 6, 75. Tpydtt Apx. (hnada n M. J8G9. 
Atlai, t:lu, IV: U. Caitrert. Ra. o. Forikn. II: 352. Pallaa on mattft- 
kertamnkBeasaan knvannat taaataltan tapaisen kalun Toinen sellainen 
säilytetään EreiDitaachissa. 



100 

haflnterat idässä ylimalkaan osoiltaval samaa luonnetta kan Länsi- 
fioropassakin löydetyt, voinee ehkä mainita että täällä ylipäänsä 
lehti on leveämpi ja lehdissä patkibarjanteen vierus usein koris- 
tetuilla syvänteillä varustettu, joskus puhkaistukin, joten ase muut- 
tui vaarallisemmaksi'). 

Nuolenkärjet' Noita tavataan, ehkä ei aivan lukuisina, 
Sipirian haudoissa Jeniseillä, Irlischillä sekä IrkutskMn seuduilla, 
jossa enimmästi näyttävät olevan kaksilaitaisia ja varsipulkella 
varusteltuja (kuv. 82). Kenties vielä lukuisimpina ne ilmaantu- 
vat Uralin seuduilla, ynnä Uralin ja Wolgan sekä Kamajoen väli- 
mailla. Täällä on kuitenkin kolmikanttinen, melkein aina varsi- 
putkella, joskus karalla, varustettu muoto yleisempi. Tuo kolmi- 
kanttinen, mutta muutoin varsin vaihteleva joskus vä'älläkin va- 
rustettu muoto, nähtävästi yhdistää nämät alat Skythian kautta, 
jossa ne ylen vaihtelevina ja lukuisina ilmaantuvat, kreikkalaisen 
maailman kanssa. Niitä on loytty Kreikassa, Persiassa ja Egyp- 
tissä^). Tärkeätä tähän nähden on, että myOskin Skythiassa ar- 
vataan kaksilaitaisia nuolenkärkiä vanhimmiksi '). Samoin kuin 
Skythiassa, niitä nähtävästi Uralin puolellakin, kuten Ananjinon 
kalmisto todistaa, käytettiin rautakauden ensi aikoina, kunnes 
vähitellen rautakauden vakaantuessa käytännöstä katoavat. Vapaa- 
herra V. Tiesenhausen, joka itse on tutkinut Skythian hautoja, 



«) Vrt. kuvaaksia: Tpydu Apx, Ohuhsda e^ 3f. 1869. Atlcu, t:lu 
1 V: 15. — IVoeeh m. p., t:lu II: 76^ 77. — • Yliopiston museossa säiljte- 
tääa kaasi Ananiinon kalmistosta löyttyä osaksi koristuksilla varustettua 
pronssista keihäänteraä. Molemmat Wocerin kuvaamat ovat ainoat muo- 
doltansa. 

*) Jo Homerus puhuu kolmikanttisista nuolenkärjistä. iVtJnon, 
Skand. Nordens Urmvänare. Andra Uppl. II: 96. — Kirjastonhoitaja 
Pietaria Yliopistossa hra P. Lerch luki Kopenhaminan mnlDaistieteelli- 
sessä kongressissa näistä pronssikauden ilmiöistä kiijoituksen, jonka 
hän hyväntahtoisesti on minulle käsikiijoitettuna lainannut. Kolmi- 
kanttisista nuolenkärjistä hän viittaa: W. (hissley, Travels in varu^us 
eountries of the East. London 182 i. Voi. II, p 184, 486; pl. XXJCIJT. — 
E. Dodwell, A elasHcal and topographieal tour through Greece. London 
18 19 f p. 159 f 160, — James Morier, A seeond journey through P&rsia, Ar- 
menia and Asia Mmor to Constantinople. London 1816, p, 87, 88. 

») Tpj/dhi Apx. Ghfh3da ei M. I: s. LXVIII. 



101 

luali voivansa, Skythiaan oähden, lausua ainoastaan sen ajanmaärä- 
yksen, ettd pronssiset nuolenkärjet vielä neljännellä ja kolmannella 
vuosisadalla ennen Kr. synt. lukuisina ilmaantuvat haudoissa, mutta 
Kr. syntymää myöhemmissä haudoissa kokonaan puuttuvat. Jos 
vertaamme Skythiassa tavattavia nuolenkärkiä niihin, joita on löytty 
Ananjinon kalmistossa, niin voi mielestämme selvään päättää, eiUi 
ainoastaan pääasiallisin muoto on yhteistä kulturia; paikkakun- 
nailisuuden kuitenkin voi huomata vähäpätoisem missä omituisuuk- 
sissa. Lonnollista myöskin on että kauppa tuohon aikaan ei voi- 
nut tyydyttää metsästäjien tarpeet nuolihin nähden ^). Niiden 
valaminen oli^ vaihteleviin muotoihinkin katsoen, ehkä joka mie- 
hen taidossa. 

Neulat, joita Radlow löysi useita haudoissa 

Abakanin ja Jusjoen varsilla ovat pituudeltansa var- 
sin vaihtelevia, noin 2 — 5:den tuuman pituisia. 
Ne ovat varreltansa neliskanttisia, suurimmat vähän 
latiskaisia, ja hoikkenevat tasaisesti tutkainta koh- 
den. Peräpää taasen on ikään kuin miekan kah- 
valle hoikenneltu ja varustettu nupilla, jonka läpi- 
leikkaus on pienempi kun neulan poikkileikkaus 
leveimmältä kohdalta. Pienimmät neulat päätty- 
vät kahdella vähäisellä peräkkäisellä nupilla (kuy. 
83). Eräs kolmen tuuman pituinen neliskanttinen 
oeula tai ehkä pikemmin naskali on varustettu ym- 
myrkäisellä silmuksella, joka on paljoa väljempi, 
kuu että kalua olisi voitu silmäneulana käyttää. 83. Minudnsk, 

Jenisei, '/i* 

^) Skythiassa löjttjjä on useasti kuvattu: Beeiteil d' ÄntiquitSt de 
la Seythie, St. Ph. 1866. Atlas, Pl. I: 11—22, — M. Jlotodum, J^pee- 
HOA PocciucKOM HcmopiH do MoHtOACKato ma. M. 1671. T. III; Am- 
Aoch, -». 18, kuv, 2 — 40. — 3f. Ä. MacKUMoeuHa, yKpauucKia cmpthAu 
dpeenfbuuittoiyb epenem. ffipeenocmu. ApxeoA. BfhcmHutn U3d. Mock. Äpx. 
O6wfi€me0M^. M. 1867, 204 — 219 (44 kuvausta, muotojen mukaan jär- 
jestettyinä;. — Vrt. myös OyndyKAe^i,, OCoaptbHte molUA^, eaAoez u topo- 
duiu/h KieecKOu työ. Tl. VI, N:o 2. — Tpydu Apx. Ohrtada e% M. 1869. 
A-fnMich, XV: 2—45, Ananjinon kalmistosta löyttyjä : IV: 18, 19. — 
Cmapuna PycKOu 3eMAu I: 4, 2, 44. — Helsingin yliopiston museossa 
s&ilytetääa Ananjinon kalmistosta 76 pronssista nuolenkärkeä, vaihtele- 
vaa muotoa, niiden seassa ä karalla varustettua kolmikanttista, 1 karalla 



102 

Kuolaimet ovat, kuten myöhemnijlt rautakautisetkin, kah- 
desta, silmuksella kummassakin päässä varustetusta, jatkosta yh- 
distetyt. Silmukset, myöskin keskimäiset, jotka toisiinsa tarttu- 
vat, ovat umpinaiset, josta näkyy että kuolaimet ovat kerrassaan 
valetut. Siimus kuolaimien kummassakin päässä on Jeniseillä ta- 
vallisesti keskimäisiä toista isompi. Ananjinon kalmistosta sain 
kuolaimet, joissa kaikki silmukset ovat yhdenkokoisia. Suitsin- 
rautoja ei koskaan löydetä kuolaimiin kiinnitettyinä, vaan joskus 
erittäisin. Radlow oli kuvannut erään pronssisen pitkänokkaisilla 
linnunpäillä päättyvän suitsinraudan. Se on keskikohdalla kah- 
della reijällä varusteltu. Ananjinon kalmistosta löydetään ainoas- 
taan koristamattomia rautaisia, samallaisia kun Skythian hau- 
doissa, jossa kuitenkin usein myös ovat pronssista valetut ^). 

Olemme tähän saakka puhuneet ainoastaan sellaisista ka- 
luista, jotka kaikki rautakaudella muuttuvat rautaisiksi. Sitä vas- 
toin on tarkkojen löytökertomuksien puutteessa varsin vaikeata 
varmuudella määrätä aikakaudeltansa koristuksia, jotka myöskin 
rautakaudella enimmästi ovat pronssista valetut, sekä useita muita 
yksitellen tavattavia kaluja, joiden tarkoitus on epätietoinen. 
Luettelemme seuraavassa ainoastaan niitä kaluja, joita luulemme 
jo nykyjään täydellä syyllä voivamme päättää pronssikautisiksi. 

Päätekoristuksia, joita Pallas sanoo käytetyn ruumisarkkujen 
kulmakoristuksina, osti Muller aikoinaan viisi Krasnojarskissa; ne 
ovat vielä tallella Eremitaschissa ; Pallas on matkakertomuksessaan 
kuvannut yhden ja myöskin yksi permalainen on kreivi Stroga- 
nowin museossa säilyssä. Ne ovat patalakin muotoisia kupukoita. 



varustettu neliskanttinen ja 2 varsipntkella varustettua kaksilaitaisia nuo- 
lenkärkeä. Kaikki muut ovat kolmikanttisia» osaksi vähällä varustettuja. 
— Länsi-Europassa on tähän saakka löytty kaksi pronssista nuolenkär- 
keä» tuota itäistä muotoa. Yrt. v. Sacken, Das Grab/eld von Ballstatt 
in Oberösterreich. Wien 1868. S, 38. — Bonstetten, Reevteil det Antiqu. 
Suisset. Pl II: 9. Pestin museossa näin niitä kahdeksan. Kuukattslehti 
1874, 8, 148, 

>) Tpydu Apx. Ohfbada e^ M. 1869. Atlas, Tl. XXII: 61. Hel- 
singin Yliopiston museossa säilytetään Ananjinon kalmistosta löydetyt 
ehjät pronssiset kuolaimet ja puolisko toisista» ehjät rautaiset kuolaimet 
samaa muotoa sekä kaksi rautaista suitsinrautaa. 



103 

joiden kunnaalla on aivan snmallaisia makthauritn kuvauksia, kuo 
ennen olemme nähneet hakkuu-aseiden hamaralla. Jos olisivat 
kylbksi suuria, niin niiia täytyini arvata pronssikvpariksi, mutia 
ne ovat suulla ainoaslaan kaksi tai korkeintain neljäUä tuumaa 
ristiinsä ja laidoilla kahdella vastakkaisella ymmyrkäisellä naula- 
reijalU varustetut. 



84. Perma. '/,- 

Pukukoristuksia. Me emme ole nähneet missään kuva- 
kokouksessa tai kalustossa varsinaisia solkia taikka vaatehakoja, 
joita vannaan voisimme päättää pronssikauden aikuisiksi; ainoas- 
taan Ananjinon rautakauden rajaisesta kalmistosta niitä tunne- 
taan !)■ Sitä vastoin löydetään varsinkin Jeniseilla lukuisia latis- 
kaisia, vaskesta valettuja eläinten kuvauksia: mäkihauriita, vuohia, 
omituisia lampaiu, hirviä, peuroja, hevoisia, joiden nurjalla puo- 
lella on napinkanaao muotoinen silmus tai joskus kyljessä lävis- 
tetty reikä kiinnitlämistä varten. Luultavasti Pallas tarkoittaa 
noita kaluja, kun sanoo vyut pronssikauden haudoissa soMleluiksi 
melsä-eläinlen kuvauksilla ^). Er33ssä haudassa luyai Radlow muun 
muassa tuollaisen hirven kuvauksen ja erään omituisen, prpnssi- 
sen kehärakennuksen, jonka ylimmällä syrjällä nähdään kolme 
seisovaa makikauriin kuvausta, ennen mainittua pronssi-aseissa 
tavattavaa muotoa. Hainilaemme tämän loydun todistukseksi, eua 



') Yliopistomme museosaa on tallella 1 ratitaioen j& S proDSBiata 
avosaiBen lobikKärmeen mDotoista hakaa. Tksi samallaineQ od knvattu: 
Tpydu Apx. (hih3da M. Ätlai XXII: 55. 

*) Pallot, Be/Ux. l. la aneitnt traveaux dt4 mint* ffc, t. 56. 



104 

nuo kalat o?al pronssikaudeo aikuisia, jota tiiskin voisi muuten- 
kaan epäillä ^). Aivan samailaisia kuvauksia Permasta (kuv. 84) 
löytyy kuusi kr. Stroganowin museossa^). 

Pronssi-astiat ovat enimmästi vähäisen padan muotoisia, 
mutta meikein korkealla alaspäin levenevällä jalalla varustetut. 
Astian suulla nähdään tavallisesti kaksi vastakkaista hankaa, jotka 
useimmiten ovat kolmella, välistä vaan yhdellä sienenmuotoisella 
haarauksella varustetut Tavalliset asliain kupeen ympäri käyvät 
koristukset ovat punotun langan muotoiset rinnakkaiset raidat. 
Noita-astioita on löytty sekä Jeniseillä ja Altailla että Uralin seu- 
duilla ^). Muoto on varsin merkillinen sen vuoksi että se myös- 
kin Skythiassa on tavallinen. 

Saviastiat^ joita Radlow kokosi muutamia, eivät muodoil- 
tansa eriä tavallisimmista savipadoista. Ne ovat etenkin n. s. 
siksak-viivoilla ja ikäänkuin luulen ajamilla liekinkielillä koristetut; 
yhden kupeella nähdään koristuksia ä la grecque. 

EpöiJumalan kuvia tunnetaan varmuudella kolme tämän 
pronssikauden aikuista, kaksi Kostroman läänistä, joista vain toinen 
on ehjä (kuv: 62,^63), kolmas Perman läänistä. Ne ovat vaskesta 
ikään kuin istuvalle valetut ja muodoiltaan jokseenkin yhtäläisiä. 
Pää on kaikissa takaa ontelo ja permalainen ikään kuin ulkone- 
villa säteillä varustettu. Viime vuosisadan alulla sanoo eräs 
Schischkow Tomskin läänissä saaneensa haudankaivajilta, paitsi 



O Mainitim kehfilaitoksen kappaleet sfiilytetfiäQ Eremitaschissa. 
Se on merkiUinen siitäkin syystfi että Skythiassa on löytty pronssi -astia, 
jonka ylirennalla myöskin nähdään mäkikanriin kuvanksis. Sekin on 
Emeritaschissa. Huomiota ansaitsee vaskenvalajan aisti, joka ainoastaan 
salli asettaa mäkikanriin knvanksia tuollaisille, niin sanoaksemme, vaa- 
rallisille paikoille, astian reunalle, kirveen hamaralle y. m. 

') Kertoessaan Osljakien pukuja matkakertomuksessaan, sanoo 
Pallas vaimojen käyttävän latiskaisia eläinten kuvauksia ladottuina le- 
veälle nauhalle, joka riippuu selässä molempien palmikkojen Talilla. 
Vrt. kuvauksensa sekä Castren, Res. o. R III: 224. 

') Kahdesta Jeniseillä löydetystä vrt. Muralty Antiquites Seythi- 
que$ de VErmitage Imperial, Mem, de la Soe. d*areheol. et de num, de 
St. Pb. Voi F7, jp. 259 sq. N:o 10 fr 11» Bamaulin museossa on Rad- 
lowin mukaan kaksi. Helsingin Yliopiston museossa on Ananjinom kal- 
mistosta maljantapainen pronssi-astia. 



105 

eliiDkvristubsilla Tarustetun lihana j. m., myOekio pimeii vaAi- 
sen idotio, joaka lähetti Tslischtschevifle valiusen että »kultaisia, 
hopeiua, vaskisia kaluja, kuten idoleja, eltlinten kuvia y. m., ei 
kukaan anua ilmi"'). Perman rautakaudesta ptrimessMniae tu- 
lemme tapaamaan useita ttlnkaltaisia kuvauksia. 

Eläinkta>aus, seisoalle muodosteltu, on, kuten ylempänä 
HHiinitsiinme, lUjtty Koslroman läänissä pronssikautisten aseiden 
(rfiella. Se on alta ontelo ja valamistapa an iiShden tJrkeäna ver- 
tauskohtana perma la isiin eläinkuvauksiin, joista vasta saamme 
puhua (kuv, 64). 



ftH. Minvnmk, Jmiiti. '/g. 

Tiede-Akademiao museossa Pietarissa sflilyteliiän ymmyrkäi- 
nen, latiskainen ikäUn kuin napinkannalla varustettu peili, yksin- 
kertaista muotoa. Se on lOytty haudasta pronssiveiteen ohella. 
Ylipäänsä pitaa Radlow Jeniseilla lOyttyja peiliä (kuv. 85) prons- 
sikauden aikuisina, mistä syystä emme tällä haavaa tiedä sanoa. 
Muutamissa ndhdaan sisäpuolisella pinnalla peurankuvauksia ,en 
relief. Eräässil Pallasen kuvaamassa on kantana elavSn, ehkä 
lampaan kuva. Peilien aikakaudellinen määrääminen, useammitta 
hautalOyd<>itta, on vaikea, koska samantapaiset peilit vielä arapia- 

<) H. Honoea, TamtHKcm h no epexA, $. 573, 574. 



10» 

laisella ja iBongolilaisella aikakaudella olitat yleisessSI käytännössä, 
jolloin usein ovat nrapialaisilla lauseparsilla varustetut. Venäläi- 
set muinaistieteilijät siitä syystä arvaavat koko muotoa mongoli- 
laiseksi, muistamatta että tuo peili epäilemättä on ikivanha kul- 
tun kappale Keski-Aasiassa ja vielä tänä päivänä yleinen Japa- 
nissa ja Kiinassa ^). Myöskin Muinais-Kreikassa tuollaisia peiliä 
käytettiin. 

Jo olemme kylläksi viipyneet altai-uralilaisen pronssikauden 
ilmiöitä kysellessä. Seuraavilla lehdillä tahdomme tunnustella 
niitä jälkiä, joita tuo mahtava kulturiryhmä on länneromillä osil- 
laan rautakauteen säilyttänyt 



III. ADanJinon ruUkaudeii rajainen kalmisto Kanajoella. 

Vaikka ne ilmiöt, joista alamme kertoa, oikeastaan ovat rau- 
takauteen luettavat, katsomme sopivaksi selvyyden vuoksi ottaa 
ne tässä puheeksi, koska niissä altai-uralilaisen pronssikauden vai- 
kutus ei ole epäilyksen alainen. Ne ovat meille siitä syystä ar- 
vollisia lisiä mainitun pronssikauden ryhmän tuntemiseen, kun 
alamme tarkastella muita rautakauden ilmiöitä suomalais-ugrilaisen 
asutuksen itäisemmillä aloilla ja niiden syntyä kysellä. 

Nähtävästi kaikilla altai-uralilaisen pronssikauden aloilla ta- 
vataan vielä selviä pronssikauden muotoja rautakaluissa, etenkin 
tikareissa (kuv. 86), veitsissä (kuv. 87) ja nuolenkärjissä. Näyt- 
tääpä siltäkin kun nuo pronssikauden aikuiset rauta-aseet osalta 
olisivat valettuja. Nuo löydöt tekevät luultavaksi, että rautakausi 
täällä ei alkanut uudella kansallisella asutuksella, vaan että prons- 
sikauden kansa oK jollakulla tavalla oppinut rautaa tuntemaan. 
Valitettavasti ovat mainitut rautakalut, etenkin Sipirian aloilla, 
satunnaisesti löydetyt, joten emme niiden avulla opi lunteniaaD 
sen varhemman rautakauden yleistä luonnetta, joka pronssikautta 
seurasi. Ainoastaan eteläiseltä Altailta tunnetaan suurempia 
Siewers'in ja Radlow'in ilmituomia hautalöytöjä, jotka ainakin 
osalta osoittavat, Radtow'inkin selityksen mukaan, vieraantuvaa 



*) Helsingin Yliopiston museossa on kaksi tnonmnotoista nykyai- 
kuista peiliä Japanista ja kaksi Ananjinon kalmistosta löyttyä tallella. 



107 



rautakautista haarausta altai-oralilai* 
sesta pronssikulturista ,^a paraiten 
muistuttavat skythaiaisen rautakau- 
den ilmiöitä ^). 

Muilla tutkirausaloiliaDsa Länsi- 
Sipinässä ei Radlow näy löytäneen 
rautakautisia hautoja, joissa kalusto 
olisi ollut pronssikauden kulturista 
kehinnjttä. Luullen ylfä kerrottua 
allai-uralilaisen pronssikauden asu- 
tusta suomen-sukuiseksi, hän siis 
arvelee, että tuo asutus kohta kun 
oli oppinut rautaa tuntemaan josta- 
kusta syystä poistui Sipiriasta luo- 
teiseen. 

Kuinka olikaan — paraimoian 
käsityksen mainitun pronssikauden 
viimeisistä ja rautakauden varbim- 
niista muodoista antaa meille n. s. 
Ananjinon kalmisto Kamajoen var- 
rella, viisi virstaa kaakkoiseen Je- 

86, Jenisei, Va- S7. Uibat V». *^^"«*" kaupungista, lähellä venä- 
läistä Ananjinon kylää. Siinäpä vielä 

melkoinen osa terä-aseista on pronssista valettu ja suurin osa 
rautaisista terä-aseista säilyttää ohitse menneen pronssikauden 
muotoja. Tuon kalmiston ilmiöihin, jotka arvattavasti vasta tule- 
vat saamaan ratkaisevan merkityksen kysymyksessä pronssikauden 
asutuksen kansallisuudesta, täytyy meidän luoda yleinen silmäys. 
Kalmisto, joka Alabin'in mukaan on 219 askelta yrapärinstt 
ja 3 arsinan korkuinen^), on soikeanmuotoinen mäkikohta ran- 
nalla erään alangon, jonka Kamajoen kevätulva vuosittain peittää. 



9 Sietvers, Briefe aus Sihirisn, julkaissut Palkit, Neue Nordisehe 
JBeiträge, Bd VII. Badlowin rautakautiset löydöt ovat Moskovan Bu- 
rn an tsovin museossa. 

*) n, ÄAaÖuua, ÄnamuHCKiu MOtUAhuuKz, Bd^cTHHKi Unin. P. Teorp. 
06m. 1860, XXIX, OTÄ. II: 90. 



108 

huuhtoen Italmiston alangoDpuohsta vierivää kylkeä. Päältä ön tuo 
rnaaknnipu jokseenkin tasainen. Ennen aikaan, arvataan, on itse 
Kamajoki jtiossut sen juuritse. Kumpu on vielä miesmuistoon 
kasvanut mustia poppeleita. Sen kunnaalla oli ennen suuria 
tunteaialtiMnilla kirjoiloksiUa ja merkeillä varustettuja laakakiviä, 
jotka pahaksi onneksi eräs Jelabugan porvari noin 1835 v:n 
pjttkoHla ladotti saunansa kiukaasen. Ainoastaan yhden tuollai- 
sen kiven, joka oli löytty korttelin syvyydestä kalmiston pinnan 
alta, sai prof. Nevostrujev 7 kappaleescn rikottuna taiteensa Anan- 
jinon kylästä. Se on säännöllisesti muodostettu, 1 arsina 11 tuu- 
maa korkea, juurelta 8 ja ylhältä 7 tuumaa leveä sekä korttelin 
paksu hautakivi, jonka pinnalle on piirretty täysiasuisen seisovan 
miehen kuva en face ^). Miehellä on suippuinen lakki päässä, 
ikään kuin renkaalla reunustettu. Kaulassa on väljä rengas, ku- 
ten näyttää, metalli koristuksista koottu. Päällysvaatteessa, joka 
ahtaana peittää ainoastaan miehustan, ei näy saumoja. Se on 
vyötetty vyöllä, joka on tiheään kolmijakoisilla koristuksilla soli- 
tettu. Oikealla puolella on tikari ja, kuten selitetään, joku hak- 
kuuase, vasemmalla puolen joku leveä raitainen esine. Housut 
ovat ahtaat, jalat ulospäin kuvatut. 

Tuota mäkikohtaa ovat seudun talonpojat aina kalmistoksi 
sanoneet, luultavasti siitä syystä että kevätulva vuosittain on sen 
kyljestä huuhtonut luita ja aseita näkyviin. Eräs Jelabugan kaup- 
pias I. W. Schischkin mainitsi tuosta kalmistosta kirjeessä v. 
1855 prof. Novostrujev'ille Moskovassa ja lähetti hänelle seuraa- 
vana vuonna muutamia siinä löyttyjä aseita sekä kuvan koko 
päikkuudesta. Nevostrujev lähetti kauppiaalle muutamia muinais- 
tieteellisiä kirjoja ja käski hänen ryhtyä kalmiston tutkimiseen^ 
mutta talonpojat eivät sitä sallineet. Kauppias pyysi Wjatkan 
läänitys-hallitukselta lupaa, mutta sai keväällä 1857 kieltävän 
vastauksen. Sen sijaan lähetti tuo hallitus omia miehiä kalmistoa 



^) JH. H, Heeocmpyeea, AnaHhunCKiu Moitutuutn. Tpydu Ino 
apx, CMMÖa e^ Mocnen 1869, II: 626 — 8. Atlas; EjiaÖyoiccKiH dpeettocmu, 
Jfpeenocmu Mock. Apx, 06tu,. III, eun, II: 188, t:lu XV. Kivi on Mos- 
kovan muinaistieteellisen seuran museossa, jossa myöskin löytyy kal- 
piistosta julkaisematoin asemaknva sek& Nevostrujevin kokoama kalusto. 



100 

kaivamaani. Nuo kaivoivat neljän arsinan avaruisen kuopaa M- 
misloon, jossa neljänneksen arsioan sjvyydehä lojsivai luurangon 
sekä muutamia vaskiaseita, jotka lähetettiin Maantieteelliselle seu^ 
ralle Pietariin. Jonkun ajan kulutUia noo tutkijat palasivat^ kal- 
voivat siellä täällä kalmiston pintaan pieniä kuoppia ja täyttivät 
niitä jälleen ; löysivät SchiscbkinHn mukaan muutamia kaloja, hiiliff, 
lahonutta puuta ja syrjäkkäisin pinottuja laakakiviä, Nerostrujev 
kirjoitti asiasta etevälle rauinaistieteilijälle P. S. Saveljev lainaa- 
jalle Pietariin, joka ei kuitenkaan itse ollut tilaisuudessa ryhtyä 
kalmiston tutkimiseen eikä myöskään voinut MuiuMstieteeUiseltä 
Seuralta saada siihen soveliasta miestä; kalmiston tutkiminen oli 
siis jätettävä vastaiseksi. Schischkin pyysi jälleen lupaa läänitys^ 
halHtuksella saadaksensa tutkia kalmistoa omalla kustannukset* 
lansa ja luvaten lähettää kaikki löydöt Muinaistieteelliselle Seu* 
ralle, mutta hän kun oli hallitukselle vieras mies sai jälleen ke* 
väällä 1858 kieltävän vastauksen. Nyt lähetettiin kesäkuussa eräs 
läänityshallituksen virkamies Alabin Wjatkasta katmistoa tutki-* 
maan. Tämä nostatti 40 lapiomiestä työhön, kutsui Schischkin'in 
avuksensa, asetti tyiVväelle muutamia ^luotettavia miehiä^ johta-* 

m 

jiksi ja suoritti tutkimuksen yhdessä päivässä siten että kaivatti 
28 saschenin pituisen, 3 arsinan levyisen ja yhtä syvän kanavan 
kalmiston halki lännestä itään ^). 

Noin hätäisen tutkimuksen tarkkuus on tosin epäiltävä, 
mutta me voimme kuitenkin olla kiitollisia siitä huolellisesta 
kertomuksesta, jonka mninaistieteilijäksi nimitetty virkamies on 
meille antanut niistä löydöistä, jotka tuota kanavaa kaivaessa tuli- 
vat ilmi. 

Kaivaminen alkoi läntiseltä, Ananjinon kylän puolella. Siinä 
kohdattiin ensin % arsinan syvyydessä mustan mullan alla vaUi- 
kehä, joka hevoisen kengän tapaan aukeni etelään päin. Valli, 
28 askelta ympärinsä, oli syrjäkkäisin pinotuilla kivilaakoilla ^) 



*) Vertauksekdi maiaittakooD, attä HallstattMn kalmiston tutkimi- 
seeu Yli-Itävallassa käytettiin, otollisia päiviä valitsemalla» ettei heik- 
koja kaluja turmeltaisi, yhteensä 18 kesää (1847 — 64). Hallstattin kal- 
mistosta, johon Ananjinon kalmisto tarjoo monta vertauskohtaa, vrt. 
v. Saekerif Das GrabfM von HalUtatt, Wien 1868, 

*) Tuollaisia kivilaakoja ei löydy 12 virstaa lähempänä kalmistoa. 



110 

peit^ly. Eteläpuolinen aukko oli 9 askelta avara. Vallin sisällä 
loyitiin kiinteä kerros polteltua maata, joka kehän eteläpuolella 
oli hiilensekaista. Siinä ilmaistiin kolme luurankoa vierekkäisin. 
Niiden jmpäri kaivettiin kanava ja Alabin itse paljasti veitsellä 
tai pienellä käsilapiolla luurangot ja niiden ohella olevat kalut 
Ne lepäsivät, kuten ylipäänsä muutkin kalmiston luurangot, pää 
pohjassa ja jalat etelässä, ja olivat epäilemättä hautauspaikalla 
poltetut kuitenkin siten että enimmät luut vielä koossa pysyivät. 
Ensimäistä luurankoa seurasivat nämät kalut: kallon ohella lOyt- 
tiin proossikiskosta taitettu hoikka katkennut torvi ja suurellainen 
savipata; vasemman olan ohella rautainen tikari ja vasemman kä- 
den kalvoimella rautaveitsi; oikealla kyljellä suun rautainen kei- 
hään terä ja rinnalla kaksi vaskista nuolenkärkeä. Toisen luu- 
rangon kallolla löyttiin katkennut vaskiuen päärengas; vasem- 
malla kyljellä rautainen koukku, vaskinen pääterengas jostakusta 
hihnasta, limsiökappale, sininen lasihelmi, kellon muotoinen vas- 
kikoristus sekä rinnalla kuusi vaskista solitusta. Kolmatta luu- 
rankoa, jonka alla loyttiio hiiltynyt puu, seurasi ainoastaan rau- 
taveitsi vasemman käden kalvoimella ja suurellaisen saviastian 
kappaleita oikealta kyljellä. Mustamultaista kerrosta alempana 
oli lähes kahden arsinan paksuinen poltettu savikerros ja siu 
alempana koskemaloin tulvahiela. 

Ulkopuolella vallia itäänpäin kulkevassa kanavassa loyttiin 
ensin V4 arsinan syvyydellä hajanainen luuranko, jota nähtävästi 
edelliset kaivajat olivat liikuttaneet. Pääkallon ohella lOjttiin 
rikottu savipata ja vaskinen päärengas. Noin arsinan verta idem- 
pänä loyitiin hirsisiä koottu hiiltynyt polltolava, jossa muutamat 
kekäleet olivat enemmän kun arsinan pituisia ja 10 ven. tuumaa 
ristiinsä paksuja. Lavan päällä ja ohella lOytliin kolme nähtä- 
västi yhdessä haudattua luurankoa, joista kaksi vierekkäisin, päio 
hevoisen sääriluulla lapäävää olivat 2 arsinan ja lähes 5 tuuman 
pituisia, kolmas, joka lepäsi länsipuolisen luurangon jalkojen vie- 
ressä, oli vain 6 korttelin pituinen. Mainitulla hevoisen sääri- 
luulla vasemmalla puolen pääkalloja makasi vaskinen keltti, jonka 
varsireijässä oli puujäännOksiä, oikealla puolen vaskinen keihään 
kärki; vähimmän luurangon rinnalla loylliin pieni savinen „ kyy- 
nel-astia^ ja vatsalla taasen vaskinen keltti; suurempien luuran- 



UI 

kojen väliltä lOytyi raulaveitsi ja itäpuolisen jalkojeo olielta sa- 
viastia, suitse maahan, ja pieni rihmareijällä varustettu pyöreävar- 
tinen kovasin. 

Me emme voi tässä seurata kaikkia löytöjä tuon kanavan 
pituudella. Kerromme ainoastaan muutamia esimerkkiä. Eräässä 
ryhmässä tavattiin viisi luurankoa, jotka makasivat paljaalla pol- 
tetulla mullalla, päät, kuten tavallisesti aina, pohjassa, jalat ete- 
lässä. Yhden luurangon pääkallossa oli syvä ikään kuin sapelilla 
tai kirveellä lyöty haava. Tuon luurangon ohella löyttiin vaskinen 
keltti, vaskinen ripustinreijällä varustettu veitsen varsi» jalkojen 
ohelta paksulaitainen saviastia, jossa oli pieni poltettu luu; savi- 
rengas hampaita välissä ja pronssikiskosta tehty ikään kuin hihnan 
solitus. — Toisella paikalla tavattiin hiiltynyt % arsinan paksui- 
nen polttolava, joka päältä oli tasoitettu ohuella multa- ja tuhka- 
kerroksella. Tuossa lepäsi luuranko, jonka kallon viereltä löyt- 
tiin kolme suurellaista toinen toiseensa ladottua saviastiaa, joissa 
oli pieniä luita pikimustassa mullassa, vasemman poskiluun ohelta 
kolme pientä myöskin toinen toiseensa ladottua saviasliata, pää- 
kallon oikealta puolen 39 sinisellä kiilteellä peitettyä savihelmeä, 
suuri vaskinen kaularengas vasemman käden kalvoimella, vähäi- 
uen saviastia luurangon oikealta puolen (kuv. 88), vaskinen tal- 
rikki (? peili) vasemman lonkkaluun ohelta, saviastia kummaltain 
polvelta, pieni saviastia vasemman jalan viereltä, 60 kannalla 
varustettua solitusta ja vaskirengas oikean jalan luota, kolme 
reisillä varustettua neliskulmaista vaskikiskoa (kuv. 89, säärikoris- 
tuksia?), suurellainen rautapistin, sarvenmuotoinen vaskiesine, 
jossa oli puuvarresta jäännöksiä, ja suuri vaskinappi. Noin % 
arsinaa tuosta luurangosta edelleen oli muutamista kivilaakoista 
koottu pino, jolla tavattiin kaksi ihmisen pääkalloa, joiden kas- 
vot olivat koilliseen käännetyt; niiden ohella ei löytty mitään 
muita luita eikä kaluja. Tuonnempana oli luuranko, joka lepäsi 
kivilaakoilla ja oli ikään kuin kivillä peitetty. Sen oikealla kyl- 
jellä löyttiin häntäänsä purevan lohikäärmeen muotoiseksi valettu, 
kannalla varustettu vaskinappi; oikean käden kalvoimella rautai- 
nen tikari, jossa kahvan kanta ja väistin olivat vaskisia ^); alem- 



*) Woed, Die Bedeutung ^e., kuv. II: 97. 



SS. Anatijino. ' j. 89. Ananjino. '/i' 

maila oulIa rintaa rihmareijHlla varusteltu bovasin (Tri. ku». 90); 
vasemman käden kalvoimella rautaveilsi; vasemmalla olalta vaskiDen 
keltti ja jalkojen ohelta suurellaineo saviastia. 
Kanavan itäpäässä Idylliin myöskin kehän- 
muotoinen kivivalli, jossa oli aukko pohjoseeti 
pain. Sekif siinä että viels sitäkin ulompana 
lOyttiin luurankoja aseineen, katuineen. 

Me emme voi tässä tämän pidemmSllJf seu- 
rata Alabin'in liiytuja. Kaikkeastaan lOjUiin ka- 
navassa 46 luurankoa tai ainakin pääkalloa. 
Arvellen että hau kertomuksessaan suurimmalla 
taikkuudella on tuonut esiin kaikki mitä luo 
kalmisto vuosisalojcn kuluessa on kätkenyt ih- 
misten silmistä, tekee Alabin yleisiä johtopaä- 
toksiansil hautaustavoista. Vainajien mielivaltaan 
oli nähtävästi jätetty joko polttaa ruumis lai 
haudata se polttamalla. Ruumiin poltettua koot- 
tiin suuremmat luut polttolavalta ja jarjesl«tliin 
luurangoksi ja tulika kaattiin saviastioihin. Enim- 
mSsti lepäsivät luurangot pain pohjoseen, jaloin 
elelaan; kahden luurangon kallot olivat pain- 
at? Ananjino. */]- vastoin etelässä, jalat pohjoisessa; kahden luu- 



113 

rangon jalai lännessä, mutta päät kallellansa, jotta toisen kas- 
vot koittivat pohjoseen, toisen kasvot etelään. Joskus oli luu- 
rangoille valmistettu ikään kuin vuode kivilaakoista ja parissa 
paikassa sen lisäksi ruumis kivilaakoilla peitetty; usein oli pal- 
jaalla maalla lepäävälle ruumiille asetettu päänalaiseksi kivilaaka. 
Useat mustiksi ja baureiksi poltetut luurangot lepäsivät hirsistä 
kootuilla polttolavoilla, joista suuria kekälöittjrneitä kappaleita, usein 
pystyyn asetettuina, oli jälillä. Pääkallot, joiden ohella ei muita 
luita löytty, todistavat muka orjien tai vankien uhraamista. Kalut ei- 
vät ole olleet polttolavalla, sillä muutamissa aseissa tavattiin puu- 
varsista jäännöksiä j. n. e. ')• 

Kalmisto ei kuitenkaan ollut läheskään vielä täydelleen tut- 
kittu. Muinaistieteellisellä matkallaan v. 1865 Aunuksen, Wolog- 
dan ja Wjatkan läänien halki, kävi hra Lerch Pietarista, kuten 
Muinaistieteellisen Kommissionin vuosikertomuksessa mainitaan, 
kalmistoa ^lopullisesti tutkimassa" *). MyOskin tässä oli tuo lause 
vielä liian hätäistä. Lerch näkyy pääasiallisesti tutkineen muu- 
tamaa maapahkaa kalmiston vieressä — tutkijat ovat sitä kunnioit- 
taneet nimellä „pieni kurgani^ —, josta hän löysi joukon kaluja, 
seliä sen lisäksi, ainakin talonpoikien lauseen mukaan, vähän kai- 
vaneen länsipuolella Alabinin maantasaiseksi täytettyä kanavaa. 
Viisi vuotta myöhemmin, 1870, kävi eräs prof. Nevostrujev Mos- 
kovasta kalmistolla ja sai Auanjinon kylän talonpojilta kootuksi 
melkoisen kalmistossa löydetyn kaluston. Hän päätti aivan oi- 
kein, että ainoastaan kalmiston keskikohta, jossa Alabinin myö- 
hemmin täytetty kanava oli käynyt, oli tutkittu, mutta kalmiston 
molemmat puolet tutkimatta ^). 



*) Alabin, m. t., s. 87 — 117. Vrt. myös Nevostrujev, m. t., ja 
JSiehwaldy Ueber die Scb€i*gthieTfa%ma der netiem MbUuse j. n. e. Bull. 
^jU la Soe. Imp. des NaturaUstes de Moseou 1860, N:o IV: 458^479. Ebka 
8&&vat nuo luurangottomat pääkoUot selityksensä siitä että kanavan le- 
veys oli rajoitettu. 

*y flfiKAodh o dtbucmeuum Emh, Äpx. XoMMticciu aa 1865 %, CnÖ. 
XSS6y s. XlVt ^STF, Tutkimuksiansa ei ole Lerch vielä julkaissut. 

') Vrt. Nevostrujevin kirjoitus: AMauvuMCKiti MottutMUKZ. Tpydu 
^4^K». Cmada OT M. 1869. M. 1871, H: 695—632. Atlas, 27. /F, XXII. 

Suomi. 8 



114 

Näin ollen tulin paikalle kesällä 1872. Kalmiston koko 
pinta oli mustan, hienohiilisen ja poltetuilla luukipenillä sekoite- 
tun mullan vallassa, jossa ei voinut eroiltaa mitään luotettavia 
jälkiä entisistä tutkimuksista^ jonka lisäksi kärrytie kulki pitkin 
Alabinln täytettyä kanavakohtaa. Kun ei mitään asemapiirrosta 
löytynyt entisistä tutkimuksista, olivat talonpojat niihin nähden 
ainoat lähteet. Turhaan kaivettuani lähellä sitä paikkaa, missä 
^pietarilainen herra^oh kaivattanut kanavan Alabanin kanavalta kal- 
miston eteläiselle O vierteelle, muutin läntiseramälle paikalle samalla 
puolen kalmistoa, jossa löysin noin puolen toista korttelin sy- 
vyydessä jokseenkin ehjän luurangon, jaloin etelässä, päin pohjassa. 
Muinaiskaluja ei löytynyt sen ohella. Tuota luurankoa nostaessa, 
ilmaantui sen alla toinen hiilensekainen luuranko-kerros, jossa 
luut olivat mustaksi poltetut ja jokseenkin haureat, vaan ei pie- 
nissä valkoisissa kipenissä, kuten Suomen rauniohaudoissa. Se- 
kin oli nähtävästi asetettu jaloin etelään, päin pohjaan. Hiilet 
tässä kerroksessa olivat jokseenkin suuria. Sekä oikealla että 
vasemmalla puolen tätä poltettua ruumista nähtiin jälkiä toisista 
poltetuista ruumiista. Se kerros, jossa tämä poltettu ruumis, se- 
kin kalutoin, lepäsi ei ollut puolta korttelia paksumpi. Sen alla 
seurasi taasen polttamatoin, valkoinen luuranko, jonka pää oli 
noin ylimmäisen luurangon rinnan kohdalla ja ruumis samassa 
suunnassa kun edellistenkin. Jalat ulettuivat niin liki vierrettä, 
että pienemmät jalkaluut luultavasti olivat siihen vierineet, koska 
niitä ei voitu löytää. Noin kolme korttelia oikealla puolen sää- 
riä oli luita hevoisen pääkallosta; vasemman sääriluun vieressä 
kahtia taittunut luinen nuolen kärki, joka kun oli palanut mus- 
taksi ehkä oli äsken mainitun poltetun luurangon omaisuutta. 
Oikea käsi lepäsi pitkän rautaisen tikarin kahvalla, jonka terä ulet- 
tui oikealta kupeelta vasempaa reisiluuta kohti. Selkäluita nostaessa 
kyynärpäiden kohdalla löytyi pitkäläntä luinen helmi. Hyvästi 
säilyneen pääkallon oikealla puolen oli saviastian kappaleita 

*) Olen häiriötä välttääkseni seurannut Alabinin ilman mSaräyk* 
siä, vaikka hänellä muistoonpanojeni mukaan pohjonen on itäkaakkoi- 
sessa, etelä länsilounassa. Kamajoen juoksusta sillä paikalla olisin 
määrännyt ilmat kuten hänkin. Jätän tuon riidan vastaisuuden ratkais- 
tavaksi. 



115 

ja puoli korttelia ylempänä päälakea lävistetyllä reijällä va- 
rustetlu metsäsian-hammas ^). Tämän luurangon vasemmalla puo- 
len lepäsi loinen vähempi luuranko, jonka reisiluilla oli jälkiä rau- 
laveitsestä. Tässä olisi työ ollut jatkettava, kun sen pariksi tunniksi 
keskeytin vieden muassani kylään kalut sekä viimeksi nostetun mel- 
kein hyvin säilyneen luurangon, mutta palatessani lOysin muut 
paljastamani luut hajalla ja sekaisin kalmiston muutenkin luilla 
kylvetyllä pinnalla ja paikka, jossa niin varovaisesti olin etsinyt, 
lapiolla yltä ympäri mullistettuna. Tuohon päättyi oma tutki- 
mustoimeni kalmistossa. Peljäten turhaa työtä ja luulossa eitä 
Lereh'illä olisivat edelliset tutkimuspaikat selvillä, luovuin noista 
etsimisistä, jotka ainoastaan lisäisivät häiriötä. Olin talonpojilla 
ostanut melkoisen kaluston, mutta kun tiesin kaluja vielä kylässä 
löytyvän, joiden omistajia en ollut tavannut, lupasin paluumat- 
kalla Permasta tulla kerta vielä kylään. Niin teinkin, mutta sillä 
välin olivat talonpojat pyhäpäivinä kalmistoa mullistaneet kaluja 
kootakseen minulle myötäviksi. Koko etelä-puolinen osa kalmis- 
toa olijyhtenä tunkiona, kuoppa kuopan vieressä; myöskin poh- 
joisen f osan itäpuolella oli lyötä tehty. Suurin osa kalmiston 
pohjoispuolta, johon luultavasti Alabinin kanavaa kaivaessa on 
syntynyt multapahka, ansaitsisi vielä tutkimista, mutta kalmiston 
sisällinen järjestys kokonaisuudessaan on pääasiallisesti ikipäi- 
viksi hävitetty. 

Lukuun ottamatta GmelinHn slantsi-nimistä hautaryhmää, 
jossa hän sanoo^ millä varmuudella, emme tiedä, tavallisesti löyt- 
tävän poltetuita ruumiita ja niiden ohella kulta- ja hopeakalua 
y. m., emme Jeniseillä pronssikauden haudoissa kuule puhuttavan 
ruumiiden polttamisesta. Ehkä on tämä uusi täkäläisen pronssi- 
kulturin asutukselle nähtävästi ennen tuntematoin tapa vasta rau- 
dan ohessa tullut sille tutuksi. Ehkä todistavat nuo puoleksi pol- 
tetut ruumiit ja puoleksi palaneet polttolavat jotakuta tottumatto- 
muutta. Vertailemisen vuoksi mainitsemme että myöskin Kiovan 
seudun Sky Ihian- aikuisissa haudoissa tavataan poltettuja ja poltta- 



•) Vrt. aivan samallainen: Lindmschmidty Die AU. u. heidn, Var^ 
jp^t /, BefU XII, huv. I: 4. 



116 



mattomia ruumiita sekaisin ^). Tuo kahdellaineo hautaustapa säilyy 
vielä aina pakaanuuden loppuajoille Pohjois- VVenäjällä. Se on, kuten 
vasta saamme nähdä, myös tavallinen vanhemmissa Merjalais-kal- 
mistoissa, vieläpä Segewolde'n Liiviläis-kalmistossakin ^). Toinen 
omituisuus Ananjinon hautaustavasssa on itse mäentapainen avara 
kalmisto yhteisenä hautausmaana, jossa erinäisiä hautoja ei ole näky- 
villä muistomerkeillä varustettu. Tuollaiset yhteiset kummuttomai 
kalmistot näyttävät kaikkina aikoina olleen tavalliset Permassa ja Per- 
maa läntisimmillä aloilla, Wjatkan läänin pohjoisemmilla osilla, Wo- 
logdan, Arkangelin ja Aunuksen lääneissä sekä Suomessa, joilla 
aloilla mullasta koottuja hautakumpuja tuskin nimeksikään tavataan. 

Vihdoin otamme pikimältään tarkas- 
taaksemme Ananjion kalmiston kalustoa ^). 
Pronssiset keltit (kuv. 91) ovat siinä vielä 
yleiset, mutta tavallisesti varsin yksinker- 
taista ja korvakkeettomaa muotoa. Rau- 
dasta kelttiä ei ole tavattu. Tikari on jos- 
kus vielä pronssista, mutta enimmästi rau- 
tainen, pronssikauden muodon mukainen 
(kuv. 92). Ainoastaan yksi pronssinen taltta 
on kalmistosta lOytty. Keihäänkärkiä on 
melkein yhtä usein löytty pronssisia (kuv. 
94), kun rautaisiakin (kuv. 93), mutta vai- nanpno. y^. 

kea on jälkimäisissä huomata pronssikautista esikuvaa ^). Rautai- 

f) 0yHdyKMu, OÖoapt^uie Mmuxh, ecuoez u wpodun'^ KieecKon 
työ. Kiee% 1848, s, 64, 66, 68, 

«) Vrt. Bähr, Die Gräber der Liven. Dresden 1850, s. 2; A. G 
Veapoea, Mep^ue u tixz Öurm no KyptanuuM^ pacKOmcaMh. Tpydhi Apx. 
ÖMbsda ez M, 1869, s. 686 — 8, Samoin kuin Aeanjinon kalmistossa ta- 
vataan myös Merjalaishandoissa usein vainajan he voisenkin luut ja var- 
sinkin vanhimmissa noita pieniä savisia ,,kyynel-astioita^S m. p,, 690, 771. 

3) Heisinkin yliopiston museossa säilytetään seitsemättä sataa kal- 
mistossa löyttyä esinettä. Muut kokoukset yhteensä tuskin vetävät tälle 
kalustolle vertoja. Alabin^in kokoama kalusto säilytetään Maantiet. Seu- 
ran museossa Pietarissa, Lerch'in voittamat kalut ovat vielä hänen taka- 
nansa. Nevostngev'in ostama kalusto on hänen kuoltuansa v. 1S72 jou- 
tunut Muskovan Muinaistieteellisen Seuran museoon. 

^) Vrt. kuitenkin Jelabugan piirikunnassa Idytty pronssinen kei- 
häsmuoto: Woe$l, m, p., huv. II: 76. 




92. Ananjino. '/i- ^- Änanjino. '/»■ 9^- Ananjmo. '/i> 

set keiliäan-terät nimitläin ilmaantuval pilkäleh lisinä 
ja pulkihalkeimitla varuetctluina, samoin buin pää- 
asiallisesti aina myöhenimällakiu rautakaudella. Nuo- 
le nkäriet taaseu ovat enimmältä osaltaan vielä prons- 
sisia ja, harvoilla poikkeuksilla, europalaisessa Sky- 
t.tiit<ssa yleista kolmikaaUista muotoa (kuv. 95). On 
|c uitenkin kalmistosta löylt; melkoinen joukko rauLaisia- 

95. Änanjino. Vi- 



118 




kin nuolenkärkUi, joiden pie- 
nuuteen nähden on luultavaa 
että kaksilaitaiset pronssi- 
kärjet ovat olleet niiUe mal- 
lina. Ne ovat luultavasti va- 
letut ja joko varsiputkilla 
(kuv. 96) tai karoilla (kuv. 
97) varustetut. Joku luus- 
takin tehty nuolenkärki on 
kalmistossa löjtty. 

Olemme ja ennen mai- 
ninneet eräästä kalmistossa 
löydetystä pronssisesta, piik- 
kiteräisestä hakkuu-aseesta 
sekä pronssikirveestä. Mutta ^' Ananjino. % 
näiden ohella tavataan kalmistossa eräs omi- 
tuinen rautakirveen muoto, joka ansaitsee huo- 
miota, koska myöhemmällä rautakaudella ul- 
konainen vaikutus antaa kirveille Pohjois-We- 
näjällä hyvin vaihtelevan muodon. Kirves on 
soukkateräinen muurarin vasaran muotoinen ; 
kirveen vähän kaarelle käyvä vartalo on hoikka 
ja ohut, mutta pullistuu reijän kohdalta, joka 
puuttuu varsiputkea, samoin kuin pronssikir- 
veetkin. Mutta kirveen merkillisin omitui- 
suus on että sen hamarapuoli on soukaksi 
ja ohueksi vasaraksi pidennetty (kuv. 98). 
Tuohon omituiseen muotoon emme ole tähän 
saakka löytäneet vertauskohtia muualla kun — 
Tambovan läänissä ja Merjalaishaudoissa. Sa- 
ma muoto tavataan sielläkin, mutta tuon alku- 
peräisen muodon ohella kokonainen jakso 
edistyneitä muotoja, joissa kuitenkin aina tuo 
soukka ja ohut vasarapuoU säilyy, mutta yhä 
putketoin reikäkohta hiukan levenee, vihdoinpa 
koristetaan ja kirveen terä vähitellen levenee 
piilun tapaiseksi *), 




97. Ananjino. 



M. 



r ■--■'. 



1' 



98 f Ananjino. '/» 



119 

Vetiset ovat Ananjinon halmistosBa baibbi rau- 
taisia, tavallisesti karalla, joskus pronssivarrelta varus- 
lettuja. Terät muistuttavat usein pronssikauden muo- 
toja (kuv. 99), niuita ovat joskus myöskin suoraterSisia, 
kuten rautakauden veitset. Vaan kuu olemine edelli- 
sessa myöskin nähneet suorateraisia pronssi veitsiä, niin 
on vaikea tähSn saabka varmuudella paatua, onko tuo 
suoraterainen veitsi uusi vai pronssikaudesta lainattu 
muoto. 

Kalmiston jokseenkin rikkaasen pieneen pronssi- 
kalustoon nifhden, joka epäilemättä on varsin tärkeä 
itäisen pronssikuUurin selittämiseksi, jonka tieteellis- 
ten h a n ta tutkimuksien puutteessa, melkein ainoastaan 
tunnemme tera-aseista, on meilU muutamia tärkeitä 
seikkoja huomaulettavana. Mit9 tärkeimpiä ilmiöitä 
Ananjinon kalmistossa on tuo länsi europalaisen 
pronssikullurin muinaiskalnstossa jokseenkin ylei- 
sesti ilmaantuvii spiralisirati. Jos- 
ko spirali koristus luylji itäisessä 
pronssikulturissa, emme voi sa- 
noa; ainoastaan niitä kahdesta tai 
kolmesta rinnabhatn asetetusta na- 
pintapaisesta pyOrjista yhdistet- 
tyjä, kantaborvakkeella varustet- ^^^"^^^^^ 
tujapronssilevyja{huv. 100—102) 
— chka vyjinsolituksia —.joissa ^ 
spiralisirati ilmaan - 
luu, on myUskin Itiyt- 
ty AltLiin seuduilla '). 
Spiralihoristus, joka 
kuitenkin verrattavas- 
li harvoin ilmaantuu 
Ananjinon kalustossa, lOi. Ananjino. '/,. 



•) Ainakin ylsi lolnipyöräiDeD on tallelU BnmftntBOvin iniueossa' 
Bftdlovin kala-osastoBsa. 



•!• 



120 




on tavallisesti proDSsilangasta tebtj 
siten etu langan molemmat päät 
ovat vastakkaisin spiralitapaan kääri- 
tyt napinmuotoisiksi ja nurjapuoli 
juottamalla kiinnitetty ja kannalla 
varustettu ^). Tuo kalmiston ilmiö 
on meille tärkeä siihen nähden, eitä 
sama pronssilangasta yhdistetty spi- 
ralimuoto on rautakaudella varsin 
tavallinen raskaammasti juotetussa 
muodossa Permalaisten ja Bolgari- 
iaisten aloilla, ohuemmalla, melkein 
näkymättömällä juotteella Merjalaisten haudoissa ^). 

Toinen yhtä tärkeä ornameDti-ilmiöAnanjinon kalmistossa 
on vastakkaisiin riveihin asetetut syvennetyt kolmikulma-koristuk- 
set (kuv. 104), jotka eivät kuitenkaan, nekään, ilmaannu aivan 
lukuisina. Myöskin tämä koristusmuoto tavataan pronssisilla vyö- 
tai bihna-solituksilla % jonka muotoisia myös on Permassa yksi- 
tellen löydetty. Tämä on ensimäinen todistus, jonka saamme 
siihen arveluumme, että nuo kolmikulma-koristukset, jotka hopea- 



102. Ananjino, Vi* 



» » * 



103, Ananjino. ^1%. 



O Merkillisen vertauskohdan yhteen Helsingin ylispiston mnseossa 
säilytettyyn on Nilsson knvannnt. Sk<md. Nordens Urinv. II, kuv. V: 73, 
kuitenkin ilmoittamatta mistä se on löytty. Yrt. kuitenkin m. t., siv. 
132. Mnita kuvattiga vrt. Nevostrujev, m. p., kuv. XXIIz 26, 28. 

*) Tähän spirali-ryhmään Inettava on se pnatteellinen spiralikier- 
teinen kannatin, joka seurasi Kuhmoisten löytöä Muinaismuisto-yhtiölle 
ja yhtiössä näkyy herättäneen jotakuta huomiota. Helsingin Yliopiston 
museossa säilytetyssä suuressa Wanajan-Eattisen löydössä on myös toinen 
samantapainen ehjä kannatin, jossa riippuu pitkä nelikertaisista pronssi- 
lanka-renkaista yhdistetty ketju. Tuo rautakauden spirali tavataan myös 
Liivin ja Wironmaan aloilla. Yrt. Harimcmn, Das Vat&rländiseke Mu- 
seum zu Vorpat. D. 1871, t:lu Xli 11; t:lu IX: 7; vrt. myös t:lu IX: 1 
ja t:lu IV: 24, Tähän nähden ansaitsee huomiota H. Hildebrandin muis- 
tutus spiralikoristuksista Fölhagen-löydössä. Antiqv. IHdskr,/, Sv. III: 90, 

') Yrt. Nevottrujev, m. p., t:lu XXII: 33, 43, Helsingin yliopiston 
museossa on kalmistosta yksi ehjä ja kaksi puutteellista pronssiesinettÄ, 
joilla noita kolmikulmia nähdään. Yhdessä ovat kolmikulmat keskeltä 
pilkoitetut, yhdellä pilkalla kussakin. 



131 

kaluissa seurasivat arapialaisia hopearahoja Skaodinaviaaa ja jolla 
Skandjoaviao tutkijat seka, niiden mukaan. Venäläiset tieteilijät 
orat päättäneet arapialaisuuden tunnusmerkiksi, ovat kotoperäisiä 
suoma la is-ugrilaisella asutnsa talla, ettS loo kolmikulma-koristus 
hoiieateollisuudessa piin vastoin on, mahdollisista poikkeuksista 
puhumalta, pidettävä suomalaisen teollisuuden tunnusmerkkinä- 
He voimme, samanmuotoisista bopeakaluisla puhumalta, esitellä 
sadottaisin pronssisia lUylOjfl suomalaisilta »^ntiT^alnilt». joissa tno 



((M. Ananjino. '/i- 

korislusmuoto tavataan yksinkertaisimmissa, kansallisimmissa, s. o. 
tavatlisimmissa esineissä, varsinkin käsirenkaissa ja sormuksissa 
ja samalla huomauttaa, että nuo esineet, lOytO-aloihin nähden 
enimmästi osoittavat kjlläksi selviä paikkakunnallisia omituisuuk- 
sia. Voimme vihdoin mainita kolmikulmakoristuksen arapialaisuu- 
den puolustajille, elia tno korislus-muoto, pilkoitettuoa, myOskin 
tavataan eraalla tahSn nähden varsin merkillisellä hopeisella rin- 
taristilla, joka on Aunuksessa löydetty ')• 

Varsin merkilliset ovat pienet noin 2 — 3 millimetehn le- 
vyiset savihelmet, joiden vehrian-sininen kiille muistuttaa Egyptin 
saviteoksia. Niitä sain Ananjinon kalmistosta yhdessä Idytlyja 
yhdeksattäbymmenta kappaletta. Aivan samallisia olen koonnut 
rihmasen eraan nais-luurangon kaulalta Tiverin läänin hauta- 
kummuissa. 

Olemme jo näillä esimerkeillä kyllaksi osoittaneet, että la- 
mSn kalmiston kalusto ansaitsee täyttä huomiota myOhemman 

') Se on tallells Hoakovan Ramäot^ovin mmeoBBa. 



132 

rautakauden ilmiöitä suoroalais-ugrilaisella asutusaialla selittäesfiä. 
Siiheu näbden ansaitsisivat ehkä vielä erinäistä tarkastusta sekä 
valetut että pronssilevyistä käärityt pronssihelmet, pronssilangasta 
kierretyt ja pronssilevyiset torvet eli putket y. u. m. Mutta tä- 
män tarkastamisen jatkamisen voimme jättää siksi kun muut rau- 
takauden ilmiöt puheessa olevalla asutusaialla meille selveneväL 

Nyt luokaamme silmäys muutamiin kalmiston ilmiöihin, jotka 
tekevät meille mahdolliseksi antaa tämän kalmiston käyttämiselle 
jonkumoinen ajanmääräys. Tähän nähden tarjoavat meille eten- 
kin kaksi skythalaista kivisillä veistokuvilla varustettua hautakam- 
pua, Aleksandropolin ja Tschertomlytsk'in hautakummut, kalus- 
toissaan tärkeitä vertauskohtia; ennen kaikkea edellinen, joka 
muutamista kreikkalaisista esineistä päättäen on IVmeltä vuosisa- 
dalta ennen Kr. s. '). 

Varsin lukuisia ovat noissa haudoissa pronssiset kolmikant- 
tiset nuolenkärjet. Niitä on usein löytly pitkissä rivissä varsineen 
pystytettyinä hautakammiojen seinää vastaan. Ruokoiset varret, 
arsiuan pituisia ja ^/g ven. tuumaa paksuja, ovat olleet punai- 
sella maalilla vyötetyt. Joskus kärkiä tavataan luustakin % Vaikka 
noissa kuten ylipäänsä muissakin Skythian hautakummuissa prons- 
sikauden jäljet eivät ole niin tuntuvia kun Ananjinon kalmistossa, 
ansaitsee kuitenkin huomiota että niissä on tavattu rautaisia nuo- 
lenkärkiä paljoa harvemmin kun Ananjinon kalmistossa. Sitä 
vastoin tavataan Tschertomlytskin hautakummussa usein rautaisia 
kuolaimia, mutta paitsi rautaisia suitsinrautoja myös pronssisia 
samaa muotoa kun Ananjinonkin kalmistossa (kuv. 105), jossa 
aina ovat raudasta, vaikka myöskin vaskisia kuolaimia tavataan 



*) Vertaa kertomus Aleksandropolin hantakummnsta: Reeueil d* An- 
tiquUes de la Scythie avec un Atlas. lAvr, L St. Ph. 1866, «. 1 — 25; 
Tshertomlyiskin hautakammusta: flpeeMOcnm Fepodomoeou CKueiu. .Bmm. 
IL Cnö. 1872, s. 74—118. (Mainitut julkaisujaksot ovat samaa teosta, 
vaikka jälkimäinen vihko ei ole vielä ranskaksi ilmestynyt). 

*) Reeueil (fe. Atlas, t:lu. J: 6, 7 kuvataan kaksi pientä rautaista 
keihäänterää, joista toinen on yhtä muotoa kun eräs yliopiston museossa 
säilytetty ja Ananjinon kalmistosta saatu rautainen nuolenkärki, toinen sa- 
mallainen kun eräs Jelabugan piirikunnassa löytty omituinen pronssinen 
keihäänkärki. Vrt. Woeel, m. p., tdu. II: 77. 



123 

(buT. 106). Jokseenkin useita kelloomuotoisia 
ripustimia (kuv. 107) on lOjUy Aaanjinon kal- 
mistosta. Ihan satnallaieia tavataan myOs mai- 
nituissa liautakumtnuisga ketjuilla ripustettuina 
hevoisteD, kultahelmilla ja levyillä varustetuille 
kaularenkaille. Muutamat kellopuoliskon muo- 
toiset pronssiset ripuslimel Ananjinon kalustossa 
ovat Aleksandropolin kalustossa kullasta ja ho- 
peasta. 

Huomiota ansaitsee Ananjinon kalmistossa il- 
maantuva lohikaarme-koristus, jonka tShan saakka 
tunnemme ainoastaan Pinega-juclla löydetyistä 
kirveistä. Koristus ilmaantuu kolmistossa muu- 
tamissa vyUnha'an muotoisissa kaluissa (kuv. 108, 
109), joissa lohikäärme avosuin ikään kuin ha- 
kaa kiinnittää '). Samantapaisia hakoja kullasta 
ja hopeasta on Ijlytty Aleksandropolin hautakum- 
mussa. Niillä nähdään paitsi hirven kuva myUs- 
kin joku mythillinen elävä kuvattuna*). Sa- 
moiB tavataan mainituissa hautakummuissa enim- tOS. Ananjin. 



10€. Jnanjino. '/)■ 

niasti kultaisia lupsunkantoja, joita Itiyttään pronssisina Anaujinon 
kalmistosta ja joila esim. Mordvalaiset ja Marilaiset eli Tschere- 
inissit vielä käyttävät '). Yliopiston museossa on Ananjinon kal- 

■) Niitä on mneeoBsamme bakei pronasiata ja jkai rautainen. — 
Fiof. Sorokin KaGaiiiwa talleltaa VognlilaiBJltA saatna raakatrkoiBta kro- 
kodilin-nraotoista Taskiknvaa. Se on nykyaikaista tekoa, mutta mnoto 
epäilemfittfi historia) li nen. 

«) B«w*il S-n,, I, 2, huv. I: 3, i. 

*) M. p., kuv. X 16, tl, 21—34, 28-, ^peenocmu Fqaod. Gk. IJ, t. 
8i, tuv. l. Emme voi olla maDitsematta etti TBcbertomlytakin bantaknm- 



131 

mistosta tallella napinkannalla varustettu levy, joka kuvaa pukin 
paata. Sen tapaisia nappeja on loytty moot^ kymmenUl Techer- 
lomlytekin hautakummusta ynnS tavallisempiahin Auanjinoo kal- 
miston napinmuoloja '). Mainitussa hautakummussa myöskin ti- 
vataan kaularenkaila kalmistossamme tavallista muotoa *). Vihdoia 
ansaitsevat huomiota kalmistossa lUyiletyt ohuet kolmi- ja nelis- 





kulmaiset levyl, jodia nurjalta puolen painamalla oval pienemmillä 
ja suuremmilla pahkaisilla koristetut (kuv. 89). Eräs kalujen loytaija 
sanoi tavanneensa netja tuollaista neliskulmaisia levyä, kaksj vastak- 

massa maiden bevoiBpnlninii kaalavieo koristnsteii ohella mySs od IQjttj 
rihmanen Doita pienifi valkoisia kaakaloita, joita SnomalaiMt samoin 
kaln Mordvalaiset nimittävät nkUrmeenpUksi." Trt. m. p., «. 79, !.■{■ 
XXVII: S, 7. MM*iMKoea,OvepKuS£opdni. PgeatiU Biteimmin. OKmMSp^ 
1867: 405. 

>) ^pt«H. rep. Ck. II, tdu XXVIII: 8~tO; i. 81, t»v. e, «. Toi- 
sia AnanjiDon kalmistosta, lampaan ja karbnn pSillfi koristettaja, kavas 
thvoitrvjtu, •». t., tUu XXII: 52, 56. 

*) ^ rep. Ck. //, 1. 62, icuv- * 



126 

kaisin ktttnmaHakin puoleo luurangon sääriluita. Samantapaisia on 
loytty hopeisia Aleksandropolin hautakummussa ^). Itse koristus- 
tapa on myös jokseenkin ta?allinen Merjalaisten kalustossa. 

Merkillistä on että Ananjinon kalmistossa kulta ja hopea, 
jotka samaan aikaan niin runsaana ilmaantuvat Skythian haudoissa, 
kokonaan puuttuvat. Vaikka useat mainituista kaluista osoittavat 
merkillistä yhtäläisyyttä tavoissa ja koristusmuodoissa, näyttää 
kuitenkin tuo kullan ja hopean puute tähän aikaan Kamajoen 
rannalla todistavan että edellinen yhtäläisyys pikemmin oli uaa- 
purisuuden vaikuttama, kun kaupan välittämä. Olemme ennen 
huomauttaneet että myOskin nuolenkärkien muodot viittaavat sa- 
malle päin, sekä että noita kolmikanttisia nuolenkärkiä Skythiassa 
käytettiin vielä IVmellä ja IU:nellä vuosisadalla ennen Kr., mutta 
että ne kokonaan puuttuvat jälkeen Kr. s. Tähän seikkaan sekä 
äsken mainittuihin vertauskohtiin nähden, ei meillä ole nykyisillä 
tiedoillamme syytä päättää Ananjinon kalmistoa myöhemmäksi 
III:tta vuosisataa ennen Kr. s. Vaikeata on kuitenkin sanoa kuinka 
kauan Ananjinon kalmistoa hautapaikkana käytettiin. Tärkeän 
historiallisen vertauskohdan antaa meille Herodoto kertoessaan 
noin V. 450 e. Kr. s., että Massagetat, jotka asuivat Kaspian me- 
ren itäpuolisilla lakeilla, puuttuen hopeaa ja rautaa käyttivät vaan 
pronssia ja kultaa; keihäät, nuolet ja kirveet tehdään pronssista, 
koristukset kullasta. Mahdollista on kuitenkin että niin oli laita 
Massagetojen ja Kyrön sodan aikana noin v. 530, koska Herodoto 
puhuu heistä tuon sodan johdosta ^). 

Noilla osoituksilla luovumme Ananjinon rautakauden rajai- 
sesta kalmistosta siirtyäksemme muutamia omituisia ilmiöitä oppi- 
maan, joihin luullaksemme selitys on haettava yllä kerrotusta 
altai-uralilaisesta pronssikaudesta. 



IV. Lnnkalnstoja. 

Meidän tulee tässä pronssikauden ilmiöjen ohella tarkas- 
tella muutamia löytöjä, joista yhtä voisi sanoa luukautiseksi, koska 



*) Becueil ^c, h^v. V: 10, 11. 

') ManUUu»^ Fran Jemäldem I: 3, 



i 



126 



8iiofl hiskiD enftrokfldn on lOytty kaluja mnusta aineesta kun luusta. 
Varsin luiilia?aa on että luun kävttSminen metallin 
asemesta on pronssikauden aikana syntynyt vas- 
kea puuttUTilla aloilla, sillä jos raudan synty- 
sanat olisivat olleet tunnetut, niin tuskin mis- 
sään olisi tarvittu luuhun ryhiyä raudan puut- 
teesta. Tuota arveluamme todistavat, kuten vasta 
saamme nähdä, useat muutkin seikat 

Me emme tässä ota puheeksi niitä jokseen- 
kin lukuisia luukaluja^ joita säilytetään Mosko- 
van Rumäntsovin museossa. Ne ovat Pogodinin 
ja Radlovin kokoamia Altain seuduilla ja sisältä- 
vät nuolenkärkiä, pääkoristuksia, helmiä, solkia 
ja hihnanjakajia bevospuvusta, luisia suitsin- 
rautoja y. m. Useimmat Radlovin löytämät tai- 
dokkaasti leikatut luiset ja puiset kalut ovat 
rautakautisten kalujen ohella löydetyt; Pogodinin 
kaluston löytöpaikoista ja lOytOseikoista taasen 
ei löydy mitään kertomusta ^). Noilla kalustoilla 
arvattavasti ei ole mitään yhteyttä niiden kanssa, 
jotka ovat ilmaantuneet altai-uralilaisen pronssi- 
kauden läntisillä rajamailla. 

Luisia nuolenkärkiä (kuv. 110) on loytty 
siellä täällä Permankin läänissä, mutta ne ovat 
täydelleen rautakautisia. Metsäherra Tjeplouhov kertoo esim. 
eräässä kirjeessä Marraskuun 20 p. 1871 kreivi Strogano ville 
muutamista paikoista Garevaja-joen suulla Kamajoen oikealla var- 
rella, joilla löydetään läjättyinä koti- ja metsä-elävien luita. Yksi 
sellainen paikka oli noin 20 arsinaa ympärinsä ja luukerros ^/^ 
arsinaa paksu. Hän lOysi siinä luiden seassa hyvin pieniä raaka- 
maisesti käsin tehtyjä savikuppeja (kuv. 111), joiden laidoissa oli 
reijät ripustamista varten, paljon luisia nuolenkärkiä sekä kullat- 
tuja lasihelmiä myöhemmän rautakauden haudoissa Pohjois-Wenä- 



iiO. Perma, 
Kotva, Vj. 



*) Vrt. OmMem/h Mock, ny6A. u PyjMmoeacato Myaeeei aa 1867^ 
1869 t., s. 167, 172; R ^. ^muMonoea, KamoMm Mock. nyÖA. MyaeA, 
$, 108, UI, 112. 



I 



137 

jalla hyvin lavallista muotoa. Kuppien uveisa nlhdUn jmhm 
ikaan lium hiedan asemesta polteliin luun soraa. Tuollaisia luu- 
lajia (EOCTHUie) tavataan useissa paikoin. Eris ukko sanoi 50 
vuotta sila ennen, kun ei vieU vitjeltya maata likiseuduilla ollut, 
vaan kaikki oli mels3n vallassa, lliyianeensa tuollaisista luuISjista 
nkiillepisarisia melallinappeja", joilla puodeissa osteltiin prenikoita, 
teräksisiä nuolenkflrkia seka muutamia vaskikaliija. Elikfl on noilla 
paikoilta metsaelSvista nahkoja nyljetty kaupittaviksi. Lähellä on 
mäen vierteellä tasanne, joka on ikaan kuin kaivetulla jyrkällä 
rotkolla eroitettu mSesta. Siina on nähtävästi huoneita aeismut, 
Tjeplonhovin mukaan „luultavasti epäjumalain temppeli". 



iii. Ptrma, Qarmaja. '/i- 

Nuo ilmioi ovat nahiav3sli selvän rautakauden aikuisia, eivätkä 
siis nykyiseen aineesemme kuulu. Ne luukalustot, joita tassa lar- 
boitamme ovat Wjatkan läänissä löydetyt pakanuuden aikuisilla 
linnapaikoilla (ropOAHnte). Yksi sellainen linnapaikka, josta 
ei kuitenkaan vielä ole kaluja tallella, on Wjatkaan laskevan Le- 
bedkajoen suulla Urschuiii'in piirikunnassa. Se on Lebedkan oi- 
kealla puolen jyrkällä ahdaskaulaisella niemekkeellä, jooka joet 
^bdistyessään muodostavat. Vallista ja haudasta, jotka ovat nie- 
men kaulan katkaisseet, on tuskin enaa jalkia nakjvissä. Linna- 
paikalla, jolta on avara näkOala, ovat tarinan mukaan „valko- 
s i Imaiset Tschudit" asuneet ja sen vierteillä sade huuhtoo, kerto- 
vat likeiset asukkaat, erilaisia luukaluja esille '). 

Toinen linnapaikka on lähellä WjaLkajokeen laskevan I^sch- 
nia'n suuta, jyrkkäseinäisella korkealla niemellä, jonka syvä rotko 



<) NUstS tntJdmnkBista rrt. Tl. ÄAolhtHa, SoMnmKa omtioeumeAiMO 
fu^Omoputn dpeeitocmeti SamcKaio «jxM. Bunuta 1865 t., t. 2—i5. 



las 



Pischoiajokeen laskiessaan muodostaa. Eteift* ja iläpaolelta oo 
niemi mannermaasta eroitettu 87 sascbenin pituisella haudalla ja 
vallilla, joista viimeksi mainittu vielä on 3 saschenia korkea. 
Myöskin Ufltä paikalta on avara ja kaunis näköala pitkin Wjatkan 
ja Pischman rantoja. Tuolla linnapaikalla, vallin sisäpuolella loyt- 
tiin kaivo, jonka seinät olivat huolellisesti ladotut kivilaakoista 
ilman savetta 3 saschenin syvyyteen. Siitä oli muka, tarinoivat 
asukkaat, ollut 8 virstan pituinen maanalainen käytävä Kukarkan 
lopotille^ jossa heidän heimolaisia olisi asunut. Säilyneimmiltä 
paikoilta katkaistiin valli kahdella 3 arsinan levyisellä ja 4 arsi- 
nan pituisella kanavalla. Nurmen ja mustan mullan alla seurasi 
vähemmillä saviliuskama-kiviilä 
täytetty keltainen savikerros. 
Kolme arsinan-neljännestä nur- 
men alta löyttiin jäännöksiä ikään 
kuin polttolavoista, jotka hiilten 
paljoudesta ja poltetusta maasta 
arvaten olivat kauan palaneet 
yhdellä paikalla. Noilla tuhka- 
läjillä löyttiin melkoinen paljous 
poltetuita ja hiiltyneitä luita, 
joista muutamat nähtävästi olivat 
peuran luita. Itse linnapaikan 
tasanteella, jota aarteenkaivajat 
yleensä olivat mullistaneet, löyt- 
tiin kuoppia ja ojia kaivaessa 
samallaisia tuhkapaikkoja, mutta 
kaluja ei löytty muita kuin muu- 
tamia saviastian kappaleita. Kun 
taasen rotkonpuoliseen valliin kai- 
vettiin syvennyksiä länsipuolelta, 
niin löyttiin eri kohdilla suuria 
tuhkaläjtä ja kiviperustukselle teh- 
tyjä ikään kuin uuninsioja, joilla 
samoin löyttiin hiiltä, palanutta 
maata ja melkoinen paljous hiil- 
tyneitä luita, mutta kaikki oli niin 



112, JVjatka, US. JVyatka, 
Piichma. ^/f. Pitehma. Vs- 



I 



sekaisia ettS oli mahdotoinla paattsa missä järjestyksessä olivat 
maanneet. Siina tavaltiin myuski» mellioiaen joukko luukaluja, jotka 
piirikunnan hallitus JaheLti Huinaislieteelliselle seuralle Pietariin, 
paitsi muutamia, jotka jaiettiin Wjatkan museoon. Niistä luette- 
lemme seuraavat: pilkälania piikkiteräinen luuase, jonka peräpaa 
on pitkäkorvaisen elavaa paalia koristeltu ja silen muistuttaa 
pronssikauden kaluja Kamajoella ja kivikauden kaluja Aunuksessa; 
i luupulkesta tehtyä keihaanteraa (kuv. 112), 11 nuolenkarkea, 
2 keltin tapaisia luuasetla (kuv. 114); 2 koukun tapaisia aseita, 
joissa koukut ovat linnun-nokan muotoon tehijyt, tnutta valitetta- 
vasti katkenneet (kuv. 115); 2 katkottua peuran sätvea, lähes 
parikjmmeota suuria, hevoisen y. m. elävien kylkiluista teroitettua 



tl4. W}alka, Piichma. */i- HS. TPjatta, tie. W}alka, FUehma. '/f 

Piicftma. */»■ 



aeulaa (kuv. 113); kolmella yhdistjvalla reijalla 
varustettu luukone ehkä nuorain punomisia var- 
eD (kuv. 116); saviastian kappaleita j. m. luu- 
haluja (kuv. 117), joiden kaytSntua on vaikea 
'irvala. Ainoa metallikalu, joka lOyttiin, oli kak- ii7'W}atka, 
öiseltä spiralikannalla varustettu vaskisormus, PUehma. Va- 



läo 



joka epäilemättä on myöhempää syntyperää ^)< Muinaiskaluja, 
^liiatenkin luisia^, joita sade on huuhtonut linnan valleista, on 
siitä ennenkin kosolta löytty. 

Tuo OB merkillisin laveampaa luukulturia 
todistava loytö näillä aloilla. Vaikka seuraa- 
vassakin löydössä luuaseita tavataan todistanevat 
kuitenkin useammat metallilöydöt rautakauden 
täydellistä voittoa. Vertaukseksi puhumme siitä 
kuitenkin tässä, sitä kernaammin, koska mah- 
dollista on, että uuo löydöt eivät syntyperäl- 
tään ole samanaikuisia. Sillä männistöä kasva- 
valla korkealla niemellä, jonka Niemdajoki muo- 
dostaa Pischmajokeen laskiessaan ja jonka Niem- 
daan laskeva rotko vielä ahtaammaksi supistaa, 
on muinaislinnan jäännöksiä. Niemen kaulalla 
on hauta ja kolme saschenia korkea valli. 
Koska linnapaikka laskee rotkoa kohti, niin on 
vierimistä koetettu välttää siten että linnanala 
on portaan tapaiseksi muodostettu. Tuolla alalla 
ovat aarteenkaivajat useilla paikoin kuoppia kaivaneet ja muuta- 
malta ehkä pajapaikalta länsipuolella löytäneet rautasittaa, rauta- 
kappaleita, vasaroita ja kirveitä. Kaivoa ei Alabin paikkaa tutkies- 
saan löyttänyt vallin sisäpuolelta, vaan pitää luultavana että muu- 
tamaa puoleksi täyttynyttä kuoppaa linnan haudan ulkopuolella 
oli kaivona käytetty. Hän kaivatti kanavoja valliin sekä maini- 
tulle pajapaikalle ja löysi nytkin jäännöksiä kauan paikallaan 
palaneista polttolavoista. Paksuksi kasvanut multakerros todisti 
linnan vanhuutta. Tuon multakerroksen alta, varsinkin vallio 
länsipuolelta löyttiin koko joukko kaluja, joista mainitsemme seu- 
raavat: 3 luusta lehtyä unolenkärkeä (kuv. 118), kappale lui- 
sesta veitsen varresta, naskalin tapainen rautakalu, kappale pie- 
nestä kovasimesta, pronssikappaleita korvarenkaasta ja itäsuoma- 
laisesta ripustinkoristuksesta myöhemmällä rautakaudella tavatta- 
vaa muotoa; sininen lasihelmi, saviastian kappaleita, kaksi värttinä- 



118. Wjatka, 
Niemda» ^/^, 



*) Sormus on kuvattu : Cmapuna PyccKOu Scmau, «. 28, buv^ 60. 



131 

kiveä y. m. Tarinan nnikaan on tuolla paikalla sotasankareita 
(bogatireja) asunut. 

Ajatuksemme on että Pischman suulla loytty luukalusto to- 
distaa, puolestansa sitä jo ennen eläinten pälliä koristettujen kivi- 
aseiden johdosta lausuttua arvelua, että joku kansalahko pronssi- 
kauden asutuksesta ennen pronssikauden loppua, siis joitakuita 
vuosisatoja ennen Kr. synt./ syöstiin länteen aloille, joilla vaski 
ei enää ollut saatavana ja pakoitettiin metallien käyttämisestä 
luopumaan. Sitä todistavat jo nuo yksityiset yllä mainitsemamme 
altai-uralilaisen pronssikauden loydot lännessä, esim. Kostroman 
läänissä, Pinegajoella ja Pobjois-Ruotsissa. Näyttää siltä kun se 
ensinnä Wjatkan läänissä olisi luuhun tnrvaantunut, tuonnempana, 
Aunuksessa, kiviaseita sepitellyt, mutta molemmilla paikoilla säi- 
lyttänyt yhden koristusmotivin pronssikauden muistona, aseiden 
koristamisen eläinten päillä. Viittauksena tähän arveluun on sekin 
seikka, että Ananjinon kalmistosta tunnetaan yksi luinen nuolen- 
kärki, lohikäärmeen päällä koristettu luinen veitsen varsi sekä 
luuhelmi. 

Voitaisiin tähän arvella että luuaseiden, esim. luisten nuolen- 
kärkien käyttäminen on jotakin satunnaista, joka kaikkialla ja 
kaikkina kulturiaikoina voi ilmaantua. Me olemme kuitenkin jo 
huomauttaneet kivikaudesta puhuessamme kuinka harvinaisia luu- 
kalut tutkimusalallamme ovat. Paitsi äsken mainittuja loytojä 
Garevajan suulla Permassa ja Niemdan suulla Wjatkassa emme 
vasta tule tapaamaan rautakauden löydöissä muita luukaluja kuin 
veitsen päitä. Heidän luullaksemme ansaitsevat siis puheessa 
olevat luukalustot erinäistä huomiota. Tahdomme siis niitä vielä 
edelleen seurata. 

Kivikauden itäsuomalaisesta ryhmästä puhuessamme ylem- 
pänä mainitsimme jo Poljakovin löytämästä luukalustosta eräällä 
paikalla Latschajärveen laskevan Tihmangan varrella. Hän löysi 
siinä limsiölastujen ja saviastian^kappalten seassa eläinjäännöksiä 
varsinl&in puolen arsinan paksuisessa mustamultaisessa kerrok- 
sessa. Paitsi peuran, majavan ja linnun luita tavattiin kalojen 
'uurankoja ja suuria hauen hampaita. Mutta sen ohella löyttiin 
uuputkista tehtyjä leikkaavia ja piikkiteräisiä aseita, joista mai- 
li taan eräs luinen heittokeihäs, jonka tutkain oli katkennut, mutta 



132 

varteen pistettavfl osa ebeS; kärjen varsiosalla oli kaksi korva- 
kettä, joihin nuora oli kiinnitettävä. 

Paitsi yllä mainittuja loytojä ei ole luukalustoja >tätä nykyä 
tiedossa muualta kun — Ruijasta, jossa tuollainen luukulturi oli 
niin kotiperäinen, että Ddbeo arvelee Lappalaisten Pohjois-Skan- 
dinaviaan tullessansa tuskin käyttäneen muita kuin luuaseita ^). 
Heidän hautansa sisältävät tavallisesti ainoastaan niitä. Norjalai- 
nen kauppias Nordvi antoi v. 1852 varsin valaisevan kertomuk- 
sen lappalaishaudoista lähellä Mortensnäs'in kauppalaa. Tuosta 
kauppalasta noin penikulman pitkältä itään tavataan pitkin Wa- 
rankovuonon rannikkoa mataloita meren rantaan pistäviä loolaisia 
kallioita. Kaihojen välit ovat yhtä kivekkoä useamman kyynärän 
syvyydeltä ja 4 — 600 kyynärää rannasta ylöspäin. Kivet tuolla 
alalla ovat pienempiä tai suurempia laakoja eli levyjä. Tuolla 
rannikolla tapasi Nordvi monta sataa lappalaisbantaa. Missä kal- 
liossa oli luola tai missä suuremman kiven alla oli aukko, oli 
siitä muodostettu hauta ja luolan tai aukon suu tukittu kivilaa- 
koilla. Enimmät haudat tavattiin kuitenkin kivikossa. Niiden 
asema oli seuraava. Kivikkoon oli kaivettu ruumiin kokoineOf 
noin yhtä tai puolta kyynärää syvä kolo. Tuon kolon syrjiä oli 
tasoitettu siten, että sekä laidoille että päätyihin oli ladottu muuri 
kivilaakoista. Pohja oli tasoitettu pienillä kivilevyillä. Laita- 
muureja vastaan oli sitten pystytetty kivilaakoja, ei kuitenkaae 
pystysuoraan, vaan siten että haudan pohja sm ikään kuin pyö- 
reän muodon. Samoin oli haudan päätyihin pystytetty suurempia 
laakakiviä ja päänpuoliseen] päätyyn vielä kaksi kivilevyä vinooo 
syrjäkkäisin ikään kuin pään tukeeksi. Ruumiin vuode oli tehty 
meriruohoista ja koivun oksista. Koko ruumis oli kääritty koi- 
vun kuoriin, jotka pään ja joskus käsien ja jalkojen ympärillä 
tavattiin monenkertaisina ja yhteen ommeltuina. Ruumiin viereen 
oli pantu vainajan entisiä tarvekaluja, esim. nuoU, jonka kärki 
aina oli luusta (kerran limsiostä), luukoukku, luinen heittokeihäs 
(kerran sarvesta tehty), Joutsi, sukset ja sauva, joskus poltetta 
saviastia, vieläpä ruokavaroja, kaluja, Untuja, peuran reisitt y. m. 
Ainoastaan yhdessä lapsen haudassa tapasi Nordvi rautapalan, joka 



') Duben, Om Lappland peh Lapparne, «. 398* 



133 

näytti keihäda kärjelUI. Kaikissa tutkimissansa haudoissa — lu- 
vultaan 20 — olivat ruumiitten kasvot käännetyt itään tai kaak- 
koseen. Ruumis oli peitetty koivun oksilla ja hauta sitten ka- 
tettu leveillä kivilaakoilla, joiden päälle oli ladottu monta, 4 — 16 
kerrosta kivilevyjä, joten hauta sai pyOreän kummun muodon. 
Haudalle valittiin aina kuiva paikka, josta syystä multamaan liki- 
syyttä näkyy kartetun^). 

Kerromme vielä yhden esimerkin. Keimöe^n saarella on 
tasanko, joka ennen on ollut asuttu, mutta nyt kasvaa kanervaa. 
Siinä nähdään paikoin koottuja kiviä, joiden välissä tavataan hii- 
liä ja tuhkaa valkiansijan jäännöksinä. Toisella saaren osalla 
löytyy useita suuria kiviraunioita, luultavasti hautoja. V. 1861 
— 5 löyttiin mainitulta tasangolta Vs kyynärän paksuisen turve- 
maan alta poltettu saviastia sekä seuraavat luusta ja peuran- 
sarvesta tehdyt kalut; joukko nuolenkärkiä, enimmät kolmi-, muu- 
tamat neliskanttisia, varteen pistettäviä; väkäisiä heittokeihäitä, 
keihäänkärki, kalan koukkuja, kappale sahasta, kaksi lusikkaa, 
kampa, kirveentapainen ase, taltta, patahangan kaltainen esine 
y. m. luusta ja sarvesta sepitettyjä kaluja, niiden seassa hieno 
linnunlttinen putki, jolla ehkä vettä jäältä on imettyä). 

Viimeksi mainitut luukalut, jotka muodoiltaan ovat samal' 
laisia kuin Mortensnäs'in haudoissa löydetyt, säilytetään Kristia- 
nian yliopiston museossa, jossa muitakin sentapaisia lappalaisia 
hautalöytöjä on tallella. VaUtettavasti ei ole niistä vielä kuvia 
julkaistu. 

Me lopetamme tähän katsahduksemme luukalustoihin tutki- 
musalallamme. Jos muistamme että niitä ei vielä muilla eteläm- 
Dfiillä aloilla ole ilmaantunut, niin meidän on vaikeata muualta 
hakea sitä Fennien alhaista kulturia, josta Tacito puhuu, maini- 
tessaan heidän käyttämiä luisia nuolenkärkiä. Tuota arvelua vah- 
vistavat, kuten vasta saamme nähdä, rautakauden varhemmat 
kulturi kerrokset niillä aloilla, joilla Taciton Fennejä ennen on 



•) Kuukauslehti 1870, t. 193. Vrt. Oversigt ovsr Danske Vid. Sei- 
skabB Forhandl i 1853, s, 120^134. 

*) N. Nieolaysen, Norske FomUvningsr. Kristiania 1866, s, 708, 
jossa useista muistakin lappalaisista muinaisj&änndksistä saadaan tietoa. 



134 

haettu. Ei liene taipeelonta muisiiitiaa, etUl Fennien eli Finnien 
nimellä Germanilaiset eivät alkuansa tarkoittaneet muita Suoma- 
laisia heimoja kuin Lappalaisia. Vasta Suomenniemen germani- 
laiiesta nimestä Fionland sai Finn-nimi laveamman merkityksen. 
Ensimäisen varmaan tiedon Lappalaisten olemassa olosta Pohjois- 
Skandinaviassa antaa Prokopio noin v. 560 ja meidän luullak- 
semme tarkoittaa Tacitokin Fenneillään pääasiallisesti Lapinmaan 
Lappalaisia. Meillä ei ole vielä muinaistieteellisiä aineita rajoit- 
taaksemme Lappalaisten asuin*sioja etelässä, mutta, vaikka Suomi 
on heiltä germanilaisen nimensä perinyt, emme kuitenkaan luule 
että heidän asutuksensa koskaan on ulottunut Keski^Suomen ve- 
sistöä etelämmäksi. 

Ainoat tyydy(tävämmäl tiedot Lappalaisten haudoista Suo- 
menniemellä on kansakoulunopettaja H. Laitinen antanut Itäsuo- 
mesta. Hänen kuviensa ja kertomuksensa mukaan on haudan 
muoto melkein samantapainen kun Ruijassa. Maahan on kaivettu 
jokseenkin matala pitkänsoikea, jalkapäästä hiukan soukkeneva 
hauta, jonka laitoja vastaan on nojattu laakakiviä, yksi kumpaan- 
kin päätyyn ja seitsemän kummallekin sivulle. Hauta on siten 
muodoltaan nykyisen kannettoman ruumiin-arkun kaltainen. 
„Runmiin tomut näyttävät poltetuilta^ ja ovat mullalla peitetyt 
maapinnan tasalle, siten että laitakivien syrjät ovat näkyvissä. 
Hautojen pituus suuresti vaihtelee. Mikä on 3 — 4 kyynärän, mikä 
vaan 5 korttelin pituinen, leveys on noin 4 — 5 korttelia. Hau- 
dan pääpuoli on aina lännessä, jalkapuoli idässä. Noita hautoja 
tavataan kymmenittäin Lappalaisten kalmistoissa, järjestettyinä 
rinnakkaisin. Ilomantsin pitäjäästä kuvaa Laitinen kaksi Lappa- 
laisten kalmistoa, joista toinen on Osrosaarella Melaselänjärvessä, 
toinen Mutalahdessa saman järven rannalla; kolmas on Kyyron- 
tai Kalmistoniemellä Kilpijärven eteläpäässä Korpiselän kappe- 
lissa ^). Valitettavasti puuttuu kokonaan tietoja noissa haudoissa 
tavattavista kaluista. 

Tutkimuksen nykyisellä kannalla, kun jokainen uusi mui- 
naistieteellinen tutkimusretki tuo runsaita usein luonteeltaan uusia 



*) H. Lailinm» Vanhoja li^MMJa^ valuja^ hivi^iirrokaiat Lappalait' 
ien hauktu$maita y. m. Kfisik. Kiij. Seoran Hist. Osakunnan arkistossa. 



135 

aineita näkyviio, on yaarallista ruveta historiallisia johtopafltttksiä 
tekemääo. Emme kuitenkaan ole voineet olla huomauttamatta 
siu mahdollisuutta, että yllä kerrotut luukalustot ehkä ovat jäl- 
kiä Lappalaisten vaelluksesta länteen Suomen suvun etujoukkona. 
Näitä ja muita edellisiä ilmiöitä voimme kuitenkin paremmin vasta 
arvostella opittuamme tuntemaan rautakauden ilmiöt ja kultun- 
kerrokset 



I 



136 



C. Varhempi rautakausi. 

Vasta raudan keksintö antoi ihmiskunnalle oivallisimmaD 
keinon luonnon kukistamiseen. Me kuitenkin puutumme tietoja 
siitä missä tuo keksintö tehtiin, jonka suuruutta ja tärkeyttä vasta 
meidän aikamme on alkanut käsittää ja arvostella. Rauta on 
näet ollut niin kauan tunnettu, että vanhimpien kulturikansojen 
vanhimmat historialliset lähteet ainoastaan hämärästi muistelevat 
tai tarinoivat ajoista, jolloin rauta oli tuntematoin. 

Europaan on rauta nähtävästi levinnyt historian tuntemista 
kulturikansoista Länsi-Aasiassa. Tahdomme lyhykäisesti noibiD 
jälkiin viitata ')• 

Egyptissä nähdään jo sinisiä rauta-aseita eroitukseksi pu- 
naisista pronssiaseista, kuvattuina muistopatsailla 3:lta vuosituhaD- 
nelta e. Kr. s. ^). Myöskin Hebrealaiset ja Fenicialaiset näjttä- 
vät hyvin aikaisin tunteneen rautaa, sillä raudasta puhutaan 
useissa paikoin Raamatun vanhimmissa kirjoissa, esim. Mosekseo, 
Josuan sekä Jobin kirjoissa ja Hesekiel kertoo noin v. 600, että 
TarsisHa tuotiin hopeata^ rautaa, tinaa ja lyijyä Tyron markki- 
noille '). Assyrian rautakaudesta ei löydy vielä tarkempia tietoja 
kun mitä muutamat muinaisjäännökset osoittavat Erään Nini- 
ven, noin v. 700 e. Kr. s. hävitetyn palatsin raunioista on löytty 
rauta-aseita, joissa ainoastaan miekkojen kahvat osaksi olivat 
pronssista. Kuitenkin on Niniven raunioissa löytty joitakuita 



O O. Montelinsen makaan: Fran jwnaldem I: 1—18, 

*) O. MonteliuB, LifvU i Sverige under Htdnatiden, t, 52, 

^) Vrt. esim.: Vaski- ja rautaseppä Tabalkain, / Mos. 4: 22; raa- 
takirves, V Mos. 19: 5; rautaisia vaunuja Josua 17: 18; rautapakuja Job. 
20: 24 y. m.; Henkiel 27: 12. 



13T 

pronssiaseitakin, esioi. vaskitikari samaa muotoa koin ne, joita 
Assyrian veistokuvissa nfthdään kuvattuina. 

Homeron laulamat Kreikkalaiset elivät pronssi- ja rautakau- 
den rajalla. Pronssista olivat tavallisesti sankarien kypärät ja 
muut sotapuvut, keihäät ja miekat Myöskin mainitaaan pronssi- 
sia kirveitä ja uhriveitsiä. Raudasta on harvemmin puhetta ja 
rautasepällä ei ole vielä muuta nimeä kun xccIxbvö. MyOskin 
Hesjq^o, jota pidetään Homeroa 100 vuotta nuorempana, muiste- 
lee, että ennen käytettiin vaan vaskea, eikä tunnettu tuota tum- 
maa rautaa. Vaikeampi on saada selville milloin Roqaalaisei op^ 
pivat rautaa tuntemaan, koska heidän vanhimmista aloista puutu- 
taai^ ^^^U^J^^i^i^ l^t^itä. Näyttää kuitenkui siltäi kun olisivat 
jo Vhnella. vup^i^^49llfli e. Kr. s. rautaa käyttäneet, koska Por- 
senna ranhan ehtona v^ftti ett'eivät käyttäisi rautaa muuhun kun 
maanymelykseen. Mahdollista on kuitenkin, että pronssiaseita 
Italiassa käytijt^iq vielä myöhempinä aikoina. Kreikkalaisissa 
haudoissa lähetä Piaeslum'ia, joka perustettiin v. 510 e. Kr. s., 
sekä Herculanumin ja Pompejin raunioissa on lOytty pronssiaseita, 
miekkoja, keihiä, kelttejä y. m., jotka kuitenkin lienevät kaupun- 
kien alkuajoilta. 

Varsin vaillinaisia ovat tiedot raudan leviämisestä Länsi- ja 
Keski-Europaan. Ne Gallit, jotka, asuen osaksi Pohjois-Ilaliassa, 
osaksi Alppein pohjoispuolella, sotivat Romalaisten kanssa vähää 
ennen 2:sta punilaista sotaa, käyttivät tosin rautamiekkoja, kuten 
nähdään melkein samanaikuisen Polybion kertomuksesta, mutta 
rautaa näyttää niissä olleen pehmiätä, koska huonosti kestivät is- 
kiessä. Mitä taasen Länsi- ja Keski-Europaan tulee, niin ovat 
muinaistieteelliset lOydOt melkein ainoat lähteet kysymyksen rat- 
kaisemiseen milloinka rautakausi siellä sai alkunsa. Vaikka Sak- 
sassa ja Itävallassa usein on loytty Kreikkalaisia ja makedonia- 
laisia rahoja sekä barbarilaisia iroitationeja sellaisista, niin on kui- 
tenkin harvoin pidelty lukua niisiä kaluista, joiden ohella rahat 
ehkä ovat löydetyt. Huutamat suuret löydöt esim. eräässä paa- 
lukylässä Neuchäterin rannassa lähellä paikkuutta La Tene, eräällä 
kentällä Bern'in ja Tiefenaun välillä sekä suuressa HaUstatt'in 
kalmistossa Yli-Itävallassa, kuitenkin näyttävät todistavan että 
rauta oli päässyt voitolle viimeisillä vuosisadoilla enne» Kr. s. 



138 

Pobjois^aksaan nllhden toisi tosin maiDita että Kimbrien hoTos- 
väki kantoi komeita rautapoknja Vercellse^n tappelussa v. 101 e. 
Kr. s., Jos ei syytä olisi arvata että heidän asunsa oli muuttunut 
monivuotisilla sotaretkillä Etälä^Europassa ja edellisissä taisteluissa 
RoBUiD legioneja vastaan. Taeiton aikana Germanilaiset kyliä 
käyttivät rauta-aseita, multa hän arvelee että heillä oli vähän 
tuota metallia. Caesar taasen ei mainitse mitään aseaineesta ; sen 
hän tuskin olisi laiminlyönyt jos Germanilaiset olisivat pronssi- 
aseita käyttäneet Kuitenkin näyttävät muutamat löydöt Pohjois- 
Ranskassa ja Länsi-Saksassa osoittavan, että pronssiaseita vielä 
käytettiin jälkeenkin Kr. s. 

Myöskin Britanniassa kävi rautakauden vakaantuminen näh- 
tävästi vitkalleen. Muinaislöydöt todistavat että rautakausi siellä 
on alkanut jo noin 200 v. e. Kr. s., mutta Caesar kertoo kui- 
tenkin että rautaa hänen aikanansa pidettiin niin suuressa arvossa, 
että pronssi- ja rautavartaita käytettiin rahan asemesta painon 
mukaan. Vieläpä Herodianon aikana, noin 200 v. j. Kr. s., oli 
rauta niin kallista että päälliköt ylpeilivät rautaisissa kaularenkaissa 
ja rautavöissä. 

Skandinavian, varsinkin Tanskan muinaistieteilijät ovat ol- 
leet hyvin varovaisia päätöksissään rautakauden ensimäisestä il- 
maantumisesta Skandinaviassa. He ovat tuon tuostakin saaneet 
syytä sysätä rautakauden alku tuonnemmaksi. Vielä muutamia 
vuosia takaperin arveltiin romalaisten rahojen nojassa, että rauta- 
kausi olisi alkanut noin toisella vuosisadalla j. Kr; s., mutta kun 
tuohon aikaan rautakauden muodot jo ovat niin vakaantuneet, 
että jälkiä pronssikaudesta tuskin on olemassa, niin ovat tutkijat 
tätä nykyä yksimielisesti ruvenneet pitämään Kristuksen syntymi- 
sen aikoja pronssi- ja rautakauden rajamääräyksenä ^). 

Saapuiko silloin Itämeren rannoille ja Skandinaviaan uusi 
kansa, joka toi raudan muassaan? Niin ovat tutkijat tavallisesti päättä- 
neet ja vasta uudemmat löydöt Bornholmin saarella sekä pääkallo- 
tutkimukset ovat saaneet tutkijoita tuota vanhaa päätöstä epäile- 
mään. Kuinka olikaan — varmaa vaan on että asutus Skandi- 
viassa ja Itämeren rantamailla ja rautakauden alulla oli germani- 



*) Yrt. esim. Monteliasen mainittaja teoksia y. m. 



139 

laisia elikkä, kuten sitä skandiDavilaiset tutkijat oniiittavfft, goti- 
laisla. Tuon ajan kullurimuodoissa huomataan sekä keltiläistä 
että varsinkin tuntuvasti romalaista vaikutusta. Eteläpuolella Itä- 
merta slavilainen tulta kuitenkio pian karkoitti tuon germanilai- 
sen kuhurin. Skandinaviassa se taasen kesti edelleen, kuitenkin 
muodoissaan vaihdellen. Noin v:6en 450 saakkaa on muodoissa 
huomattava länsiromalainen vaikutus. Silloin alkaa uusia rik- 
kauksia ja motiveja tulvata Bysantiosta; tuo uusi vaikutus, joka 
muodostaa edellisen kulturijakson muotoja, tuntuu seurauksissaan 
noin v:den 700 paikoille, jolloin myöhemmän rautakauden muo- 
dot voittavat alan. Tuota myöhemmän rautakauden kultuna on 
arveltu svealaiseksi, koska sen ilmiöt mahtavimpina ihnaantuvat 
Mälar-järven seuduilla. Sen aikuiset muodot eriävät jokseenkin 
jyrkkään edellisistä. Niiden synnystä ei ole sen vuoksi vielä 
päästy selville; niitä on koetettu selittää joko edellisistä muodoista 
luonnollisella tavalla tai uuden svealaisen asutuksen maahan saa- 
pumisella. Tutkijat jakavat Skandinavian rautakauden eri tapaan, 
joko kahteen tai kolmeen osaan yllämainittujen vaiheiden mukaan; 
edellisessä tapauksessa on rajana v. 700. Huomattavaa kuitenkin 
on että Woijonmaan eli Gotlandin muistorikkaalla saarella yksi 
edistysjakso jiäyttää kestäneen aina pakanuuden ajan loppuun asti, 
joten siellä varsinkin rautakauden lopulla ilmaantuu omituisia 
muotoja, jotka kokonaan puuttuvat muualla Skandinaviassa. 

Se jyrkkä eroitus, joka ilmaantuu Skandinavian rautakau- 
den muodoissa ennen ja jälkeen v. 700, tekee meille mahdolli- 
seksi eroittaa kaksi samanaikuista kukurijaksoa myöskin Suomen 
ja Itämeren maakuntien rautakaudessa. Niistä on edellinen muo- 
doiltaan niin yhdenpiiävä Skandinavian varhemman rautakauden 
kanssa, että se selvään todistaa samaa gotilaista asutusta. Myö- 
hemmän rautakauden löydöissä ovat Skandinavilaiset muodot ai- 
noastaan tärkeitä ajanmäärääjiä Suomalaisessa kuitoriryhmässä. 

Mutta ei ainoastaan tutkimusalamme länsirajoilla^ vaan myös- 
kin idässä Perman aloilla jakaantuu rautakausi kahteen aikajak- 
soon. Meidän täytyy siis erikseen tarkastella varhemman ja mfo- 
hemmän rautakauden ilmiöitä. 



140 

I. fiotUtiaei railakMsi Siomessa Ja ItiMtrei Ma- 

konnissa. 

Olemme oiio ikään huomauttaneet että rautakauden van- 
himmat ilmiöt Suomessa ja Itämeren maakunnissa ovat, sen mu- 
kaan kun niitä tähän saakka tunnemme, niin yhtäläisiä Skandina- 
vian varhemman rautakauden ilmiöjen kanssa ennen v. 700, eitä 
meidän on mahdotointa selittää tuota yhtäläisyyttä muulla kun 
saman gotilaisen asutuksen olaksumisella. Ei mikään kansa voi 
lainata kokonaisuudessaan vieraan kulturin ja jos niin voisikin, 
niin sen olisi mahdotointa sitä säilyttää muotoja pilaamatta tai 
parantamatta ja muodostamatta oman luonteensa mukaan. Tämä 
päätöksemme kuitenkin etukynnessä koskee Suomenmaan varhem- 
man rautakauden ilmiöitä, joita tarkemmin tunnemme. Itämeren 
maakuntien museojen kalustoja en ole vielä ollut tilaisuudessa 
nähdä, enkä siis tunne niitä muusta kuin julkaisemista kuvako- 
koilemista, joissa löytöseikat usein ovat jääneet kertomatta. Kui- 
tenkin näyttää siltä kun siellä tavallisten golilaisten esineiden 
ohella ilmaantuisi muotoja, jotka eivät ole tavallisia Skandina- 
viassa ja ikään kuin todistavat eriävää heimolaisuutta. 

Useita tuon varhemman rautakauden hautoja «on tutkittu 
Etelä-Pohjanmaalla ^). Ulkonäöltään ovat ne kummun muotoon 
koottuja kiviraunioita, joita kansa selvään huomaa „vanhan kan- 
san työnalaksi^ ja nimittää siellä „jälinroukkioiksi^. Rauniot 
ovat kootut joko tasaiselle maalle, kalliolle tai suuremman maa- 
peräisen kiven ympärille, Kooltaan ne suuresti vaihtelevat, ollen 
8—32 kyynärää ristiinsä ja Vs^-^Vs kyynärää korkeita. Rau- 
mojen alta maapinnan mustasta hiilensekaisesta mullasta Jöyttään 
poltettujen ruumiiden jäännöksinä valkoisia luumuruja ryhmittäi- 
sin ynnä rauta- ja pronssikaluja, vieläpä kultaisiakin esineiUi. 
Joskus on raunioihin laadittu kiviarkkuja^ jotka säilyttävät noita 
haudattujen jäännöksiä. 

Valitettavasti on suurin osa noissa haudoissa löydetystä ka- 
lustosta hävinnyt tietämättömiin. Se oli esim. Gananderin Lai- 



/. R. Aspelin, Kokoilemia muinaiitutkinnon alaUa I: 83-^155, 
kuv. 49, St" 53, 58-^66. 



111 

hialla kokoamsn kalaston kohtalo. HSn oli noissa haudoissa htj- 
tanjl rauta-aseita, kypärin ja miekan kappaleita, veitsiä, onkia ja 
tuliraitloja ; vaskisista ketjnista kappaleita seka muka vaskiesineita, 
joita hSn luuli hevoisasuun kuuluviksi; bopeakappaleita ; levein 
liuskan kruusattua kultaa ja kaksi enemmän kuu tukaalin pai- 
noista kultasonnnsln. Hävinneet ovat myaskio ne loydat, jotka 
kirkkoherra H. Wegeliusen aikana tulivat ilmiin Vflbinkyrfln htin- 
taroukk loista. Ban mainitsee rauta- ja vaskikappaleita isompia ja 
pienempiä kultasormuksia sekl bysantinolaisia, keisarien Zenon 



119. rahatyrS, 130. VähatyrO, Tirvajokt. '/|. 

nnmjoki. Vi> 

(V. 174—491) ja Phokaan (602-610) kultarahoja. Hävinnyt 
un myöskin tohtori Emelän Laihian ja Vähänkyrön hautaraunioista 
kokoama kalusto. Se sisälsi muun muassa pronssikappaleita, 
joista yhdellä oli linnuu haamu, toisessa pilkkuja jostakusta kii- 
luvasta aineesta. Ainoastaan muutamista tuossa kalustossa olleista 
esineistä un kuvia säilynjL Niistä mainittavia ovat ISssa rautai- 
nen miekka ja keihäs, molemmat varhemman rautakauden muotoa 
seka oudonmuotoinen rautainen kilvenkupura '). Ne ovat kaikki 

') M. t., kuv. 40—42. Vrt. lfonUH«i, Svtriga /omHd. Attat, 
Jtraäldem I, tuf. 287. 



143 

LaaiiaUa KyUnpUa kylftstlf laatuja, tiiSdotta kiriteokio josko ofat 
baudoiftta loyttyjä* 

ErtfäftUf bairtarauDioftta likellä Tervajoea kylää Vähässä- 
kjrOsdä löysin suvella 1869 pronssiseo paniosoljen jostakusta sou- 
kasta vyotuhuasta (kav. 119), ^tasavartisen^ kaarisoljen (kuv. 120) 
sekä kappaleita pronssisesta kaksijakoisesta kaularenka^ ^). Ta- 
savartiset soljet eivät näjr olleen aivan tavallisia Skandinavian 
varheffiflnalla rautakaudella. Ne jotka olen nähnyt julkaistuna 
luetaan varhemman rautakauden ensimaiseen edistysjaksoon ennen 
V. 450^). Tuo kaksijakoinen kaularengas taasen, joka muodol- 
taan lähestyy muutamaa hopeista „Woyrin lOytöOn^ kuuluvaa, on 
ainoastaan verrattava rautakauden toisen edistysjakson (v. 450 
—700) kaoiarenkaisin Skandinaviassa, vaikka se ehkä edistyksel- 
tään on niitä vanhempi '). 

Kappale matkaa mainitusta hautarauniosta on eräs suuri 
hautaraunio, jonka eteläisellä puolella v. 1850 paikoilla paljas- 
tettiin suuri, päältä aivan tasainen kivi, 5 kyynärää pitkä, 3 le- 
veä ja puoli kolmatta korkea. Tuon kiven päältä löyttiin pol- 
tettua luusoraa, vaaleansinisiä ja ^pih^ankarvaisia'^ helmiä, muu- 
tamia vaskirenkaita, paninsoljesta kappale, neulaa puuttuva kaa- 
risolki (kuv. 121), kaarisolkeen kuuluvaa jännekierrosta y. m. 
Kiven ääriltä etsiessä lOysin v. 1869 katkenneen kaarisoljen neu- 
lan ja sileän kultasormuksen ^). Kopenhaminan museossa on 
ihan samallainen kultasormus tallella; se on varhemman rauta- 
kauden löytöjä Norjasta. Jännekierroksilla varustettuja kaarisol- 
kia nähtävästi ei enää Skandinaviassa käytetty v. 450 myöhem- 
pinä aikoina; samalle päin viittaa myöskin itse soljen verrattain 
yksinkertainen muoto. — Lägpeldkankaalla Wöyrillä hajoitettiin 
kiviaitaa tehdessä roukkio, josta löytäjän kertomuksen mukaan 
koottiin kaksi samannäköistä kaarisolkea (kuv. 122)^ kaksi varsi- 



*) J. R, AgpeHn^ KokoiUmia^ huv, 54, 

«) H. Bildebrand, Spätinets historia, kuv. 164, 166. O, Mont^us, 
Svtriges Fomtid, Atlas, k%w. 318 ja Frän Jemäldem II, kuv. IV: 5, 7; 
V: 4. 

V MonteUM, m. U kuv, 47 1, 473; Wbriaae, Afhildninger, kuv. 443, 
*) Ätpelin, m. p,, kuv, 61 — 66. 



143 

torvella vamsteUua vahSiaU rauUkeihAsU, kafadeUa Tarsibelkilla 
varusteltu tutkaimesta katkennut rautaveiui, yhdeksau kekauta, 
punaista ja vaaleausiniBia helmeil, joiäa keltaset olivat valkoiBen 
heroeen kokoina, kakBiukertatsia y. m. Ainoaltaan toinen kaa- 
risolki on tallella. Sentapaisia kaarisolkia, ebkä vihan vaah«npaa 
muotoa, on lOjU; Skandinaviassa, romalaislen rahojen ohella 
vUla 60—194 '). Hra Podczaszioflkin museossa ^Varsovassa nain 
aivan tankaluisen soljen, joka oli lAytly rauUUeU tehdessä hau- 




121, VOhahyrS, Ttrvajoti. Vi- ^22. JPyOri, L&gptldkanga*. Vi- 

dasta lähellä SzawleD kaupunkia muntamien Skandinaviassa ou- 
tojen kasirenkaiden ja pitkän moniliitteisen npustinkoristuksen 
ohella. 

Merkillisin tahan saakka tunnettu kalusto tuolta Suomen 
aikakaudelta on se, joka „WOyrin laydun* nimellä säilytetään yli- 
opiston museossa. Puoli virstaa Berlsbyn kylästä on oikealla 
puolen WahMnhyroon vievaa rautatietä, kivisen mäen syrjässä 
avara hieiakuoppa tunnettu ntmellfl nGyildynt". Siina v. 1849 
kaivellen lOysi alaikäinen poika pronssi-vadin täynnä kaluja. Vati, 
joka oli ,ohut kun lehti", meni rikki nostaessa. Arvattavasti 
oli se, kuten tietääksemme kaikki Skandinaviassa löydetyt tuon- 

<> EOdibrand, SpämitU hittona, t. 177, kuv. lii. 



iU 

aikuiset prontsiaflliat. roraalaista tekoa. NiiU siellä lUDnetaan 
aiaoastaan varhemman rautakauden eDSimaiselta osalta ennen v. 
450. Vati sisälsi samanaikuisten tietojen mukaan: „44 rukous- 
v^Ud helmeä, muutamia pienempiä nappiknogin nahoisia kalkki- 
kappaleita, kasireakaan ja kaksi munta taidekappalta hopeasta, 
jotka painoivat vBhSn pflSlle 40 luotia, muutamia jrhEeea puno 
UiitA hopealaDkoja seka eritjisiB muita esineitä raudasta ja mes- 
singistä* '). Valitettavasti on suuresti epäiltävää josko kaikki 
kalut, jotka Vliopiston museossa laiiSn aikaan tuohon ItijtDOa 
luetaan siihen todellakin kuuluvat, varsinkin koska muutamat ka- 
lut ovat ehjiä, toiset nähtävästi valkeassa, ehkä polttolavalla, pi- 
laantuneita; rautakaluja ej lOjdOssä tata nfkya ole ensinkään. 
Jos vertaamme loydUseS nykyjään olevia pronssisia kaarisolkia ja 
kaarisoljen kappaleita toisiinsa niin me näemme muutamia yksin- 
kertaisia kaarisolkia, jotka tosin melkein kaikki puuttuvat neuloja, 
mutta muuten ovat eheita; toisia suuria vai ki a n vaarassa pilaantuneita 
kaarisolkia, joiden edistyneet muodot kokonaan eriävät edellisistä; 
niihin taasen liittyvät pintakoristuksiin nabden useat mjOskin val- 
kiassa pilaantuneet pronssiesineet. Tutkimuksieni mukaan luulen 
voivani jakaa W07r)n löyUtOn nykyjään luetut kalut kahteen osaan. 
Alkuperaisesti kuuluivat „WOyrin lOy- 
lOOn" paitsi yllamatnillu vati nähtävästi var- 
maan seuraavat kalut: Kaksijakoinen hopei- 
nen kaularengas ja punottuja hopealan- 
koja ^ 44 emaljerattua helmeä, 2 nelis- 
kulmaista kiille-helmea, joita arveltiin ar- 
panopiksi, ja 22 liitteata savihelmea, joita 
nappikuosiin verrattiin '); kaksi neulatto- 
roaa melkein samanmuotoista kaarisoikea 
(kuv. 123} ja eräs kolmas kaarisolki gotlan- 
123. WBjfn,Qu myt>t. Vt- dilaisla muotoa (kuv. 124) romalaiselta de- 
<) Jlmmriam 1849: 42 ja jliopiiton konriaterion pGtrtSUijft kesfi- 
kDBD 16 p. 1849, S 7, jonka mokaan hopeu oli tOjdOesS noin 44 Inotia. 
Sen jobdoata makeettiin IdjdQstS tuetnkaien mnkaan korotettn hinta 34 
raplaa 65 kop. hopeata. 

') Aipttin, m. p., Icuv, 68, 72. 

■) H. J. Holmbe^n Inettelon mnkaan oli IBydöBsK 69, njkjisen 
Inetfeloa mokaan 79 helmeS. Suomi /X: 1S3. 



145 

narikaudelta. Varinuudelh en uskalla muita puheessa olevaan 
litytOUa luettuja kaluja siihen liittää. LtiydOssä sanolaan myös- 
kin olleen yksi kasirengas. Tuta nykyä luetaan lOytOitn kaksi 
pronssista ihan yhdenkallaisla rannerengasta; koska en kuiten- 
kaan tunne sellaista käsirenkaila Skandinavian varhemmalta rauta- 
kaudelta ja melkein samanmuotoinen käsirengas lUyttiin Wanajan 
Katlisen myöhemmän rautakauden aikuisessa loydiissä, niin suu- 
resti pelkään tapahtunutta erehdystä. LuytO on yllämainituista 
kaansoljista päaitäen varmaan rautakauden alkupuolelta ennen v, 
450. 



12i. W6yri, Outldynt. '/i- '25. Wllyri. '/,. 

Johonkuhun toiseen tuntemattomaan lUytOUn rautakauden 
loiselta edislysjaksolta (450—700) luen seuraavat esineet, jotka 
melkein kaikki näyttävät valkian jälkiä ja latä nykyä ovat Wuyrin 
ItiytMn liitetyt: jokseenkin eheä kaarisolki, jonka pinta on horis- 
letlu isketyillä sirateilla (kuv. 125); kappaleita toisesta, joka on 
aivan samallaisilla sirateilla ja sen lisäksi on ollut pyUreillä ehkä 
lasiiiitteilla koristeltu "); syrjakappale, kuvaava nähtävästi lohi- 



') s. Eildebrand, SpänneU hittona, t. 191, kuv. 171. 
«) PyareiBBä eyvennjkBiBBä nBhdään jäaonökaiä keltaieeata aineesta 
jolla arvattkvarti luiliitteet ovat olleet kiinnitetjt. NiellokoiiBtaksetj a 
Suomi. 10 



146 

käärmeen käpälää, suuresta kaarisoljesta gollandilaista muoloa, 
sekin samallaisilla isketyillä sirateilla koristeltu kun kaksi edellis- 
täkin (kuv. 126); kappaleita kolmesta renkaantapaiseata noilla 
samoilta sirateilla koristetusta esineestä (kitv. T27); ne ovat uah- 
lävasti olleet hihnaan kiinnitetyt ja kaikissa nähdään sisäreuualia 
jalkia ikään kuin panimesta; sellaisia esineitä ei vielä lietaakseoi 
tunneta Skandinaviasta; kaksi suurta kaarisoljen neulaa, jotka 
ainoastaan niinikään mainittuihin auuriin kaahsolkiin ovat voi- 
neet kuulua (kuv. 128). Sen lisäksi luulen voivani lukea tShiia 
mjOhemmän aikuiseen lOytOUn ne lukuiset pronssiset ketjukappa- 



12e. Ws6ri (V- '/.- ^^. Wy/iH (1). % 

leet, jotka museossa nähdään Wyurin luyditn ohella, sillä 
ainoastaan kerran on sellainen ketjumuoto ilmaantunut 
Ruotsin varhemmalla rautakaudella ja siiloin edistyneen 
suuren kaarisoljen ohella Woijonmaalla •). Vihdoin on 
luultavasti tähän toiseen lUyieon luettava neljä nähtä- 
västi tulessa pilaantunutta pronssi kappaletta, joista kaksi 
ehkä ovat rannerenkaista jäännöksiä, kaksi outoja puoli- 
putken muotoisia solituksia. 
^__^___ 128. ffja- 

" (f). V.- 
toollaiset lasi- ja granatiliitteet ovat omituisia rautakftuden toieelle edis- 
tysjaksolle. Engtlhardt, Kragthul Mctefund, t. 20; ifonteliui, Frän Jern- 
äldem II, huv. Vh 5. 

<} Suomi IX, kuv. 69; Stionmt Huinaumuulo-Yhtien Aitakaut- 
iirja 1, t. tl. 



Huomattava on myiiMkin erfls toiaen yliopiston museossa 
säilytetty lojlö, joka keväällä v. 1873 tuli ilmi Laihialla Isookylan 
paikoilla. Kalut jotka idyttiiu eraasia kivikosta (hajoitettu hau- 
taraunio?) kolmen korttelin syvyydeltä, olivat seuraavat, kaikki 
paitsi viimeinen rautaisia: kaksi rautakelttia (kuv. 129), kaksi 
kilvenkupuraa (kuv. 130), katkelmia muutamista kaksi- ja yksi- 
teräisistä miekoista sekä kahdesta rauta veitsestä, keihäänkärki ja 
pieni kovasin saviliuskamasta. Valiietlavasli ovat enimmät rauta- 
aseet niin katkotut ja ruostuneet, että niiden laytta muotoa on 
vaikea saada selville. Me voimme kuitenkin 
rautakelteista melkoisella varmuudella paaitää, 
että tämä lt)yttt on rautakauden ensimaiseen 
edislysjaksoon luettava ja me tulemme vasta 
tapaamaan samatiaisia rautakeltleja pubuessam- 



i29. Laihia, UohylS. '/t- 130. Laihia, Itolcyla. '/f 

me Dobelsbergin suuresta samanaikuisesta luydosta Kuurinmaalla. 
Tanskan denarikautisista nevalDydoista niitä tuanetaan kolmatla- 
kymmenta. MyOskin Ruotsissa on Itlylty useita senkaltaisia rau- 
lakeltteja tuolla aikakaudelta '], yksi esim. hautarauniosta Dlekin- 
gessä soikean uuoIenkovasimeD ohella. 



<) Trt UonUlivt, Sverigu Fomltd. Atla*. Jtntäldtnt I, kuv. 262. 
K. E. F. Igttativt, LffgtO rautataudtlta Laihialla v. 1873. Suomm ifui- 
nainntiiilc-Yhtien atialauikiija It OS — 64; Suomi IX; 151. 



Hainittujeo soikeain kovasiaiien avulla voimme kuilenkin 
seurata tuota varhemman rautakauden asutusta paljoa avaram- 
malle. Niiia on loylty loista sataa Tanskan nevaliljdoissä ja 
myöskin muut Skandinavian loydut todistavat, että nuo esineet 
ovat varhemman rautakauden edelliseltä osalla >j. Valaisevaa od 
gotilaiseeo asutukseen nähden seurata noita luytöja maassamme. 
Niitä on löytty, tietääksemme seuraavista paikoista: hautakitm- 
musU Saltvikissa 1 (kuv. 131), Snappertunasta 1, Wihdista 1, 
Tammelasta 1, Kalvo- 
lasta 1, Lempaaliisia 1, 
Tyrvannälia 1, Yläjär- 
vellä i, Jamijarveltä 1, 
Ikälisistä 2, Teiskosta 1, 
[ Luhangolla 1, Luopioi- 
I sesla 1, Keuruulla 1, 
[ Korpilahdella 1, Rauta- 
lammelia 1, Peräseinä- 
joelta 1, Ilmajoella 4. 
Isostakjrtlstä 6, Wahäs- 
lakyriistä 1, AlahärmäsU 
1, Munsalosta 2, Lappa- 
järvellä 1, Alijärvelta 1 

m. Löytöfaika tunU- J' Hj^ys^ !'««"'' ^J J"»- 

mat<Än. >/s. *^^" löytöpaikka on lun- 

temaloin (kuv. 132). 
Me voimme noissa yksityisissä toydoissii nähdä 
osoituksia siiheen kuinka vähän viel3 maam- 
me muinoisen asutuksen jäljet ja muinais- 
jatteet ovat tuonetul ja tulkitut. Kuilenkin 
131. Soltiiik, Bangt- voimme vielä arvata puheessa olevan goli- 
^' '*' laisen asutuksen jaikiii muissakin ilmiöissä. 

Samallaisia hautaraunioita, kuin yllä kerrotut lUytyy nähtä- 
västi Ahvenanmaalla ja pilkin Suomen länsirannikkoa aina Tu- 
run seuduille saakka sekä siitä itään pain maamme eteläranni- 



149 

koilla ehkä Kyroin seuduille saakka. Ne oval välisiä, sanotaan, 
vallan suuria kuten esim. Luvialla ja n. s. Taramipaltan ja Wii- 
tamäen «Kruunut" Uskelan puolella Halikon lahtea. Walitetta- 
vasti ei ole yhtäkään hautarauniota vielä tieteellisesti tutkittu ul- 
kopuolella Etelä-Pohjanmaata. Kuitenkin löytyy joitakuita tietoja, 
joista voimme arvata, että ne ovat samaa laatua kun yllä kerro- 
tut. Erään hautaraunion alla Perniössä löyttiin suvella 1870 sa- 
mallaista poltettua luusoraa kun Etelä Pohjanmaan haudoissa. 
Krejansberg nimisellä kalliolla lähellä Siuntion kirkkoa löyttiin 
tuollaisesta hautarauniosta kiviarkku, joka sisälsi poltettua luuso- 
raa ja hiiltä 1). Tuollaisia kiviarkkuja tavataan myöskin Ahve- 
namaan hautaraunioissa. Varsin luultavaa on että tuon aikakau- 
den hautaraunioita myöskin löytyy sisämaissa Suomen lounaisilla 
osilla. Muutamat löydötkin sinnepäin viittaavat. Eräästä rau- 
niosta Päiväniemellä Lempäälässä on löytty vähäinen pyöreä ma- 
talalla reunalaidalla varustettu pronssilevy, jossa nähdään keltai- 
sesta liite-aineesta jälkiä. Siihen on luultavasti ollut lasikappale 
kiinnitettynä ja itse esine lienee jäännös suuresta kaarisoljesta ^). 
Itse esineen tekniki on myöhemmän rautakautemme kalustolle 
kokonaan outo. Eräässä rauniossa, joka viime vuosisadalla ha- 
jotettiin Niemen rusthollin maalla Pirkkalassa löyttiin kappaleita 
ympyriäisestä saviastiasta (urna), ristiinsä 7 tuumaa. Se oli tehty 
tavallisesta hiedalla sekoitetusta savesta; sormen sioja näkyi mo- 
nessa paikoin ^). Tuo köyhä tieto raunion sisällyksestä ei kui- 
tenkaan tarjoa meille mitään viittausta aikakauteen nähden, var- 
sinkin koska nuo sisämaan rauniot ovat niin ylen vähän tunne- 
tut. Yhtä epätietoisia ovat siis nekin „suuret hautakummut" 
eräällä saarella Witsiälän kylän maalla Hauhossa, joista viime 
vuosisadalla löyttiin suuria renkaita, kultaisia kuten arveltiin; ne 
lähetettiin ^tutkittua" Tukholmaan ^). Muistutamme vaan että tä- 



*) Suomi IX: Ul—Ud sekä maisteri F. I. ^FSrling'in ja pormes- 
tari A. Juselius^en antamia tietoja. 

V Tri H. A. Beinholmin lahjoittama yliopiston museoon. Vrt. 
MonteUuSf Sveriges Fomtid. Atlas, JemäJdem II, huv, 445, 

') Sttomi II: 1S3. 

*) Pehr Kahth B$skr, ö/ver Hauho $ohn. Aho 1856^ 8. 55, 



150 



LflD saakka ei tunneta Suomesta muita hautaraunioita kuin ne, jotka 
puheessa olevaan aikakauteen kuuluvat. Ainoastaan yhdestä tuon- 
tapaisesta rauniosta Kirkkonummella on, kuten ylempänä olemme 
maininneet, löytty pronssimiekka, toisesta Laihialla pronssi veitsi. 
Tuo seikka ikään kuin osoittaa jotakuta yhteyttä Suomen prons- 
sikauden ja varhemman rautakauden asutuksen kanssa. Molem- 
missa <iikakausissa on kalusto Skandinavilaista muotoa. Samal- 
laisia ulkomuodoltaan eriämättömiä hautoja, jotka sisältävät joko 
pronssikauden tai varhemman rautakauden muistoja, tavataan 
myöskin Skandinaviassa ^). 

. Paitsi niitä löytöjä, joista edellisessä olemme kertoneet, on 
meillä enää ainoastaan pari yksityistä löytöä mainittavana tuolta 
aikakaudelta. Erään sotamiehen torpan maalla Nousiaisten pitä- 
jäässä löyttiin v. 1770 suuri kultainen käärmeen päillä koristettu 
pää- tai kaularengas, joka vielä on säilyssä Ruotsin valtiomuse- 
ossa. Sen tapaisia kultarenkaita on myöhemmin usein löytty 
Skandinaviassa, yksi romalaisten rahojen ohella v:lta 60—194 
j. Kr. s. Kaikista on kuitenkin tuo suomalainen kauniinta muo- 
toa. H. Hildebrand on tullut siihen päätökseen että nuo renkaat, 
joista suomalainen on muodoltaan vanhin, ovat aikakaudelta 100 
—300 j. Kr. s. 2). V:den 1740 paikoilla löysi talonpoika Tam- 
melan pitäjäässä pellosta romalaisen keisarin Hadrianon (v. 117 

— 138) puolison Sabinan ho- 
pearahan (kuv. 133). Raha 
saapui Turkuun professori Bro- 
vallius'elle, joka toimitti siitä 
kuvan ja tyydyttävän kertomuk- 
sen. Rahan etupuolella näh- 
dään kaunis naisen rintakuva 
ja reunakirjoitus Sabina Au- 




133, Tammela. Vi* 



*) ÄntiquarUk Tidihrift för Sv&rige II: 201, 

^) Ormhu/vudringame frän j&rnäldem, Eist. o. Änt. Aka>d:i Jfo- 
nadsblad 187 3 y «. 24 — 26, 39, kuv. 7. Puheessa oleva rengas on usein 
kuvattu, esim. MonUlius, Sveriges Fomtid. AtUu, kuv. 344; J, R, Aspe- 
lin, Situation archeologique de Mnlande, kuv. III: 8, 



151 

ffi4Sta, takapuolella Venns-kava ja reunakirjoitus Veneri genetrici^). 
Tämä on tietääksemme ainoa Suomesta löytly romalainen raha. 
Skandinaviassa on Sabinan rahoja löytty kaikkeastaan 17, joista 
14 Woijonmaalla, toiset 3 Tanskassa '^). 

Tästä Suomen aikakaudesta puhuessamme tahdomme vielä 
huomautta yhdestä seikasta. Ne muinaislinnat tai kivivallit, joita 
nähdään siellä täällä Suomen kunnailla ja joiden kansallinen syn- 
typerä on vielä aivan tuntematoin, eivät tietääksemme eriä Ruot- 
sissa tavallisista. Malidollista siis voisi olla että ainakin osa niistä 
olisi tuolla gotilaisella aikakaudella syntynyt. Niiden määräämi- 
seen kuitenkin tarvittaisiin laveata vertailemista, sillä muistetta- 
vaa on että noita kivivalleja myöskin tavataan Itä- ja Pohjois- 
suomessa. Pohjois-Venäjällä taasen ovat usein kolmikertaiset 
multavallit hyvin tavallisia. Eriäviin vaUiaineisin oli ymmärrettä- 
västi maiden luonto syynä. 

Olen jo tätä ennen huomauttanut siitä vilkkaasta Hikkeestä 
Ruotsin ja Suomen välillä, josta Skandinavian sadusto tietää ker- 
toa, että se luultavasti tämän aikakauden mninaistieteellisistä il- 
miöistä saa selityksensä '). Ruotsin kuninkaita kulki ehtimiseen 
Suomessa täkäläisten kuninkaiden tyttäriä kosimassa. Kansalli- 
suuteen nähden ei voi huomata muuta eroilusta kun että Suo- 
messa tavataan mainioita noitia. Siitä sekä Suomenmaan germa- 
nilaisesta nimestä Finn-land voimme arvata että Lappalaiset (Fin- 
nit) jo olivat Suomessa olemassa, vaikka muinaistiede ei vielä ole 
heidän jälkiänsä ilmaissut. 

Jo aikoja sitten on sekä historian että kielitutkinto tunnus- 
tanut gotilaisen asutuksen jälkiä Itämeren maakunnissa. Muinais- 
tieteelle on tuo asutus kuitenkin vielä epäselvempi kun Suomessa 



*) Joh. Brovalliiis, Obiervatiunculce eirea artem antiqv, gentium nu- 
mismata adorncmdit in speeie numi Sabince expotitio. Dits. Abooe 1745, 
s. 18 — 20. Löytöpaikasta katso Joh. Bilmarkf Dist. nead. de ntMnmii 
qtUbuid€tm antiquis in JFHnlandia haud ita pridem repertit. Äbooe 1769, 
9, 5. 

*) MonteliuSf Fran Jernäldern L Coins anterior to Ä, D, 850, 
found in Seandinavia, s, 12. 

') Sttomi IJC; 152\ Sitytation areheologique de Finlcmde, s. 430, 



152 

ollut. Tuo epäselvyys tulee osaksi siitä, että Itämeren maakun- 
tien muinaistieteellinen ainehisto ainoastaan harvoin on lOydöttäi- 
sin ja haudottaisin julkaistu^ osaksi siitä että sikäläisen gotilaisen 
asutuksen muinaisjäännökset usein näyttävät paljon eriävän mui- 
den gotlandilaisten kansojen tunnetusta kalustosta. Sen lisäksi 
on heidän viljelyksensä nähtävästi myöhempiin muinaistieteellisiin 
kerroksiin niin tuntuvasti vaikuttanut, että vaikeata on usein 
oroittaa noita varhempia ilmiöitä myöhemmistä, joissa gotilaisen 
viljelyksen jäljet tuntuvat. Toivossa että vasta saan tilaisuuden 
matkustaa Itämeren maakuntiin, koettaakseni poistaa sitä gotilai- 
sen, littualaisen ja suomalaisen kaluston sekaannusta, joka tätä 
nykyä tutkimusta haittaa, tahdon tässä ottaa kertoakseni kirjal- 
listen lähteiden mukaan ne gotilaisen asutuksen jäljet, jotka sel- 
vinä silmiin astuvat. 

Merkillisin löytö tuolta aikakaudella Itämeren maakunnissa 
on tuo suuri n. s. Dobelsbergin löytö Kuurinmaalla, jonka avulla, 
jos siitä olisi kuvia julkaistu, me varmaan voisimme suureksi 
osaksi poistaa yllä mainittua sekaannusta Itämeren maakuntien 
muinaisjäännöksissä. Autsin pitäjäässä, muutamia satoja askeleita 
Doben'in linnan raunioista tuli tuo löytö ilmi eräästä sammalta 
kasvavasta pellon osasta. Tuossa, puolentoista jalan syvyydestä 
löytliin muutaman neliöjalan avaruudelta enemmän kun 1200 
vieretysten ja päälletysten makaavaa esinettä. Pronssikalut oli- 
vat osalta saviastiaan koottuina. Luettelon mukaan olivat esineet 
seuraavat: 472 rautaista keihäänkärkeä, siihen muutamat nuo- 
lenkärjetkin luettuina; sekä 186 nähtävästi keihistä taittunutta 
varsiholkkia ; 131 rautaista kelttiä (kuv. 134)^); 40 kirvestä 
(kuv. 13«5) Littuassa tavallista muotoa^); 13 poikkikirvestä (kuv. 
136), joissa varsi on ollut kuokan tapaan kiinnitetty; 14 rikkoon- 
tunutta kelttiä, kirvestä, kuokkaa; 2 vasaraa, 1 piikkiteräinen 
kuokka, 1 alasin; 28 piikkileräistä asetta; 6 miekan lapan kat- 



*) Boava Eajevskin museossa Pietarissa ja Moskovan Bumantso- 
vin museossa säilytetään muutamia kelttejä, kirveitä, poikkikirveitä, soi- 
keita nuolenkovasimia y. m. Dobelsbergin löydöstä. Keltit ovat melkein 
samaa muotoa kun Laihialta löydetyt. 

*j Eartmann, Das vaterl. Mttseum zu Dorpat, kuv* XIV: t. 



134. DebeUberg. '/j. 135. Kuurinmaa, Dobtltberg. '!,. i36. PobeUberg. '/>■ 

kelmaa ja kolme rautaista miekan kahvaa; 67 ruostunutta rauta- 
mOhkalelUI, joissa voidaan ernittaa ainakin 134 eri asetta, enim- 
mäksi osaksi kelttejä ja keihjfänkiirkia; 47 tuntemattomaksi ruos- 
tunutta asetta; 90 ruostemOhkalettä ; 3 nyrkinkokoista rautapa- 
laista; pronssinen kaularengas varsin huolellista tekoa; 15 ranne- 
rengasta joko pronssista tai raudasta, yksi hopeinen; 9 joko prons- 
sista tai rautaista nähtävästi romalaista kaarisolkea; 6 spiralikier- 
teJsta nauhaomuotoista pronssi- ja rautakiskoa, 2 spiralikierteJsta 
sormusta, useita pronssi- ja bopealangan katkelmia; 60 ehjaa ja 
9 rikkoontunutta pitkänsoikeata nuo le n kovasi ota (kuv. 137) sekä 2 
pitkaldntaista neliskulmaista kovasinta, toinen rihmareijalla varus- 
tettu 1). 

Tuo merkillinen loyttt, jossa useat aseet ovat taitetulta ja 
ehkä tahallansa uhriksi pilatuila muistuttaa suuresti Tanskan 



<) Orttvingk, Veber heidn. Gräber RuitUch Litautnt, t. It7, 162, 
201—204, vrt. myös W/trtaa», Butlandi og dtt SimnK». Nordeni Bt- 

bygg^Ue, i. 388, 389. 



154 

mainioita nevaloytöjä. Muutamat mainitut esineet, esim. rauta- 
keltti, soikeat kovasimet, romalaiset soljet, näyttävät myöskin to- 
distavan samanaikuisuutta (noin v. 300 j. Kr. s.). Löydössä ta- 
vattavat spiralikierteiset pronssiesineet ovat meille suuresta arvosta 
hakiessamme myöhemmällä rautakaudella ilmaantuvien spirahkier- 
teisten käsirenkaiden ja sormusten syntyperää. Tuontapaisia käsi- 
renkaita näet tavataan pronssikauden pohjois^germanilaisessa ryh- 
mässä. Luultavaa siis on että nuo koristukset gotilaisen väli- 
tyksen kautta ovat tulleet länsi-suomalaisille perinnöksi. Valitet- 
tavasti puuttuu meiltä kuvia noista varhemmista muodoista, joiden 
avulla ehkä voisimme selittää useita muita löytöjä tällä alalla. 

Jos kysymme tämän aikakauden kaarisolkia Itämeren maakun- 
tien muinaislöydöissä, niin tapaamme seuraavat löydöt. Eräällä 
vanhan ajan hautausmaalla lähellä Preussin rajaa Prischmontin luona 
Kovuon läänissä on löytty kaarisolki; aikaista germanilaista muo- 
toa 0. Samanmuotoisia kaarisolkia tunnetaan Tilsitin luota, Gro- 
binin luota Kuurinmaalla, Ascheradenin luota VVäinäjoella ja Wä- 
hän BorMn luota Witebskin läänissä^). Viimeksi mainitulla pai- 
kalla löyttiin kaarisolki ja rengas hautakummusta suuressa kum- 
puryhmässä. Ainoastaan yksi kaarisolki Grobin'in luota (Krme 
XXXVie), joka on kullattu käärme-sirateilla ja sinisillä lasiliil- 
teiliä koristettu, lienee rautakauden toiseen edistysjaksoon (jäl- 
keen V. 450) luettava. Omituinen suuri kaarisolki varhempaa 
muotoa on löytty Libaun luota (Kruse XXXVid) Kaikki tässä 
mainitut kaarisoljet ovat kuitenkin myöhempää muotoa, kun ne, 
jotka Kruse on kuvannut Kapsehtenin luota Kurinmaalla '). 



9 Grewinghf m, />., «. 44, i99, kuv. II: 89, a— e; Hildebrand, 
Spännett historia. Oermanska spännen: Typen Ä*, s. 187, kuv, 168. 

«) KruM, Oeneralberieht, s. 10, 20; kuv.XXXVie, XXXVLD, XIX: 
8; BähTy Oräber d. Livtn, VIII: 3, VII: 11; Orewingk, m. p., $. 130, 
212, 213; CeMenmoecKato, IlaMsmHUKu Omapunti BumeÖctcou työ., s. 28; 
Viimeksi mainitassa teoksessa knvattu ja yksi isompi samallainen säily- 
tetään Wilnan museossa. Eräästä löydöstä Schpogyn Inona Dnnabnigin 
piirikunnassa on Plater kuvannut samannäköisen esineen. PlaUr, Uthw 
aU$ Oräher in Polniseh Livland, s. 270—72, kuv. II: 20. Muut löydön 
esineet kuitenkin sotivat sen ikää vastaan. 

') Krute, Neerolivoniea, kuv. XXXIII: q — t; H<jvrtmann, Iku va- 
Urländ. Miueum mu Dorpat, i. 27, n:o 23; $. 85, n:o 124 y, m. 



155 

Eräässä hautakummussa Herbergin moision luoua yliseltä Kuurin- 
maalla ioyttiJD polttamatloman luurangon ohella, rautainen keltti 
ja keihäs, pronssinen, kullattu ja muuten koristettu paksupäättei- 
nen kaularengas, kaksi piirteillä ja kaksoisympyräillä koristettua 
rannerengasta, kaksi 5-niuutoista soikea (kaarisolkea); nekin vii- 
voilla ja kaksoisympyräillä koristettuja, kaksi neulaa, toinen kul- 
lattu sekä naulantapainen rautakappale ^). Lähellä Ikuljärveä 
Grossroop'in luona Liivinmaalla on eräällä kentällä loylty kaari- 
soljesta kappale sekä varreltansa kuusikanttinen rannerengas^). 
Paitsi mainittuja tuntee Kruse vielä yhden kaarisoljen Rippokan 
luola, Tartosta Tallinnaan vievän tien varrella, ja C. Tyszkiewiczin 
mukaan on luinen kaarisolki lOytty Ussäshan paikoilla Minskin 
läänissä ^). — Hra Podczaszynskin museossa Warsovassa säilyte- 
tään tämän aikuisia varsin omituisia solkia kreivi E. Tyszkiewicz 
vainajan maatilalta Birzen kaupungin luona Niemenek-joella lähellä 
Kuurinmaan rajaa. Yksi on tasavartinen, leveä melkein kilpi- 
konnan muotoinen punaisella ja vehriällä emaljitäytteellä koris- 
tettu. Soljen lohikäärmeen muotoiset päät ovat granatisilmillä 
varustetut. Kaksi muuta soikea ovat kehän eli rattaan muotoisia 
ja nekin monivärisillä emaljitäytteillä koristetut. Samoilta löytö- 
paikoilta säilytetään samassa museossa useita vijvasirateilla ja 
kaksoiskebillä varustettuja rannerenkaita samaa muotoa kun ylem- 
pänä kerrotut Szawlen luona löydetyt ^). Kaksi suuria omituista 
kaarisolkia, nekin punaisilla emaljitäytteillä ja lasi- tai kiviliit- 
teillä varustettuja, on löylty Pietarin-Warsovan rautatietä tehdessä 
pienessä kolmen jalan korkuisessa hautakummussa Lomzan piiri- 
kunnassa Augustovon lääniä. Niiden ohella löyttiin kaksi kant- 
tista, kaksikierteistä spiralirengasla, kaksi pientä emaljihelmeä, 
toinen kaksoinen, kolme pieniä vaskilangasta tehtyä spiraliputkea 



f) Or&ufingh, m, p., $. 126, 204, 203, 218 vapaaherra Hahn^in tar- 
kan tatkimnksen mukaan SitMungahtr. d, hurl, Oe$. fur Liu vmd Kunti 
1867, 8. 6. 

*) Eartnumn, m. p,, $. 79, 96; Oretuingk, m. p., s, 215, 218. 

') Kru$€, O^neralbtrieht, i. 10, Qrmvingk, m, p , s. 191, 218. 

*) Nuo kalut osti hra Podczaszynski kreivi E. Tyszkiemcz vaina- 
jan perillisiltfi, josta syystä tarkempia löytötietoja puntutaan. 



156 

ja neljä ohuita reiilla varustetlua vasbikiskoa ja paiata paksuneva 
rannerengas. 

Olemme jo ylempänä tavanneet varhemman rautakauden 
kelttejä Dobelsbergiu ja BerbergeD'in lilyduissa Kuurinmaalla. 
Samasta maakunnasta on vtela jksi Lnnnettii. Eraassa hautakum- 
mussa, jonka juurella oli kivikehä, lähellä mäkeä Öbsols Kains 
AuUin pitäjaassä lltyttiiu rautainen keltti, jonka putkessa vielä oli 
varresta jäännöksiä, kaksi keihään kärkeä ja proussikelju ; luut 
olivat tuossa haudassa polteltuja '}■ 

Noita jo Dobelsbergin loydussa tapaamiamme soikeita nuo- 
lenkuvasiniia (kuv. 137), on myOskiii lOytty Kapsehlenin luola 
seka Windaun, Amboten'in ja Selburgin pitäjistä Kuurinmaalla. 
Hautakummussa Drvssan piirikunnassa Wilehskin 
laania loyttiin jäännöksiä rauta-aseista soikean 
kovasimen ohella. Liivinmaalla on noita soikeita 
kovasimia loytt; Salisburgin pitajaäsiä, Allateki- 
ven moision maalta Tarlon piirikunnassa ja 
Kokkoran luota WillaBnin piirikunnassa *). 

Itämeren maakuntien muinaiskalusloissa on 
eräs raskas suuren soikean rannerenkaan tapai- 
nen pronssinen esine jokseenkin tavallinen. Se 
on joko kehättään kokonaan suljettu, taikka 
kehän leveämmällä puolen ikään kuin vinoon 
137 D b Isbera V P*'!'''''^^^^^^"- joskus samalta puolen vahalla au- 
kolla varustettu. Esineen tarkoitus on tunle- 
matoin, multa sen tekniki seka tavalliset siratil, jotka muun mu- 
assa muisluttavat siraleja Nousiaisten piläjäässä löydetyssä kului- 
sessa kaularenkaassa, pakoiltavat meitä sitä lukemaan varbem- 
paan rautakauteen. Kruse, joka kutsuu näitä renkaita „joutS6D- 
kiinnittajiksi". näkyy tuntevan 7 kappaletta Itämeren maakunnista, 
Bähr on kuvannut kolme, yhden Ascheradenista, ja Hartmann 



■I Oreuiingt, m. p., s. 122, 301 J. Däiisg^iD makaan SitMW>gtb«r. 
d. kuri. ö«. 1868, ,. 49. 

*} Ortmingt, Dat Stäinalltr d«r OdMcprovinnn, <- Sf, kw. Hi 23, 
24; Krutt, kuM. XXXVI) Tyirkittvki, ». 83, kuv. IV: 4. 



157 

yhden Ronneburgista ^). Tällaisia esineitä tosin ei tunneta Skandi- 
naviasta, mutta Kruse sanoo niitä löytäneensä Silesiassa, Thttringe- 
nissä ja Saksenissa. Kreivi Stroganovin museossa säilytetään täl- 
lainen rengas, Permasta muka Jöyttjnä. 

Vihdoin voimme seurata tämän aikakauden muistoja ralia- 
löytojen avulla. Saarenmaaalta luettelee ja kuvaa Kruse roma- 
laisia, Auguston, Tiberion, Klaudion^ Domilianon ja Trajanon lyöt- 
tämiä vaskiraboja^ yhden kultakin keisarilta (v. 15—98 j. Kr. 
s.)) sekä yhden Konstanlino suuren vaskiraban Pyhlan paikoilta 
(v:]ta 330). Merkillisin löytöpaikka on kuitenkin Kapsebten Li- 
baun paikoilla Kuurinmaalla. Sieltä luettelee Kruse 27 bopea- 
ja vaski rahaa, Trajanon, Hadrianon, Antoninus Pion, Faustina 
vanhemman, Marcus Aurelion, Faustina nuoremman, Kommodon 
ja Philippus Arabs'in ajoilta (v:lta 114—247). Werron kaupun- 
gissa on löytty yksi Antoninus Pion vaskiraha ja Bausken pai- 
koilta kaakkoispuolella Mitaun kaupunkia Marcus Aurelion hopea- 
raha (v:lta 165) sekä Klaudius Gotbicon, Aurelianon, Maximia- 
Dou, Julius Krispon ja Valentiniano I:sen vaskirahoja (v:lla 269 
— 364). Paitsi sitä arvellaan romalaisia rahoja löydetyiksi Hasaun 
ja Dobelnin luona Kuurinmaalla sekä Segewo]din ja Treiden'in 
paikoilla Liivinmaalla ^). 

Edellisessä olemme käyttäneet ainoastaan muutamia esineitä, 
joiden germanilaisuus on taattu, osviittoina, hakiessamme gotilai- 
sen asutuksen jälkiä Itämeren maakunnissa ja Littuassa. Noiden 
esineiden ohella on tiettävästi joskus muita kaluja löytty. Jos 
tarkemmin tuntisimme nuo kalustot, niin saisimme niistä epäile- 
mättä uusia kalumuotoja, joita voisimme käyttää osviittoina tut- 
kiessamme edelleen tuon varhemman rautakauden jälkiä. Tätä 
nykyä täytyy meidän täbän päättää tiedustelemisemme. Me tu- 
lemme vasta tapaamaan länsisuomalaisilla kansoilla useita kalu- 
muotoja, jotka lienevät vierasta ehkä tämän aikakauden perintöä, 
koska ne idässä puuttuvat. Sellaisia ovat luultavasti nuo ja mai- 
nitsemaamme spiralikierteiset renkaat ja ehkä hevoisenkengän 



*) Kruse, Beilage O, s. 24, kuv. XIX: M - 16; Hartmann, m. p., 
8. 267, hav. X: 4S. 

*) Kru$e, NecTolvooniea, Beilage D, $, 3 — 6. 



158 

muotoiset soljet, jotka joskus, vaikka harvoin, ilmaaDtuvat LSnsi- 
EuropassakiQ ^). 

Nähtävästi päättj^i gotilaineu aikakausi Itämeren maakun- 
nissa paljoa varhemmin kuin Skandinaviassa. Jo$ emme ota lu- 
kuun noita omituisia Birzen luona löyttyjä emaljiiiitteillä varus- 
tettuja solkia^ niin olemme edellisessä tavanneet ainoastaan yhden 
k^arisoljen, joka olisi verrattava skandinavilaisen rautakauden toi- 
sen edistysjakson muotoihin jälkeen v. 450. Myöskin se seikka 
todistanee kansallista muutosta, että Itämeren maakunnissa ei ole 
vielä löytty yhtäkään bysantinolaista rahaa varhemmalta rautakau- 
delta^). Rahatulva etelästä päättyy täällä noin v. 364 ja alkaa 
jälleen vasta myöhemmällä rautakaudella. Mahdollista siis on 
että tämä gotilainen asutus hävisi jo samaan aikaan kun slavilai- 
nen kansatulva karkoitti germanilaisen asutuksen Saksanmaan 
pohjoisilta lakeilta. 

Toivossa että vasta saisimme tilaisuuden ryhtyä näiden alo- 
jen muinaistieteellisiä ilmiöitä jotka ovat niin tärkeitä kansalli- 
selle muinaistieteellemme, paikallisilla tutkimuksilla selvittämään 
ja järjestämään, muutamme tästä jälleen sukumme itäisille asutus- 
aloille kyselemään rautakauden varhimpia jälkiä. 



il. Varhenpi rasUkassI Permassa. 

Me lopetimme kertomuksen altai-uralilaisen pronssikauden 
ilmiöistä tarkastelemalta Ananjinon kalmiston kalustoa ja huomau- 
timme sitä tehdessä, että muutos pronssikaudesta rautakauteen 
ei tapahtunut millään jyrkällä tavalla, joka pronssikauden asutuk- 
sen sijaan olisi asettanut uuden rautakauden asutuksen uusine 
tapoineen ja muotoineen ^). Muutos näkyy tapahtuneen ihan 
luonnollisesti. Pronssikauden kansa oli oppinut raudan syntysa- 



*) Oremngk, Ueber heidn, Ordhtr Runiseh lAtauens, 9. 228. 

•) Orewingk, m. p., s. 159, 186, 

S) Maistatamme vielä ettfi mainitan kalmiston kalasto oikeastaan 
on tähfin varhempaan raatakaateen laettava. Ainoastaan selvyyttfi voit- 
taaksemme olemme siitä pubaneet pronssikauden ohella. 



159 

nat, huomannut raudan soveliaammaksi teräaseiksi ja alkoi yhä 
enemmin siitä muodostaa niitä aseita^ joita ennen oli valanut 
vaskesta. Pronssikauden asutus ei siis kadonnut pronssikauden 
kukistuessa. Se jää elämään Kamajoen varsilla vielä jälkeen rau- 
takauden voiton. 

Pysyiko tuo sama asutus Permassa läpi kaiken rautakauden 
aina historian päivän koitteesen saakka? Tuohon tärkeään kysy- 
mykseen saisimme luultavasti tyydyttävän vastauksen^ jos voisim- 
me perustaa tutkimuksemme eriaikuisien hautojen kalustoihin ja 
seurata muotojen muutoksia ja edistymistä. Valitettavasti ei ole 
tämä nykyaikana mahdollista. Tieteellisiä hautatutkimuksia on 
tuskin ensinkään Permassa suoritettu. Me tunnemme ainoastaan 
harvoja suurempia löytöjä tältä alalta, enimmästi vaan yksitellen 
löyttyjä omituisia kaluja, joita kummastellen on osteltu ja koottu 
rahvaan käsistä. Tästä voimme myOskin ymmärtää miksi rauta- 
aseita tuskin ensinkään tunnetaan Pennan aloilta; ruostuneita rauta- 
aseita voi ainoastaan tiedemies arvostella. 

Jos tarkastelemme Permasta koottuja kalustoja ja tunnem- 
me rautakauden ilmiöitä suomalais-ugrilaisen asutuksen aloilta 
yleensä, niin helposti eroitamme permalaisessa kalustossa kaksi 
ryhmää, joista toinen selvään liittyy muihin suomalais-ugrilaisiin 
kalustoihin, toinen on noille yleisille muodoille outo. Edellisen 
ryhmän muodoista tiedämme, että ne ylipäänsä ovat arapialaisen 
kaupan aikuisia, koska niitä usein tavataan arapialaisten ja län- 
sieuropalaisten rahojen ohella siellä täällä suomalais-ugriiaisilla 
asutusaloilla. Hiltä ajalta ovat sitten nuo oudot muodot? Epäi- 
lemättä ovat edellisiä varhemmat. Me tiedämme että rautakausi 
alkoi Kamajoen varsilla jo ennen Kr. s. Millä muulla ohsi täy- 
tettävä tuo loma-aika, jolta sen lisäksi, kuten vasta saamme 
nähdä, tunnetaan baktrialaisia, sassanidilaisia, bysantinolaisia, vie- 
läpä kokonaan tuntemattomia rahoja, sekä kreikkalaisia, baktrialai- 
sia, sassanidilaisia, bysantinolaisia y. m. hopeakatuja. Perma on 
Wenäjällä ainoa ala, jolta tuollaisia ihmeellisiä loytojä ehtimiseen 
tulvaa ylimysten museoihin. Merkillinen siis mahtoi se perma- 
lainen asutus, toimi ja kulturi olla, joka vuosisatojen vieriessä 
tuotti noita elelämaiden rikkauksia tuonne Jäämeren partaille. 
Ja todellakin ihmeeUiset ovat ne muodot, jotka jo tätä nykyä tun- 



160 

nemme tuolta aikakaudelta; sitä enemmin koska varmaan pää- 
asiallisesti kummastuttavia kaluja on koottu ja tavalliset ihmiselä- 
män tarvekalut jätetty korjaamatta. Tuosta syystä on meille etu- 
kynnessä kerrottavana kalustona vaskesta valettuja epäjumalain, 
ihmisten, karhujen, lintujen kuvia y. m. sellaista, joka ei sovellu 
itse elämän laatua kuvailemaan. Kerromme ensin niistä suurem- 
mista löydöistä, jotka ovat tältä aikakaudelta tunnetut, joihin 
muutamat muut yksityiset liittyvät. 

Tschudilaishautoja tavataan siellä täällä Petschoran varsilla, 
esim. Lebeshja-kurja nimisellä lahdella sekä Ljom ja Sopijassa ni- 
misten syrjäjokien suulla. Pieni Sopljassajoki laskee Petschoraan 
vastapäätä Uralin Tolpas-nimistä korkeata vuorenhuippua. Tuossa 
joen suussa paljasti kevätulva v. 1856 haudan, joka sisälsi var- 
sin omituisia kaluja. Eräs Ustsyssolskin aatelismies kollegion 
sihteeri J. I. Wolkow vainaja lähetti kalut niiden nykyiselle omis- 
tajalle prof. Eich\vald'ille Pietariin ^). Kalut tuossa haudassa 
olivat omistajan kertomuksen mukaan seuraavat: 

1) Tavallista suurempi kolmikanttinen nuolenkärki vaskesta. 
Jos voisimme olla aivan varmaat siitä, että kaikki puheessa ole- 
vat kalut, kuten sanotaan, ovat yhtä löytöä ja siis samahaiknisia, 
niin oHsi meille tämän nuolenkärjen pronssikautinen muoto tär- 
keä ajanmääräys. 2) Kaksi erillaista litteätä ja karalla varustet- 
tua rautaista nuolenkärkeä, paljoa suuremmat, kun samantapaiset 
rautaiset nuolenkärjet Ananjinon kalmistosta. Paitsi noita kärkiä 
tuskin tällä haavaa tunnemme muita teräaseita Perman rautakau- 
delta, kun rautaveitsestä pronssisen varren (kuv. 138), Schtschel- 
kunin kylästä Sisertskin tehtaalla ja yhden kirveen muinaislinnasta 
Tuijoella^ 15 virstaa alempana Garevajaa Perman läänissä ^). 



*) Mchwaldf Ueber die ScBugthier/auna der neuem Molaste des 
sildl. Russlands. Bull. de la Soc. Imp. des NaturaUstes de Moscou 1860 ^ 
IV: 433— U4. 

*) Muodoltaan mnistuttaa tämä kirves lähinnä Littusssa löyttyjä. 
Yrt. Hartmann, Das vaterl. Museum zu Dorpat^ kuv, XIV: i; BoMitoeaj 
Vydcmji topoätma, Käsik. Muinaistiet. Eommissionin kirjastossa Pieta- 
rissa. Siinä tavataan kuvia hra Wolegow vainajan» kreivi Stroganovin 
permalaisen yli-inspehtörin, kokoamasta muinaiskalustosta, joka sitten 
suurimmaksi osaksi saapui kreivin museoon. Toinin kappale samaa 



161 



3) Palmikoi luilla viivoilla korisfettu vyoratas. 
Noila rattaanmuotoisia renkaita od usein loytty 
Permassa (kuv. 139—141). Niitä kiiytetaiin 
vielä Itäsuomessa ja Lapissa vyöllä hihnan- 
jakajina tuppea, neulikkoa, tulusmassikkaa y. 
m. varten 'J. Jarenskin piirikunnasta Wologdan 
lääniä on löytty kaksi erillaista vaskiratasta, 
toinen Schoschkin kylästä, toinen Weslenskio 
pitäjäästä. Syrjäniläiset Ustsyssolskin pitäjäässä 
selittivät, että ne olivat olleet rattaita ,,metalli- 
vaunujen alla, jonka päällä idoli seisoi". Wosch- 
ginskojen pitäjäästä oli löytty kokonaiset vau- 
nut, mutta ne rikottiin ja hävitettiin, jotta ai- 
noastaan yksi ratas tuli talteen ^). Nuo rat- 
taat ovat arvattavasti tulleet Stroganovin mu- 
seoon, jossa useita talletetaan, löytöpaikkoja 
tietämättä. 4) Erittäin hyvästi säilynyt karalla 
i38 p <?'- ^^'^u^^^t^Uf kellometallista valettu peili, jonka 

setuk. */\. hieno teko sotii muita löydön esineitä vastaan. 

5) Pitkällainen pronssista valettu putkia joka 
näyttää liian soukalta koteloksi neula-hihnalle. Sen tapaisia 
vaikka lyhempiä putkia löydetään usein Perman aloilla. Me ta- 
paamme vasta myöhemmän rautakiuiden löydön Wjatkan läänistä, 
joka todistaa että niitä on helminäkin käytetty. Sitä vastaan 
löytyy yksi putkiryhmä, joka varmaan on varhempaan rautakau- 
teen luettava. Ne ovat arvataksemme neulakoteloina heiluneet 
vyöllä. Kreivi Stroganovin museossa on varsin kaunis tämän ta- 



kfisikirjoitusta, jonka Wolegow j&tti Perman lukion arkistoon, näkyy sieltfi 
joutaneen prof. Joschevski vainajalle Easaniin. Sen myöhempää kohteloa 
en ole saannt onkeeni. Prof. J. knoli Moskovassa, jossa hänen kokoama 
kalastonsa säilytetään Bamäntsovin mnseossa. Wolegowin mainaiskalas- 
tosta on P. J. Melnikow jalkaissat kertomuksen ja kuvia. OmeHecmeeHHtA 
aanucKU 1841. XVIJJ, M 10 «. 61—66. 

9 Vrt. esim. IHtben, Om Lappland oeh Lappama $. 178, hwv. 49, 52, 
>) P. Lerchin antamia otteita WoIogdan maaherran kiijoitaksista 
Sisä-asiam Ministeristölle Kesäkuun 28 p. 1852, N:o 4571, ja Syyskuun 
3 p. 1862, Nro 6407. 

Suomi, 1 1 



paioen esine joka on lohikäärmeen haamulla koristettu. Oatelo 
lohikillnTie on uiskentelevan hanhen näköisena muodostettu put- 
ken ptHkki; mjtiskin lohikäärmeen h9nUi on paallD varustettu, 
joka ylöspäin tailtueo, ikaan kuin vihoissaan painaa avonaista 
kitaansa putken kylkeä vastaan. Se on luytty Garamihan mui- 
naislinnasta Garevajajoelia. Pror. Jescbevski on julkaissut put- 



kentapaisen kalun, joka'kuvaa 
onteloa seisovaa karhua, joka 
kämmenissänsä pitäS pystyssä 
sauvan tapaista esinettä ja pu- 
I reskelee sen ylempää paatä. Put- 
ken ylempi pää aukenee karhun 
niskasta, alempi paa lakakSpä- 
lien väliltä. Yhdessä sen kanssa, 
lähellä Romaschevon kylää Per^ 
maa läänissä on lojlty toinen 
tuollainen kalu (kuv. 142), jos- 
sa putken poikki on kuvattu kot- 
ka, joka kynsissänsä pilaa käär- 
mettä, pureskellen sen päil- 



163 

ia '). Vielä oeljas ullainfo putki, sekin Garamihan muinaislin- 
nasta, od kreivi Stroganovin museossa. Sen poikki on kuvalta 
karhu, joka pureskelee su if>pu karsaista paäta. Kaikki nuo kuvilla 
varustetut putket ovat valkoisesta hopean karvaisesta pronssisia 
valetut. 6) Muutamia m yoh e mm allakin rauUkaudella lavaUavia 



H2. P&rma, Bomaichevo. '/,. 

faelmia, knllatluja sileu, etia helmeä jmpamiUeva kultalehti on 
vielä lasifcuorella peitetty. Seka tuollaisia että monellaisia mo- 
saiki- ja kaarniolihelmiR on usein lojtty Permassa ^). 

<) nepMCxiu CBopmtm L 139, tttv. 4~6. 

*) Ereivi StroguoTin maaeossa on helmiTjdllfi 36 knllattna laai- 
htlmel, 7 pitt&i Ifanttirta karuiolihetmeS, 4 helmeä TaorikrUtitlliata, 
13 ciiinnot«iBtt> mosukibdmeS j. m. Hetsfiherra Tjeploochovilk Iljin- 
skin kjl&ufi Obvqoella Bfiin kolme TähitelleD koottua heltnirihmna, ykai 
pjönitä helmiä TuoriUBista, toiaen pyQieitk karaiolihelmia, kolmas isom- 
pia ja pienempiä pronadhelmia. Niiden löjtOpaikoteta Permau lUniuS 



164 

7) ProDSsilev; (kuv. 143), joka jokseenkin raakamaisesli 
kuvaa kuusi peräkkäin seisovaa miestä; seitsemäs heidän edes- 
sSnsa on kjyryllansä. He seisovat kalanmuoloisella pohjalla, jolii 
Eicbvald arvelee veneeksi, päättäen kalan päämuotoa veneen keu- 
laksi. Miesten lakit päättyvät eteenpäin ulottuvalla pitkaturpai- 
sella elävän paalia. Toioen tuon tapainen pronssilevy, kolmatta 
tuumaa korkea, kaksi tuuma leveä, on loytty muinaislinnasta Ka- 
linovkajoella Perman läänissä. Se kuvaa kolmea naista jotka 



143. AtoÄora, Sopijana, "/i- 

astuvat, nopeasti käynnistä vähän kyyryselkäisinä, peräkkäisin kasi 
kädessä. Kuvaus muistuttaa elävästi tuota yksimuotoista juhla- 
käyntiä, joka on niin omituista Egyptin ja Assyrian kuvapatsailla. 
Naisten pään peitteet ovat ikään kuin linnun haamulla koristetut. 



ei ole l&hempSä tietoa. Toisia on Wolagow kavannnt yllSmainitiiasK kfi- 
ukiijoitokaeasaan Tit. mySakin OtnnecntsMNiA sanuenu 1841. T:Ut 
JTFIII, Nio 10, t. 63—66'. Moakovui läänin (alaviUiBiBRit) handouu 
ovat pitk&t kanttiflet kinuoUbelniet paljoa taTalliBemmat kon misaSto 
mnoalla Pohjois •WeDfi}fill&. Ne ovat paksainmat keskeltS ja holkkenerat 
kampaakin pUtI kohti. 



165 

joka omiluisuiiB myOskin muis- 
tuttaa egyptiläisiä oaispukuja i). 
Ueeal muut Itfydtft lodistarat, 
eltil tuollaiset liulujen ja muiden 
eläväin haamuilla koristetut pään- 
peitteet olivat tavallisia. Kreivi 
StrogauuviD museossa esim. sSi- 
Ijtetaan raakamaisesti tehty la- 
tiskainen miehen ehkä epäjuma- 
lan kuva (kuv. 144). Hies sei- 
. soo jalat leveällä, reisien koh- 
dalle riippuvin kiisin. Miehen 
paSpuku on nahiavästi tehty kar- 
hun, koiran tai suden päänahasta. 
ElavSn turpa on miehen vasem- 
malle puolen suunniteltu ja sen 
etukäpälät riippuvat kummallakin 
puolen |>äata miehen olkapäille. 
Toinen samantapainen latiskainen 
kuva on tallella Moskovan yli- 
144. Perma. '/,. opisloD museossa. Mies seisoo sa- 

massa asemassa kun edellinenkin, 
mutta kädet yhtyvät vatsalla siten, että peukalot koskevat toisiansa 
ja muut sormet riippuvat alaspäin. Miehen päapukuna on kolkan Ui 
pollöliaukan haamu, jonka pää on katsojaan pain käännelty, mutta 
siivet riippuvat miehen korvallisille. Jalkojen alla on samallainen ka- 
lanmuoloinen eUin, kun se josta ylempänä mainitsimme. Pietarin 
Taideakatemian nimimerkillä varustettu kopio kolmannesla säilyte- 
tään Moskovan Rumäntsovin museossa. Miehen asema on sama kun 
edellisissä, mutta kädet oVal kylkiin nojatut. Paassä on omitui- 
nen lakki, joka muistuttaa kuvaa Kostroman pronssikautisessa löy- 
dössä, mutta kummallakin puolen päätä on ikään kuin pelikanin 
haamu, jonka siivet ja pyrstö riippuvat miehen kyljille. Aivan 
samallaisia pitkäturpaisia päapukuja, kun Sopljassan lUydOn ku- 



IM 

TtukiesM, tapaamme toisiBBa pronssi k uvisBa. Sellainen lattskai- 
nen pronssikuvaus (kuv. 145) nn Itfjily Gaiamihan mirinaislin- 
nasta Garevaja-joella. Mies seisoo samassa asemassa kun yllä 
mainitut, kädet vatsalla yhdistyen. Kummallakin puolellansa sei- 
soo profilitapaan kuvattu mies keski maiseen pain kaänneUynä. 
Holemmalla sivulla^eisojalU on tuollainen pitkäturpainen paa- 
puku, joka riippuri edessä heidän kasvojensa kohdalle. Jalkojen 
alla on tässäkin tuo mateleva eläin, joka todistanee että kuvilla 



tarkoitetaan luontoa ylempiä olentoja. Samoista linnanjsannUksistJI 
on lOytty kaksi naisen kasvoja kuvaavaa pronssilevya. Omituisesta 
paSn peitteestä riippuu kumallekin korvalliselle pitkaturpaisen 
elavan pSi; toisessa ovat nuo ripustimet epaselvSL Molemmissa 
kuvissa on kaksi rihmareikaa paanpeitteen suipussa. Kolmas 
edellisiä kahta muistuttava pronssilcvy (kuv. 146) kuvaa naista. 



joka pitelee lasta polviensa välissä '). 
Noita yllä huomautettuja matelevia eläviä 
tapaamme Joskus muissakin kuvauksissa. 
GaramiliBD iinnanjaannuksista on esim. 
iitjUf pilkaiurpaisen nelijalkaiseu eiavan 
kuva, jonka pitkä häntH ulettuu aina nis- 
kaan asti (kuv. 147). Se polkee mate- 
levaa elavaa jalkainsa alle ja ikäda kuin 
pureskelee tuon paata. Toinen pronssi- 
lev; on Iflytty Biefoscliejek'iD' kyfln luota 
Filatovskojen lakipiirissa. Se kuvaa jo- 



li6. Arma. ■/■■ '^''' P«"na, Oarcmtika. */,. 

lenkin raakamaisesti matelevaa eiavaa tallaavaa hevoista, jonka 
kaulan alla seisoo epäselvä miehen haamu. 

8) Ontelo pronssikuva, esittelevä arvattavasti naisjumaluutta, 
juka pitelee vatsalla kasissansa jotakuta esinettä; passsa on suip- 
puinen paanpeite, joka päättyy ristillä ja kuvan kummallakin kyl- 
jelle on käärmeen kuva piicelty. 9) Pronssitevy kuvaava viilek- 
silla varustettuja miehen kasvoja: paassä on lakki, varusteltu kol- 
mella siiipulla, joista molemmat äärimmäiset myöskin proliiita-- 
paan kuvaavat ihmisen kasvoja. 10) Pronssiievy, joka kuvaa 
ikään kuin kohotetuin kasin ja polvin istuvaa miestä, sekin 



*) Moista JdoUläydliiBtit verrattakoon esim. EtaeecKaio, SoMttmxa 
o nqMteiitKn dpemtocnuixt. IlepMCKiii Oiopnum L 133 — 143; MoKapin, 
naM»«atwtu dpefMOcm» n nepMcxou iy6. 3cm. Apx. 06m. VIII: 197— 
234 j. m- SjdgrM puhun Jareosbin piitikonnasBa löydetystft idolista. 
Om. StArifltn, i. 402. 



168 

kolmisurppuisella lakilla vaniBteltu. 11, 12) Kaksi proDSsi- 
levjä, joista Eichwa)d arvaa toisia jäniksen, toisia ilvehsen kuvaksi. 
13) Suurempi proussilevy, kuvaava seisovaa karhua, jouha 
rinnalla nahdsan piirleilä inhimillisistä kasvoista. Sopljassan var- 
relta on Iira Eichwaidill8 myöskin toinen hra Sidorow'in tuoma 
litteä, istuvan ja ikaan kuin seppeluit^n karhun kuva ')■ ErSan 
talonpojan Lasarewin pellosta laliella lljinskin kjlaa Perman lää- 
nissä OD Itfytty takajaloilla seisovan karhua kuva. Karhu nostaa 



i4S, Fetiehora, Sopijana, '/i- 

etukäpaliansa taivasta kohden ja möyryää suu seljallansa. Käpä- 
lät ovat ikaan kuin kahdelta kohden vyötetyt. Rinnalla uähdjiao 
yksi ja vatsalla kaksi kasvintupaisla piirrosta seka niiden ohella 



<) Yrt. mySa 9. H. Buxetuda, O dpeenocmjui 3awMvecK0ii Tyd» 
HesopCKato Kpan. fyesHoemv, ApxtOA. BtKrMtam Mock. Apx. 06m- 



169 

pystysuoria rinnakkaisia viivoja'). Kasanin yliopiston museossa 
säilytetään vihdoin „voijakitaisen karhu-idolin" nimellä, rehtori 
O. M. Kovalevskin lahjoittamana, vaskesta valettu karhun kuva, 
joka siiisoo' takajaloilla, riippuvin etukäpälin. Muista karhun ku- 
vista saamme vasta tilaisuuden puhua. 

14 — 17) Vihdoin on tuosta haudasta Sopljassan suulla 
löytty neljä linnun kuvaa: pääskynen (kuv. 148), kaksi haukkaa 
ja pöllobaukka, kuvatut en face levitetyillä siivillä. Kaikki paitsi 
pöllöhaukka kantavat rinnallansa piirteitä ihmisen kasvoista. Var- 
maan pidettiin noita lintuja sekä karhua pyhinä; niiden rinnalle 
kuvatuilla inhimillisillä kasvoilla tahdottiin luultavasti osoittaa että 
heissä asui joku luontoa yl(»mpi henki. Neljäs ihmisen kasvojen 
piirteillä varustettu linnun kuva on löytty tschudilaisen muinais- 
linnan alalla Jusvajoella Solikamskin piirikunnassa. Herra Wole- 
gow vainaja arveli sitä vuoripöllöksi, joka matkii eri lintujen ääniä 
ja usein säikähytlää metsissä taikauskoisia talonpoikia, jotka luule- 
vat ääntä metsänhaltian pilanteoksi. Tuolla kuvalla, päätti hän, 
tahdottiin esitellä kaikua (permaksi gai), Tschussovajan lähteillä, 
Revdinskin tehtaalla on löytty samantapainen esine, joka muis- 
tuttaa pääskysen haamua, multa puuttuu linnun päätä ja on kol- 
mikulraaisilla sirateilla koristettu; se on takaa korvakkeesta ri- 
pustettava ja lienee pidettävä esimerkkinä alkuperäisen muodon 
häviämisestä, kun itse asia, jota välikappale tarkoittaa, unohtuu 
ja välikappale muuttuu pää-asiaksi. Sen ohella ehkä löyttiin suu- 
ren napin kultainen vaskipeili eli soittokone ^). 

Pronssikaudesta puhuessamme olemme jo (siv. 78) mainin- 
neet että eräällä paikalla Issetjoella, kymmenen virstaa lännem- 
pänä Jiekaterinenburgia, oli löytty eräästä tschudilaishaudasta vas- 



*) Ihan samallaisen, ehkä saman on prof. Jescbevski kuvannut: 
JlepMCKiu Cöopuum I: 140, kuv. 7; Cmapuua PyccKOu scmau I: 29, kuv, 
63, Karhun rintapiirrokset muistuttavat niitä punamaalikuvauksia, joita 
Spasski on julkaissut Irtiscbin varsilta. O docmonptiMthu. naMHmmLKOiCh 
€h*6upcKux^ dpeenoemeu. San, Feotp, 06m. XII, tdu VII. 

*) HepMCtci^ CÖopuum I, kuv, 19; F. ^. 0tMUM(moea, KamoMm. 

^ llÖ9y 1110, 



170 

kiaia BUolen- ja keihään kärki» *>. LahelU sitä 
paikkaa jsen korkealanUiselia ranoalla Utjaivat 
la|»set V. 1857 „kivteii ja miillao alta" seuraa- 
van tnerkillis«n lOydOD *), joaka täydellista yh- 
den ai kuisu uita tahtoisimme osaksi epäillä: 

1) Pieni matalalla DapiakaDnalla varustettu 
vaskipeili laikka ehkä soillokone (kuv. 150}. 
Samallaisen ainoastaan vahan isomman kalun 
oli Jeschevski saanut Revdinskin tehtaalla Tschus- 
sovajan läliteilU, kuten ylempänä mainitsimme. 



t49. JetaUrintnburg, Jutt. </*• ^^0. Jihatennenburg, Jittt. Vt- 

2) Pieni valettu vaskilautanen (kuv. 149), jolla nahdaan ylen- 
nyksiä silmiä, nenää ja suuta varten sekä noita kasvoja ylempänä 

<) Paikalta ldyd«tjt Bnora- ja ristiviivaiHillBaek&raktboristiikriUa 
TaTnatotst saviaitiakappaleet bUs »ryattavuti ovat proDsaikantiBia. Trt, 
HSB. Apx. OSm, II: 384 — S; UpoeopoaCKMO, OrxM» fV^Mtmoai, J^ 196; 
9u4UMoitoea, SamoAOn, Jf 1122. 

V S38»cmiH Him. ApK. 06ut. U: 384, 385; Onue* itfednemtn n 
Xyaat AfX. O0u(. OnO. 1869. Jli 324 y. m. 



171 

pyslyanoria piirroksia faiuksicD kuvamiaeksi '). AlipaiteU on lau- 
taaeo soukcDoettu ikaaii kuin maabaD pistetlSTakgi. Olkain koh- 
dalla nähdaSD kaksi uloonetta arvHltavasti käsivarsia varten. Ihan 
sain ai lainen, selvään samasta valimesta lähtenyt kuva on lOylty 
Palkinau kylässä Verchisetskin tehtaan aloilla '). 3, 1) Toinen 



151. Jtkatirmei^mrg, Istet. </<■ 



') Noihin kuTopiirtoihiu voi verrata niitä kOristDksit, joita tava- 
taan Moskovan läfiniasi ISydelyllS pionssikeltdllS. Witnaa«, Rutlandi 
og dtt tkand, Norden* Btbygg., i. 351, hmi. 1. 

*) EmeecKiv,, m. p., tuv. 8, 13. EpSilemUtä tarkoitetaan täseS 
sMna^ I5;ts6, josta kahit jontaivst kofataalle. Jescfaevskin knraamttt 
k^nt ovat Moskovan Bnmintsovia niueoBea. Prof. Sorokin Eaaaniasa 
oli venitliist^eeltS Vogalilta Baauot njkjaikuiseii (7), latiskaisen va«ki- 
idolin, jOBsa kasvot olivat samaao tapaan muodostetat. FSässft oli jokn 
korkea Boippoiuen peite, josta toiset pienemmfit kasvot olivat DähtfivinS- 
Taik&a sekin oli hyvin raakaa ja epfiselväi tekoa, n&yttj se koltenkln 
MttbelllseiHmalta, knn ylUkerrottii Taon muassa oli Sorokin Moant 
latiakaiMn eUväa ka* av, joka mustitti krokodilja. 



172 

jobseeDkio sa ma onsk öinen kuva seka kivisel valiraet, jois&a 
se on valettu. Olkain kohdalla on Idssä kumoiallakin puolen 
uimuksen tapaiset ulonteel. Lautasen alemmalle osalle on ku- 
vailu karp3D tapainen eläin, joka ikSän kuin kiipeää liitasen 
reunaa myUden ytospäiii. Tuollainen koristus m o ti vi tavataan 
myOskin Altailla löydetyssä vaskisessa veitsen lupessa, joka kiiilen' 
kin on paljoa taidokkaampaa tekoa. 5—7) Kolme raakatekoista 
eri valimissa tehtyä vaskJkuvaa, joiden muoto muislutlaa puo- 



152. Jtiaterinmburg, luet. '/i- 

leksi ihmisen, puoleksi linnun haamua (kuv. 151 ja 152). Siinä 
OP eroitettava poikkiviivoilla varustellu vartalo ja kaarelle siipien 
tapaan levitetyt käsivarret. Ylempänä on kaula eroitettava ja sen 
kannattamana joko pyOränkaltaiDen pää taikka ainoastaan valimien 
suuhun jäänyt vaskimohkale. Samallaisia kuvia säilytetään Hel- 
singin yliopiston museossa viisi Uralilla lOyttyjä. V. 1856 Ittjsi 
talonpoika Krasnojarskin piirikunnassa peltoa aidatessaau vadin (vas- 



kisen?) ja siinä kaksi vaskesu 
valeli u a vanhaa idolia, noin 
kahden ven. tuuman korkui- 
sia, jolka kuvasivat solapukuno 
pueitiija ja siivillä varustettuja 
miehiä '). Ne olivat ebka aa- 
mallaisia. 



153. TiAoltk, ObjoH. ', 



1S4. Toboltk. Vi- 

Edellisten esineiden ohella lOyttiin vihdoin kertomuksen mu- 
kaan: S, 9) kaksi valkoisesta „kellometallista * jokseenkin taidok- 
kaasti valettua, neljällä jalalla seisovaa, sisältä onteloa karhun ku- 
vaa. Karhut, joiden niskassa eti seljassa on reikä ripustamista 
varten, ovat koristetut ikaan kuin solitetuilla nauhoilla, joka ko- 
ristustapa on huomattava Perman seka varhemmalla että myö- 
hemmällä rautakaudella. Seka pronssiin että taiteellisieen tekoon 
nähden nSmat kuvat suuresti eriavSt loydAn muista esineistä. Ne 
todistavat joko samanai kuista, toisistansa paljon eriSväa kulturi- 
kantaa ui eriavaa aikakautta. Tuollaisia neljaila jalalla seisovia, 
sisalUl ontelolla karhunkuvla on usein Permassa Iflylty. Melkein 

*] Onucim uaeeAeHtmxt Mncmt ToOoAtenoä %y6. OitH. 1871, ». 
LXXXVII. 



f7i 

samallaisen kun ;lla mainitut, raikka 
viihan pienemmän, on Eichivald sai- 
Dut „t8chuililaishaudasta Objoelb" 
(kuv. 153), toisen isomiudn, omi- 
tuisilla viivoilla boristetan PetBcbo- 
ran varsilla. Viimeksi mainittuuo 
verrattava od v. 1867 saapnnut 
kreivi Stroganovin museoon „Per- 
man läänistä". Samassa museosM 
on kaksi pientä pelloilla Filalovsko- 
oy^Nua - j^^ lähipiirissä InyttyS karhun ku- 

vaa; toista niistä arveli Wolegow 
jääkarhuksi. Pietarin maantieteellisen seuran museossa säilyte- 
tään kaksi Ostjakien aloilta saatua suurempaa pronssikarhua ja 
Tiede-Ahudemian museossa kolmas (kuv. 154), jonka Castrin vai- 
naja sai Ostjakeilla '). Tuollaiset sisaltjl ontelot elävien kuvat 
näyttävät Permassa olevan kaikista tavallisimmat Kreivi Stroga- 
novin museossa on pieni siihen tapaan valettu bevoisen kuva So- 
rodjaUn kylästä Vahan Tuijoen varrella. Sekin on selkareijllll 
varusteltu. Jescbevski on julkaissut taban ryhmään luettavan lin- 
nun kuvan (kuv. 155) ja merkillisen ikaan kuin ikeella varuste- 
tun elavJin kuvan, jonka tekotapa muistuttaa Ostjakeilla saatuja 
karhunkuvja <). Kaikki tuontapaiset kuvat, jotka ovat Pennasta 
saatuja, ovat hopean karvaisesta pronssista valetuL Kostromao 
pronssikautisessa lOydOssa tavatta alta ontelo eUvSn kuva todis- 
taa että tuoHainen valamistapa jo pronssikauden lopulla oli tullal 
tavaltiseksi. Vertaukseksi mainittakoon, että vaskisia eläinten ku- 



") M. A. Cattrin, Bu. och Foriln. Il: 59. Abrtunov, OiOKam 
Septso«ataw tipan. 3an. Feovp. 06w,. XII, Banoo etf& Os^akit ovat alem- 
pina JDHalnnkBiiia kiimaneUe«t metallina linnan ja meteft-el&viea, tit- 
aukio lurbiio knvankria. StoahlcnlHTg airelM «ttt, paitai tKodoio* 
löyttyjfi epijiinutlaiii kuvia, tn niit& otettu Oa^akeiUa Ob- jalitiechiot^ca 
varsilla, knn taota kanaaa kastettiin. Haatamat olivat paolen kyynfo&n 
kotkuisia j» Tarsin taitavasti metallista valettuja. Ostjakit sanovat niiU 
Tschodien peTinnOksi. StridiUhbtrg, t. S13, 317, S*. 

») iJspjMmS OSopmiKi, tuv. 9, 12. 



175 

via joskus on paljoa lännempäDäkiD tavattu. Rovaniemellä esim. 
on löytty suuri hopeinen hevoisen kengdn muotoinen solki ja sen 
ohella vaskinen vasikankuva ^) ja haudasta Ruijassa lojttiin v* 
1853 pieni metallista valettu elavdn (karhun?) kuva ja sen ohella 
vyonsolitus ja puukappaleita ehkä joutsesta '). 

Noin v. 1840 tuli eräs toinen löytö ilmi 60 virstaa koilliseen 
Jekaterinenburgista '). Kalut, jotka löyttiin 4 arsinan syvyydeltä, 
olivat seuraavat: 




156, JekaUHnmburg. */«• 

1) Vaskiset kuolaimet (kuv. 156), jotka eriävät pronssikau- 
tisista siten, että eivät ole valetut, vaan nähtävästi takomalla teh- 
dyt Renkaat ovat isollaiset ja niitatut. Nuo kuolaimet eivät 
siis voi olla muistoja pronssikauden kulturista, vaan todistavat pi- 
kemmin raudan puutetta. Muita kuolaimia ei tätä nykyä tunneta 
Perman rautakaudelta. 2) Suuri luuase, jota voisi arvata auran 
teräksi. Peräpää on muodostettu varteen pistettäväksi. Ase on 
hiukan kaarella kuten auran terä ainakin. 3, 4) Vyöhihnasta pa- 
ninsolki ja viisikulmainen solitus. Paitsi mainittua en ole museoissa 



*) Softi säilytetään yliopiston museossa. Vrt. /. Fellman, Jatulin 
hansa, Sehingfors Tidningar i830, N:o 86, jossa epäilemättä samaa 
löytöä tarkoitetaan. Enva riippui nauhassa hyvästi säilyneen ruumiin 
kaulassa, joka v. 1817 löyttiin Hiukan talon luona paksun hongan kan- 
non alta. Siinä ei kuitenkaan soljesta mitään mainita; ainoastaan että 
Oikaraisen talon luona Eovaniemellä löyttiin ikiyanha puolentoista kyy- 
närän pituinen hopea ketju solkineen, 22 luodin painava. Se makasi 
maaperäisellä kivellä. 

') N. Nieolayten, Norske Fomlevningar, KrisHama 1866, s, 707, 
S) Hse, Äpx, Odm. H: 384, 385. Samalta paikalta, kerrotaan, on 
ennen löytty hopeisia ja kultaisiakin kaluja merkillistä tekoa, joita on 
jEaupiteltu Irbitin markkinoilla. 



176 

lavaoDUt muuta kuu kaksi paniaaolkea, toigen GaratnihaD mui- 
oaislinnasla, loiseo — rautaisen — Poschevskin tehtaan liloilta 
Kamajoen oikealla raanalla. 5) Pieni hanka eli gilnius jostakusta 
lahonneesta esineestä. 6) Sileä, kanttinen vaskisörmus. 7) Valeltu 
latiskainen rengas, jonka sisäreunassa on silmus ehkä paaimea 
kiinniltaraista varten. Ulkomuodolta näytiaa kun se olisi vaski- 
langasta lelitly ja belmillä reunustettu. Se muistuttaa siten mjO- 



157, P&rma, BomtueKevo. </i- 

hemmSn rautakauden teoksia. Samallaisia renkaita (kuv. 157) 
on lOyttj kuusi Romaschevon kylän luota Perman JäSnissä '). 
8) Pitkalantä vaskiliite, jonka loisesta päästä kohoaa ikään kuin 
taaksepäin katsova linnun päS, joka avoimessa nokassan pitaa 
rengasta^). Samantapainen esine Permasta säilytetään kreivi 
Stroganovin museossa. Se kuvaa jalopeuran kapalas, jonka sSi- 



4) EoKeacaio, 3aMti>mica o n^Mocux* dp€«Hocouixi. IIepMCKi& C6op- 

KHK» I, luv. 30. 

*) n. U. lepxa, Opi/dijt noMetutav} v 6pOH3oeaw atucom w Eapofm. 
Hm. Apx. OOm. IV, hai. III: 47. OmapuHa Pyccit<A aenuv, i. 27, 



177 

resu kohoaa ikHSD kuin taakseen katsova jäniksen pSi. Melkrin 
saman h a Itäisiä esineitä ssilytetflau Eremilasch'is6a s ky (alaisista 
haudoista. 

Paitsi ylempänä kerrottuja epäjumalain ja eläväin kuvia on 
meillä vielä mainittavana joitakuita oudompia muotoja. • Kreivi 
Slroganovin museossa ssilyteiaan esim. takaa ontelo epäjumalan 
naama, jossa valaaja paremmin kuin muissa on onnistunut ku> 
vailla luontoa ylempää voimaa. Otsan rakennus sekä kaksi sar- 



158. Ptnna. '/j- i59. Ptnaa, Qartvaja. Vi 

ven tapaista ylennystä otsan kummaltakin puolen ikasnkuin osoit- 
tavat että haran tyly voima on johtanut valaajan aatetta. Sil- 
mät ovat avonaiset ja kuten veistotaiteessa ainakin sokeiksi jä- 
tetyt Silmäkulmat ovat kohotetut ja selvään huomaa elta tuo 
permalainen jumala ei ollut mikSSn rakkauden jumala. Kuvan 
löytöpaikasta ei ole tietoa. Syyskuun 3 p. v. 1852 lähetti Vo- 
logdan maaherra SisS-asiain ministerille talonpojilta Ustsyssolskin 
ja Jarenskin piirikuoDissa koottuja muinaiskaluja, joiden joukossa 
oli „kahdella sarvella ja neljältä sitmalla varusteltu vaskinen ido 
Iin paa". Se loyltiin Weslenskin pitajaassa Jarenskin piirikun- 
nassa Wymjoen rannasta, koskien yläpuolella '). Koska mainit- 
tujen muinaiskalujen kohtalosta puuttuu tietoja, niin katson luul- 

<) JlnJiO Mun. Bh. Jf»*^ JV 6407. 

Suomi. 12 



ns 

lavaksi, että ne Joutuivat kreivi S. StroganoviD museoon, joten 
Iflssil mainittu idolin paa ehkä on sama kun yllä kerrottu, Hyils- 
kin erSs toinen raakatekoinen ihmieen naama (kuv. 158), takaa 
korvakkeella varustettu, sailjtetään kreivi Stroganovin museossa. 
Vihdoin loyty; yksi rylinia Pertnassa loyltyja jokseenkin raa- 
kalekoiBia pronssikuvia. Yksi kuvaa, kuten näyttää, tanssivaa 
pitkätukkaista miestä; seka käsivarrret että jalat ovat koukussa. 



'. Ptrma, 1'otehevtk. ' 



161. Sipinät '/i- 

Heikein aivan samallainen on lOylty perhehaudassa lihersonitla 
kreikkalaisten rahojen ohella lV:ltB vuosisadalta '). Hiedassa Ob- 
van ranoalia on liijtty raaka suippuisella paanpeitteella varustettu 
miehen kuva, joka puuttuu käsivarsia ja lähellä Tujevskajan ky- 
lää Dobrjiskojen lakipiirissä hevoisen seljassa istuva mies joka 

<) HatAevmie «s» Sceno^annn^imaio omvema «Jt apxeM. poau- 
1863 1., 1 152, kuv. 60. 



179 

sekin puuttuu käsivarsia, vieläpä jalkojakin. Tschudilaislinnasta 
Garevajajoella on loylty kaksi omituista toisistansa väbfin eriävää 
pronssi-esinettä, jotka kumpikin kuvaavat ikään kuin kahta vas- 
takkaisin seisovaa hevoista, joiden jalat ovat yhdistelyt. Toisen 
seljassa on raaka miehenhaamu. Ylempänä seisoo mies pitäen 
jalkaa kummankin hevoisen rinnalla ja nojaten käsiänsä kumman- 
kin hevoisen turpaa vastaan (kuv. 159). Tämä kuvaus ansaitsee 
huomiota, kun tarkastelemme ripustinkoristusten syntyperää Per- 
man myöhemmällä rautakaudella. Niiden kannattimissa näemme 
joskus miehen pään kahden, kumpikin sivullensa katsovan hevoi- 
sen pään välillä. Vertauskohtana näihin on ehkä myöskin mai- 
nittava eräs Poschevskin tehtaan tiloilla löytty pronssikuvaus 
(kuv. 160), jolla arvattavasti oli mytillinen merkitys. Siinä 
nähdään vyölle saakka maahan vajonnut mies^ jonka kum- 
mallain puolen seisoo hevoisen päällä varustettu melkein lin- 
nun kaltainen eläin, ikään kuin vaippa seljassa, nojaten yhtä jal- 
kaa miehen olkaa vastaan ja nuuskien tai nuollen miehen päätä. 
Sekä vaipan siratit että maapinnalla nähtävät omituiset pyörän- 
tapaiset koristukset tavataan myöskin mainituilla kannattimilla ')• 
Vielä hkempää sukua noiden kannattimien kanssa lienee eräs 
Moskovan yliopiston antropologiallisessa museossa säilytetty prons- 
silevy, joka kuvaa kahta yhdistettyä kumpikin sivullensa katsovaa 
karhua (kuv. 161). 

Sobjoelta lähellä Obdorskia on hra EiGhwald'illa tallessa 
pitkäläntä suorakulmioinen vaski-esine, joka arvattavasti on joku 
liite vyön soljesta. Toiseen päähän on kuvattu etukämmenillään 
lepäävä karhun pää. Ylempänä sitä nähdään kuvattuna kaksi 
ahman päätä ja vielä ylempänä kaksi kokonaista ahmaa, jotka 
ovat toisiansa vastaan käännetyt, mutta silmäilevät karhun päätä 
ikään kuin karatakseen sen päälle ^). Tuonkaltaisia pronssilevyjä 
tunnetaan useampia Permasta. Kreivi Stroganovin museossa on 
kolme tuollaista ainoastaan hiukan toisistansa eriävää pronssilevyä, 
joilla kullakin kuvataan etukämmenillään lepäävää karhun päätä 



*) IlepMCKiu C6opHUK^ J, kuv. 3. 

*) SuxeaAbda, O dpeen. SaeoA. Wydu Uen. npa/i. Jfpeenocmu, Ap- 
xeoA, BfhcniHtMn Mock. Apx. 06m*f 8, 108. 



180 

(kuT. 162). Ne ovat löydetyt KrnoTskin tehtaalla Kyoajoen ran- 
tavierteestl^ Kaikissa on kanta kunkiD kalman alla '). Neljäs 
on lOftly SorodjaUn kjlitssä Vahan Tuijoen varrella. Siina ku- 
vataan kolme rinnakkaisin kämmenillään lepsavaa karhua. Alim- 
maisessa paassa on kanta kummankin kulman alla; ylimäisessä 
paassa reijat. Vihdoin on tuollainen pronssilery liJytty pellosU 
Filatovskojen lakipiirisEä Garevajan suulla. Kumpaankin pSahan 
on kuvattu ahma ja kammallakin sivulla nahdaan kaksi pyureaii 



iS2. Perata, Kynä. '/i> 

ylennysia. Kaikki paitsi Eichwaldtn tallessa oleva ovat valkoi- 
sesta melkein hopeankarvaisesla pronssista valetut Naiden esi- 
neiden ohella ovat ehkä mainittavat kaksi raakatekoista nahlä- 
vasti samoista valimista lähtenyttä pronssilevya, joista toinen on 
löjtty talonpojan Pospelov'in pellosta Kemoliajoella (kuv. 163), 



') BepMCxiU C6opKian I, kuv. t4~-ie. 



161 

toinen Garamihan muinaiBlinaa»- 

ta. Ne kuvaavat rinnakkaisin sei- 
sovaa miesia ja naista. Reuna- 

korislukset muistuttavat edellisiä 

pronssi levyjä. 

Muista tahao aikakauteen 

luettavista kuvista matnittakooD 

vielä suurella in en sammakon ku- 
va (kuv. 164), joka on löylty 
Invenskin piirikunnassa Wesym- 
joella, Makgimovin maanosalla 

Werch-08chib8kin pitääjaässa •). 

Kreivi Stroganovin museossa sai- jg^^ p^^^ ^^j^ ,^^ 



I6i Perraa, Invtmk. '/i- 



<) HetaU)«m A. I^jeplonchov, kreivi Stroganovin njkjinen yliin- 
Bpehtori PermsMa, joka v. 1ST3 lähetti kovan kieiville, suioo että hia 
TeieschtBchenko v. 1S13 löjei lamaHaiaen Bammikon liavaa liaataknnunoata 




tei. Ptrmta, OtUt»iM)a. ' ,. 



IfteUan mjOskin Perniassa lOjtt; 
halan kuva (kuv. 165). 

MuioaisMnDasla Ishelll Wischai- 
kao kjlaa ylisellä InTajoella löyttiJD 
V. 1860 valkoisesla peilimetallisla 
valellu luf^ibka. Se oa muadoltaao 
tee. Ptnna, Kotva. ',', pitklDBoikea ja varrella nahdaan ku- 

valtuDa lioDun paa. Toioeo prons- 
■itiHikka, vaikka rahäD halvempaa tekoa on lOytty Treninao kj- 
liStl KoBvajoeila (kuv. 166). Ostaainajan kylasia Kosvajoen oi- 
kealla rannalla on lOfUy pieni halpalekoinen kauhanen (kuv. 167), 
joka muiituUaa meidän »inappikauhasia. Kaksi kuppasarven tnuo- 



llhclli TiareTin kaupunkia. Minun iDnllakseDi tarkoittaa h&n pieniä 
■ammakoo muotoilla ripoatiinla, joita on Bolgarinkin raanioisaa löjttj. 
Vrt. Tpydu IJm Afx. CuMda 1871. ÄmMK*. omä. VII, kuv. II: 2t. 



183 

toista valkoisesta pronssista valettua esinetts on loyttj Romascbe- 
von kjlassa ^). Ainoastaan yksi saviastia on tähän saakka saatu 
talteen Perman lasnista. Se on vaasin muotoinen ja kolmella 
pahka-ulouteella koristettu (kuv. 168). 

Olemme tahan saakka puhuneet siitä kalustosta, jonka ko- 
toperaisjytta emme ensinkään tarvinne epBilla. Meillä on kui- 
(«nkin suuri ja merkillinen kalusto jalilla, joka OD pidettävä to- 
distuksena Perman kansan vilkkaasta kansaakaymisesta Asian ja 



168. Firma. '/»■ 

Europan vanhain sivistyneimpien kansojen kanssa. Onpa laallakin 
löytty gennanrlainen kaarisolki aikaista Etela-Wenajallakin tavatta- 
vaa muotoa, vieläpä rannerenkaan tapainen esine tuota Itämeren 
maakunnista tunnettua muotoa, jola Kruse arvaa „jouLsen kiin- 
nitiajaksi". Mainitussa kalustossa löytyy kuitenkin melkoinen 
joukko esineitä, joiden syntyperää nykyinen tutkimus ej viels 
tiedä arvala. Sellaista ovat esim. vahainen komeaan pukuun 
puettu miehen kuva (kuv. 169). ja toinen samantapainen tytön 
kuva (kuv. 170), joka ehkä on lOytt; yllä kerrotun pitllohaukan 
muotoisella paanpeitteellä varustetun jumalankuvan kanssa, silla 
ne ovat Moskovan yliopiston museossa yhteen sidotut. Edel> 

<) H^MCKiA CSopmun I: kvv. 2i. 



185 

lisessa ovat miebea kädet kylkeen oojatut, toisessa tyttä soittelee 
huilua ; molempien niskassa on kanta ripustamista varten. Tunte- 
matoiota syntyperää on niyOskin erSs m a ta lal a itäinen pronssiastia, 
seisova kolmella alballa renkaalla yhdistelyllä jalalla (kiiv. 171). 
Pilkio laitaa kävelee 8 naarasjalopeuraa ja astian pohjalla seisoo 
kaksi onteloa kaksipahkaista kamelia. Joknisessa kamelien pafa- 



172. Pmno. Va- 
kassa «n an kko. Siiia arvaten on astiaa lamppuna käytetty. 
Outo on myöskin eräs jalopeuran kuvilla koristettu kaularengas 
(kuv. 172). 

V. 1845 tuli muinaislinnasta Tuijoella seuraava Iayt5 ilmi. 
Varmaa ei kuitenkaan näytä olevan josko esineet olivat aivan 
yhdessä 1). 

1) Satulassa istuva, sisältä ontelo miehen kuva (kuv. 173). 
Paassä on suippuinen lakki, joka on saraoalla varustettu ja siis 
ikään kuin kantena avattava. Mies on suurisilmainen, käbäräisellä 
tukalla ja parralla varustettu. Kasvot ja kädet ovat kullatut Pu- 
kuna on laskuinen paita, joka ulettuu Uhelle polvia ja on vyötetty 
ikaan kuin villavyollä, jonka solmut riippuvat edessä. Saappaat 

*) WDlegoviii yllS mainitun klsikiijoitabBeD nrnkaan. Vrt. myOs 
JIiUMmmM BHOXna JI^mckou m/6, na X863 to&i, t. 29. JoatakaBta eieb- 
AjkaeetA on F. Melnikov aaanat pSähSnsä että eDimmät kalat Wolego- 
vin kokonksesBa (55 kappaletta), maon mnasm tuo satnlassa istava miee, 
ovat lOjdetyt mmnaiBlianasta MsBlenaja eli TschoIvajoelU ISbellä Iljin- 
skin kjUä. R XeMmmoM. Ome<ieem«. Sattuam J84t, T. XVIII. Gjmo*, 
,. 4, S, $3—66. 



173. Perma, Tui. '/,, 

DabUvasti ulettuvat ylemmäksi polvia. Hinnalla riippuu neliskul" 
mainen risliraitainen vaatekappale. Oikeassa kädessä on varretoin 
ruoskan siima, jonka toinen pää riippuu oikealla olalla. Loinen 
kädestä alaspäin. Vasemmassa kädessä on kappale kOyltä tai 
suitsia, jota nähtävästi ei ole pitemmältä ollutkaan. Muutamat 
vaskimohkaleet satulan alla osoittanevat että se juottamalla 
OD ollut he voiseen liitettj. Satula on ristiraitaisilla viivoilla 
koristettu. Samallaisesta kuvasta kuuli Rytschkov puhutta- 



187 

van ▼. 1770 käjdessäSn tschudiiaisella kaupungin asemalla Obva* 
joella, kaksi virstaa Roschestvenskojen kirkolta ^). Paikalla, joka 
oli virstaa avara, hän tapasi, paitsi yntpäröitseviä valleja, kiviä 
ja osaksi laseeratuita tiiliä. Itse vahvin linna, ainoastaan 50 syl- 
tää ympärinsä ja sekin kivillä ja laseeratuilla tiilillä peitetty, oli 
kaupungin vallien länsipuolella. Hänelle kerrottiin että vielä 50 
vuotta sitä ennen oli valleissa ollut kivistä varustettu portti. 
Asukkaat näyttelivät hänelle löytöjänsä, vaskisia kaluja, kristalleja^ 
lasihelmiä ja kalliita kiviä. Löytöjen muassa oli kaksi pientä 
^tinattua'' kukonhaamua, joiden rinnoilla heilui ripustimia, sekä 
vyö, joka oli solilettu sydämenmuotoisilla vaskilevyillä ^). Tämän 
ohella kertoivat että usein löytävät kaupungin raunioista kultai- 
sia ja hopeisia renkaita, sormuksia, korvarenkaita y. m. naisten 
koristuksia, joita tavallisesti kaupittelevat seudun hopeasepille ^). 
Vielä kertoi eräs mies että hänen isänsä kerran kaivaessaan kuop- 
paa kaupungin itäpuolisten vallien takana oli löytänyt „jostakusta 
tuntemattomasta metallista valetun patsasen, joka kuvasi hevoi- 
sella istuvaa nuoria miestä^. Hän jätti sen muka paikallensa, 
vaan kun kotiin tultua löysi poikansa kuolleena, niin käski ettei 
kukaan saisi kuvaa koskea, eikä kuolinvuoteellakaan ilmoittanut 
sitä paikkaa, jossa sen löysi. Eräs Kiinaan matkustava venäläi- 
nen lähettiläs näki (v. 1719, 1720) Kusnetskin haudoista löytty- 
jen kalujen joukossa „ metallista taiteellisesti valetun ratsastavan 
jumalankuvan ja muutamia kultaisia eläinkuvauksia^. Kolyvan- 
skin tehtaalla osti Mttller aikanaan „ kultaisen he voisen seljassa 
istuvan ratsastajan^ ^). Vihdoin kertoo Sjögren että Schenkur- 



*) MypfKM% tMu dueenuji acmucicu nymeuiecmeiH PuHKoea, CnÖ, 
1770—1772. II: 74—77. 

*) Vrt. JlepMCKiu CÖopnum I, kuu. 17, 18, 20. 

3) Meidän aikana ei missään Uralin seuduilla, kultakaivoksien täh- 
den, sallita kulta- ja hopeaseppiä, jonka vuoksi Tatarilaiset kokoavat 
noita löytöjä Perman asukkailta ja kaupittelevat niitä etenkin Nischnei 
Novgorodin markkinoilla. 

4) Gmelin, puhuessaan Abakanin ja Sajanin hautojen muinaiska- 
Instosta, jota Eusnetskissa kaupiteltiin, ja huomauttaen että rautakaluja 
ei löydetä ensinkään, sanoo että „kellometalli8ta'* ovat enimmästi vale- 
tut: „idolit, joita asetettiin kantimille (a8iette)f joidenka keskellä on 
ontelo (syvennetty ?) kohta**. Hse. Apx. 06m, II: 225. 



188 

skin piirikttnnassa Wiena]oelia on kynUessfi löytty metallista ya- 
lettu ratsastavan miehen kuva ')• 

2) Hopeamalja, jonka pohjalle on kuvattu neljäkätinen ju- 
malatar, joka lavitsalla istuen ylemmissä käsissään kantaa aurin- 
koa ja kuuta, alemmissa maljaa ja valtikkaa. Kuvaus on joten- 
kin raakamaisesti tehty. Maljan ranteella on tuntemattomilla kir- 
jaimilla piirrettyä kirjoitusta. Kreivi Stroganovin museossa on 
myöskin toinen Permassa löytty rikkinäinen malja tätä laatua. 
Jumalatar istuu lepäävän jalopeuran seljassa. Pää sekä ylemmät 
kädet, jos niitä on ollutkaan, kokonaan puuttuvat. Vasemmalla 
kädellään jumalatar pitelee helmojansa edestä, oikeaa kättä nuo- 
lee jalopeura. Tämä malja puuttuu kirjoitusta. Kolmas tänkal- 
tainen malja ostettiin Nischnei Novgorodin markkinoilla mieheltä, 
jota arveltiin Bucharalaiseksi. Maljan löytöpaikasta ei ole siis 
tietoa» mutta muistettavaa on että Wenäjällä harvoin on saatu 
talteen hopea-astioita, jotka eivät olisi Permasta saapuneet Tekonsa 
puolesta on tämä malja kaikista paras. Neljäkätinen jumalatar 
istuu lepäävän jalopeuran seljassa ja pitää jalkojansa pienellä lavit- 
salla. Jumalattaren kruunu muistuttaa muutamaa bysantinolaista 
kruununmuotoa ja on ehkä vastaiselle tutkimukselle oleva tärkeänä 
ajanmääräyksenä. Ylemmissä käsissään pitää jumalatar aurinkoa 
ja kuuta, alemmissa maljaa ja valtikkaa. Maljan reunalla on yltä 
ympäri tuntemattomaa kirjoitusta, joka ei kuitenkaan ole samaa 
kun ensin mainitulla maljalla. Malja on ruhtinas Gagarin'in hal- 
lussa Moskovassa. N. s. indobaktrialaisilla rahoilla nähdään usein 
seisovia neljäkätisiä jumalattaria kuvattuina ^). 

3) Yksitoista sassanidilaista rahaa, jotka kantoivat kolmen 
kuninkaan, Esdegerd ]I:sen, Kobad'in ja Kosroe II:sen (v. 44t — 
594 j. Kr. s.) nimiä »). 



*) 'Sjögren, Oes. Sehriften, s. 402, 

*) Yrt. esim. Tresor de Numiematique et Olyptique. iVumiMt. det 
roit Orees. Poru 1858, $. 158, 160; hwj. LXXX: 15, 17. 

9) Kerrotusta löydöstä vrt. O. BöhtUngk, Beeehreib. emer iUb, Sehale 
mit emer Intohrift in unbek» Charaeteren» Bull, Hitt. phU. T /F, N:o 
11, a, 161^5. n, CaeMbeea, BoomoHUbM dpe6H.y fta^, n nepMCKoH työ. 
Gnö. BibdoM. 1847, J\^ 122, MyxajmMedaMOKOH HyMuajmamma. (M, 1846, 



189 




i74. Perma, Sludka. Vt. 



V. 1780 löysivät lapset, kun leikittelivät Ramajoen ran- 
nalla lähellä Sludkan kylää Obvajoen suulla matalalla jalalla sei- 
sovan kreikkalaisen hopeavadin (kuv. 174). Vadin pohjalla on 
kuvattuna Minerva, jonka edessä Ajaks ja Uljsses väittelevät Akil- 



1. 169, 160, jossa Saveljev vertaa maljaH kiijoitasta er&äsen Frähnin 
julkaisemalla rahalla löytyva&n turanilaiseen. Samaa maljaa tarkoittanee 
kSjoitns B&i P&rm aufgefundene Silb^TtehaaU, Da» Aufland 1848, s, 616, 
jota en ole nähnyt. 



190 

leen aseista, jotka makaavat jumalattaren jalkojen edessä. Uljs- 
seen puvussa on kläna, Köhlerin mukaan, urosten leaterissa ta- 
vallinen attikalainen, eikä llomeron -aikuinen. Hän arvelee 
että kuvauksessa teko ja käsitys todistavat kreikkalaisen taiteen 
hyviä aikoja. Vadin nurjalla puolella on linnun kuvauksia ynnä 
muita arabeskintapaisia koristuksia ^). Originali on kreivi S. Stro- 
ganovin museossa. 

Pari vuotta takaperin osti kreivi Gr. Stroganov matalan 
kreikkalaisen hopeavadin eräältä kauppiaalta Pietarissa, jonka hal- 
lussa se oli ollut enemmän kun 25 vuotta. Vadin pohjalla näh- 
dään kuvattuna kohtaus orpheolaisten mysteriojen juhlasta. Siinä 
nähdään koristettu alttari, jonka päällä on suippuisella kannella 
varustettu letitty koppa. Alttarin edessä on nuori hiatlomaan 
chitomin puettu nainen (Micnadi) polvillansa. Käsivarret, kai- 
voimet ja korvat ovat renkailla koristetut. Oikealla kädel- 
länsä hän kohottaa alttarilla olevan kopan kantta, vasemmalla 
hän tarjoo astiasta (kantharos) juotavaa suurelle käärmeelle, 
joka kurkottaa päätänsä kopasta. Lattialla makaa vati, laakerioksa, 
kahdella rosetilla ja leveällä nauhalla sidottu kirja (dipiychon). 
Vadin nurjalla puolella nähdään keskellä kuvattuna vanhan mie- 
hen, ehkä jonkun vesijumaluuden kasvot; pitkät hajanaiset hiuk- 
set riippuvat silmissä yhdistyen hajanaisen parran kanssa. Vadin 
leveällä reunalla, tuon keskikohdan ympärillä, näemme neljä mj- 
tillistä vastakkaisin käännettyä merielävää kuvattuina; vesihepo 
kohtaa vesi-lohikäärmettä, vesi-jalopeura kohtaa vesi-sonnia. Va- 
din löytöpaikka tosin ei ole tunnettu, mutta me voimme muuta- 



Ueber die Denkmäler des Alterthums aus Silber in der Sammlung 
des Eerrn Ora/en von Stroganaw. H, K. E. KöhUrs Ges. Sehriften. Sd 
VL Pb, 1853, s. 44, 48^53, kuv. 2, 3. Köhlerin mukaan, joka jo v. 
1S03 julkaisi kertomuksensa, on vati usein kuvattu Stephani viittaa 
seuraaviin lähteisin Millin, Mag. eneycl. T. F, s. 372; Oal. myth., t:lu 
J73, N:o 629; Tnghirami, Gall. Omet . T, i, T:lu HO; Guigniaut, ReL ds 
Vant. T.lu 246, N:o 815; Ov&rbeck, H&roen-Gall. T:lu 241. Volegov 
on yllä mainitussa käsikirjotuksessaan kuvannut kaksi pientä soikeata 
kiveä (antikia), toinen sininen, toinen punainen, joilla kullakin nähdään 
naisen kuva. Kreivi S. Stroganovin museosssa säilytetään vihdoin Per- 
massa löyttyinä yksi Priapon jo yksi pballus-kuva. 



191 

mistä terävällä aseella raakamaisesti tehdyistä piirroksista joita 
usein tavataan Permassa löydetyillä hopea-astioilla, melkein täy- 
dejlä varmuudella arvata, että tämäkin vati on siellä löytty ^). 

Luolassa lähellä Kungurin kaupunkia Perman läänissä löyt- 
tiin suoralla varrella varustettu hopeavati. Varrella nähdään Nep- 
tuno kuvattuna, joka oikeassa kädessään pitää kalaa; vasemman 
jalan alla on merisika. Vadin laidalla nähdään krokodilin, käär- 
meiden, vesilintujen, kalojen y. m. kuvia sekä palmuntapaisia 
puita; Vadin pohjalla kuvataan kaloja, kukkia, linnunpesiä sekä 
matala tornintapainen rakennus. Tornin edessä seisoo poika not- 
kistetulla seljalla ja nojaa käsiänsä maata vastaan. Hänen sel- 
jallansa seisoo toinen, joka taltalla ja vasaralla veistää kreikka- 
laista aapistoa tornin muuriin, jatkaen riviä alhalta ylöspäin. 
Vati arvataan olevan noin ILlta tai III:lta vuosisadalta. Stepha- 
nin mukaan kuvaa tuo torni Niljoen mittaajaa. Varren nurjalla 
puolella on neljä bysantinolaista merkkiä, jotka kuitenkin ovat 
varsin epäselviä ^). 

Ruhtinas Obolenskin hallussa on toinen samanaikuinen var- 
rella varustettu hopeavati Perman läänistä. Myöskin sen varrella 
nähdään meridialla seisova Neptuno kuvattuna. Vadin pohjalla 



*) Die Sehlangen-Fiitterung der Orphiscken Mytterien. SUber- 
Sehale in Besitx Seiner Brlaueht des Ora/en Grigori Stroganof erläutert 
von Lvdolf Stephani. St. Pb, 1873. Mainittuun kirjotukseen, josta vain 
100 kp. julkaistiin, on liitetty kaksi valokuvaa tuosta vadista. Mosko- 
van yliopiston museossa säilytetään matala lasivati, jolla myöskin näh- 
dään kuvattuna ^käärmeen juottaminen^' melkein ylläkerrottuun tapaan. 
Tuo merkillinen muinaiskalu ei ole vielä julkaistu. Museon hoitajan an* 
taman tiedon mukaan olisi se loytty Orelin läänissä. 

*} JEuA%, MyaeU Hnn. EpeMitmaotca. Cn6, 1661, s. 215; Bpocce, 
Hae. H, Apx. OCn- II: 187, 360; IlepMCKiu Cöopnum. M, 1859. II: 41, 
42. Tästä ja kolmesta muusta hopeavadista Eremitaschissa on Stephani 
julkaissut kuvia ja laveita kertomuksia. Cotnpte-rendu de la Comm. Imp, 
Archeol 1867. St. Pb. 1868., Atlas, t:lut II, III. Stephani arvelee että 
nuo toiset vadit, yksi kreikkalainen, kolme sassanidilaista, ovat löydetyt 
jossain Etelä- Wenäj ällä, Brosse taasen että ovat löydetyt Perman ja 
Orenburgin lääneissä! Vrt. myös J(. A. XeoAhcaua, Haencmui o Xosapcun, 
BypmaceaoTb, BoA^apax^, MaÖMpaayb, CAaesfiunch u Pyceasn H^fn-Jfacma. 
Cn6, 1869, s. 177, Niistä ovat kaksi sassanidilaista selvään Permasta 
löydetyt, kuten vasta saamme osoittaa. 



192 

kuvataan kolme kalastajaa, jotka eri tavalla pyytelevät kaloja. 
Nurjalla puolella on viisi bysantinolaista merkkiä, joissa luetaan 

kahden Johannes keisarin sekä Theophano keisarinnan nimet ^). 

* 

Kyntäessä löysi v. 1750 paikoilla talonpoika Sludkan kylästä 
Obvajoen suulla kullatun, 1 jalan 4 tuuman korkuisen hopeavaasio, 
jonka kuvaukset Köhlerin mukaan näyttävät todistavan kreikka- 
laisen taiteen riutumista. Pääkuvauksena on jumalan emo tai 
joku pyhä kristin uskon alkuajoilta. Sivulla on kuvattu hyvä 
paimen, joka olkapäillänsä kantaa nuorta teuras-sonnia. Originali 
katosi kr. Stroganovin kokouksesta jo viime vuosisadalla ^). 

£räältä Sirokin nimiseltä kauppiaalta Moskovassa osti kreivi 
6. Stroganov kymmenkunta vuotta sitten pienellaisen matalan, 
osaksi kullatun vadin sillä tiedolla että se oli löytty ^Beresovaa 
saarella Perman läänissä '^^ Vadin pohjalla nähdään kuvattuna 
(au repouss^) risti, jota enkeli kummallakin puolen varoen pite- 
lee. Se on bysantinolaista tekoa noin V — Vll:neltä vuosisa- 
doilta 3). 

Vähä aika jälkeen ylläkerrotun Minerva-vadin löytöä v. 1780 
Sludkan kylän luona, löyttiin Kamajoen rannasta samoilla seuduin 
seuraavat Köhlerin kuvaamat hepea-astiat, jotka joutuivat kreivi 
Stroganovin museoon. 

1) Suuri matalalla jalalla seisova hopeavati bysantinolaista 
tekoa ^). Keskellä vadin pohjaa nähdään kuvattuna medaljonike- 



*) Compte^endu de la Comm. Jmp. Areheol. pour Vcinnde 1867 ^ s. 
209 — 211, jossa vadin kuvaukset ja merkit nähdään jalkaistona. Rnh- 
tmas Obolenski vainajalla sanotaan olleen kolme Permasta löyttyä vatia, 
jotka jäivät hänen leskensä haltuun Moskovassa. 

*) Köhler, m. /?., s. 41 — 44; De9cription d*un Vase et de quatre 
Manuserits, nouvellement trouves en Sib^rie, par M. Is President de Bros- 
set, 18 mars 1755. Memaires de VAead, des Inseriptions. T. 2r2^Xy i- 
777 — 7SÖ, jossa ainoa kuva on julkaistu. 

') Yrt. CoepeMeHHOH Jlfbmonucb 1868, M 26; De Bossiy BuUeiino 
dell* Instituto di Corespondenza a/reheologiea, Roma 1872, jossa vati oa 
kuvatta. Prof. Buslajev Moskovassa ja kreivi S. Stroganov ovat origina- 
lista teettäneet hopeiset kopiot. 

4) Stephaniy Die Sehlangenfutterung, s. 5, Siinä tekijä luettelee 
24 tontemaansa Wenäjällä löytfcyä hopea-astiata, joista 16 varmaan ovat 
Permassa löyttyjä. Toisten löytöpaikoista puuttau tietoja. Yksi olisi 
muka Astrachanin seuduilla löytty. 



193 

haan hevoinen, joka syOskentelee ruohoa puun juurelta. Vadin 
laidoilla keskikuvan ympärillä knvalaan kasTilehtiä ja kellonmuo- 
toisia kukkia, joissa kussakin lepää lintunen ikään kuin pesäs- 
sänsä. Samoille laidoille ovat Permalaiset piirtäneet omia ku- 
viansa, jotka kyllä myöskin vertauskohtina Perman pronssisiin 
muinaisjäännöksiin ansaitsisivat julkaisemista. Siinä nähdään koi- 
misuippuisilla kruunuilla varustettuja miehiä, linnunkallaisia ku- 
vauksia levitetyillä siivillä y. m. Vadin nurjalla puolella on viisi 
bysantinolaista merkkiä. Stephanin mukaan olisi myöskin eräs 
toinen suuri neljällä bysantinolaisella merkillä varustettu ja mata- 
lalla jalalla seisova hopeavati, joka on tallella kreivi S. Strogano- 
vin museossa, Permassa löytty v. 1780. Yhdessä merkissä lue- 
taan sana 2xoXa6u9Cog ja keskellä vadin pohjaa kuvataan viini- 
puun oksilla ympäröitty bysantinolainen risti. Siitä kehästä, joka 
ympäröitsee tuota kuvausta ulettuu kourupintalsia S:n muotoon 
taittuvia säteitä vadin reunoille asti. Sellaisia säteitä kuuluu 
olleen myöskin eräässä vadissa ruhtinas Oholenskin kokouksessa, 
josta yllä sivumennen muistutimme. 

2) Hopeavati, leveällä laitaranteella varustettu. Keskellä 
pohjaa en' tässäkin medaljonikehä, jonka keskelle kullatulle poh- 
jalle on korkokuvauksella muodostettu makaava mäkikauris sekä 
kehää vastaan kolme omituista sydämenkaltaista kuvausta. Itse 
kehäranne on koristettu yksinkertaisella assyrialaisella ornamentilla 
— suoraviivaista palmikoitsemista — , jota usein tavataan tutki- 
musalamme rautakautisissa pronssikaluissakin '). Vati on Stepha- 
nin mukaan sassanidilaista tekoa, mutta sen laidalle ovat Perma- 
laiset kuvanneet peuran ja kalan, jota pitkä rivi suippuisilla la- 
killa varustettuja miehiä ikään kuin käsi kädessä vetää. 

3) „Indobaktrialainen^ hopeavati, muodoltansa aivan omi- 
tuinen, pitkänsoikea, mutta keskeltä ikään kuin kaksinkertaisilla 
liitteillä kaukalon tapaan levennetty. Sisältä on vati sileä, mutta 
nurjalla puolella nähdään monellaisia kuvauksia. Kummassakin 
päässä on nuoren naisen kuva; toisella on kaksinkertaisen avai- 



*) Siitä huomanttaa läntiseen pronssikauteen nähden Lindetuchmidi, 
Die AlUrth. uns. heidn. Vorzeit JI, Heft /, t:lu IIL 

Suomi. l3 



194 

tnea muotoinen kalu kädessä, toisella Kehuva nauha. Päässä on 
seppele, hiukset paksussa, nauhalla solmitussa palmikossa. Naiset 
ovat kaulaketjuilla ja käsirenkaiila varustetut, multa muuten aina 
vyötäreelle asti paljat. Hameet ovat laskuilla varustetut. Nais- 
ten ympärillä nähdään ruusuntapaisia koristuksia. Paitsi noita 
kuvauksia, nähdään vadilla makaavia hirviä, viinapuun rypäleisU 
ja lehdistä muodostettu arabeski sekä sen ohella koiran tai jalo- 
peuran muotoinen eläin, joka syö rypäleitä y. m. Paikoin on 
vati kullattu. V. 1872 löyttiin Rharkovan läänissä rannekirjoi- 
tuksella varustettu hopeakannu, jonka laidoilla kuvataan neljä 
samanmuotoista naista. Sen osti Moskovassa kreivi G. Stroganov 
kauppias Sirolinin'ilta. Sen ohella löyttiin paljo muuta pientä 
kalua, jonka kohtalosta ei ole tietoa *). 

4) Arapialainen hopeavati. Keskellä pohjaa on medaljoni, 
jossa nähdään kuvattuna itämaan tapaan puettu mies, kruunu tai 
hattu päässä ja kunniakehä pään ympärillä. Mies, joka on ku- 
killa ja lehtikoristuksilla ympäröitty, nostaa huulillensa viinilasia. 
Tuon kuvauksen ympäri kulkee kolmessa jaksossa kukka- ja lehli- 
koristuksiin kätketty arapialainen kirjoitus. Nuo kirjoitusjaksol 
ovat toisistansa eroitetut kehäsillä joissa kukkien ja lehtien vä- 
listä näkyy lintu. 

V. 1872 osti metsäherra Tjeplouchov 130 ruplan hinnasta 
kreivi S. Stroganovin kokoilemia varten kolme pienellaista hopea- 
vatia, jotka hevoisen kavio oli potkaissut näkyviin mäen ylitse 
vievällä tiellä muistaakseni Tschussovajajoella: 

1) Hopeavati tai pikemmin malja, jonka laidoilla kuvataan 
jalopeurajahtia. Kolme sassanidilaisiin pukuihin puettua ratsasta- 
jaa taistelevat, mikä keihällä, mikä joutsella kukin jalopeuransa 
kanssa. Keskellä pohjaa on ruusuntapainen koristus. Malja od 
Stephanin mukaan sassanidilaista tekoa. 

2) Matalalaitainen hopeavati, jonka nähtävästi allegoriallinen 
ja piirtämällä tehty kuvaus on seuraava. Vadin pohjalla on seg- 
menti, jossa on lainehtiva vesi viivoilla kuvattu samaan tapaan 
kun 16:n vuosisadan puupiirroksissa. Vedestä pistää näkyviin 



*) Tuosta löydöstä luettiin, muistaakseni syksyllä 1872, sanomissa 
PyccKia BtÄOMOCTH pitkä kertomus. 



195 




175. Perma. Va- 



muutamia kalaupäilä. Tämän veden keskeltä nousee korkea puu, 
jonka köyhästi vaikka ei sentään huonosti kuvattu lehdistö u|et- 
tuu vastaisen laidan sisäsyrjään asti. Puun juurella on kanto, 
josta kohoaa käärme ja puuta kierrellen vihdoin ripustaa pää- 
tänsä puun oksalta alaspäin. Kummallakin puolen puuta, nau- 
hoilla, kuten näyttää, siihen sidottuina, seisoo kaksi pukkia päät 
pystyssä. . Toisen pukin päätä kohtaan kurkoittaa käärme päätänsä. 
Puun molemmilla puolin, sekä pukkien alla että yllä nähdäfln 



196 

kukka kuvattuoa. Vadin laita jltäympäri on sydänkuvilla koris- 
teltu. Stepfaani arvaa Talia sassanidilaiseksi. 

3) Matalalaitainen sassanidilainen ?ati (kuv. 175), jonka 
pohjalla kuvataan sassanidilaista kuningasta, joka ratsastaen on 
nuolilla haavoittanut kahta metsäsikaa. Se on taitavasti tehty 
paikoin pohjasta eriävällä korkokuvauksella. Kuninkaan puku on 
samallainen kun Varahran nimisillä kuninkailla sassanidilaisilla 
rahoilla. 

Suuren hopeavadin, josta lavallinen matala jalka on pudon- 
nut^ osti kreivi G. Slroganov pari vuotta sitten eräällä kauppi- 
aalta Pietarissa^ joka oli sitä talleltanut kymmenkunta vuotia sillä 
tiedolla, että vati oli Permassa loytly. Vadin pohjalla on seu- 
raava kuvaus. Neliskulmaisella, kukilla koristetulla tyynyalaisella 
istuu jalat ristissä sassanidilainen kuningas, jonka päässä on puo- 
likuun-kuvauksilla ja omituisilla liilleillä koristettu kruunu päässä. 
Oikean kyynärpään alla on kaksi tyynyä ja oikealla kädellä pitää 
ruhtinas rintansa edessä vatia. Ruhtinaan oikealla puolen seisoo 
mies, joka ojennetussa vasemmassa kädessään pitää jotakuta viuh- 
kon tapaista esinettä; vasemmalla puolen on toinen henkilö, jonka 
ojennetussa oikeassa kädessä on joku ehkä savuastia ja riippu- 
vassa vasemmassa kädessä kannu. Alempana ruhtinaan oikealla 
puolen istuu jalat ristissä mies, soittaen nelijänteistä soiltokonetta 
ja vasemmalla puolen istuu samaan tapaan pillinsoitlaja. Vielä 
niitäkin alempana nähdään kaksi jalopeuraa, jotka avosuin kur- 
koillaval kieliänsä soittajia kohden. Kaikkien näiden kuvien vä- 
lillä nähdään permalaisten omistajien piirtämiä Ukkoloita, peuroja 
ja metsä-eläviä. 

Huhtikuussa v. 1860 myutiin Parisissa toisen sassanidilai- 
sen vadin muassa seuraava kuvaliitteistä päättäen Permassa löytty 
hopeavati, jonka omistajana oli ollut ruhtinas P. D. Saltikov '): 
Smiri matalalla jalalla seisova sassanidilainen hopeavati. Keskellä 
vadin pohjaa seisoo pukinnäköinen eläin, jonka kylkeä vastaan, 



f) Valtioneuvos G. Filimonov Moskovassa omistaa kuvia noista 
ynnä muutamista muista „Wenäjällä" löydetyistä vadeista. Toinen lie- 
nee sama, jonka Longp^rier on julkaissut: Ann, dell* inst. areh. T. XV: 
9S^lt4i Mon ^uhl. dalV Jnst. arch T. III, kuv, 51. 



197 

puoleksi seijässtf istuen, nojautuu mies, pitäen vasempaa kättänsä 
pukin kaulan ympäri. Vadin laidoilla keskikuvan ympärillä ku- 
vataan kahdeksan sassanidilaisiin pitkähelmaisiin pukuihin puettua 
henkilöä, jotka kaksitellen keskustelevat toistensa kanssa arvat- 
tavasli pidoista^ koska heidän käsissänsä nähdään vateja, hedelmä- 
kantimia y. m. Kuvien väliin ovat permalaiset omistajat piirtä- 
neet kaloja ja miehiä, joista yksi pitää pitkää veistä kädessään. 

Keis. Eremitaschissa Pietarissa säilytetään kaksi sassanidi- 
laista hopeavatia, joiden permalaisista kuvapiirroksista voimme 
päättää että ovat Permassa löydetyt. Toinen kuvaa ratsastajaa, 
joka on puettu Varahran nimisten sassanidilaisten kuninkaiden 
pukuun ja paraikaa syöksee keihään edessä seisovan jalopeuran 
kitaan; loinen jalopeura jo makaa kuoleman tuskissa. Laidalla 
vadin nurjalla puolella nähdään permalainen piirros, kuvaava 
kolmisuippuisella lakilla varustettua miestä, joka pitää veitsenta- 
paista miekkaa oikeassa kädessään. Toinen vati on ollut varrella 
varusteltu, mutta varsi on katkennut. Leveällä reunalla nähdään 
metsästys-kohtauksia kuvattuna. Siinä kuvataan metsäsika, kaksi 
karhua, ratsastaja, koira, kaksi hirveä, satuloittu hevoinen ja 
joutseuampuja, jalopeura sekä vihdoin kaksi satuloittua hevoista, 
joita kaksi miestä tavoittavat. Vadin sileän pohjan ovat Perma- 
malaisel täyttäneet merkillisillä kuvauksilla, jotka muistuttavat vil- 
likansojen „ miekkatanssia '^ Keskellä pohjaa nähdään raavas kol- 
misuippuisella lakilla varustettu mies, joka seisoo jalat leveällä 
ja pitää kummassakin kohotetussa kädessään veitsenkaltaista miek- 
kaa. Hänen ympärillänsä seisoo seitsemän samallaista pienempää 
miestä, joilla kaikilla, paitsi yhdellä, on miekka tai pitkä veitsi 
kummassakin kädessä. Paitsi noita kuvia nähdään vadin laidalla 
eläimen kuva, joka paraiten muistuttaa lehmää ^). 

Suvella V. 1874 sai Muinaistieteellinen Kommissioni hopea- 
vadin, joka oli löytty Glasov'in piirikunnassa Wjatkan läänissä. 
Sen pohjalla kuvataan kierroksissa lepäävää lohikäärmettä ^). 



*) Compte-rendu de la Gomm. Imp. Ärcheol. pour VannSs 1867, $. 
155 — 7. Atla», kuv. UI: 4. 

*) Eommissionin sihteerin kiijastonhoitaja P. Lerchin Ifthettämän 
tiedon mukaan 



198 

Seuraavat kuusi hopea-astiata saapuivait muulamia vuosia 
takaperin Nischnei-Novgorodin markkinoilta Moskovaan sillä mai- 
neella etu olivat Perman läänissä löydetyt. Niiden omistajaksi 
tuli siellä eräs kauppias Sirotinin, jonka luvalla ne kuvasin syk- 
syllä 1872. Noita astioita seurasi suuri joukko parittaisia Fili- 
granikoristuksia hopeasta, yhteensä noin 12 ven. naulaa hopeata. 
Filigraniteokset olivat kahta eri laatua, toiset Perman myöhem- 
mällä rautakaudella tavallista muotoa, toiset myöskin Permassa 
tavattavaa muotoa joltain myöhemmältä historialliselta aikakau- 
delta. Aivan selvään ovat nuo filigranikoristukset kahteen eri 
löytöön luettavat, mutta vaikea on sanoa josko niistä vanhemmaD 
muotoiset ovat puheessa olevien astiojen kanssa löydetyt taikka 
josko edes nuo astiat ovat yhtä löytöä, kuten kuitenkin voisi 
arvata. 

1) Sassanidilainen vati, jonk^ pohjalla kuvataan metsästä- 
vää kuningasta. Hän on heittänyt ansan naarasbirven kaulaan 
ja pidättää sillä eläintä. Teko on osaksi korkokuvausta, vaikka 
huolettomampaa, kun edellä kerrotuissa. Korkoliitteet ovat läh- 
teneet kuninkaan kasvoilta, rinnalla ja käsivaroilta, joista siten 
ainoastaan rajapiirteet ovat jälillä. Kuninkaan pään ympäri on 
kunniakehä merkitty, jonka sisäpuoli on kullattu i). Vyöllä on 
metsästäjällä miekka ja tikari, kumpanenkin tupessansa. Vadin 
nurjalla puolella on matalan jalkarenkaan sisällä rivi sassanidi- 
laista pechlevi-kirjoitusta (kuv. 176). 

2) Aivan sileä ja koristamatoin, jalkaakin puuttuva hopea- 
vati, muodoltaan kun segmenti ontelosta pallosta. Ainoastaan 
ranteen sisäpuoli on takomalla hiukan paksunnettu. Ranteessa 
on pieni reikä kuten melkein kaikissa muissakin vadeissa. 



*) Tuo kimniakehä puuttuu jokseenkin huolettomasti tehdyssä puu- 
piirroksessa. Koska on epäilty tarkoitetaanko noilla kruunuilla varus- 
tettiyen metsästäjien kuvilla sassanidilaisia kuninkaita vai muita korkeita 
ylimyksiä, niin ansaitsee se kertomus huomiota, että Sapor II, joka va- 
lepuvussa oli tunkeunut hovipitoihin Bysantiossa, siellä tunnettiin pöy- 
dän ääressä vatien kuvauksista. Vrt. Aeademie des inaeriptians et belUs- 
letiret. Extrait d'un memoire sur det ooupes sassanides par M. de Long- 
perier, Lu dant la tSanee publique annuelle du 3 aotlkt 1866^ *. 3 — 8. 



176. P«rma. •/»■ Ptehl«vi-tirfoilut. '/e 



3) Hopeavati tsrallista korkeammalla ja alempaa levenevällä 
jalbarenkaaila. Vadio pohjalla on jokseeokin rikas ruusuntapai- 
neo koristus, joka od taltalla ja vasaralla kuvattu. 

4) Suuri jalatoia hopeavati, pallon segtnenliD muotoiDen. 
Vadia pohjalla nShdaao j^leDDetyillä kanteilla kuvattuna aurinko. 



200 

Kantit ovat nurjalta puolen lyi>niäUä kohotetut. Keskellä on kehä, 
jonka sivuilta ulettuu kahdeksan keihään muotoista sädettä lähelle 
vadin rannetta. Säteiden latvojen välillä on sydänkuvauksia, joi- 
den suippuiset puolet ovat aurinkoon päin käännetyt. Tämänkin 
ranteessa on rihmareikä luultavasti ripustamisia varten. 

5) Arapialainen hopeakannu, erittäin kaunista ja miellyttä- 
vää tekoa. Se on valitettavasti kaulasta katkennut ja kadottanut 
käsihankansa, jonka juotteesta sekä ylemmällä että alemmalla 
osalla nähdään jälkiä. Alemman kupukkaisen osan vierteellä kau- 
laa vastaan ulettuu yltä-ympäri kufalaista kirjoitusta, josta tuskin 
puoU osa on säilynyt. Kannun sekä ylemmälle että alemmalle 
osalle on kiertelevistä koristetuista nauhoista muodostettu medal- 
Joneja, joissa kussakin nähdään riikinkukon kuva. 

6) Hopeavati, jonka permalaista kotiperäisyyttä katson mah- 
dolliseksi. Se on jokseenkin raakatekoinen, muodoltansa pyöreän- 
soikea ja keskellä varustettu suunnikkaisen muotoisella syvennyk- 
sellä. Vati on 328 millimeteriä pitkä, 217 leveä; syvennys 111 
mm. pitkä, 84 leveä ja 7 mm. syvä. Laidat, joiden loito vierre 
ulettuu keskisyvennyksen pieli koristuksille, ovat ehkäiset, ainoastaan 
millimeteriä paksut, mutta hopea paksunee pohjaa kohti, jossa 
on noin 3 mm. paksua. Laitaranteen sisäpuolella on ikään kuin 
puolipyöreäksi halkaistusta kullatusta hopealangasta juotettu ylen- 
nysliite; paikoin on tuo juofe pettänyt ja liite sittemmin vaski- 
lanka-kierteellä kiinnitetty. Keskisyvennys on ympäröitty metsäsian 
päistä yhdistetyillä, 15 mm. leveällä koristusjaksoUa, jossa sian 
päät ovat toisistansa eroitetut ikään kuin letityiksi viivatuilla pie- 
lillä. Vadin kummankin pääpuolen koristamiseksi liittyy maini- 
tun koristusjakson kumpaankin päähän puolikehäinen koristus- 
ryhmä. Kumpaisenkin puolikehän keskellä nähdään ruusun tai 
pikemmin papinkukan muotoinen kehäkoristus (aurinko?) jonka 
kummallakin puolella on kuvattu lintu sitä katsomaan. Lintu on 
ehkä jahtihaukka, koska sen kaulasta riippuu nauha. Syvennyk- 
sen keskelle on ollut juotettuna joku pyöreäpohjainen esine; 
ainoastaan juotteesta on vielä paksu hopea-ryhmäle jätillä. Tuon 
olleen pyöreän esineen rajalta syvennyksen kutakin kulmaa vas- 
taan on vihdoin kuvattu lilianmuotoisia koristuksia. Kaikki tähän 
saakka mainitut osaksi kullatut koristukset ovat taltalla ja vasa^ 



aoi 

ralla amodostetuty vadin sisKpuoMU lyOmäild; niiden Jjiljet. tun- 
tuvat vadin nurjalla puetella. Vaan ntiden lisjlksi on väli vielfl 
hyvin merkillisillli latiskaisilla koristus-liitteillä varustettiu Nuo 
liitteet ovat neljä hopeista hippokampio kuvaa, jotka ovat kol- 
mella naulalla kukin kiinnitetyt laidan vierteelle, kaksi vadin 
kummallekin laidalle, metsäsianpää-koristuksieo ja vadin ranteen 
välille, siten että bippokampin rinta ja kahdet jalat lepäävät suun- 
nikasmuotoiseu ja puolikebänmuotoisen koristusryhmän rajalla, 
pää on käännetty haukkojen kuvauksia kohden, mutta pyrstöt 
vastatusten. Pyrstöjen välillä, kummallakin laidan vierteellä on 
samallainen, vaikka vähän pienempi papinkukan tai auringon 
muotoinen koristus, kun vadin kummassakin päässä. Hippokam- 
pit ovat pitkillä, notkeilla kauloilla varustetut, joilla harjojen 
asemesta nähdään ikään kuin rengasrivi. Jalkaparin (bevoisen 
etujalkojen) kohdalla selkää vastaan on ikään kuin suomustettu 
satulapeite, josta nousee suorana evänkaltainen siipi, jonka suippu 
notkistuu hippokampin kaulaa kohti. Ruumis yhä hoikkenee ja 
tekee vihdoin alaspäin kiertyen, silmuksen ja päättyy kalanpyrs- 
tön muotoisella evällä. Jo ensimäinen silmäys osoittaa että vatia 
ei ole käytetty ruoka-astiaksi. Ehkä on vadin syvennyksessä, pyo- 
reäUä kannattimella seisonut epäjumalan kuva '). Vadin osti 
kevätalvella 1873 kreivi G. Stroganov. 

Prof. Jeschevski on julkaissut hopeavadin, joka ehkä sekin 
on permalaisla tekoa ^). Sen pohjalla nähdään medaljoni-kehän 
sisällä kuvattuna puun edessä seisova peura. Peuran vasemmalla 
takareidellä on omistajan puumerkki. Vadin laitojen vierteet ovat 
yltäympäri koristetut vastakkaisin asetetuilla, vuorottaisin vaihte- 
levilla {uenemmillä ja suuremmilla sydänkaviUa* Pienemmät, me- 
daljonin ympäri asetetut sydänkuvat kääntävät suippuiset päänsä 



*) Kertoessaan että idolit Jenisein haudoissa tehtiin kellometallista 
sanoo Gmelin että ne asetettiin kantimelie (assiette), jotka keskeltä oli- 
vat onteloita. Vrt. Hae, H. ÄpxeoA. Oöuf,' H- 225, Sellainen tapa 
löytyi myöskin Littualaisilla. Vrt. J^eeuocmu, Tpydu Mock. Apx, Oöuf,, 
J, Bun. II: CAöeapi, s. 49. 

>) Abramov kertoo että Beresovin Osljakit lahjoittivat jomalal- 
lensa hopeavateja, vartavasten tehtyjä ja varnstettaja idolien, lintigen 
ja metsäelävien kavauksilla. 3(m* raotpa^. O0tn* J^JJ: 341, 



202 

yadin rannetla kohden, suuremmat taasen edellisten valiHfl ovat 
vastakkaisin asetetut Jokaisen sydänkuvan keskellä on ikaan 
koin puhkeamaisillaan oleva kukka. Sydänkuvat ovat samaa tekoa 
kun yllä kerrotussa auringon kuvalla varustetussa vadissa. Pu- 
heessa oleva vati loyttiin uutta peltoa kyntäessä v. 1851 lähellä 
Roschdestvenskojen kylSS Obvajoella ja sen muassa joukko hio- 
tuilla kivillä varustettuja hopeakoristuksia, Perman myöhemmällä 
rautakaudella tavallista filigrani4ekoa, sekä kaksi bopeakappalta, 
joista toinen on varustettu kiilakirjoituksen muotoisilla merkeillä; 
niitä on arveltu kiinalaiseksi hieroglyfikirjoitukseksi. Kaikki ka- 
lut, yhteensä 5V2 ven. naulaa, olivat tallella Lasarevio itämaiskie- 
lien oppilaitoksessa Moskovassa O* kunnes ne noin v. 1868 sieltä 
varastettiin. 

Olemme edellisessä luetelleet 28 Permassa lOyttyä hopea- 
astiata, joista joko originalit tai ainakin kuvat ovat tallella. Varsin 
luultavaa on että enimmät muut tuontapaiset hopea-astiat Wenä- 
jän ylimysten museoissa ovat Permasta saapuneet, koska ainoas- 
taan yksi yllä mainittu hopeakannu tiettävästi on £telä-Wenäjällä 
Kharkovin läänissä, löytty. Sitä vastoin voimme Perman puolelta 
luetella monta tuollaista löytöä, joiden kohtalosta tietoja puuttuu. 
Noin V. 1848 löysivät Vogulilaiset hautakummusta Pelymin piiri- 
kunnassa raakatekoisen hopeamaljan, joka oli ihmiskuvilla varus- 
tettu ja painoi toista ven. naulaa. Kolme virstaa Borovskin kir- 
konkylästä Ischimskin piirikunnassa löysi eräs talonpoika pellos- 
taan „8 tai 11 hopeavatia^ ^). Myöskin Irtischjoella Tobolskin 
läänissä on nykyjään löytty puolen kilogramin painoinen kullattu 
hopeapikari ^). Perman läänin kertomuksesta tunnettu hra Popov 
kertoo eräästä löydöstä seuraavalla tavalla. „V. 1810 näin minä 



*) Vadin,' hopeakappaleen ynnä muntamia löytöön kuuluvia kaluja 
on Jeschevski kuvannut. IlepMCKiu CÖopnum II: 85 — 88, kuv. 1 — 8, Sa- 
massa paikassa kuvataan muutamia kaluja, jotka hopeavadin muassa 
ovat ostetut talonpojalta Irbitskin markkiooilla, «iv. 88 — iO, kuv, 9—lt. 

*) CmtCKU nacM, Mfbcnvb T06. %y6. Cn6, 1871, #. LXXXVII; Hae. 
H. Äpx. 06m. II: 225, Tfissä lienee selitystä huhuun 18 hopeavadista, 
jotka jätettiin Tobolskin lääninvirastolle. IRrj, Kuukau$Uht% 1872, s, 213, 

») Samtidm 1874, N:o 50, 9, 800. 



203 

eräässä talossa suuren hopeatuq>in, joka oli Idytty Tscherdfnin 
seuduilla. Sen laidoille oli ontelolla korkokuvauksella muodosteltu 
erilaisia etelämaiden eläviä: tarvas, kameeli sekä sen päällä istuva 
mies, krokodili, tiikeri y. m., joiden seassa myöskin sammakko. 
Kaikesta oli nähtävä, että tuo astia ei ollut europalaista teolli- 
suutta, vaan jonkun indialaisen tai asialaisen kansan tekoa^ ^). 
Toinen suuri hopealöyto lähellä Tscherdyniä, joka sisälsi idoleja, 
astioita, koristuksia y. m., joutui sulatuspataan ^). MyOskin Wjat- 
kan läänistä noita hopea-astioita löydetään. Eräällä pellolla Wo- 
doserskin piirissä joka vielä nykyjään oli metsän vallassa, on 
vanha kaivo. Lähellä sitä Malie Kljutschin kylän pellolla löysivät 
talonpojat muutamia hopeisia kaularenkaita myöhemmän rautakau- 
den muotoa sekä kuvauksilla varustetun hopeamaljan. Ne myö- 
tiin Kukarskin hopeasepälle, joka sulatti kaikki paitsi puolitoista 
rengasta, jotka tulivat Eremitaschiin ^). Huomiota ansaitsee vihdoin 
Castrenin antama tieto että myöskin Mesenin piirikunnassa on 
löytty hopeavateja, hopearahoja, kultasormuksia, rannerenkaita, 
pieniä saviastioita, keihään ja nuolen kärkiä, kirveitä, veitsiä 
y. m.*). 

Nuo tiedot ovat ainoastaan ensimäisen keräyksen hedelmiä^ 
ainoastaan osa nykyajan löydöistä, köyhiä näytteitä siitä „Kamanta- 
kaisesta hopeasta^, joka muinoin tulvasi Novgorodiin ja josta 
Novgorod niin usein taisteli Moskovan suuriruhtinojen kanssa. 
Kuka enää luettelee ne löydöt, jotka vuosisatojen kestäessä ovat 
tulvanneet hopeaseppien valinpatoihin. Mitä eikö voisi järjestetty 
muinaistutkinto vielä ilmisaada Permassa, jossa kaksi, kolme vie- 



9 HfbHmOf omHOCJmeecn m ^peeHocnMM^ UepMCKOu %y6, KaaancKM 
Hamcmix 1812, J6 24. 

>) HepMcmu CÖojpnuKb 1: 134^ jossa myöskin sanotaan että Bilars- 
kin rauniosta olisi löytty hopeavati, ainoa tietty Easanin läänistä. 

3) n, ÄAo^una, ScuntbmKa omuocumeMKO HrbKomopHX^ dpeeuocmeu 
BrnncKato Kjpo». Bnnma 1865 t,, s, 18. Hra Lercbin antaman tiedon 
mukaan v:lta 1864 oli Mamadyschin piirikunnassa löytty malja, joka lä- 
hetettiin Pietariin. 

*) M, A. Castren, Rei. och Forskn. V: 60. 



204 

iflpä nelikertaisilla valleilla ^) ja haudoilla varusteUit linnojen ja 
kaupunkien rauniot kertovat asutuksen kadonneesta mahtavuu- 
desta? 

Huomiota ansaitsee raitft klassillisessa muinaistieteessä pe- 
rehtynyt akatemikko Stephani lausuu Perman kaupasta tuntemiensa 
hop^a-astiojen johdosta: ^Nuo hopea-astiat ovat teoltaan joko 
kreikkalais-romalaisia klassillisen taiteen viimeiseltä ajalta, joko 
bysantinolaisia, joko persialaisia Sassanidien aikakaudelta, joko 
arapialaisia tai ylipäänsä itämaalaisia, tähän saakka tarkemmin 
määräämättömän maan ja kansan tuotteita, joko vihdoin barbari- 
laisia ylimalkaan. Klassillisen muinaisuuden lopulta aikain on siis 
selvään keskiajan läpitse kestänyt vilkasta kauppaliikettä Perman 
läänin ja Lännen sekä Idän välillä, joka kauppa lähinnä kulki 
Kamaa ja Wolgajokea myoden, mutta viimeksi mainitun joen 
alemmalta juoksulta haaraantui Mustanmeren ylitse BysanUoon ja 
Kaspianmeren ylitse Persiaan ^). Sen mukaan kun tähän saakka 
tunnetaan ei yksikään puheessa olevista taideteoksista uletu toista 
kristillistä vuosisataa taammaksi. Mutta myöskin tuntemamme 
kreikkalais-romalaiset taideteokset tuolta myöhältä ajalta ovat 
suurimmaksi osaksi, jos eivät kaikki, vasta paljoa myöhempänä 
aikana niille seuduille saapuneet, jossa niitä löydetään. Sillä nuo 
bysantinolaiset merkit (StempelnJ^ joita useat niistä kantavat 
nurjalla puolellansa, ovat niihin isketyt kun vielä olivat joko By- 
santiossa tai ainakin bysantinolaisessa valtakunnassa. Valitetta- 
vasti ovat nuo merkit enimmästi hyvin huolimattomasti isketyt 
ja vaikeat tai kokonaan mahdottomat selvittää. Kuitenkin olen 
voinut kahdessa merkissä" — jotka tavataan yllä mainitulla ruh- 
tinps Obolenskin hallussa olleella astialla — »selvästi lukea 



*) Nelikertaisilla valleilla on esim. eräs muinaislinna Opntinajan 
kylän luona Tnijoella varustettu; kolmikertaisia valleja tavataan mui- 
naislinnassa Sakamskojen kylän luona Kosvajoella, Gubinajan kylän luona 
Kamajoella 25 virstaa Tcherdynistä ; Eamsk-Wotkinskin tehtaan Inona 
WetkRJoella Wjatkan läänissä y. m. Yrt. IlepMCKiu CÖopnum 1: 132; 
O äpeemuch naMAmHUKacn ffh BxmcKOu työ. JIaMJimHcui KHuoiCKa B/tmcn. 
työ. 1860. 

^) Tästä eriävän ajatukseni permalaisesta kauppaväylästä saan 
tuonnempana mainita. 



205 

Joannes kahden eri keisarin nimenä ja kolmannessa nimen 
Theophano, jota kaksi keisarinnaa kantoivat, Tieläpä erflässli mer- 
kissä^ — yllä mainitussa kreivi S. Stroganovin hallussa olevalla 
vadilla — ^selvän sanan öxoXtx^xvaog^ tarkoittaneeko sitten hen- 
kilön nimeä vai virkaa. — Sassanidien aikana Persiassa tehdyt 
hopea-astiat eivät ymmärrettävästi koskaan kanna bysantinolaisia 
merkkiä, ne kun kulkivat Kaspianmeren ylitse. Knitenkin tarjoa- 
vat niillä kuvattujen henkilöjen puvut myöskin kronologiallisen 
ajanmääräyksen, tarkoittanevatko sitten nuo henkilöt rahoilla ai- 
van samaan tapaan kuvattuja kuninkaita tai ainoastaan muita 
samanaikuisia ylimyksiä. — Kaikesta siitä mitä kokemuksemme 
on meille opettanut, voimme otaksua, että Perman läänin kaup- 
paliike kehisi vasta Bysantion vallan perustettua ja kesti sitten 
keskiajan kuluessa, vaikka väliin keskeyttyen ja vaihtelevissa muo- 
doissa^ ^). 

Hopea-astioista kun kerran on ollut puhe olen yhdessä 
jaksossa luetellut sellaisiakin, jotka selvään myötäseuraavista ka- 
luista arvaten ovat myöhemmän rautakauden aikuisia. Ne näyt- 
tävät todistavan että Perman assukkaiden rikastuttava kauppa 
keskeyttämättä kesti arapialaiseen aikakauteen saakka. Perma- 
laisten kauppa nähtävästi ei kulkenut Wolganjokea myöden ete- 
läätt; sillä Wolgan varret kokonaan puuttuvat noita Permalle omi- 
tuisia löytöjä. Irtisch .oli varmaan se kauppaväylä, jota myöden 
nuo rikkaat kauppatavarat tulvasivat. Sinnepäin viittaavat myös- 
kin nuo samantapaiset löydöt Tobolskin läänissä ja Strahlenberg 
on kuvannut sassanidilaisen hopeavaasin, joka on löytty hautakum*» 
mussa lähellä Krasnojarskin kaupunkia; sen laidoilla kuvataan 
viisi lakkipäistä ratsastajaa, jotka Joutsilla ja haukoilla metsästä*- 
vät hirviä, jäniksiä, lintuja y. m. ^). Sitä mutkatietä kulkivat 
arvattavasti myöskin kreikkalaiset ja bysantinolaiset tavarat poh- 
joseen. Vielä myöhemmälläkin rautakaudella vaikutti luullaksemme 
arapialainen kauppa Wolgajoella verrattavasti vähemmin Permaan 



^) Stephanit Die Sehlangen^fUUemng dtr Orphisehm MysUrien, 
8. 5, 4. 

*) Sttahlsnb&rg, iuv. UI: E, IV: A, B. Tuosta kaupasta vrt. myös 
ItaMrnnnoH Kn/uotcna IlepMOcou tyÖ. na 1863 ^o^^, t, 38, 



206 

käsin ^), jota vastaan Irtischjoen kauppa näkyy sitkeästi kestäneen 
aina Herbersteinin aikoihin asti. 

Rahoja on Permassa loytty verrattain vähän. Kreikkalaisia 
rahaloytöjä ei tanneta ensinkään. Prof. Jeschevski kertoo että 
hänen ollessaan Bolgarissa loyttiin kappale metallipeilistä van- 
halla tibetanilaisella tai kiinalaisella kirjoituksella sekä romalaisia 
rahoja III:lta ja IV:ltä vuosisadalta ^. Tuota rahojen määräämistä 
on kuitenkin epäilty. Noin v. 1869 löyttiin Permassa pienessä 
hienotekoisessa pronssimaljassa neljä tuntemattomilla kirjaimilla 
merkittyä 20-kopeikan kokoista hopearahaa. Löytöpaikasta en 
ole saanut tietoa. Metsäherra Tjeplouchov lähetti löydön kreivi 
S. Stroganoville. Tämä lähetti kappaleita Londoniin määrättä- 
viksi ^). Hra Lerchin mukaan eivät rahat ole IV:tta vuosisataa 
vanhemmat. Wjatkan läänissä löytty baktrialainen raha säilyte- 
tään hra LihatschevMn rahakammiossa Kasanissa. 

Keväällä V.. 1851 löysi eräs Ust-Irginan kylän talonpoika 
Slatoustovskin pitäjäässä Krasnoufimskin piirikuntaa, peltoa kyn- 
täessään mäen vierteellä, 120 ven. syltää Schestako vojen kylästä 
lähellä Irginajoen rantaa: 20 baktrialaista, sassanidilaista ja by- 
sanlinolaista rahaa. Hra Lerchin antaman tiedon mukaan ovat 
baktrialaiset rahat I:ltä ja Hdta vuosisadalta ennen Kr. s. Sitä vas- 
toin ulottuvat sassanidilaiset rahat v:sta 442 keskivälille Vihitä 
vuosisataa; bysantinolaiset ovat keisari Heraklion ja hänen poi- 
kansa Heraklio-Konstantinon rahoja (613 — 641). Rahoja seurasi 
puolikolmatta ven. naulaa painava hopeatuoppi, joka ehkä puuttui 
koristuksia, eikä sen vuoksi otettu talteen, ja seuraava kalusto, 
joka monen matkan perästä on saapunut Moskovan Rumäntso- 
vin museoon. Hopealangasta koneellisesti letitty kaulaketju, joka 



*) Arapialaisia rahoja löydetään esim. harvoin Permassa. Toinen 
syy siihen voisi olla että niistä sepiteltiin noita Permassa ylen tavallisia 
hopeisia filigranikoristuksia. 

V HepMCKiu C6opHum I: 135, Kasan in yliopiston sihteeri W. K. 
Saveljev arveli että kreivi Stroganovilla olisi tiedossa bosforilainen ra- 
halöytö Permasta. 

') Ifido^Parthian Coint by Edward ThomaSf Etq, London 1876. 5;o, 
jossa rahat ovat kuvatut. 



207 

OD neliskanttisella putkilnkoUa varustettu; kaksi hopeasta tehtyä 
ripustinkoristttsta permalaista myöhemmän rautakauden muotoa; 
kaksi pykäUettyä ja yksi sileä sormus; sormuksesta sininen kivi, 
johon on piirtämällä kuvattu jalopeuran kuva; 155 helmeä kol- 
mella helmirihmalla ^). Tämä löytO, joka Saveljevin mukaan on 
200 vuotta varhempi kun vanhin mahometilainen loyto Wenä- 
jällä, on meille tärkeä ajanmääräyksenä, se kun sisältää noita 
filigranitekoisia kelloripustimilla varustettuja koristuksia. Ne ei- 
vät siis ole voineet arapialaisesta vaikutuksesta syntyä. 

Koska sassanidilaisia rahoja ei ole muualla WenäjäUä löytty 
mainitsemme vielä tässä eräästä myohemmän-aikuisesta lOydOstä. 
V. 1867 löysi eräs Wotjakilainen Kestymskin piujäässä lähellä 
Glasov'in kaupunkia Wjatkan läänissä hopea-aarteen, joka sisälsi 
18 solotnikia painavan hopeakappaleen ja lähes 1500 hopeara- 
haa. Ne olivat kätketyt suureen koristamattomaan hopeavaasiin. 
Rahoista olivat sassanidilaisia kaksi; toinen Gormisd IV:nen v:lta 
587, toinen Kosroe n:sen v:lta 619; kaikki muut arapialaisiat 
nuorimmat v:lta ®^%44* Muutamia arapialaisia rahoja tästä löy- 
döstä näin eräällä kauppiaalla Permassa. Hallitus lunasti aarteen 
Wotjakilaise]ta 600 ruplan hinnasta ^). Vanhat rahalöydöt eivät 
näy olevan tavattomia Wotjakilaisten aloilla. Schusdinskin kir- 
konkylässä Glasovin piirikunnan koillisella osalla on suuri mäki, 
jota sanotaan tschudilaiseksi. Mäellä löyttään multaylennyksistä 
vanhoja rahoja, vanhanaikuisia kaluja, koristuksia y. m. Siinä 
näytetään myöskin multalinnoitus, jossa rosvoja olisi asunuL 
Kabakovskojen kylän seuduilla, kertovat Wotjakit, on joku aika 
sitten löytty hopealla täytetty saviastia '). 

*) n, C. CaeeAheea, ÄpxeoMnuMecftis ucutödKu n UepMCHO^ ii JBö- 
AOtodcKOu työ. MypH. Mun. Hap* Hp» 1852, amd. VII: 24; HepMCxaH 
työepmn »h apiceoMnuHecKOf/n ormunueuiu, JEypu, Mun, Bh, ffiM% 1852, ien» 
VII: 122, 123, jossa Saveljev lupaa piammiten laveamman kuvilla varus* 
tetan kertomaksen; sitS ei ole olemassa. Sassanidilaisesta rahalöydöstä 
Tscherdynin piiriktmnassat jossa oli noin 400 hopearahaa vrt. Kirj, Kuu^ 
kauslehti 1872, $. 276, Sassanidilaisesta rafaalöydöstä Tnijoella olemme 
jo ylempänä pnhnneet. 

*) J^enocmu, Tpydu Moen. Apx, O&m. I, Bun. I: 55. ■ 
') SAucooea, HuopodvM cneepoeoemo*mou vacmu rAocoectcato yfbsda. 
Käsikirj.? P. Lerchin antama viittaus. Novopainskin kylässä, joka on 



208 

Edelfisessä oiemme kSytUfneet Perman nimitysUI jokseenkin 
epäyakaisessa merkityksessä. Olemme tuolla nimityksellä tarkoit- 
taneet sitä kuUurialaa, jolla kertomamme muinaisjäännökset ovat 
tavattavat Se ei supistu Perman lääniin, vaan ulettuu nähtävästi 
idässä aina Objoelle, käsittää etelässä Wotjakilaisten alan^ ulettuu 
pohjoisessa Petschoran varsille, eikä näytä mahdottomalta, että 
se lännessä on ulettunut aina Wienajoelle, vaikka löytöjä sielts 
päin vielä on ylen vähän tiedossa^). Wologdan läänistä kyllä 
kerrotaan merkillisiä löytöjä, joista en kuitenkaan voi omasta 
näkemästäni kertoa. Syssolan varrella Ustsyssolskin piirikunnassa 
on kolme masuunaa ja rautatehdasta, joihin talonpojat hankkivat 
tarvittavan malmin läheltä noita tehtaita. „Malmikaivoksissa ja 
malmia etsiessä, kertoo erä Tschistopolskin porvari S. Melnikov, 
he usein löytävät erillaisia kivettyneitä kuvaveistoksia, nimen 
omaan vasikoita ja erimuotoisia metsä-eläviä; viime vuosina on 
löytty kaksi kivettynyttä, päällä, käsillä ja jaloilla varustettua ih- 
mistä täydessä ulkomuodossaan. Syrjäniläiset pitävät niitä maan 
haltioina ja latovat niitä jälleen, malmin otettua, entiselle paikal- 
leen^. Nykyjään sanoo Melnikov nähneensä yksityisen miehen 
hallussa sfinksin tapaisen kuvan ^. V. 1852 lähetti Wologdan 
maaherra Sisäasian Ministeristölle muun muassa kolme Wosch- 
gan kirkkokunnassa löyttyä raakatekoista vaskihevoista ja Schosche- 
kin kylässä Jarenskin piirikunnassa löytyn harjalla varustetun elävän 
kuvan ^. Luultavaa on että vastaiset suuremmalla tieteellisyy- 



pemstettn mninaislinnalle Ochanskin piiriknnnassa, on loytty maata vii- 
jellessä pieniä rnostuneita kirveitä ja veitsiä sekä soikea hopearaha, jonka 
kiijoitusta eivät asukkaat ymmärtäneet. Maxapui, Uom, Jfpeen, ITepMCKOH 
%yO. 3an. Apx. 06n. VIJJ: 232. 

*) Petschoran syijäjoen Ischman snnlla on tschndilaisissa haudoissa 
tarinan mukaan löytty rahoja. EfiuMeuKO, Saeoxoufluui ^yd%. Apxan- 
uJMsn 1869, i. 26» Hopearahoista Mesenin piirikunnassa vrt. Coitrtn^ 
RsB. o. Forthn. V: 60, 

^) P. Lerchin antamia otteita käsikiijoitnksista seuraavilla viit- 
tauksilla: ^OHomeme C. MeMMUxoea H. Feaipa^, (Xhnecmey om^ 26 
H0/i6pA 1851 t, 3a J\^ 26; fffbAO H, ÄpxeoA, EoMMUcdu M 191; ffiMO 
/fenapm, 06m. g. Muu, Bh, ^9mi J\^ 32, 

S) P. Lerchin antamia otteita Yologdan maaherran kiijoitnksista 
Sisä-aslain Ministeristölle kesäkuun 28 p. 1852, N:o 4571, ja Syyskuun 



209 

dellä kootut ja säilytetyt löydöt tulevat tarkemmin rajoittamaan 
Perman merkillistä kulturi-alaa. Huutamat yksityiset löydöt näyt- 
tävät todistavan että Permalaiset vielä paljoa lännempää ehkä 
Pohjois-Suomestakin kokosivat turkiksia markkinapaikoillensa ^). 

Kaikki johtopäätökset ovat kuitenkin vaarallisia ennenkun 
opimme tuntemaan myöhemmän rautakauden muodot Permassa 
ja Perman ympäristöillä. Vertailevassa muinaistutkinnossa eri 
ryhmät toisiansa rajoittavat ja valaisevat. Olemme jo edellisessä 
maininneet löytöjä, jotka oikeastaan ovat myöhemmän rautakau- 
den aikuisia. Ne näyttävät todistavan ettei rajoitus ainakaan ole 
kaikissa suhteissa jyrkkä, että ainakin samankaltainen kauppaliike 
molemmat aikakaudet yhdisti. Vastainen järjestäjä voi epäile- 
mättä selvemmin eroittaa varhemmat ja myöhemmät muodot toi- 
sistaan. 

Joutukaamme siis sitä aikaa oppimaan, jolloin historia alkoi 
levittää säteitänsä sukumme asutus-aloille. 



3 p. 1852, N:o 6407. Mihin nuo sekä muut maaherran lähettfimfit kalut 
ovat joutuneet, emme tiedä. Osa niistä ainakin lienee kreivi S. Stroga- 
novin museossa. 

*) »Penpiksi" sanotaan vielä harjaksen kerääjiä Pohjanperillä. 
Kbrsholman Linna ja Lääni keshi-ajallaf s, 15. 



Suomi. 14 



210 



D. Myöhempi rautakausi. 

Jos luomme silmäyksen taaksemme niihin varhempiin kul- 
turiryhmiin, joita olemme tarkastelleet, nähdäksemme millä poh- 
jalla kerrottava myöhempi rautakauden kerros lepää, niin me 
tapaamme Perman aloilla niin ikään kertomamme varhemman 
rautakauden; Länsi-Suomessa ja Itämeren maakunnissa gotilaiseo 
varhemman rautakauden; mutta koko avara välimaa noiden asu- 
tusten välillä on vielä kivikauden vallassa, paitsi muutamia jälkiä 
luukulturista Wjatkassa, Kargopolin seuduilla ja Lapissa, sekä 
muutamia yksityisiä altai-ura tilaisen pronssikauden jälkiä Kostro- 
man, Wladimirin ja Moskovan lääneissä. Nyt on edessämme 
aika, jolloin koko tuolle avaralle alalle, Uralin ja Itämeren väli- 
maalle, on levinnyt suomalais-ugrilainen rautakausi, jossa emme 
nykyisillä tiedoillamme ja tieteellisillä voimillamme voi eroittaa 
varhempia ja myöhempiä muotoja, ainoastaan maakunnallisia omi- 
tuisuuksia. Me tiedämme ainoastaan, että tuon ajan muotoja 
löyttään arapialaisten ja länsi-europalaisten rahojen ohella noin 
T:lta 850—1100 ^). Multa nuo muodot ovat avaralle levinneet, 
ne ovat niin sanoaksemme joka miehen omaisuutena, ne ovat 
yhteisiä eri heimoille, kuitenkin niin että kukin heimo on niitä 
omalla tavallansa muodostanut. Siitä seuraa että niillä on ollut 
joku yhteinen juuri, että ne paljoa kauemmin, kuin jllämainitat 
rahat osoittavat^ ovat olleet suomalais-ugrilaisen asutuksen omai- 
suutena; muutoin eivät nuo ryhmä-omituisuudet olisi ennättäneet 
kehitä. Myöskin muutamat avaralle levinneet naapurikansoilta 
lainatut muodot todistavat varhempia aikoja. Kun esim. sekä 



*) Aikaisempia rahoja tosin on löytty, mutta tavan mukaan tuon- 
aiknisten ohella. 



211 

kielitieteelliset ja historialliset että mainaistieteeiliset tutkimukset 
todistavat gotilaista vaikutusta tuohon rautakauden kulturiin, niin 
meidän on muistaminen että tähän saakka tuskin tunnemme tut- 
kimusalallamme V. 450 myöhempiä jälkiä gotilaisesta asutuksesta. 
Koska taasen alamme omituisimmat muodot puuttuvat naapuri- 
kansoilta, niin on meidän vaikea otaksua, että muodot olisivat 
nykyjään olleen kivikautisen asutuksen keksimiä. Asutuksella on 
epäilemättä ollut joku varhempi metallikautinen kasvatusaika ker- 
rottavan kulturijakson perustuksena. Me tuskin myöskään voimme 
ajatella että tuo suomalaisugrilainen asutus kulturimuotoineen 
kerrassaan olisi muualta saapunut ja levinnyt noille aloille. Ja 
jos niin ei ole tapahtunut, niin on meillä ainoastaan yksi var- 
hempi kulturiryhmä; josta voimme etsiä kerrottavan myöhemmän 
rautakauden syntysanoja. Tuo kulturiryhmä on varhempi rauta- 
kausi Permassa. Näyttää myöskin siltä kun me siellä tapaisimme 
noita myöhemmän rautakauden muotoja alkuperäisemmässä muo- 
dossa, kun muualla, vaikka emme sielläkään voi noiden muoto- 
jen syntysanoja kylläksi tyydyttävällä tavalla ilmaista. Historial- 
lisista ja kielitieteellisistä tutkimuksista näyttäisi seuraavan, että 
sukumme heimoja — Lappalaisista puhumatta — jo Hermannari- 
kin aikoina (332 — 350 j. Kr. s.) olisi asettunut lännemmille 
aloille, ja myöhempi rautakausi siis jo siihen aikaan alkanut. 
Tuota on muinaistieteelliseltä kannalta vaikea ymmärtää, vaikka 
muutannat gotilaiset muodotkin samalle päin viittaavat, sillä vasta 
noin 500 vuotta myöhemmin saamme noille muodoille rahallisia 
ajanmääräyksiä. Eräs kreikkalainen rahalöytö Filippo Makedonia- 
laisen ajoilta Jatoslavin läänistä ja eräs keisari Domitianon raha 
Rostovin paikoilta eivät paljoa todista, kun ei mitään kaluja nii- 
den ohelta tiettävästi ole löytty ^). 

Toivossa että vastaiset tieteellisesti kootut löydöt tuolla ava- 
ralla alalla tekevät varhempien muotojen eroittamisen mahdolli- 
seksi^ tahdomme tässä tarkastella myöhemmän rautakauden muo- 
toryhmiä ja niiden keskinäisiä suhteita, sen mukaan kuin ne tut- 
kimuksen nykyisellä kannalla astuvat silmiin. Meillä on siten 



•) Tpydu Ino ÄpxeoA, cT^thsda ez MocKetb 1869 t, II: 659, 751, 



212 

tarkastettavana seuraavat ryhmät, jotka Dimitämme, sopivamman ni- 
men puutteessa, kunkin ryhmän aloilla asuneen heimokansan mukaan. 

Permalainen ryhmä, jonka ilmiöitä tunnetaan WoIogdan ja 
Perman lääneistä, Wjatkan läänin itä-osilta sekä osalta myöskin 
Bolgarin ja Bilarskin raunioista; Tscheremissiläinen ryhmä, erään 
Wjatkan läänistä tunnetun löydön mukaan: Muromalais-Mordva- 
lainen ryhmä, joten nimitämme tämän aikakauden ilmiöitä Muro- 
man seuduilta sekä Tambovan ja Räsanin lääneistä; MerjalcUnen 
ryhmä, jonka ilmiöitä tunnetaan Wladimirin ja Jaroslavin lääneistä. 
Yhteisiä kaikille mainituille ryhmille pvlit omituiset helykoristuk- 
set^ jotka kussakin ryhmässä erinäisillä omituisuuksilla ilmaantu- 
vat. Permalaiselle ja Merjalaiselle ryhmälle ovat myöskin hopei- 
set filigraniteokset omituisia; ne ilmaantuvat kummassakin eril- 
laisina. 

JVepsäläinen ryhmä, joten nimitämme tämän aikakauden 
ilmiöitä Twerin ja Novgorodin lääneistä; Inkeriläinen ryhmä, 
jolla nimellä tarkastelemme rautakauden ilmiöitä Inkerissä; 
WirolaiS'Liiviläinen ryhmä Itämeren maakunnissa ja Suomen 
myöhempi rautakausi. Omituisia noille ryhmille ovat „hevoisen- 
kengän muotoiset soljet", jotka harvemmin ilmaantuvat itäisissä 
ryhmissä ja kokonaan puuttuvat Permassa. Jokseenkin tavallisia 
ovat myöskin näissä ryhmissä, varsinkin Wirolais-Liiviläisessä, 
omituiset, kaksi-, kolme- tai nelikertaisista renkaista kootut pronssi- 
ketjut. Vihdoin on meillä huomautettavana Ruotsalainen rauta- 
kauden ryhmä Ahvenanmaalla. 

Tuo monilukuinen ryhmäjako on meille tarpeellinen voidak- 
semme huomauttaa niitä muoto-omituisuuksia, joita nykyjään 
tunnettu ainehisto tarjoo. Me emme suinkaan uskalla toivoa etlä 
tuo ryhmäjako aivan tuollaisena tulee pysymään. Siten voimme 
esim. Muromalais-Mordvalaisessa ryhmässä huomata erinäisiä omi- 
tuisuuksia Räsanin läänin muinaiskaluihin nähden, joita emme 
kuitenkaan ole tahtoneet erinäiseksi ryhmäksi eroittaa. Ylimal- 
kaan astuvat tutkimuksen nykyisellä kannalla ryhmien omituisuu- 
det selvimmin näkyviin itäsuomalaisilla aloilla, jossa nuo erinäi- 
sellä tavalla muodostetut hely-koristukset ovat tutkimuksen ver- 
rattavina välikappaleina. Niiden avulla voinee vastainen tutkimus 
jokseenkin helposti siellä rajoittaa eri ryhmät. 



f. Penialainfii rfhal. 

Omiluisimmal kalut Perroao myuhemmalla rautakaudella 
ovat hely koristukset ja hopeiset hyvin useia erivärisillä kivillä 
varustetut filigraniteokset. 

Helykorisluksissa ovat kannatlimet hyvin vaihtelevaa muotoa. 
KaDDattimien alemmat reunat ovat varustetut renkailla, joista 
riippuu kellon ja hanhenjalan muotoisilla helyillä päättyviä ket- 
juja. Näyttää silta, kun voisimme helykorislusten kannattimia 
vertaillen eroittaa Permassa varhempia ja myöhempiä muotoja, 
joista .edelliset ovat valettuja, loiset jotakuta vaskista lai hopeista 
flligranitekoa. Tuota arvelua todistanee se seikka, että faelykoris- 
tukset kaikissa muissa itäsuomalaisissa ryhmissä ovat ainoastaan 
tuota arvataksemme myOhempäii fl li gra n imu otoista tekotapaa ja 
että kannattimien omituiset muodot niissä saagat selityksensä 
ainoastaan jos vertaamme niitä Permassa tavattaviin valettuihin 
kannattimiin. 

Perman varhemmasta rautakaudesta puhuessamme tapasimme 
useita onteloja eläinten kuvia, 
joista pienemmissä aina oli 
reikä seljassa ikään kuin ri- 
pustamista varten. Jeschevski 
on julkaissut ontelon, selkä- 
reiilllä varustetun kukon ku- 
van, jonka alemmilta reunoilta, 
reokaista, riippuu kaksi ketju- 
liitetta i). Jokseenkin tavalli- 
nen helykaonatin on Permassa ^^ , • 
ontelo selkäreialla varustettu 

hanhen kuva, jonka alemmat reunat ovat renkailla varustetut he- 
lykeljujen ripustamista varten. Hanhen kyljet ovat aina siksak- 
tapaan asetetuilla pronssilangoilla koristetut Sellaisen on Je- 
schevski kuvannut ja kreivi S. Stroganovin museossa säilytetään 
viisi, joista yksi on loytly muinaislinnasta Wischeik3n kylän luona 
ylisell.1 Invajoclla, toinen on kaksinkertaisesta hanhenkuvasta yh- 

') nepMCKia (Xo^ittn J, kuv. 10, 11; Omaputta Pycix<A Jfttut*, i. 
27, iuv. 5S. 



214 

distettjr siten etu paat ovat vastasuuntaisesU toisislaan käaoDetyt 
(kuv. 177). Viimeksi maioitun motivin tunaemme jo kaksinker- 
taisesta karhunkuvasta varhemmalla rautakaudella, multa se il- 
maantuu varsinkin kahdenkertaisesta hevoiseakuvasta yhdistetyssä 
muodossa. Pennasta tunnetaan kolme ripusti n reiällä varustettua 
pronssilevya, jotka ovat koristetut kahdella eri suuntaan käänne- 
tyllä hevoisenpaalla. Yksi on lOytty nimettömästä tschudilaislin- 
nasla Kosvajoella (kuv 178), toinen Garamihan muinaislinnasla 



178. Perata, Kiuva. '/t- ■'''S. Ptrma, Kotva. '.,. 

Garevajan suulla ')■ Samallaisia esineiU tapaamme usein Per- 
massa belyripustimien kannattimioa. Kreivi S. Stroganovin museossa 

') WolegoTin yllSmainitan käaikirjoitokBen mukaan. Kolmannen 
löytöpaikka on tnntomatoin. WolegoT on mjöskin jnlkaisBnt yhden kir- 
joitaksen: Ocmaimu dpeenoemeii m nepntcKou lyff.JJ/qMiCK, »yö. end. 1861 
i., M 3. Se on knitenkin hyrin yleistS luonnetta. 



215 

on kolme, niisiä kaksi KosvajoeiU (kuv. 179), toiaen nimeltö- 
mäslä muiaaisliDDasta Permskojen kylän yläpuolella; kolmas mui- 
naislinnasta lähellä Roschestvenskojen kylää. Jeschevski on ku- 
vannut kolmannen, joka on lOytty Poschevskin tehtaan tiloilta 
Kamajoen oikealla rannalla ^). Huomattava on noilla kannatti- 
milla tuo sama solitettuja nauhoja muistuttava koristustapa, joka 
tavataan eläinkuvilla varhemmallakin rautakaudella (vrt. kuv. 154). 
Tuo kahtaalle katsovasta hevoisen päästä yhdistetty koristusmuoto 
on varsin merkillinen, jos vertaamme sitä samallaisiin koristuksiin 
talonpoikaisten kattojen harjalla Pohjois-Wenäjällä, Itämeren maa- 
kunnissa, Saksanmaalla y. m. ^). Stasovin mukaan niitä ei tavata 
slavilaisissa maissa. 

Kaksi helykoristusta viimeksi mainittua muotoa tunnetaan, 
joissa hevoisen kaulojen välillä nähdään ihmisen kasvot. Toinen 
on tschudilaisesta muinaislinnasta lähellä Ustsyssolskin kaupunkia, 
toinen Bilarskin raunioista löytty ^). Me tulemme vasta tapaa- 
maan filigranitekoisia eli vaskilangasta koottuja helykannattimia, 
joihin ylläkerrotut valetut kannattimet ovat olleet esikuvina. 

Myöskin muita valetuita helykannattimia tunnetaan. Poschev- 
skin tehtaan tiloilla Kamajoen oikealla rannalla on löytty pyöreän 
levyn muotoinen kannatin, jonka pinnalla nähdään kuvattuna 
peura, jonka seljassa istuu haukka,, sekä neljä lintua ja kaksi 
koiraa. Levyn ylemmällä reunalla on korvake ja alemmalla reunalla 



<) llepMCKiU CÖopMum I, huv. 23; Cmapuna Pycacou aeMAU, s. 27, 

kuv. 57. 

') Noista kattokoristuksista vrt. esim. Pstersen, Die PferdMpfe 
au/ dm Bauerhäusern, beaonders in NorddeutiehUmd. Jahrh. fUr die Lum" 
deskunde der EerzogthUmer Sehle8wig, HoUtein und Lauenbwrg von Leh' 
mcmn u. Ecmdeknann Th. III; B. B. Cmacoea, Kohmcu na KpecmMHCKuayh 
Kpuumx^. Hae, Äpx. 06tn. III: 258—71, jossa Wologdan läänissä löy- 
tyviä kuvataan. Bartmannt Dcu vaterländ. Museum zu Vorpat, 8, 153, 
kuv. XV: 31—33, Itse näin tuollaisen kattokoxistnksen lähellä Slndkan 
kylää Obvajen suulla. Lindenschmidt on kuvannut pari pronssi-esinettä, 
joissa myöskin nähdään nuo kaksoiset hevoisenkuvat. TJnMTe vatwländ, 
AlterthUmer. 

>) Hra Lihatschev Kasanissa luuli että noilla kuvauksilla tarkoi- 
tettiin — Apolloa. 



316 

koosi renguta helfripusUmia Taiten 
voi taobon kannattimeen verrata 
reau bopealevyti. Kummailakin 1 
kealla olalla istun haukka, vasemi 



fSO. Perma, Posehmtt. </<- 

jaioiBsa nahdaan kuvaltuna vesitin) 
joista yksi ehkä on ilves, toinen 
Jescbevski kuvannut '). Hahdolli 
hopealevyt oval tatarilaisla syntjf 
tropologiallisessa museossa, nSet, t 
lajtbj» rautakautisista hautakumi 
rannalla Taran piirikunuassa Tobo 
bevoispukuun kuuluvaa kalua, rau 
mia pieniä rautakeltlejä Noijan 
valtavaa muotoa. Tuossa kaluste 



Pietarin HaiaaiBtiiet. Seoian idubmb 



182. VTologda? V,. 183. Perma '/,. 

ehkä salulapeitieisia, paikoin koristeiul vaskiliitteillä, jotka ku- 
vaavat juoksevia vesilintuja ja muun muassa jahtihaukoilla varus- 
telluja ratsastajia. Nuo ratsastajat ovat melkein ihan samaan ta- 
paan knvatut kun yllä m a in i tuilla hopealevyillä nähtävät. — Var* 
sio omituinen on eräs pienen pfOreSn rasion kaltainen heljkan- 
natin. Se on avattava) kuten rasio ainakin. Sekä kannen ettii 
pohjan alemmalta reunalta heiluu kummastakin kuusi kellonmuo- 
toista helyä pilkalla isissä keljuissa; ylemmissä reunoissa oleviin 
korvakkeisin on taasen ketjut kiinnitetyt, jotka päättyvät ikään 
kuin suurella ha'an silmuksella. Se on läytty lähellä Wischaikan 
kylää ylisellä Invajoelta. 

Me jo huomautimme hanhenmuotoisista kannatlimista pu- 
huessa että hanhen kyljet ovat vaskilangoilla siksaktapaan koris- 
tetut. Pietarin Muinaistieteellisen Seuran museossa säilytetään 
helykoristus (Wologdan läänistä?) jossa kannatin on latiskaisen 
hanhen muotoinen. Sen etupuolinen kylki on koristettu ristiraitaan 
asetetuilla vaskilangoilla (kuv.182). Varsin merkillinen on se yleinen 
käytäntö jonka vaskilanka näkyy saaneen itäsuomalaisten kansojen 



keskuudessa. Vaskilangasta 
muodostetliia e u im m at hely- 
kaanattimet oähtavästi mjaskii) 
Perman aloilla. Me tapaamme 
helykannattimia, jotka muo- 
dottaan ovat Buorakulmioisia 
(kuT. 183), pyöreitä, puoliym- 
pyraisia (kuv. 184), yhdestä, 
kahdesta tai kolmesta spira- 



184. Perma. '/i- i^- P«rma. '/(- 

linapisla koottuja ; putbeutapaisia bel;-kanuattimia. jotka ovat 
ikaan kuin kahdesta helmestä yhdistettyjä. Ne ovat joko vaskista 
flligranitekoa tai ainakiu valetut siiheo tapaan, että nSyttaa kun 
olisivat vaskilangasta ja vaskihelmists muodostettuja '). Joitakuita 
vaskisiakin helykannattimia tavataan, jotka ovat erivärisillä ki- 
villä koristetut (kuv. 183). 

Myöskin hopeisia helykannattimia tunnetaan Permasta. Ne 
oval kaikki filigranitekoisia, hiotuilla kivillä koristettuja ja melkein 
yhtä muotoa (kuv. 185). Krasnoufimskin löydössä, josta pu- 
huimme varhemman rautakauden ohella, tapasimme niitä kaksi. 



') Yllä kerrotoasa löydössä koillispuolella Jekateriaenbargia ta- 
pasimme renkaan tapaisen valetan aoljen, joka sekin nitytti vaekilangaata 
jft vaskihelmista kootulta. Kuka takaa että kalat ovat yhdessä ISydetyt, 
Taikka ne yhdesefi ovat talteen tnlleet. 



o 



Tuo l«yttt rahoineen, joista nuorimniat olivat Vll:aen vuosisadan 
keskivaiheilta, todistaa noiden hopeateosten vanhuutta. Kreivi 
Stroganovin museossa on niitä kaksi tallella, toinen vBhan eriä- 
vää muotoa, joka vielä enemmän muistuttaa muutamia vaskiteok- 
sia. Varhemmasta rautakaudesta kertoessa tuli puheeksi erSs 
suuri permalainen hopealitjlO, joka Nischnei Novgorodin markki- 
noilta oli saapunut Moskovaan. Siina oli mjOhemmän rautakau- 
den filigrani teoksia parittaisin noin kolmekymmentä eri muotoa, 
kaikki kuitenkin teoltaan niin ybdenkaltaisia, kun olisivat olleet 
samasta tehtaasta lähteneitä. Enimmät levyntapaiset olivat hio- 
tuilla, valkoisilla, keltaisilla, punaisilla, sinisillä tai vihriäisillä ki- 
villä koristetut. Myöskin niiden seassa oli pari ripustinkoristusta 



220 

jhta muotoa kun edelliset; erittäia kaunis hiotuilla kivillä ja 
niello-koristuksilla varustettu rannerengas (kuv. 186); pari sor- 
musta *); pari soikeata korvareiigasta, jonka aiemmasta päästi 
riippuu suuri pitkaläntil hopeahelmi; neljä erimuotoista ymmyr- 
käistä rengasparia, joko ybdella (kuv. 187), kolmella, viidellä tai 
kahdeksalla bopeahelmella varustettua ; paitsi sitä erillaisia ja 
erikokoisia puolikuunmuotoisia (vrt. kuv. 189), ymmyrkäisiä (kuv. 
188), neliskulmaisia, enimmSsti hiotuilla kivillä koristettuja fili- 
granilevyjä; joko lävelU tai korvakkeella varustettuja liligranihel- 
mia, spi ra li kierteisiä hopealankoja, 20 renkaan pituinen hopea- 
ketju, koottu kolmikertaisista spiralikierteisistä renkaista y. m. 
Vaikea on sanoa mistä esineistä nuo helmet ja fitigranilevyt kul- 
loinkin ovat osia. Melkein kaikkien filigranilevyjen Durjalla puo- 
lella nähdään raita vaskijuotteesta. Eräässä suuressa hopealöy- 
dossä Spasskin luota Kasanin läänissä, joka säilytetään Eremi- 
taschissa, on kaksi vaskisorrausta, joihin kumpaankin on juotta- 
malla kannaksi kiinnitcUy pieni hopei- 
nen ymmyrkäinen flligranilevy. Enim- 
mät Perraassa tavattavat filigranilevyt 
ovat kuitenkin paljoa suuremmat kun 
että siihen tarkoitukseen sopisivat. — 
Suurimpia tunnettuja hopeatöyUtja Per- 
masta oli se, jonka eräs Roschdestven- 
skojen kylän talonpoika löysi v. 1851 
ihan uutta peltoa kyntäessä ja josta jo 
190. Ftrma. ■/(• edellisessä, h ope am aijoista puhuessam- 

me, olemme maininneet (siv. 202). Löy- 
tö sisälsi 5'4 ven. naulaa hopeata: hopeavadin; kolme spirali- 
piirteisesta hopeavartaasta tehtyä kaularengasta ; 16:Bta faopealan- 
gasla letityn, 14 ven. tuuman pituisen ketjun, jonka molemmat 
paat ovat Sligra n i putkeen puetut; kaksi puolikuun muotoista, hio- 
tulla kivellä ja yhdellä helmlhelylla koristettua flligranilevyä ; omi- 
tuinen pitkalantä, kolmella hiotulla kivellä koristettu filigranilevy 
ja kaksi suurta hopeakappaletta ^). MyDskin kreivi Strogaoovin 

<) SamalMnen on kreivi Stroganovin museoiBa. 
') JlepMCKia (XopHmi II, tuv. 1—8. SamasaajaksoaBa, i»v. 9— fl, 
00 JeBchevBki kavannut kolme hopea-esinettä, joista kalui ovat penna- 



221 



museossa säilytetään melkoinen joukko noita hopeahelmiä ja fili- 
graniievjjä, joissa kaikissa tekotapa tuskin koskaan on eriävää. 
Filigraniteoksissa on pohja usein kullattu. Ne ovat, näet, kaksin- 
kertaisista hopeakiskoista yhdistetyt; pääUimmäiseen ovat punotut 
langat ja helmet upotetut. Kultaisia filigraniteoksia on harvoin 
saatu talteen; Stroganovin museossa on kaksi neliskulmaista fili- 
granilevyä kullasta. Tekotapa niissä tuskin eriää hopeisista; lan- 
gat ja helmet ovat hiukan hienommat Muistuttamista vihdoin 




191. Wjatka, Olasov. Vi» Vi- 



ansaitsee, että viimeksi mainitussakin kalustossa tavataan kolme 
suuremmalla renkaalla yhdistettyä kappaletta kolmikertaisista 
spirali kierteisistä renkaista koottua hopeaketjua; kaksi 15, kolmas 
17 renkaan pituinen. Saamme vasta nähdä että tuo ketjumuoto 
ainoastaan tutkimusalamme läntisimmillä aloilla on kotiperäinen. 

Permassa ja Wjatkan läänin itä»osilla ovat nähtävästi kotoperäisiä 
nuo spiralipiirteiseslä vartaasta tehdyt kaularenkaat, joissa toinen 
pää on silmuksella, toinen nappipäätteisellä ha'alla varustettu. 
Kreivi Stroganovin museossa on kaksitoista tuollaista kaularen. 



laista filigranitekoa. Ne olivat saapuneet Irbitskin markkinoilta Mosko- 
vaan, jossa Jeschevski ne osti. Eelykoristuksia ei ole tietääksmi koskaan 
S^rian pttolella löytty. 



gasta, jolka erSs PaDkovshin kjISn talonpoika lOysi v. 1844 syk- 
sykylvOä peltoon Sestflessä iHhella Jusvmskojen kjisa lavenskin 
piirikunnassa. Samassa miiseoEsa on muutamia suoraksi taitet- 
tuja kappaleita samallaisista ja kaksi, jolka ovat spiraliin kiertä- 
mällä rannerenkaiksi muodostetut. Ne ovat ehkä samaa löytUä 
kun edellisetkin. Lumpioskojen kyl3n luona Jursbin pitajäässa, 
Glasovin piirikunnassa WJ3tkan l99nia loyttiin v. 1870 suuri ho- 
pealOylO, josta yhdeksiin k aula rengas ta ;llä mainittua muotoa 
(kuv. 191) seka koristetusta hopeakiskosta muodostettu ranne- 
rengas joutuivat Rumäntsovin museoon >). Olemme jo hopea- 
astioista kertoessa puhuneet eraasta bopealO;dflsta Malie Rljutschin 
kylän luona Wodoserskin piiajasssa Wjatkan laania; sekin sisälsi 



192. Ptnna. V,. 

noita baularenkaila, multa joutui suurimmaksi osakseen valinpa- 
taan. Huomattavaa on että noita renkaita jokseenkin usein il- 
maantuu Ruotsin ja Suomenkin hopealOyduissä myUhemmälta rau- 
tajiaudelta, tavallisesti spiralikierteisten rannerenkaiden muodossa; 

') r. S- ^*tiMOH0ga, KamoMm .V 1077—1086. Toisia 15jt«5n 
kuulnvia kanlBtenkaitit ollee vielä MDJnaistieteellisen Kommissionin tal- 
lessa. EremitasGhissa on QiitS iianri jonkko, mntta niiden löytöpaikoista 
ei liene tietoja. Muinaist. Eommissioniu papereiaaa v:lta 1853 mainitaan 
että eräs poika Eidalin kylSssS Äsaisolinskin kirkkokuntaa Jaranskiii 
piirisafi 'Wjatkan läfiniä oli ISytmyt hopeisen, <;* naalaa painavan kao' 
larenkaan anrteesta, jonka vesi oli syönyt sinkipeltoon. 



223 



välimailta ei ole niitä tietääkseni koskaan loyttj. Wolegov on 
kuTannut Kosvajoelta loydeljn kaularenkaan, joka hänen kerto- 
muksensa mukaan oli punottu ^tinankarvaisista^ vartaista^). 

Pronssisia rannerenkaita Permasla säilytetään Stroganovin 
museossa viisi, kaikki avonaisia. Niistä ovat kaksi kolmipilkkui- 
silla kolmio-sirateilla, kolmas yksipilkkuisilla ristinmuotoisilla 
(kuv. 193)^ neljäs yksipilkkuisilla neliönmuotoisilla (kuv. 192) 
isketyillä sirateilla koristetut, viides, Sludkan oikeuspiiristä saatu, 
on pyöreästä pronssivar- 
taasta muodostettu ja^ sa- 
moin kuin kolme niin ikään 
mainitusta^ elävän (koiran?) 
pään muotoisilla päätteillä 
varustettu. Merkillistä on 
että tuo viimeksi mainittu 
koristusmuoto ulettuu aina 
Permaan saakka. Se on 
vähän harvinaisempi Wol- 
gan varsilla, mutta ikään 
kuin kotiperäinen Itämeren 
maakunnissa ja Littuassa. 

Jo Sopljassan löydöstä 
kertoessa olimme tilaisuu- 
dessa puhua vyörattaista, 
joita usein löyttään Permas- 
sa. Koska ainakin Lappa- 
laiset ja Karjalaiset noita 
kaluja . vieläkin käyttävät, 
niin on vaikea noita löy- 
töjä aikakaudellisesti mää- 
rätä. Niiden muodot kui- 
tenkin paljon vaihtelevat. ^^^- ^latovsk, MoroUehata. Vi. 

Kreivi Slroganovin museossa on seitsemän yhdenkaltaista valet- 
tua pyöreäkehäistä rengasta, joista jokainen on seitsemällä kehä- 




193. Perma. '/a- 




*) Wolegoviii käsikirjoitus permalaisista muinaislinnoista Muinais- 
tieteellisen Kommissionin arkistossa. 



224 

pahkasella varustettu (kuv. 194). Niistä on yksi löytty Garami- 
haa muinaislinnasta, toinen pellosta Dolguschajoella, pohjoispuo- 
lella Morotschatan kylää Iljinskin piirissä. Samassa kalustossa 
säilytetään pienempi rengas, jonka kehä on koristettu neljällä 
ulospäin katsovalla linnun päällä. 

Kuten jo useasti olemme huomauttaneet on melkein mah- 
dotointa tarkemmitta loytokertomuksitta selvittää miltä aikakaudelta 
kutkin kalut ovat Tavallisia hautakumpuja tavataan ainoastaan 
Sipirianpuolisessa Perman läänissä. Ne haudat, joita siellä on 
tutkittu ovat arvataksemme .olleet tatarilaisia ja kalusto nähtä- 
västi samaa muotoa, kun Malakovin tutkimissa haudoissa frtischin 
varrella, joista ylempänä (siv. 216) mainitsimme ^). Mitä Perman 
suomalaisiin aloihin tulee näyttää siltä kun itse muinaislinnat si- 
sältäisivät kalmistoja. Solikamskin piirikunnan opettaja Ljubimov^ 
kertoo eräässä kirjeessä v. 1848 muutamasta muinaislinnasta Ob- 
vajoen rannalla, että Filipovajan ja Pastonogovajan kylien asuk- 
kaiden kertomuksen mukaan siinä 30 vuotta sitten oli toytty 
tschudilaisia hopeakatuja ja että Obvajoki linnan kyljestä on huuh- 
tonut ihmisten luita esille^). Mahdollista on että sillä mäellä 
Obvajoen suulla, jolla Sludkan kylä sijaitsee, myOskin on ollut 
muinaislinna ja kalmisto. Mäen vierivästä kyljestä Kamajokea 
kohti pistää siellä täällä ihmisten luita näkyviin. Huomattavaa on 
myöskin että koillispuoli n. s. Pirunlinnaa (HepTOBO ropoAHn^e) 
lähellä Jelabugan kaupunkia on muodoltaan yhtä mustamultaista 
kun Ananjinon kalmistokin. Maa on nähtävästi poltettua, hiilen- 
sekaista ja täytetty valkoisilla muruilla palanutta luuta. Tuossa 
linnassa, josta vielä on torninmuotoinen kivirakennus jälillä, oh 

<) Vrt. Ä, SupjiHoea, SaMnmica o Kyptanaxi n UktdpuHCKOMZ yt^adfk. 
JlepMCKiu Cöapnmch, I: 130, 131. Hra Smyschligev Permassa on myös- 
kin tutkinut hautakumpuja Irbitin piirikunnassa Muinaistieteellisen Eom- 
missionin kustannuksella, mutta siitä ei tullut kertomusta tehdyksi ja 
kaluston jakeli hän tuttavillensa. Vrt. Kitj. Kuukauslehti 1872, s. 276; 
Hse. Af(c. 06m. 11: 187. Vrt. myöskin kalustoa kahdessa haudassa 
Semipalantinskin luona. Hse, Äpx, Oöu^, II: 202—219 kuvine. Tatarilais- 
venäläistä nimitystä Kpptam käyttävät tutkijat yhtä epävakaisessa mer- 
kityksessä kun sanaa nactant (maakumpu, maa-ylennys). Ne eivät kum> 
panenkaan ole sopivia tieteellisessä terminologiassa. 

*) IlepMCKiu CÖopuuKZ II: 36, 



225 

tatarilaisteD lähteiden mukaan ensimäisenä tsaarina muka Aidar 
niminen Tscheremissiiäinen. Muutamat löydöt kuitenkin näyttävät 
todistavan että täällä ainakin yhteen aikaan on asunut samallaista 
väestöä kun Pernoassakin. Eräs venäl. pappi Kulyginski ^) näet 
kertoo sikäläisistä löydöistä seuraavalla tavalla: ^Epäjumalalliset 
ajat ovat jättäneet täkäläiseen maahan jälkiänsä, joita on löyttj 
eri aikoina lähellä Jelabugan kaupunkia. Pelloista ovat talonpo- 
jat kyntäneet näkyviin suuria vaskisia kirveitä ja veitsiä, joita 
uhripapit varmaan ovat uhripidoissa käyttäneet, siliä niitä ei ole 
voitu käyttää taloudellisessa elämässä. Kerran löysivät he maasta 
vaskisessa vadissa jokseenkin suuren, lampaan näköisen elävän 
kuvan; pää ainoastaan oli käärmeen pään kaltainen. Talonpojat 
valattivat siitä kynttilänjalkoja tai luokan kulkusia ja eräs valaja- 
ukko sanoi sulattaneensa paljon tuollaisia vanhoja kaluja ja va- 
laneensa niistä mitä kulloinkin vaadittiin. Lähellä ollulta epäju- 
malan temppeliä (mainittu tornirakennus Pirunlinnassa) löysi ta- 
lonpoika pellosta puolta toista tuumaa pitkän elävän kuvan; vaikka 
se cli hyvin puhtaasti tehty teräksestä tai valettu raudasta, niin 
oli vaikea päättää mitä elävää se kuvasi; pää muistutti käärmettä, 
muu vartalo lammasta; alballa riippui jalkojen asemesta kulkusia, 
jotka käteen oltaessa helisivät toisiansa vastaan. Tuo kuvaus, 
joka ymmärrettävästi oli vuosisatoja maannut maassa ensinkään 
ruostumatta säilytetään nyt harvinaisuuksena Kasanin yliopis- 
tossa ^). " 



*) Tpydu Im Apx. (hmda ffb Momm 1869, II: 578, 591, 592, 

^) Laaltavasii samaUainen hanhenkuvainen helykoristns (vri 
kuv. 177), kun se, jonka itse ostin Ananjinon kylän talonpojalta. Se 
jätettiin kuvattavaksi bra Tilgmanneille Helsingissä ja katosi häneltä 
1873. Useat permalaiset pronssikalut, esim, tuollaiset helykoristukset, 
pienemmät ontelot karbunkuvat y. m., ovat pinnaltaan ikään kuin tinatut, 
josta syystä usein hoetaan että ce ovat hopeasta, tinasta, teräksestä 
kello- tai peilimetallista tehdyt. Tuo »tinoitus", joka on estänyt kaluja 
ruostumasta, olisi kemiallisesti tutkittava. Pinnan alla on aine luullak- 
seni enimmiten tavallisen pronssin karvaista. Toista on tuo kaunis 
vehnäinen emaljin tapainen ruostekuori (eerugo nobilis), joka usein ta- 
vataan varsinkin Ananjinon kalmiston sekä pronssikautisissa kaluissa. 

Suomi, 15 



226 

Harvoin puhutaan lähteissä varsinaisista kalmistoista. Eräässä 
Iljinskin kylän kertomuksessa sanotaan lähellä tuota k}iää olevan 
kaksi tschudilaista muinaislinnaa ja jksi kalmisto. Ensimäinen 
on virstan päässä korkealla, jyrkän laakson reunalla; siinä näh- 
dään 60 saschenin pituinen ja saschenin korkuinen vaUi. Toinen 
on korkealla niemellä, ylempänä Podsorovajau kylää, 6 virstaa 
Iljinskistä. Kalmisto on Tschiksclian nimisen kylän vieressä met- 
sää kasvavalla kunnaalla. Siinä löydetään usein ihmisten luita 
ja hopeisia tschudilaisia kaluja '). 

Niiden kylien aloilla Tschussovajajoella, jotka luetaan 
„Tschussovskie Gorodki^ nimiseen kirkonkylään on kolme tschu- 
dilaista muinaislinnaa ja yksi kalmisto. Etevin linna, josta tarinan 
mukaan ruhtinas hallitsi naapurikaupunkeja, on jokseenkin kor- 
kealla mäellä, joka melkein seinän jyrkkäisenä kohoaa Tschusso- 
vajan vasemmalla rannalla. Se on kolmella sivulla ympäröitty 
vuosittain vierivällä multavallilla, joka ei enää ole kuin puolen- 
toista saschenin korkuinen. Wereinon kylä, joka nyt sijaitsee 
vallien sisällä, sanotaan saaneen nimensä valleissa olleiden port- 
tien rautaisista pielistä (sepefl). Huoneen perustusta kaivaessa 
tuossa kylässä loyttiin ihmisluurankoja, jotka olivat vyötetyt nah- 
kaisilla hopeasolkisilla hihnoilla. Luurankojen ohella löyitiin: 
kaksi kullattua hopeista korvarengasta, toinen toista isompi ja 
arvokkaampi; suurempaan o\\ puettu kaksi valkoista kiveä, jota 
paitsi renkaasta riippui neljä ripustinta, kukin pienellä helmellä 
varusteltu^); kolmionmuotoinen helykannatin, josta heilui viidessä 
kuusirenkaisessa ketjussa pieniä kellonkaltaisia helyjä, ja muutama 
pähkinän kokoinen, kahdesta puoliskosta, korvakkeilla yhdistetty 
kulkusen tapainen vaskiesine. Virstan päässä tuosta muinaislin- 
nasta on Rodnikovan kylää ylempänä toinen linnapaikka korkealla 
niemekkeellä; pohjoispuolella on varustuksena Tschussovaja, itä- 
puolella syvä rotko, etelä- ja länsipuolella multavalli. Muinoinen 
tschudilainen kalmisto on Tschussovajau oikealla rannalla, '/t 

f) ^. G^umAMea, HemouHUKU u HocoÖis öah uayHenis IlepMCKmo 
icpan, UepMh 1870, 8, 13, 

<) Nuo helmihelyiset koristnkset, joita usein Penuassa löjdet&äD, 
ovat arvatakseni Permalaisteu itsenäisyyden loppuigoilta. Samaan tapaan 
näyttävät hely ripustimet muodostuneen muillakin itäsuomalaisilla aloilla. 



227 

virstaa Wereinon linnapaikalta, lähellä Mogilitsy*ii kauppalaa, joka 
tuosta kalmistosta on saanut niinensä; kalmiston ala on tätä ny- 
kyä luhtana. Kolmas muinaislinna on Tjurinan kylän paikalla 
jyrkkäseinäisellä niemekkeellä; linnan varustuksena oli pohjois- 
puolella Tschussovaja, itä- ja länsipuolella syvät rotkot, eteläpuo- 
lella muUavalli, joka nyt on saschenin korkuinen. Noista mui- 
naislinnoista sekä niiden ympäristöillä on tuolloin tällöin löylty 
vanhoja rahoja ja epäjumalain kuvia i). 

Noin 18 virstaa Tschussovskista laskee vasemmalta Tschus- 
sovajaan Schuspanka niminen joki. Sen varrella, 4 virstaa joen- 
suusta, on S6la niminen paikka, jossa Tschudeja ennen on asu- 
nut. Se on korkealHntäinen niemi, joka tasaisesti laskee jokea 
kohti. Jälkinä Tschudien asunnoista nähdään pitkä rivi kuoppia, 
jotka yksipuolisesti rajoittavat ikään kuin katua. Joen rannasta 
löydetään pajasittaa ja aseita, jotka todistavat muinaisen kansan 
käsiteollisuutta ja maanviljelystä. Kappaleen malkaa tuosta on 
Mogilnika niminen paikka, jossa tarinan mukaan oli tschudilainen 
kalmisto. Siinä näytetään avara kuoppa, joka olisi ollut viimeisten 
täkäläisten Tschudien yhteinen hauta. He katosivat muka pelosta 
Jermakin tullessa ^}. 

Ainoastaan Wologdan läänistä tunnemme muutamia S. Mel- 
nikovin suorittamia hautatutkimuksia. Wymjoen oikealla rannalla 
on Knäspogostin kirkonkylä, jossa Melnikov — luultavasti nimestä 
päättäen — arvelee että Wymskin v. 1465 mainitut ruhtinaat 
asuivat. Siitä meni v. 1852 Melnikov 13 syrjäniläisen työmiehen 
seurassa joen toiselle puolelle, vastapäätä kirkonkylää, ja tuh, OI 
Njur nimisen nevan yli kuljettua noin 500 saschenia, suurelle 



<) MampiH, IlaM/mumu Jfpemocmu ei HepMCKOii työ, 3wn, Apx. 
Oön. VIII: 211, 212, 230. 

*) J/. p,, 8. 210, 211, Maanviljelysaseita sekä hopea- ja vaski- 
kaluja on Eytfichkovin mukaan myöskin löytty eräästä muinaislinnasta 
Kirgos nimisen kylän luona erään luoman suulla Invajoella, jossa tarinan 
mnkian tschudilainen ruhtinas on asunut. Puuxoea, XypiOAi, II: 78. 
Samoin Ilkotaran muinaislinnasta Glasovin piirikuntaa, josta y. m. vrt. 
PuHKoea, UpodoAmenie MypmAa 1772, $. 70; O dpcenuxz naM/mnuKaxi 
e^ BnmcKoU työ, IlaMjmnaji Ku. BmncK. työ. 1860. Sen seudun muinais- 
linnoista vrt. myöskin BncninuKi Feotp. Oön, -T^/X- 119, 120, 



mäntjmelsää kasvavalle korkealttntäiselle hielatasaBgoHe, jota 
Schoina Sclior niininen luoma rajoitti itäpuolella. Tuolla tasan- 
golla, joka on neliönmuotoinen ja noin 500 saschenia kullakin 
sivulta, on pakanallinen kalmisto, tunnettu nimellä Tschudgu 
(tschudilaishaudat). Haudat, joita ehkä on 400:ttä, ovat rivituiiu 
sijoitetut, noin saschenin verta toinen toisestansa; pituudeltansa 
ne ovat 3:kin arsinaa, leveydellä 2, joskus l:täkin arsinaa sou- 
kemmat ^), Kerrassaan alettiin kaivaa kolmea suurta hautaa. 
Niiden pinnalla, valkoisen sammaleen alla, lOyttiin hienoa hiiltä, 
paikoin vähemmin, paikoin kolmenkin sormen paksuudelta, sitten 
kappaleita ohueista saviastioista jotenkin hyvää tekoa. Noin 4, 
5 ven. korttelia maanpinnasta tapasivat työmiehet valkoista ho- 
metta, jota kesti 4:nkin arsinan syvyydelle, kunnes kohtasi puh- 
das hietamaa. Melnikov oli jo jättämäisillään „ turhat tutkimuk- 
sensa^ kun eräs työmiehistä toi hänelle kaksi vähäistä, vehnällä 
ruosteella peiteltyä spiralikierteistä putkea ohuesta vaskilangasta. 
Ne oli löytty sammalettomalta hietapaikalta lähellä hautaa. 
Tuon johdosta alettiin poistaa sammaleet haudoilta ja etsiä hiilen- 
sekaisessa hiedassa maanpinnalla. Tuossa hiilten ja saviastia- 
käppalten seassa löyttiin sieltä täältä kalujakin. Muutamilla hau- 
doilla ei karttunut mitäkään, mutta kun oli kaksikymmentä hautaa 
tuohon tapaan tarkasti etsitty, niin oli koolla: 7 lasiliitteellä 
varustettua nappia, joista yksi oli hopeinen, muut vaskisia; kap- 
paleita vaskisesta korvarenkaasta; kappale vaskisen helykorisluk- 
sen ripustimesta; kaksi ikään kuin letittyä vaskiripustinta ja kolme 
lasihelmeä. Noiden tekoasiain nojalla päättää Melnikov hautaus- 
tavasta seuraavin tavoin. Ensin on kaivettu suuri puolen arsinan 
syvyinen hauta, johon vainajan ruumis laskettiin. Ruumiin ym- 
pärille ladottiin puita, joiden avulla se poltettiin. Tuhka koottiin 
saviastiaan, joka pantiin keskelle hautaa. Home, arvelee hän, oli 
ehkä syntynyt hautoihin kosteudesta ruumista polttaessa. Luita 
löyttiin haudoissa hyvin vähän ja ne olivat läpipalaneita. Savi- 
astiat ovat, suojatta kun olivat, voineet särkyä miten milloinkin: 
kaatuneiden puiden alla, talvilumen sulaamisesta j. n. e. Nuo 

*) Nikolskin kaupungin hautausmaalla nfiytetä&n rivi tschndiiaisia 
kuopan muotoisia hautoja. B. Tlonoea, O KOAonuaai^iu BoAOtodcKOu %y6^ 
5. 107, 108. 



229 

MelnikoTin arvelut taskiD pitävät paikkansa, mutta vaikea on 
uusitta tutkimuksitta panna parempia sijaan. Muistuttamista kui- 
tenkin ansainnee, että nuo hiilet ja saviastiain kappaleet, ehkäpä 
kalat ja palaneet luutkin voisivat olla jäännöksiä uhripidoista 
vainajaiD haudoilla; hieta on laholtavampaa kuin mikään muu 
maa, eikä siis ole mahdotointa, että polttamattomatkin ruumiit 
olisivat voineet haudassa hävitä. Melnikov kertoo että „ ymmär- 
tämättömiä tutkimuksia'^ tuollaisista haudoista on suoritettu jo 
ennen, v. 1850 ja 1851, Woschginskin, Pomosdinskin ja Petschors- 
kin kirkkokuntien aloilla Uslsyssolskin piirikunnassa^ jossa samoin 
kuin Schoschek nimisen kylän aloilla, 15 virstaa Knäspogostista 
ylempänä Wymjoella, niitä on hyvin paljon. Saviastiat, lisää hän, 
olivat muodoltansa ja kooltansa kun saviset kukka-astiat, ylempää 
2:kra ven. korttelia leveitä (ympärinsä?) ja 5 ven. tuumaa kor- 
keita. Ustsyssolskin piirikunnassa ovat nuo saviastiat laitapiirrok- 
siin nähden erilaatuisia, mutta suuri osa niistä on ulkopuolelta 
peitetty valkoisella tai sinisellä lasituksella '). 

V. 1852 lähetti Melnikov Wologdan maaherran kautta Si- 
säasiain Mioisterisiolie Syrjäniläisten aloilla Uslsyssolskin ja Ja- 
renskin piirikunnissa koottuja kaluja, jotka arvataksemme ainakin 
osalla olivat yllä mainittujen „ ymmärtämättömien tutkimusten^ 
hedelmiä. Vaikka en ole saanut tietoa noiden kalujen kohtalosta 
Pietarinsa, katson kuitenkin tärkeäksi antaa niistä luettelo. Scho- 
scheVin kirkkokunnan aloilla olivat seuraavat kalut: vähäinen 
hopeinen korvarengas, varustettu pyöreällä, ristiraitaisella ripusti- 
mella^); toinen samanmuotoinen korvarengas; hopeinen korva- 



*) Wologdan maaherran kirjoitus Sisä-asiain MiuisteristöUe Syysk. 
16 p. 1852, N:o 6853. Hra Lerchin anta.ma viittaus. S. v. lähetti Mel- 
nikov Pietarin Mninaistiet. Seuralle viidellä ketjnripnstimella varnstetun 
linnun kuvan, jonka Syij&nilfiiset olivat löytäneet kylässä Schoschek, 15 
virstani £«äspdgo«tiata: San. Äpx. (X^. Vt B!i, 

y) K^ntlea l^rkoitetaan tä^sfi ndt^ Moskovan läänin slavilaisissa 
hantd^oispa yle^siff kpp^ei^kaita. Yxt. Tpy^ Ino Apx* Omsda eh Moatef^. 
Atlas kxxill: 17. P. Lerch kertoi minulle, että niitä on löytty Wo- 
logdan läänissä. Kappale sellaisesta säilytetään Stroganovin permalai- 
aesaa lalostossa- Ife ovat harvoin hopeasta, enimmästi vaskesta valetut, 
mutta pinta ikään kuin tinoitettQ tai ehkä hopeoitettn. 



* - % 



230 

rengas suurella hopeisella ripastitnelia varustettu; hopeinen kor- 
varengas, jolle on puetlu hopeinen helmi. Schoschek*in kylflssU 
iöyllyjä olivat myöskin seuraavat lähettämänsä kalut, joista jo 
ylempänä (siv. 161, 208) olemme puhuneet: vaskesta valettu kaksi- 
päinen „siniemaljinen elävän kuvaus; harjalla varustettu yksipäinen 
elävän kuvaus ^) ja vaskinen vyOratas. — Seuraavat kalut olivat 
löydetyt Weslenan kirkkokunnassa, Wymjoen Weslena nimisellä 
syrjäjoella: vaskesta valettu ja ripustimilla varustettu yksipäisen 
elävän kuvaus; ripustimilla varustettu vaskinen koristus, jonka 
keskellä ollut kivi on pudonnut; vähäinen vaskinen, ripustimilla 
varusteltu rengas vasemmasta korvasta. Ylempänä (siv. 177) 
olemme maininneet seuraavat kaksi Helnikovin lähettämää löytöä 
WesleTian kirkkokunnasta: vaskinen vyöratas sekä kahdella sar- 
vella ja neljällä silmällä varustettu epäjumalan naama. Knäspo- 
gostista oli Melnikov ostanut kullatun rautakirvoen, joka sen li- 
säksi oli hopeakorisluksilla kirjattu. Talonpojat olivat sillä ha- 
kanneet myllykiveä, mutta rauta tai teräs oli niin kovaa että 
eivät voineet kirvestä kovasimella teroittaa. Melnikov muka 
arvelee, että kirves on ollut Udorskin ruhUnojen tai uhripappien 
käytettävänä. — Woschgan kirkkokunnasta oli Melnikov koonnut 
seuraavat kalut: yhdeksän merikiven kaltaista kiveä; kaksoisia 
kullatuita lasihelmiä; kolme puoliskoa erivärisistä, läpikuultavista 
kivihelmistä; kolme raakatekoista he voisen kuvaa vaskesta; korkea 
hopeasta valettu nappi, johon on outo-aiueinen helmi liitetty; 
oudosta metalliaineesta valettu kypärinmuotoinen kuvaus; pieni 
hopeinen nappi, johon on vaaleanvehriä kivi liitetty; ikään kuin 
punottu ja jollakulla punalla peitetty vaskirengas; pieni vaski- 
raha, jonkunmoisilla hieroglypheillä tai kukilla kirjattu; suuri 
vaskinen kantasormus^ jonka kanta on merkeillä koristettu; vä- 
häinen seitsemällä reijällä varustettu pyörä; tuntemattomasta me- 
talliaineesta valettu rattaanmuotoinen esine; kolme erimuotoisia 
vaskiuappia; kaksi pitkää ja ohutta vaskiputkea; kolme ikään kuin 
vaskihelmistä koottua vaskiputkea; kaksitoista ristinmuotolsta na- 
peilla varustettua solitusta (ehkä samaa muotoa kun Pimskin 






I) Yrt. HcmopM Focc. Fiepapxiu VI: 574; Mypn, Mu», Hap. 
JTjp. 1S51 i,M 12. (Lainattu vuttaos). 



231 

toydOssa tavattavat?); tschudilainen kirves nykyisistä eriävää muo- 
toa; 'kaksi vikahdetta; lukko ja kaksi keihästä, joista toinen on 
tavallinen, toinen aivan outoa muotoa i). 

Lähellä Ustsyssolskia WytschegdajoeIla on tschudilainen 
muinaislinna puolen neljättä saschenin korkuisella mäkikohdalla. 
Paikoin on tuo kunnas niin laskeentunut, että se on pelloksi 
kynnetty. Toukokuussa v. 1851 kaivatti Melnikov ^) linnan las- 
keenlunutta osaa ja löysi noin % arsinan syvyydeltä ihmisen 
luurangon. Sen ohelta lOyttiin: samanidilaincn Nuch ibn Nasrin 
hopearaha, lyOty Bucharassa v. 340 := ^'^V9&2'y "^^^l^^^aukun muo- 
toisen hopeisen korvarenkaan; vaskisen soljen; keskeltä lävistetyn 
luun ja terävän rautaisen nuolenkärjen. Kappaleen päässä tästä 
luurangosta lOyttiin 10 ven. tuuman syvyydeltä toinen luuranko, 
joka oli 2 arsinaa 3 ven. tuumaa pitkä ja makasi pää idässä. 
Kaulan ja rinnan ympäriltä koottiin seuraavat kalut: tina- ja 
lyijyseasta lyöty, raakatekoinen kuvaus samanidilaisesta Mansur 
ihn Nuch'in (961 — 971) rahasta; vaskinen helykoristus varustettu 
kuudella ketjuripustimella, jotka päättyvät kulkusilla; kannatin on 
tuota yllä mainittua, kahdesta hevoisen kuvasta yhdistettyä ja 
ihmisen kasvoilla varustettua muotoa; pieniä vaskisia, sydämen 
muotoisilla päiilä varustettuja nauloja eli solituksia, pinnalta ikään 
kuin tinoitettuja ; vaskisia putkia, muodoltaan kun olisivat vaski- 
helmistä koottuja; muutamia pieniä vaskisia kulkusen puoliskoja; 
luinen, suoraviivaisilla koristuksilla varusteltu lasku- eli kääntöpää- 
kampa; tummansininen helmi, kirjattu punasella ja keltasella vä- 
rillä; muutamia „käärmeenpää'^-kaukaloita (Cyprcea moneta), 

Kolvajoelia pohjoseen Tscherdynistä on jäännöksiä perma- 
laisesta Iskor nimisestä kaupungista, jonka Moskovalaiset valloitti- 
vat ja polttivat v. 1472; tuossa tilaisuudessa saatiin permalaiset 
solapäHliikköt Katscha, Burmata, Mitschkina ja Syrana vangiksi. 
Kaupunki sijaitsi jokseenkin korkealla vuorella, jonka jyrkät seinät 



*) Wologdan maaherran kirjeet Sisä-asiain Ministeristölle Heinä- 
kuun 28 p. ja Syysktmn 3 p. 1852, N:o 4571 ja 6407. P. Lerchin antama 
viittaus. 

«) San, Hnn, Apx. 06m. IV: 122-^ ja Myj^, Mun. Bn. Jlfu% 
1852, VII: 164r-7. 



232 

saojelivai sittf kobnelta sivuUa; neijannelU Tuori laskee tasaisesti. 
Vuoren kukkulalla on tasanko, noin 2000 neliOsaschenia avara, 
jolla nähdään jälkiä asunnoista. Tarina kertoo että, kaupunkia 
kun ahdistettiin tuolta laskevalta puolelta, niin.asukkaat vierittävät 
siitä hirsiä ja suuria kiviä rjntääjiä vastaan; nämät tuosta niin 
vimniasluivat että valloitettua kokonaan hävittivät kaupungin. 
Kaatuneid<in muistoksi pidetään paikalla vuosittain jumalanpalvelus 
Toukokuun 10 p. W. Berch kävi paikkaa tutkimassa v. 1819. 
Asukkaat kertoivat että siinä ennen oli löytty erillaisia kaluja, 
vieläpä hopeisiakin. Berch kaivatti viiden päivän kuluessa linnan 
pituudelle 28 kanavaa ja yhtä monta linnan poikki, mutta lOysi 
ainoastaan seuraavat kalut: hopeisen sormuksen ihan puhdasta 
hopeaa; kaksi lukkoa erittäin koreata tekoa, joka todistaa että 
täkäläiset asukkaat olivat ylen taidokkaita hienossa sepäntyOssä; 
kullalla kirjatun avaimen hyvin etevää tekoa; taidokkaasti taotun 
par tuskan, joka oli teräksellä terästetty; auran terän, joka oli 
hyvin raakaa tekoa, mutta kuitenkin sekin terästetty; kaksi veistä, 
keihään sekä muutamia kappaleita rautaa ja hyvää terästä. Paitsi 
sitä löyttiin useissa paikoin savesta lyOlyjä takkoja ja niin paljon 
sittaa, että Berch'ille näytti kun olisi Iskorissa asunut paljaita 
seppiä. Sittemmin löysivät lapset Berchin kanavoista auran terän, 
neljä lukkoa ja vaskisia korvarenkaita. «Siellä — arvelee Berch, 
joka ylipäänsä tahtoi väittää Permalaisten sivistystä tyhjäksi — 
siellä, missä lukkoja niin paljon käytettiin, pitäisi myOs löyttämän 
lukittavia kaluja^. Hän arvelee kuitenkin että se, jolla olisi aikaa 
ja varoja jatkaa tutkimuksia Iskorissa, ei varmaankaan tyhjin käsin 
jäisi. Itse hän oli turhaan etsinyt kalmistoa O* Ylipäänsä näyt- 
tää Berch olleen onnetoin tutkimuksissaan. Hän kävi myOskin 



O B. JSepxa, Ilymetaecmeie eb tapoda Vepdum u CoAUKamcm öah 
u3%ucKaHiH ucmopuHecKuxb dpesnocmeu, OnÖ. 1821^ t. 96—8. Bytsohkovin 
makaan on Iskorin rauaioista löytty ihmisten, käfirmeiden, lintajen ja 
maiden eläVftin ka via vaskesta ja hopeasta. Polgempana Iskoria on vielä 
Eolvajoella mainaislinnoja: 5 virstaa pobjoseen Nyborin kylästä, Wetlan 
nimisellä vaorella; 5 virstaa tuonnempana kaaniilla Neitsyt-vaorella 
(JffbeM topa) toinen ja sen kohdalla Kolvan toisella rannalla, Bobyli- 
vaorella, kolmas. PuHKOeay MypnoM II: 116—8, 123, 131, 132; Bmreh, 
m. I., *. 116—8. 



3S3 

Tscberdynin vanhan kaiipongia paikalla Kattajoella, 25 virstan 
nykyisestä kaupungista ja kolme virstaa Päiiteschskojeo kylästä. 
Tuosta kjlästä lähti fierch 30 miehen seurassa paikalle metsän 
läpi kulkevaa potkua myöden. Kaupungin asema korkealla mäellä 
pienen Kamajokeen laskevan järven rannalla muistutti noita kes- 
kiaikuisia pääsemättömiä linnapaikkoja. Mäen tasangolla nähtiin 
ainoastaan yksi kumpu, vaikka siinä kasvava matala metsä kaa- 
dettiin. Bergb kaivatti tasangolle muutamia kanavoita ristin 
rastin, mutta lOysi ainoastaan hiiliä ja sitlaa sekä mainitussa kum- 
mussa liuskamakivistä kootun uunin, jossa rautaa oli sulatettu. 
Myöbemnm, v. 1828, iOytliin samalta paikalta joukko metalliko- 
ristuksia ^). Huono onni oli Bercbillä myöskin Uros'iu kaupungin 
paikalla Urolkajoen suulla. Sekin valloitettiin ja poltettiin v. 
1472. Kaupungin valloitettua, kertoo tarina, panivat Wettäläi$et 
(tarinan mukaan Tatarilaisel) suureen riiheen maata. Kun Urosin 
asukkaat sen huomasivat, niin sytyttivät riihen palamaan. Ainoas- 
taan yksi vihollinen pääsi pakoon ja vei viestin Tscherdyniin. 
Sieltä tultiin suuremmalla voimalla, kaupungin kaikki asukkaat 
surmattiin ja heidän kylänsä poltettiin. Paikalle rakennettiin ru- 
koushuone, jossa vuosittain Iljan päivänä pidetään jumalanpalve- 
lus kaatuneiden muistoksi. Uros sijaitsi kauniissa laaksossa luo- 
man varrella, jossa Berch tapasi 17 yhdessä rivissä seisovaa 
kumpua. Hän arveli niitä ensin asunnoiksi, mutta muutamia tut- 
kittua havaittiin, että ne olivat savesta tehtyjä uunia. Muuta 
hän ei sano löytäneensä kun savea, hiiliä ja saviastiain kappa- 
leiU 2). 

Me emme tahdo tässä jatkaa noita kertomuksia linnapai- 



*) M, p^ 8. 66, 90, -91; CAoeuma, Hcfnap. OÖaap, Cu6upu 1846 %,, 
s. 133. BytschkoT puhuu nfihtfiv&sti toisesta kanpangin asemasta Ka- 
majoella, Ifthellfi Qnbinajan kyl&a, sekui 25 virstaa Tscherdynistä. Kau- 
pungista, joka oli kolmikertaisilla valleiUa vanutettu, näkyi jälkiä 4 
virstan avaruudella. Siitä oli iöytty vaski- ja kultakalnja. Pbtw(oea, 
dSypncuz IL 126. Paktscban kyl&n luona Kolvajoella, 6 virstaa pobjo- 
seea Tscherdynistä, tapasi Bytscbkov myöskin muinaislinnan, vielä poh- 
jempana WilgoriB kylän luona toisen, jossa tschudilainen ruhtinas oli 
asunut Af. t, 5. 115. 

*) Birchf m. j»., 9. 91 — 3, 



234 

koista, joita tunnetaan noin 50 ainoastaan Perman Idldnista *). 
EnimmJit tarinan tietämät löydöt niistä ovat huomattavasti samaa 
maata, kun ne Jotka edellisistä kertomuksista tunnemme. Tar- 
koituksemme ei ole tällä kertaa kuvailla noiden kadonneiden su- 
kupolvien elämää, vaan ainoastaan koittaa saada muinatstieteelli- 
nen ainehislo sitä varten ensi aluksi jonkunmoiseen järjestykseen. 
Rahoja on tältäkin aikakaudelta löytty Perman aloilla ver- 
rattain vähän, ehkä siitä syystä että vaihtokauppa täällä oli ver- 
rattain tavallisin. Strahlenbergin antamaa tietoa että haudoissa 
Petschoran varsilla ja varsinkin Tscherdynin lähellä olisi löytty 
monta arapialaista rahaa, ovat Frdehn |a Saveljev aikoinaan epäil- 
leet. Tscherdynin luona on kuitenkin myöhemmin, v. 1861, 
löytty kufalaisia rahoja vuosilta 895—908. Myöskin kreivi Stro- 
ganovin museossa säilytetään kaksi Perman läänissä löyttyä ara- 
pialaista hopearahaa vuosilta 742/3 ja 782^/3, joiden löytöpaikasta 
ei kuitenkaan ole tietoa^). Ylempänä mainitsimme jo pari sa- 
manidilaista rahaa, jotka löyttiin muinaislinnassa lähellä Ustsys- 
soiskin kaupunkia Wologdan läänissä. Anglosaksilaisia ja saksa-- 
laisia rahoja X:ltä ja XI:ltä vuosisadalta on kuten kerrotaan, 
löytty, vaikka vähälukuisina useissa paikoin kr. Stroganovin maa- 
tiloilla Permassa ja v. 1832 löysi talonpoika seitsemän anglosak- 
silaista Etelredin hopearahaa Strelitskin kirkkokunnassa, Totman 
piirissä Wologdan lääniä '). — Tässä mainittakoon myöskin pari 



9 Etevimmät lähteet siihen nähden ovat PbtuKoea, M,ypwlA^ uau 
dneetiUH aanucnu nymetuecmeiH, Cn6. 1770 — 72; Ilonoea, xosHuemeennoe 
Ofmcanie JlepMCKOu %y6. 0n6, 1813; H, Mt*ikwmma.^ ^opoofCHua acmucicu. 
Omeuecme, San. 1841, T. XVIII CMtbCh, s. 1—10, 61—^6. Berch, m. t; Mmm- 
pMt UaM, JfpeeHOcmu n IlepMCKOu työ, 3an, Äpx, OÖm- VIIL Muutama P. 
Lerchin kuvilla varustettu kirjoitus muinaislinnoista Wologdan, Wjatkui 
ja Perman läänissä on painettu piakkoin ilmaantuvassa Ipydu Uno apx, 
chtksda Sh Cn6. 1871. Kasanin, Simbirakin, Samaran ja Wjatkan mnioais- 
linnoista on Nevostngev julkaissut hyvin valaisevan kuvilla vamsteton 
kiijotuksen O iopod%mo>3(^ dpeensto eoAoiCKO-^AtapeKato u «MUcutcKaio 
^apeme^. Tpydu Ino Äpx. Gifbsda eh MtHSMft. IL 521-— 94. 

S) Strahlenherg, s, 103; Hss. Äpx, 06m, UI: 238—9; B. Tu^m- 
taysena, Monemu Bocmmnato XaAU0ama, $, XXXIII, 

') n. G, CaecA^eea, AponeojrnvMecniH naxodnu e^ HepMCtcau u Bo- 
AOtodcKoU iyöepuuixh, Mypn, Mm, Hap, Up, 1852, M VII: 24; Ca- 



335 

lOytoa Pertnan itoenliisyjdeii loppuajoilta. V. 1851 löytiiin ersallx 
Stroganovin maatilalla Tscherdjmin piirikunnassa muutamia gula- 
gidtlaisia sekä kultaisen hoordin rahoja v:Ua 1328 — 73. Myöskin 
eräs Avganilaincn kultaraha v:lta 1341 on Perman läAnissä toytty ^). 
V. 1854 kvyttiin Nikitinskin tehtaalla Invajoella kultainen ranne- 
rengas, joka oli ikään kuin letilty kultarenkaisla. Kumpaankin 
päähän oli kiinnitetty hiottu karnioli, joista toinen oli sileä, toi- 
nen varusteltu kufalaisella kirjoituksella : mmä haen sUä, Joka 
minua rakasiaa, sille kiusaksi, joka minua estää. Saveljevin 
mukaan oli rengas tatariluista tekoa ja siinä tavattava kirjoitus- 
laatu XLII ja XIV:llä vuosisadalla tavallista ^). 

Kysymykseen Wi^anjoen asutuksesta eivät tämänkään ai- 
kuiset muinaistieleelliset aineet vielä anna vastausta. Paitsi Pi- 
negajoelta lOydetyt pronssikirveet ei Wienan seuduilla ole saatu 
talteen muita muinaiskaluja kuin toistakymmentä kiviaselta. Hra 
JeOmenko, joka suurella huolella näkyy koonneen tarinallisia ja 
historiallisia tietoja Wienan alan muinaisasutuksesta, arvelee että 
varmaan sielläkin tarkalla tulkiniukselia saataisiin aarteita ja mui- 
naiskaluja koolle, mutta tähän saakka ei ole kukaan Ischudilais- 
haudoisla, aarteista ja muinaiskaluista huolla pitänyt ^). Hän 
luettelee useita valleilla vaiHistettuja tschudilaisia muinaislinnoja 
sekä muita asumapaikkoja Arkhangelin läänissä, etenkin Schen- 
kurskin piirikunnassa; samoin kalmistoja. Wagan Puja nimisellä 



eej^hestty AnviocaHCOHCKUi Monemu, natid. ez BoAOiodcKOu työ. San. Apx. 
OÖn. IV: 169, 170. 

<) Jl,. CMumjMeea, HcfnoHUUKU u nocoöin öah uayneHvi nepMCxato 
xpa/i, 8, 25, 26, Löydöstä lähellä votjakilaista kylää Mamadyschin piirissä, 
joka sisälsi vanhoja Moskovan rahoja, vrt. BnmcKiH työ, etbd. 1847, s. 23, 

«) Bocm, Omd, H, PyccK, Apx, Oöm. 1855, m. I: 396, 297, § 
XXIX. Tavallisia Bolgarin raanioissa ovat hopealangoista kiertämällä 
koetat eli letityt ranne- ja kanlarenkaat, joita joskus löyttään Baotsin- 
kin hopealöydöissä. Päät rannerenkaissa ovat tavan makaan kivillä ko- 
ristetut. Tpydu JLto Apx. Ghtbsda 1871, AtfiACiCb, Omd, JI: kuv, VII: 5—8. 
Strahlenberg on, s. 313—7, t:la II, kavannut erään kafalaisella kirjoi- 
tuksella varustetun vaskipeilin, jonka WeDäläiset olivat ottaneet Ostja- 
keilta Samarovin luona Obvigoella. 

9) n. C. E^kuneHKOj SaeoAOtmA Vydh. Apxam. 1869, I: 7; II: 6. 



336 

•yrjajoella on kalmisto, josta joki huuhtoo ihmiBtc^n kiita esiHe; 
Schordajoella TserkovniUcheskin kirkkokunnajisa on korkealän- 
täisillä niemillä, asumattomilla paikoilla, viisi kalmistoa, joista 
kevätnlva aiyOskin huuhtoo pääkalloja ja luita näkyviin; Pingi- 
schenskojen kirkkokunnassa Wienajoen oikealla rannatta näytetään 
hauUrauaio ja muutamia hautakumpuja fiorovikovskajan kyläii 
luona, joista vesi on luita huuhtonut MyOsktn SoloUtsajoella, 
joka n. s. „Talvirannikolta^ laskee Wienan mereen, näytetään 
tschudilaiskalmisto ylempänä Savina nimistä luomaa; samoin ovat 
Tschudilaiset ennen asuneel ja omistaneet Nenoksan suolakeitok- 
set Wienanmeren suvirannikolla, jossa heidän kalmistonsa näyte- 
tään ^Pyhällä vuoi'ella''. Gorodetskin kirkkokunnassa Onegajoelia 
näytetään Ragonimin muinaislinnan kalmisto Filipovskajan kylän 
takana ja vihdoin on eräs hra Terentjev lähettänyt kertomuksen, 
asemapiirroksen ja pääkallon „tschudilaisesta kalmistosta^ Kanta- 
laksin luona Kemin piirikunnassa. Arkhangelin läänissäkään siis 
ei näy puuttuvan muinaistieteellistä tutkimusalaa. Muinaislöy- 
döistä siellä kuitenkin harvoin tarinoidenkaan tiettään. Pinega- 
joella näytetään monessa paikassa Tschudien asumasioja ja vuorella 
lähellä Schardonemskin kirkonkylää haeskelevat talonpojat heidän 
aarteitansa, mutta löytävät ainoastaan kappaleita nuolen ja keihään 
kärjistä sekä muita kaluja. Maksiiilov k«rtoo että talonpojat Me- 
senjoella näyttelevät paljon „tschudilaisia kaluja **, esim. renkaita 
ja maasta kaiveltuja rahoja; Beresnikan kylässä näki hän taidok- 
kaasti vaikka huolettomasti tehtyjä hopeisia korvarenkaita, joita 
kehuttiin tschudilaisiksi. Edellisessä (siv. 203) olemme jo Ca- 
strenin mukaan kertoneet että Mesenin piirikunnassa on löytty 
hopeavateja ja rahoja, kultasormuksia, rannerenkaita, keihään ja 
nuolen kärkiä, kirveitä, veitsiä, pieniä saviastioita y. m. Myöskin 
Usttsylman kirkonkylän paikoilla Petsdiorajoella on muinaiskaloja 
löytty, ^kivisiä ynnä muita kirveitä ja nuolenkärkiä^; eräs rauta- 
kirves oli niin kovaa ainetta, että sitä ei voitu teroittaa. Samoilla 
paikoin, metsässä Tobyschajoella tavataan lahoneita mökkiä, 
joissa on löytty erillaisia kaluja. Ischmajoen suulla sanotaan 
tschudilaisia hautoja löytyvän, joista on löytty rahoja ja exäästä 
^pakanallisesta kurganista'^ Ustiscbm^jä |(yläu lu^nai, jonjta paikalla 
ojisi uipka ollut tscbudilatiaen kaupimki, qo k^H^^^^^ Ji^Y^^Y kei- 



237 

baan terS. Noin 13 virstaa I^maii kyläelä on mäntjkangas, 
josla välisU on loytty rautaisia aseita, oudonmuotoisia lapioita, 
keibiä y. m* ^). 

Olemme kertoneet nuo köyhät löytötiedot Arkhangelio llianistä 
näyttääksemme ettK miiinaistieteen kannalta vielä on mahdotointa 
Hitläft Wienan seutuja mihinkään muotoryhmiin. Meidän täytyy 
odottaa uusia aineita ennenkun voimme sanoa josko permalainen 
kulluri, kuten historiallisista syistä luultavaa on, sinne saakka 
ulettui, Castrenin mainitsemat hopeavadit Mesenin seuduilta sin- 
nepäin viittaavat, sillä sen tapaisia loytojä emme tunne tutkimus- 
alallamme mistään muualta kun Perman kulturialoilta. Koska ei 
sellaisia löytöjä myöskään koskaan ole Skandinaviassa loytty, niin 
emme saa ajatella että ne sieltäpäin olisivat Wienan rannoille 
saapuneet. Ne siis vähintäin todistavat satunnaista liikettä Per- 
man ja Wienan välillä. 

Ainoastaan etelään päin voimme ehkä nykyisillä tiedoilla 
kurkoittaa Perman myöhemmän rautakautisen kulturin rajoja. 
Jo Jeschevski huomauttaa siitä seuraavilla sanoilla: „MoDet kalut, 
jotka löydetään Kasanin läänissä, varsinkin Kaman ja sen syrjä- 
jokien varsilla (ymmärrettävästi ennen — tatarilaista aikakautta), 
ovat aivan yhdellaisia kuin Permassa löydetyt. Samallainen yh- 
täläisyys huomataan muinaislinnojen muodossa, ainakin 10:stä 
tuntemastani permalaisten muinaislinnojen asemapiirroksesta päät- 
täen, joita olen verrannut Rytschkovin päiväkirjassa julkaistuihin 
sekä| hra Tolmatschevin tekemiin julkaisemattomiin asemapiirrok- 
siin. Permalaisten muinaiskalujen liittyminen kasanilaisiin on 
myöskin luonnollista ja välttämätöintä, kuten edellisten liittyminen 
Sipiriassa tavattaviin kaluihin ja muinaisjäännöksiin '^ Rytschkovin 
mukaan maanviljelyskalut, joita löyttään Kamajoella^ esim. Rilars- 
kissa ja sen ympäristöllä, kokonaan eriävät niistä, joita nykyjään 
käytetään niillä paikoin ja ylipäänsä Kasanin läänissä; siten esim. 
tavataan kaksi rautakirveen muotoa, jotka aivan eriävät nykyi- 



'*) M, L, 8. ii — 54. Vrt. myös O nyddcuxt dpeeHOCm/tx% e% Äpxan- 
teAtcicaU %y6, Tpydu Ino Apx. (hftada 1869, TI: 319—64, joka kuitenkin 
on varsin vähän valaiseva. 



238 

sistä; samoin sirpit y. m. i). Olen jo mainiBDUt eitä JelabugaD 
paikoilla on loylly tSinän kulturiryhman esineitSI. Vielä enemmän 
niitä tunnetaan Biinrskin ja Bolgarin raunioista Kasanin läänissä '), 
varsinkin Bilarskista. Noita varhemman rautakauden kuvauksia 
ei ole siellä loytty, mutta sen sijaan paljon noita permalatsia 
vaskisia helykorisluksia ja hopeisia flligraniteoksia. Tao seikka 
ansaitsee kyllä huomiota, jos muistamme että nuo belykorisluk- 
set ja filigraniteokset aina ovat permalaiseen ryhmään kuuluvia ja 
ylen harvoin osoittavat omituisuuksia Wolgan ylemmiltä varsilta. 
Eräs suuri hopealoyto Spasskin luota lähellä Bolgaria, jossa ta- 
vataan noila pcnnalaisia filigraniteoksia, sisältää myOskin arapia- 
iaisia niellokoristuksiliu varustettuja hopeakaluja. Niissäkin ovat 
ketjut samailaisia kuin Perman hopeisissa helykoristuksissa. 
Tuossa löydössä tavataan eräs hyvin kaunis filigranitekoinen, koL 
mella filigraiiilichnellä puettu korvarengas kultasta; keskimäin 
sestä helmestä riippuu kaksi Qligranihelmillä päättyvää ketjua ja 
keskelle renkaan aukkoa on kiinnitetty filigranitekoinen hanben- 
kuva, jonka nukasta ja pyrstöstä myOskin heiluu ketjuissa pieniä 
filigranihelmiä. Samallaiseu kultaisen korvarenkaan on Jeschevski 
saanut Bilarskisla ^) ; Eremitaschissa säilytetään niitä kaksi, löy- 
tötiedoilla. Noiden todistusten nojalla on vaikea poistaa sitä aja- 
tusta, että permalainen asutus myöhemmällä rautakaudella uleitui 
aina fiilarskin ja Bolgarin paikoille saakka. Koska ei tuollainen 
päätös kuitenkaan historiallisista syistä näytä uskottavalta, niin 
on odottaminen kunnes tuon alan kalusto saadaan johonkin mää- 
rin järjestetyksi. Sellaiseen työhön, Bolgarin ja Bilarskin löytöi- 
hin nähden, on ryhtynyt hra Lihatschev Kasanissa, jolla jo on 
30:tta kuvalehteä valmiina suurempaa teosta varten. Hän on 
ehkä kuitenkin liian ahtaasti käsittänyt tehtävänsä, onnistuakseen. 
Paljoa laveammalta kun mainituista raunioista ovat mielestämme 



*) IlepMCKiU C6opHUK% I: 135. Mainittavaa on että Perman lää- 
nissä on loytty yksi ja Bilarskin raunioissa kaksi pientä n. s. „ symbo- 
lista* vaskikirvestä myöhemmän rautakauden muotoa. 

*) Yrt. Tpydu II:to Apx. Obfbsda 1871 Änuach, omd, IT, kuv, 
I: 16^26. 

') ^UAUMOHoea^ KamaAim MocKoscKmo ny6Awmato Myaen^ ^ 1163, 



aineel kerauSvat enDeH' 
kun voi paatua mikä 
tuossa kalustossa on suo- 
malaisia, bolgarilaisln, 
a rapia laista, taUri laisia 
tai venäläistä. 

Tatarilaisla kalustoa 
nähtävästi ei ole vaikea 
eroitta s suomalaisesta. 
Omiluisimpia tatarilaisla 
haluja ovat hevoisen 
mutrtoisel, kahdesta osas- 
ta yhdistelyt munalukot, 
koristetut keskipisteellä 
varusteluilla kehäsiraleil- 
laCkuv. 193); kaksinker- 
taisilla kehasirateilla ko- 
ristetut luukalut ja mc- 
tallikiskot; tasalevyiset ja 
tasapaaileisel, hopeakis- 
koista tehdyt ranneren- 
kaat (kuv.194'); hopeas- 
ta valetut kantasormufc- 
set y. m. V. 1S43 ja 
1844 suoritti hra Te- 
reschtschenkoSiaa-asiain 
Mi Dis tiristit n kustannuk- 
sella laveita tutkimuksia 

tatarilais-baudoissa Tsarevin kaupungin seuduilla Saratovin lää- 
nissä. Tuon kaupungin ympärillä tavataan suuri paljous haula- 
kurapuja, 15 virstan alalla, Kalkulajoen ja Kolobovschtscbinan 
kylän välillä. Niistä ovat 15 suuria, 40 — 180 saschenia ympa- 
rinsa, enemmän kun 300 pieniä, 5 — 35 sachenia ympärinsa. 
Suuremmat näyttävät sisältävän tiilisiä haulakammioila. Joissa v3- 



103. LSylBpaMa 




19i. Katan, Saar$t. * 



■) Tpydu II:w Äpx. Gutada 1671. Anuan, <md. II, kuv. 1: 4— 
VJl 10, li, 14, 15. 



lista lavataan useita niumiils. 
Pienissä hautakummuissa Iflyttiin 
jäännöksiä puu-arkuista. Multa- 
valli ympSrUilsi suurta kumpolar- 
haa. Neljaa kuukauden kuluessa 
kokosi Terestscbensko noista hau- 
doista 7,200 rahaa. Niiden ka- 
lujen seassa jotka hän lahelli 
Hinisteristftlle, mainilaan etenkin 
baugoilla varustettuja ja bangat- 
tomia saviastioita seka, savilor- 
Tia (esim. kylpylaitoksista), sini- 

Isia kaakeleita, sinisiä savimaljoja, 
hevoiseumuotoisialukkopuoliskojx, 
Taakamaljoja, vaskisia hankoja ja 
kansia astioista, muutamia solkia 
y. m. 1). Helyripustimia ja Qli- 
granilekoisia kaluja ei ole noilta 
aloilta tietääkseni koskaan Itiytty. 
Eikä myöskään niitä kuvauksia, 

i95. Saratov, StrdoUk. '/». J"'"^ "'«'"'"•= f*^™'" varhem- 
paan rautakauteen lukoneet. Kui- 
tenkin loylyy tallakin alalla idoleja vaikka ne ovat aivan toista 
muotoa. Grasnuhao kylän paikoilta Sertlobskin piirikunnassa Sa- 
ratovin laania on lUylty vyiliareeltä katkennut, suippuisella lakilta 
varustettu naisen kuva (huv. 195), jonka vasemmalle olalle riippuu 
jotakin palmikon tapaista; vasemmalle rinnalle ovat lapsea kasvot 



') jfHeeimia paspumiit nypiavcm M OKpecmmeiiuixi utpoda Ifapeea 
ei Capatnoaoiofi ryöepmu. Myp». Muu. Bh, Jljn*t 1843, N:o IV: 112— 
30; tai2, II, UI. VII, VIII y. m. Snuri ob» noista kaluista lienee Tiede- 
Akad^nitui Aaiktilliaeesa HoBeosaa. HyCBkin BomABtsaviD mnaeoaaa ajLi- 
lytetään Saratovin (Satun rannioiata) ja AstrakhaDin laSneiatä jonkko 
taonaikuisia iQainaiakalnja, esim. monenmaotoiBia lamppuja, jotka lAnntet- 
tiiii siane „OrUBcheinaja Palataata". dHMtMOMOA), EamOAon, .¥ 1261 
— 1323. Haatakmnmnista Saratovin IfilniBsä vrt. myös S^piaim Copo- 
mtMCKOu iy6. lEypn. Mum. Bh. M- i*^^^, XI: 34S-51. 



241 

kuvatut; kuva on takaa ontelo ^). Moskovan Yliopiston museosda 
säilytetään löytötiedotta toinen tuon tapainen, takaa ontelo naisen 
kuva, joka ei uletu runkoa alemmaksi; kummallakin puolen päätä 
riippuu jotain elävän tapaista; vasen käsivarsi on katkennut ja 
oikea käsi on laskettu rinnan alle siten, että peukalo on suorana, 
mutta muut sormet ikään kuin riippuvat mahalla alaspäin. Sa- 
maa tekoa ovat kaksi vaski-kuvaa Bolgarin raunioista Lihatsche- 
vin museossa; toisesta on ainoastaan pää ja kaula jälillä; toinen 
pienempi miehen kuva puuttuu päätä, oikeasta käsivarresta on 
käsi katkennut, vasen käsi nojaa reittä vastaan ja jalat päättyvät 
säärien kohdalla *). 

Lukija on huomannut, että puheessa olevan ryhmän omi- 
tuisimmat kalut etenkin tavataan niillä aloilla, joilla permalaiset 
heimot, Syrjänit, Permjakit ja Wotjakit, asuvat tai arvattavasti 
ovat asuneet. Meillä on siis kyllä syytä sanoa ryhmää „perma- 
laiseksi" kansallisessakin merkityksessä. Merkillistä kuitenkin on 
että me vasta tulemme tapaamaan tämän ryhmän omituisimpia 
kaluja, noita hanhenmuotoisilla kannaltimilla varustettuja helyko- 
ristuksia, kokonaan vierailla aloilla, Moskovan läänin slavilaisissa 
haudoissa sekä Inkerissä. 



11. Tschereiiisstliiiieii ryhiii. 

Katsomme sopivaksi eri ryhmänä kertoa muutamasta mui- 
naistieteellisestä ilmiöstä TscheremissioQ «historiallisilla asutus- 
aloilla, koska me emme voi sitä muotoihin nähden liittää muihin 
tunnettuihin ryhmiin. Ylimäkikään ovat nuo metsäiset alat Wjat- 
kan läänin läntisillä, Kostroman läänin itäisillä ja Kasanin läänin 
pohjoisilla osilla hyvin vähän tunnetut muinaistieteellisessä kat- 
sannossa. Olemme jo ylempänä luukalustoista puhuessa tavan- 
neet Wjalkan läänin läntisillä aloilla muutamia muinaislinnoja, 
joiden syntyaika ainakin, kuten olemme arvelleet, on puheessa 
olevaa aikakautta paljoa varhempi; muutamat löydöt siltä niis- 



*) JIposopoecKato, Onuch npedMemoez e^ Myaen Äpx. Oötn,, M B07. 
V Tpydu Uno Äpx. Cbtbada 1871. ÄmAacb, omd, 11, kuv, III: 
33, 34. 

Suomi. 16 



242 

säkin, esim. muinaislinnassa Niemdajoen suulla, todislavat, ellä 
linnat eivät olleet autioina myöhemmälläkään rautakaudella. 

Tscheremissien vahvin linna oli, historiallisista lähteistä 
päättäen, nykyisen Slobodskin piirikunnassa Nikulitsinon kylän 
paikalla Wjatkajoen varrella, 12 virstaa WJatkan kaupungista. 
Wenäläiset sanoivat sitä „tschudilaiseksi epäjumalan kaupungiksi". 
Novgorodilaiset uutisasukkaat, kun retkeilivät Wjatkajokea ylös- 
päin, valloittivat tarinan mukaan Umän kaupungin, hävittivät epä- 
jumalan temppelin ja syöksivät epäjumalan kuvan jokeen. Täkä- 
läistä kirkkoa rakentaessa löyttiin, kuten puhutaan, paljon aseita 
ja muita muinaiskaluja. Rytschkov kertoo että kylää hänen ai- 
kanansa vielä ympäröitsi avarat, jyrkät ja korkeat vallit; muita 
muinaisjätteitä ei ollut näkyvissä. V. 1860, kun Alabin katseli 
paikkaa, ei ollut enää muuta nähtävänä kun kummunkaltainkn 
ylennys kirkon luona. Toinen aikakirjoista tunnettu tschudilaineD 
kaupunki „Kokscherev" oli sillä paikalla, jossa nyt on Kotelnilschin 
kaupunki. Muita tschudilaisia muinaislinnoja tavataan Slobodskin 
piirikunnassa, esim. Sjusdinskin pitäjäässä korkealla mäellä, jolla 
myöskin sanotaan olevan „kurganeja", sekä Uspenskin kirkonky- 
län luona Wjatkajoen oikealla rannalla, 7 virstaa Slobodskin kau- 
pungista. Viimeksi mainittu muinaishnna on tunnettu nimellä 
Podtschurschinskoje ja sijaitsee korkealla mäellä, jonka vierteet 
asteettaisin laskevat. Linnapaikalla nähdään kaivosta jälkiä ja 
vanha kappeli, jossa määrätyllä päivällä vuosittain vietetään muis- 
tojuhlaa. Mäellä sanotaan ennen olleen rakennus, jonka rauta- 
portit vielä joskus nthdään linnan itäpuolella. Niitä ovat aarteen* 
kaivajat turhaan tavoittaneet. Muinaistieteellisellä matkallansa v. 
1865 tutkiskeli hra Lerch linnaa ristikanavoilla ja löysi 15 mel- 
kein täydelleen lahonutta luurankoa, jotka lepäsivät puusta ko- 
verretuissa arkuissa tai ruuhissa. Niiden ohella ei löytty kaluja. 
Ainoastaan eräällä linnan kulmalla tapasi hän jälkiä pajasta, sittaa, 
puoleksi ruostuneita rautakappaleita ja rautaveitsen i). Neljä 

«) PuHKoeaf ITpodoAOiceHie OKypnaAa 1772, «. 56; ÄAaöuna, SoMftmKa 
omnoeumeAhHO HfMcomopuayb dpeenocmeu BHmcKato Kpcut, Brnnxa 1865, s. 
;IQ — 21, Muinaisliixnoista läänin itäosilla vrt. AAaÖuua, AnanbuncKi^ 
MOiuAhHuia, BthcmnuKi H, Feotp. 06m. XXIX, s. 120 sekä Rytschkov, m 
p., 8. 70. 



243 

virstaa WjalkaD kaupungista tapasi Rytschkov Losevaja kylfln 
luona Wjatkajoen länsirannalla pienen muinaislinnan, joka oli 
puolikehäisillä valleilla varusteltu; asumuksista ei ollut jälkiä nä^ 
kvvissä. 

Paitsi mainittuja muinaislinnoja tuskin Wjatkan läänistä 
tunnetaan muita kiinteitä muinaisjäännöksiä, kuin tappelukenttiä 
muistoina Novgorodilaisten ja Tscheremissien taisteluista. Tah- 
domme niistä lyhykäisesti mainita. Seitsemän virstaa Wjatkan 
kaupungista, oikealla puolen Slobodskiin vievää tietä on virsta 
tuonnempana Talitskin viinatehdasta vanha rukoushuone sillä pai- 
kalla, jolla Novgorodilaiset tarinan mukaan lopullisesti voittivat 
Klinovin eli nykyisen Wjatkan kaupungin pakenevaiset asukkaat. 
Itse Wjatkan kaupungissa on jokeen laskeva n. s. Rasderihinskin 
rotko, josta on seuraava tarina. Kerran kun Tscheremissit pii- 
rittivät Wenäläisten vallassa olevaa Wjatkan kaupunkia, tulivat 
Ustjugilaiset yoUä Wjatkalaisia apuun rotkoa myOden hiipien. 
\Vjatkalaiset luulivat heitä pimeässä vihollisiksi ja karkasivat hei- 
dän päällensä. Vasta myöhään huomasivat erehdyksensä, hauta- 
sivat kuolleet liittolaisensa ja rakensivat paikalle kappelin, jossa 
vielä vuosittain määrättynä päivänä vietetään muistojuhla kuolleille. 
Sekä kappelin ympärillä, että rotkon vierteillä on paljon ihmis- 
ten luita näkyvissä. Juhlapäivänä lapset jakaantuvat kahteen 
laumaan ja sotivat tuohihuiluja ja savikukkoja soitellen keske- 
nänsä erivärisillä savipalloilla; toiset ryntäävät rotkon vierteitä 
ylös, toiset mäeltä vastustelevat. Noita palloja, savikukkoja sekä 
muita leikkikaluja tehdään Dimkovon esikaupungissa joen toisella 
puolen ja kaupitellaan kappelin edustalla juhlapäivänä. Nuo vuo- 
siroarkkinat ovat tunnetut nimellä vihellys-hyppy. Kolmas tuol- 
lainen kappeli tavataan erään Njemdajokeen laskevan syvärotkoi- 
sen luoman suulla lähellä Kosogorin kylää Iljinskin voloslissa 
Jaranskin piirikuntaa. Tuolle paikalle, kerrotaan, asettivat mui- 
noin Ustjugilaiset kauppiaat, jotka toverinensa palasivat itäiseltä 
matkalta, leirinsä. Huoleta kun lepäsivät karkasivat seudun Tsche- 
remissit heidän päällensä, surmasivat kaikki, nuolilla ampuen jyr- 
kältä rannalta, ja ryöstivät heidän tavaransa. Surmattujen suku- 
laiset rakensivat kappelin paikalle ja hautasivat ruumiit sen alle. 
Kuolleiden muistoksi vietetään vuosittain juhla, jonka ohella on 



244 

syntynyt vuosimarkkinat. Sitteminin on kappelin ympärillä nlih- 
täviä luita ruvettu pitämään pyhinä, niillä hiestetään kipeitä paik- 
koja ruumiissa ja luoman vettä, joka huuhtoo surmattujen lulla 
ja hautoja, käytetään sisällisiäkin tauteja varten. Neljäs saman- 
tapainen paikka on Iljinskin volostissa Wjatkajoen korkealla oi- 
kealla rannalla Schernovia Gori nimisen kirkonkylän luona. Sillä 
paikalla oli muinoin ollut epäjumalan temppeli kuvaneen, jola 
seudun asukkaat palvelivat. Kun Novgorodilaiset olivat samalla 
paikalla saaneet voiton muinoisista asukkaista, niin he siiheD 
hautasivat surmatut kumppaninsa ja rakensivat paikalle kappelio. 
Myöhemmin ovat likeiset kylät käyttäneet paikkaa hautausmaana, 
vaikka siihen vasta v. 1861 varsinainen kirkko syntyi ^). Boty- 
linskin ja Sretenskin pitäjien halki Nolinskin piirikunnan etelä- 
osalla ulettuu metsä, jota sanotaan „tscheremissiläiseksi*'. Sitä- 
kin arvellaan tappelutantereeksi, koska siinä tarinan mukaan oo 
löytly keihia, nuolia ja partuskoja. Kerrottuihin tarinoihin maini- 
tuista hautauspaikoista tuskin on aina luottamista. Mahdollista 
näet on että nuo hautausmaat osaksi ovat entisiä pakanallisia 
uhripaikkoja, joita on tahdottu pyhittää rukoushuoneella. 

Varsinaisia hautakumpuja tuskin löytynee Wjatkan läänissä. 
Nolinskin piirikunnan etelä osalla Oschlanskin kylän luona on 
suuri metsää kasvava kumpu, joka sanotaan on selvään ihmis- 
tekoa. Siitä on aarretta etsitty, mutta löytly ainoastaan rauta- 
renkaita ja hevoisasuun kuuluvaa kalua. Jasnuran kylän luona 
Jaranskin piirikunnassa näytetään suuri „kurgani^, tunnettu ni- 
mellä Kovriga. Siinä, kerrotaan, majaili Ivan Julma sotajoukko- 
neen matkalla Kasaniin ja tarkasteli kummulta sotaväkeänsä. 
Samallainen tarina on Sernuran kirkonkyläsiä Urschumskin piiri- 
kunnassa. Vasilskin ja Makarjevskin piirikunnissa Nischnei Nov- 
gorodin läänissä näytetään useita „kurganeja', jotka muka syn- 
tyivät Ivana Julman retkellä siten että kukin sotamies tyhjensi 
paikalle joko hansikallisen tai lakillisen multaa. Ne ovat myös- 
kin tunnetut mordvalaisella nimellä 9,mar% joka merkitsee läjää. 



O Rytsehkov, m. ;?., i. 56; Alahin, m. p , 8. 22—6; Jlpeenocmu fjl- 
Öepuiu B/imcKOu. X M. Bh. 4. 1844, u V: 511—16. 



245 

Noilla lannoilla ei ole per3ä, sillä (saari matkusti Muroman, Ar- 
datovin ja Aisaoiaiiin kaulia ja palasi Wo]gajokea myOden. Ehkä 
siis hummut, jos eivät ole luonloperäisia, ansaitsisivat tutkimista '). 
Kulcu näemme oval nuo kiinleai muinaisjäänDUkset vielä 
melkein ihan lutkimatla. Ne eivfll siis vastaiseksi suuresi) sovellu 
puheessa olevan ryhmän määräämiseen. Muutama suurempi sa- 
tunnainen kalultiytfl Jaranskin piirikunnassa Wjalkan lääniä kuiten- 
kin selvään todistaa että tänseutuiset kalumuodoi ovat omituiseen 



196. Wolegda, Knätpogotl Vi- 

ryhmään luellaval. Mainitun löydön, joka on tunnettu nimellä 
Pimskin loylti, lähetti Sisäasiain Ministeri v. 1868 Muinaislieleel- 
liselle Kommissionille, josta ee saapui Eremitaschiin '). LflytOOn 
ovat seuraavat kalut luettavat. 

1) Tavattoman suuri vytthaka, joka on ollut kaksinkertai- 
sella koukulla vyflhihuaan kiinnitetty. Sen muoto on hyvin (a- 
vatoin. Ainoastaan yksi sainallainen, samaan tapaan koristettu 
mutta vielä paljoa suurempi vyohaka on tunnettu ja säilytetään 
Tie de akademi a n museossa (kuv. 196). Sen löysi talonpoika pel- 



') Älabin, m. p., i. 15, 16; B. Opjtom, Eifpiamu ei BacuM.cic<un h 
Maiiajp*eecKOMi ynadaxi HKucetopodemA tyS. Hsb. H. Apx. OCm. I; 
153-5; S. M. Sh. M- «44, x. V: 516. 

*) Vrt Sisäasiain Ministerin kiije MaioaiBtieteelliBelle KoKamiBsio- 
nille LokakaHD 12 f. 1868, N:o 21, 604. 



216 

toi* kjnlJieBsä Knäspogostia piiajaässfl Vymjoella Jarenskin pii- 
rikunnassa Wologdan läania. Siina nn vybhlhnan kiinnittämisiä 
varten seka yksinkeriainen että kaksinkertainen koukku. Molem- 
pien soukemmassa paSssa on haka, joha luulUvasli tarttui reikii» 
vyohibnan toisessa paassa. Vastaiset IttydOl tulevat toivottavasti 



197. Wjaaa, Pimit. "/.- 

osoittamaan Wologdanko vai XVjatkan läänin aloilla tuo kaluinuoto 
oli kotoperäinen. Sekä näissä että muissa puheessa olevan löy- 
dön kaluissa on ruoste vehriän emaljlQ kaltaista, kauniimpaa kun 
ylimalkaan myuhemmän rautakauden pronssi-esineissä. 

2) Suuri helyripustin, jonka kannatin on piiriltään puoli- 
ympyrainen ja koottu pronssilnngoista ja pronssihelmisUi siten 
että juotteesta tuskin huomaa jalkia. Kannattimen keskellä nsb- 



217 

daaii pm pronssilangasta muodosletlua he-, 
voisen liaamiia. PiioliympjTäiseD bannatEi- ■ 

men halkaisijan puoleUa riippuu 9tsta ren- ■ 

kaasla, kuslabin ketju, joka psaityy kellon- ■ 

muotoisella heljllS. 3) Pari ripusti n h aris- 
tusta, joissa haiinatiii on ympyräinen, juotla- 
malla muodostettu jmpyräisesta pronssilevyslä 
ja poikkipiirleiseslä pronssilangasta. Kan- 
oattimen alireunasta riippuu neljasia ren- 
kaasta kustakin suurellainen ketjutoin kello- 
hely, joka on juottamalla muodostettu prons- 
siktskosla. Takana on kanoaltimessa silmus 
(kuv. 197). 4) Kaksi aifaa samallaista he- 
I; koristusta, joissa kussakin on ainoastaan 
kolme kellobelya. 5) 34 yksinkertaista kol- 
mesta Uineesta yhdistettyä helyä, joissa he- 
lynä on kolmikulmainen pronssilevy (kuv. 
198). Ne ovat heiluneet hamppunuoralla 
kaulakoristuksena. Kappaleen samallaisesta 
helykoristuksesta ostin Ananjinon kylässä Je- 
lahugan piirikunnassa. 

6) Yhdeksän suurellaisla, pronssikis- 
kosta juottamalla tehtyä kellonmuo toista esi- 
nettä. Jokaisen huipussa on sarven tapainen 
uloune ja sen juurella reikä. 7) Yksitoista '^- ^''**»' ^""*- '/'■ 
pulk en kai laista esinettä, jotka kellon tapaan 
sonkkenevat toisia päStä kohti. Ne ovat myöskin pronssikiskosU 
juottamalla tehdyt ja osalla ohueilla pronssirenkailla vyötetyt. 
Arvaltatasti ovat nämät, kulcn edellisetkin kellanmuotfliset kalut 
helyinä riippuneet puvuissa. 8) Neljäkolmatta tuuman pituista 
proDSsiputkea, jotka ovat kahdelle hamppurihmalle puetut, kaksi- 
toista kummallekin. Ne ovat siis arvattavasti helmien asemesta 
kaulaa koristaneet ja kelpaavat ebka selitykseksi Permassa tavat- 
laville (kuv. 199). 9) Kaksi rislinmuoloista pronssinappia, knm- 
massakin matala kanta keskellä. 10) Seitsemän syrjittflisin toi- 
siinsa juotettua pientä pronssi rengasta. Vaikea on sanoa mikä 
virka tuolla rengassarjalla oikeastaan on olluU 



348 

1 1) Viisi maidonkarvaisesta ukonkivesta kauniisti faiotlua 
TSrUiDBkivea (kuv. 200). SuuriD on 64, pienin 56 milliin, ris- 
tiinsä, paksundeltain ovat vaitidellen 8 — 14 millimeteria. 12) 
Kaksi pienempää samallaista värttinäkiveä, 41 — 43 iniDim. ris- 
tiinsä. 13) Kaksi pienempää tiyvin paksua varlllnakiven kaltaista 
esinettä, joita ebka on helminä käytetty. 14) Suurellainen pyOreä 
belmi, hiottu gamallaisesta ukonkivesta. 



200. Wjatta, Rmii, '/.- 

Tarkempia tietoja tuon lOydOn ilmaisemisesta en ole saanut 
onkeeni. LuulUvaa on että useat ebka enimmät muinaislinnatkiD 
taNa alalla sisältävät hautoja pakanuuden ajoilta ja puuttuvat siis 
siihenkin nähden tutkimista. Kunnes hautoja vasta ilmaistaan en 
tiima ryhmä vähimmin tunnettuja aloja tutkimuspiirissämme. Jo 
«sken mainiUimme että Wjatkan läänissä, Tscheremissien pohjoi- 
silla asutusaloilla hautakumpuja tuskin löytynee. Sitä vastoin 
hauukumpuja iavaUan kosoita Maki-Tscheremissien aloilla \Vol- 
g^oen etelä rannikolla Kasanin läänissä. Tahan saakka tutkitut 
hauukummul ovat kuitenkin nähtävästi kaikki olleet jokseenkin 
myttbaisilta hiBtoriallisilta ajoilta. V. 1871 kasvatti Kasanin Aa- 
tropulogiallinen Seura melkoisen joukon tscheremissiläiaiä hautoja 



319 

WoIgan mttkipuolella Kosmodemjanskin ja Tsarevo-Kokdcbaiftktn 
piirikunnissa; kootaksensa pääkalloja antropologiallista tarkoilusia 
varten. Noista tutkimuksista puutumme tarkempia tietoja* Kui* 
tenkin antavat meille luurankojen ohella löydetyt kaiut, jotka 
säilytetään hautojen mukaan paperille ommeltuina Kasanin yliopis- 
ton museossa, käsityksen hautojen sisällyksestä. Tavallisessa mer- 
kityksessä nuo historialliset muinaisjäännökset tosin eivät ole luet» 
tavat myöhempään rautakauteen, eivätkä myöskään luonteeltaan 
liity yllä kerrottuun Pimskin löytöön^ johon olemme ryhmäja- 
komme perustaneet* Hautojen sisältö kuitenkin todistaa paka- 
nallisia aikoja, vaikka tavallista myöhempää edistysjaksoa. Kat- 
somme siis tarpeelliseksi tässä sivumennen säilyttää tiedot noista 
löydöistä, toivossa että vastaiset tutkimukset tekevät niiden liittä- 
misen edellisiin edistysjaksoihin mahdolliseksi. 

Vähän Sundirin kylän luona Ivana-vuoren juurella Kosmo- 
demjanskin piirikunnassa avasi hra Stojanov useita hautoja, joista 
kerromme, säilyttäen samat numerot, joilla haudat ovat mainitussa 
museossa merkityt: Jmen hauta sisälsi 60 pientä ja ohutta venä- 
läistä hopearahaa Feodorin, Boris Godnnovin ja Demitrion ajoilta]; 
tukon ruskeita, 2^2 tuuman pituisia hiuksia; 2V2 tuuman pituisen 
nuppineulan nykyistä muotoa; V2 tuuman levyisestä pronssikiskosta 
tehdyn rannerenkaan, jonka pinta on ristikkäisillä viivoilla koris- 
tettu; hopealangasta muodostetun hevoisenkengän-mnotoisen sol- 
jen, jossa renkaan päät ovat ohueiksi taotut ja spiraliin taite- 
tut; neljä kuurnanmuotoista tupsunhelaa; kolme kultapalmikoilla ko- 
ristettua vaatekappalta; yhdeksän kolmatta pienellaista valkoista ja 
sinikirjaista lasihelmeä sekä kolme suurempaa helmeä, joita vii- 
meisiä ehkä on nappeina käytetty. 2:ssa haudassa löyttiin rau- 
tainen suunnikkaan muotoinen solki ehkä leveällaisesta vyöhihnasta 
sekä rautainen panin samallaisesta; latiskainen pitkänsoikea, kah- 
della reijällä varustettu luuesine; kappale hyvin pienestä veiste- 
tystä kiviastiasta. 3:ssa haudassa: pieni hopearaha samaa muo- 
toa kun l:ssä haudassa; metallikiskosta tehty maljantapainen, 
kannalla varustettu esine, takinnapin kokoinen; kappale arvatta- 
vasti pronssisormuksesta. 4:ssa haudassa: hopearaha edellistä 
muotoa; levenevällä kannalla varustettu hopeasormus. 5:des hauta 
sisälsi kaksi hopearahaa edellisiä muotoa, loinen Mikael Roma« 



260 

nevin otmellä varustetta; kaksi ainisU lasitielmea, valkoisilla vii- 
voilla pitkinpflio kirjalUija; ratttasoljeo samaa muotoa kun 2:ssa 
haudassa. 6:äe8 hauta: hopeasormukseu, jonka kantaan on eläväin 
kuvia piirretty, sekä veitsen. 7:ssä haudassa löyttiin hevoisen- 
kengän muotoinen vaaterepaletta kannattava pronssisolki samaa 
tekoa kun l:ssä haudassa lOytty; paidasta ehkä vaatekappale; 
korvarengas, taitettu hopealangasta siten että toinen pää riippuu 
suorana alas ja on helmillä puettu; pienellainen pronssinen lap- 
sunltela; hiusta tehty helmi tai nappi; yhdeksän sinistä lasihelmeä 
samaa muotoa kun 5:ssä haudassa. 8:ssa haudassa: kolme ho- 
pearahaa yhtä muotoa kun edellisetkin; ohut hopeasormus, josta 
levenee suoraviivaisesti koristettu kanta; sännäinen hopeahelmi ja 
neljä sinistä lasihelmeä edellistä muotoa; ohuesta, koristamatto- 
masta pronssikiskosta tehty rannerengas; paninta puuttuva suun- 
nikkaan muotoinen rautasolki. Jl:ssä haudassa: 10-pennin ko- 
koinen vaskiraha (?). 13:ssa haudassa: hopeasormus samaa laa- 
tua kun 8:ssa haudassa. lö:ssä haudassa: rautainen viiden tuu- 
man pituinen kaksilaitainen karalla varustettu nuolenkärki. 17:ssä 
haudassa', hevoisenkengän muotoinen pronssisolki yhtä laatua kun 
ensimäisessä haudassa. 19:ssä haudassa: rautaineD, varsiputkella 
varustettu kaksilaitainen nuolenkärki ja neljä hopearahaa yhtä muo- 
toa kun edelliset. 22:ssa haudassa: korttelin pituinen rauta 
esine, arvattavasti väistinrauta yksiteräisestä miekasta, ja suuri 
kahden korttelin pituinen rautaveitsi. 23:ssa haudassa: kaksi 
samallaisLa hopearahaa kun edellisissäkin haudoissa sekä puoliympy- 
räinen hopeakoukusta riippuva nahka- tai vaatekappale, joka on 
koristettu pienillä emaljihelmillä. 24:s hauta sisälsi neljä hopea- 
rahaa yhlä muotoa kun edellisetkin; hopeisen korvarenkaan, josta 
riippuu kahdeksan, kuudella emaljeratulla savihelmellä pnetiua 
lankaa, jotka kannattavat pieniä hopearahoja aina Pietari 
I:sen ajoilta; kolme toisiinsa kiintynyttä särmäistä helmeä yhtä 
muotoa kun Scssa haudassa; pienillä helmillä ja hopearahoilla 
puetim jokseenkin leveän nahkakappaleen, jota on kannattanut he- 
voisenkengän' muotoinen solki; hopeasormus samaa muotoa kun 
8:ssa haudassa. 26:s hauta sisälsi pari hopeahelmillä ja hopea- 
rahoilla koristettua korvarengasta samaa muotoa kun 7:ssä hau- 
dassa; hevoisenkengän muotoisen pronssilangasla tehdyn soljen 



2Bi 

sekä pari luusta tehtyä e&iuetUL — Saman mäen juurella lUkym 
hra Slojanov vihdoin hautakummusta paksun, puolitoista tuumaa 
leveän kudotun vyOn, joka oli koristettu neliönmuotoisilla prons- 
sisoiituksilla; etupuolelta oli vyohon ympyräisillä pitimillä kiinni- 
tetty renkaita, joissa ehkä pudonneita koristuksia oli riippunut. 
Vyö päättyi suunnikkaan muotoisilla soijilla. 

Naselskaja-vuorella, nähtävästi samoilla paikoin, avasi hra 
Stojanov hautoja, jotka samoin sisälsivät myOhänaikuisia muinais- 
kaluja. J:ssä haudassa löyttiin pari hopeista korvarengasta yhtä 
muotoa kun edellisen ryhmän 7:ssä haudassa. 6:ssa hauäassai 
kuusi Mikael Romanovin aikuista hopearahaa; kaksi hopeista kor- 
varengasta niin ikään mainittua muotoa; hopeasormus yhtä muo- 
toa kun edellisen ryhmän 8:ssa haudassa, kolmetoista vaaleansi- 
nistä lasihelmeä yhtä muotoa kun edellisen ryhmän 5:ssä hau- 
dassa sekä noin parisataa pientä tummansinistä lasihelmeä. 8:ssa 
haudassa: neliönmuotoinen rautaisella paniraella varustettu prons- 
sisolki; pitkänsoikea kahdella reijällä varusteltu latiskainen luu- 
esine sekä rautaveitsi. 9'^sä haudassa: rautainen viiden tuuman 
pituinen uuolenkärki; luinen nappi ehkä ruoskan varresta; kor- 
kea ja soukka rauta saappaan kannasta sekä nahkakappale. 10:ssä 
haudassa: tulirauta. JJ:ssä haudassa: luinen ehkä värttinän 
pyörä; kirves, tulirauta ja veitsi. 13:ssa haudassa: suunnikkaan 
muotoinen pronssisolki, kirves ja tulirauta. 14:ssä haudassa: 
kaksi pronssista rannerengasta yhtä muotoa kuu edellisen ryh- 
män l:ssä haudassa; pari hopeista korvarengasta, hienoa iiligra- 
nitekoa; pieni hevoisenkengän muotoinen hopeasolki. 15:ssä 
haudassa: pronssisolki niin ikään mainittua muotoa, laine- ja 
suoraviivaisesti koristettu; ruostunut pronssinen kantasormus; 
125 hopearahaa, osalta Pietari I:sen aikuisia. 

Samana vuonna tutki hra Maljev tscheremissiläisiä hautoja 
Arinon kylän luona Tsarevo-Kokschaiskin piirikunnassa. Vali- 
tettavasti eivät hänen löytönsä ole museossa hautojen mukaan 
järjestetyt. Noita löytöjä ovat seuraavat kalut: viisi tavattoman 
pitkää rautavöistä, joissa karat kantavat jälkiä puuvarsista; rau- 
tainen korva tai hanka jostakusta astiasta; kolme kuparilanttia, 
joista kaksi ovat 10-pennin kokoisia ja P. Yrjänän kuvalla va- 
rustetut; kaksi Mikael Romanovin hopearahaa; pronssinen kor^ 



25S 

vakkeelia varustettu ristinnaulitun kuva; hevoisenkengän muotoi- 
nen pronssisolki; kappale noustalla soikealla helmellä varustetusta 
korvarenkaasta sekä helmi toisesta; paninta puuttuva suunnikkaan 
muotoinen rautasolki; pukukoristus, tehty seitsemästä punotusta 
villanuorasta, joista jokainen on puettu kymmenellä helmellä, vuo- 
rottatsin pronssikiskosta taitetuilla tai valkoisilla, vehnäisillä ja 
mustilla lasihelmillä^ ja päättyy tupsunhelalla. 

Suomalaisten heimokuntien myöhiin historiallisiin aikoihin 
kestänyt pakanallisuus Itä-Wenäjällä tekee vastaiselle tutkimuk- 
selle mahdolliseksi hautojen avulla seurata muinaislieteellistä edis- 
tysjaksoa tavallista kauemmin *). Haudat näet soveltuvat mui- 
naistieteellisiksi lähteiksi ainoastaan niin kauan kuin ne sisältä- 
vät vainajien elämässä tarvittavat aseet. Sellainen hautaustapa 
näkyy olleen yhteinen kaikilla pakanallisilla kansoilla. Kristinusko, 



*) TUämainitta tutkija hra Maljev suoritti v. 1871 muinaistieteel- 
lisiä tutkimuksia myöskin Wotjakien alalla, er&Sssft vanhassa kalmis- 
tossa Oschtarman kirkonkylän luona Manoadyschin piirikunnassa Ka- 
sanin lääniä. Hänen löytönsä olivat seuraavat: kuusitoista lO-pennis 
kokoista, venäläisellä kotkankuvalla varustettua kuparilanttia ; kahdek- 
san Pietari I:sen hopearahaa-, neljä erikokoista pronssista ristinnaulitan 
kuvaa; pronssinen sinisellä lasihelmellä koristettu korvarengas samaa 
muotoa kun yllämainitut Tscheremissien haudoissa löydetyt; helmirihma 
sisältävä 34 valkoista, vaalean- ja tummansinistä sekä keltaista lasihel* 
raeä ja pyöreän vaskinapin ; helmirihma, sisältävä noin 150 hyvin pientä 
valkoista, vefariäistä, keltaista ja punaista helmeä sekä kymmenkunta 
pronssista tekorafaaa; helmirihma varustettu 25:llä pyöreällä tai ohka- 
sella valkoisella, vehriällä tai punaisella lasihelmellä sekä piirteisesta 
vaskikiskosta taitetuilla pronssihelmillä; kultalangalla ommelttga vaate- 
kappaleita sekä kultalangalla punottua silkkinuoraa. Nämätkin löydöt 
säilytetään Kasanin yliopiston museossa. Muista v. 1870 tutkituista 
melkein kaiuttomista haudoista Kasanin läänissä vrt. OmKetm opcuncon- 
Koxh dpeeuiuxyh moium u Kj/piaHoe% e% JIau^ueecKOM^ u CnacacoMz yntsdasn 
KaaancKOu lyöepniu, A, H, Cmonnoea. IIpuAOOKeuie K^ npomoKOJiy 23 
aacfhdaniHf 21 anpfbjiji 1871 t., 06wficmea EcmecmeomnumameAeu npu H. 
Ka3aHeK0M^ ymtsepeumemtt. Virsta luoteesen Belymer'in kylästä Spas- 
skin piirikunnassa tapasi Stojanov hautakumpu-ryhmän, jota sanottiin 
mordvalaiseksi kalmistoksi. Lähes meterin syvyydellä tapasi hän kuu- 
dessa kummussa tuhkaa, hiiliä ja luita suurista kotieläimistä, mutta ei 
sen enempää. 



^'1 



353 

jonka mukaan maalliset tarpeet eivät kesU tätä elämää tuonnem- 
maksi, poisti tuon tavan. Siitä ajystä, sekä siitä että kristinusko 
toi kirjoitustavan muassaan, pidetäänkin kristinuskon vakaantumista 
Europan enimmissä maissa tavallisesti muinaistieteellisen aikajak-^ 
son rajana. Koska taasen historiallinen aikakausi oli vuosisatoja 
kestänyt VVenäjällä ennenkun itäiset heimokuntamme luopuivat 
pakanuudestaan, niin on siitä se etu että vastainen tutkimus voi 
muinaistieteellistenkin lähteiden avulla seurata heidän edistysläosä 
historiallisella aikakaudella. 



III. MoroiiaUis-mordvalainen ryhmi. 

Muinaistieteelliset löydöt Muroman ja Tambovin seuduilta 
osoittavat nähdäksemme niin suurta yhtäläisyyttä, että katsomme 
sopivaksi kertoa niistä eri ryhmänä, jota nimitämme muromalais- 
mordvalaiseksi. Tähän ryhmään liitämme pari oudompaa löytöä 
Räsanin läänistä, koska emme voi antaa niille sopivampaa sijaa 
ryhmäjaossamme. Historiallisten lähteiden mukaan oli Tanobovan 
seutu muinoin Mordvalaisten hallussa. Sitä vastoin puututaan 
vielä Mordvalaisten myöhemmiltä koilHsemmilta ja idemmiltä asu- 
tusaloilta kokonaan muinaislöytöjä, etenkin rautakautisia. Myös- 
kin kiinteistä muinaisjäännöksistä tietävät paikalliset lähteet esim. 
Nischnei Novgorodin ja Pensan lääneihin nähden harvoin mitään 
mainita '). Varsinaisista hautakummuista emme ole tavanneet 
lähteissä mitään mainetta. Siellä täällä näytetään kuitenkin kur- 
ganeja tai „mari*a^, joilta muka Ivana Julma sotajoukkojansa 
lueskeli; ehkä ne ovat hautakumpuja tai oliko kenties Mordva- 
laisillakin tasaiset kalmistot tavallisia. Hra Europaeus sanoo kuul- 
leensa että Pensan seuduilla tavataan hautakumpuja, joita hän 
vertaa Tihvinan paikoilla löytyviin. Simbirskin, Samaran ja Sa- 
tovin lääneissä kyllä tavataan muinaislinnoja ja hautakumpuja, 



*) Muinaislinnoista tuolla alalla vrt. MaKopiA, IlaMJtmuuKu Hu- 
o/cetopodcKOutyÖepHiu, San. Omd. pyccKOu u CAoe, ÄpxeoMmu H. Äpx, Oötn. 
/, omd, II: 1 — 10 sekä MeAmuKoea, OnepKU Mopdeu, PyccKiu BthcmnuKb 
1667, VI: 504, 505; 06z ocmamKax^ dpeenuxi sdcmu. M* M, Bh. Jf 
1831, VI: 84, 



mutta ne näytlSvSt enitnmaii olevan tatarilaista syntyperää; niislil 
ei ole tieiaahsemme koskaan löytty sen luonteisia kaluja kun 
muista suomensukuisista haudoisla '). 

Tambovin ISänissS sitä vastoin tavataan Jokseenbin paljon 
hautakumpuja, vaikka ne viela puuttuvat tieteellistä tutkimusta. 
Varsinkin lOjtyy niilH nmsaasti Boriaoglabsbin piirikunnan \Sm- 
osilla, joHta erikokoisina Savalajokea myuden nlettuvat Novoho- 
perskin piirikuntaan Woronescliin läänissä. Niissä on sattumalla 



luytly ihraisten luurankoja seka niiden ohella UBeiq hevoisenlniu 
ja aina saviastiain-kappaleita. Suurempia hautakumpu-ryhmiä ta- 
vataan myOskin Savajoen varrella Tambovin läänissä, Pandajoen 

') CntteoKt iiacMeHHi*xi nnam Cw»6upa<o1i ij/S. i. XVIII; ömeatn 
%aee». Mocnn CoMapcuoii ijffl, ». XIX; Kyptauu n CapamoeacoS ty6. 
X. M. Bu. ^. 1837: XI: S48—51; OnucOKi nattA. uncmt Capamoae»t« 
tyS., I. XXV; ^nemmKi paspnmin nyputHO&i m. OKpecmnocmjixi topoda 
I{ape«a m (k^amoaCKOi lyS. Mypu. Mtix. Bu. ^rMt 1843, M IV; 1841 

jis II, m, VII, VIII 



255 

varrella KirsanoviD piirikunnassa,, Usraanajoen varrella Usmanln 
piirikunnassa sekä Wolo(ovan ja Trojekurovan kylien luona Lebe- 
dän'in piirikunnassa ^). MyOskin Räsanin läänissä ovat kiinteät 
muinaisjäännökset nähtävästi jotenkin lukuisia, mutta sielläkin 
tutkimattomia ^). Wladimirin läänin hautakummuista tulemme 
puhumaan seuraavaa ryhmän ohella. 

Ne kalumuodot, jotka ovat kerrottavina tämän rybnoän ohella 
ovat satunnaisissa löydöissä ilmitulleet. Suurin ja merkillisin on 
lOytu, joka tuli ilmi Kesäkuun alussa v. 1869, rautatietä tehdessä, 12 
virstaa Tambovin kaupungista ja 200 saschenia Lädinskin postita- 
losta. Siinä, eteläpuolella rautatien rataa, maanoton rajan sisäpuo- 
lella, löyttiin kahden arsinan paksuisen hielakerroksen alla paljon 
niuinaiskaluja, joiden nojalla arveltiin paikkaa tappelutantereeksi. 
Muinaistieteelliselle Kommissionille lähetetystä kertomuksesta Ism- 
naamme seuraavan otteen: ^Suurin osa kaluista olivat keihiä, kir- 
veitä, tapparoita, erillaisia lapionkaltaisia kaluja, nuolenkärkiä, vaski- 
koristuksia hevoisasusta, kuolaimia, suitsinrauloja, vaskikoristuksilla 
varustettuja hihnoja, ketjuja y. m. Sota-nseiden ohella makasi 
hajalla paljon hopeisia ja vaskisia naisen koristuksia: spiralikier- 
teisiä käsirenkaita, korvarenkaita, sormuksia, kaulakoristuksia, 
helmirihmoja monivärisistä lasi- ja merikivihelmislä; saviastioita, 
kaikki toisensa kaltaisia ja kokoisia, kuten liuskoista voi arvata, 
sekä ohkaisia hopeamaljoja; vihdoin muutamia ehjiä ihmisten 
pääkalloja sekä kappaleita ihmisen- ja hevoisen luista. Kaluja 
oli paljon seUttämättömiä ja vielä enemmän rikkinäisiä. Merkil- 
listä on että vaikka kaikellaisia rautakaluja löyttiin 600:tta, niin 
ei ollut löydössä yhtään miekkaa tai sapelia. Rahoja löyttiin vä- 
hän; ne olivat arapialaisia, yhdenkokoisia ja kahdella reijällä va- 
rustettuja. Työmiesten kertomuksen mukaan olivat kaikki kaiut 
hajalla; jota lähemmäksi tultiin määrättyä maanoton rajaa, sitä 
enemmän niitä ilmaantui ja varmuudella voi päättää että ainoas- 



^) CnucKu uaceA. Mfbem^ TaMÖoecKOu %y6., s. XX, 

^) Kypiauu, dpeeuin movumhmh ucLctinu u yKpthiMeuM ez P/taancnou 
%y6. X M. Bh. ^. ld37y VIII: 318—333; Kyptauu u ocmcmm dpeentiarb 
yKpmueuiu ez FssaucKOu %y6. Mypn, Mun, Hap. IIp, 1846, h. LII^ 

CMthCh, 8. 1—5. 



256 

taan vfthäinea osa kalustosta, täbän saakka 011 iiniaista; koske- 
matoin kenttä on vielä jätillä tutkimista varten. Löydetyt kalut, 
toista sataa eri muotoa, painoivat yhteensä neljä puutaa ja paitsi 
sitä makasi hajalla kokonaisen desätinin alalla paljon eriilaisia 
kaluja, rikotuita aseita, nuolenkärkiä, vaskisten ja rautaisten katti- 
lain sekä saviastiain kappaleita. Valitettavasti kätkivät työmiehet 
viisi ihmisten pääkalloa sekä muita luita luurangoista rautatien 
vuoteesen^ O* 

Ensi aluksi lähetettiin Muinaistieteelliselle Kommissionitle 
ainoastaan näytteitä erillaisisla kalumuodoista. Myöhemmin, kua 
Kommissioni vaati koko löydön lähettämistä, niin tuli lisäksi 2 
puutaa 2d naulaa painava kalusto sillä lisätiedolla että maao, 
jolla löytö oli tullut ilmi, omisti Tambovin kauppias Tretjakov. 
Kommissioni toimitti löytöön kuuluvaiset pronssi- ja hopeakalut 
Eremitaschiin, jossa ne samoin kuin edellisessä luvussa kerrottu 
Pimskin löytö v. 1874 säilytettiin eräässä huoneessa museon yli- 
kerrassa; rautakalut olivat vielä samana vuonna Kommissionia 
takavarikossa. Moskovan antropologiallisessa museossa tapasimme 
vielä melkoisen osan samaan löytöön kuuluvaa pientä kalua, 
jonka Tambovin-Saratovin rautatien inspehtori A. J. Bedrägi oli 
sinne lahjoittanut. Mihinkä ne arapialaiset rahat, jotka löydön 
ohella tulivat ilmi ja joista ainakin kaksi ensimäisessä lähetyk- 
sessä saapuivat Kommissonille, ovat joutuneet, emme tiedä. Ai- 
noastaan yksi bolgarilainen mukailema samanidilaisesta hopeara- 
hasta säilytetään löydön ohella Eremitaschissa. Näiden rahojen 
nojalla voimme kuitenkin näkemättä arvata että löytö on noin 
aikakaudella 850 — 1050 maahan joutunut. 

Koska sekä tästä että muista tämän ryhmän löydöisfii puut- 
tuu kirjallisia tietoja katsomme tarpeelliseksi vähän laveammin 
kertoa siihen kuuluvasta kalustosta. Muinaislieteellisen Kommis- 
sionin säilyttämä rautakalusto, jossa muodot ovat jokseenkin omi- 
tuisia, on seuraava. 



*) Jlfhju) Hmu, ÄpxeoAoiUHeeKOu KoMMtuiciu o dpeenoetnjiachf nauden- 
Ht4x% na TaMÖoecKO^CapamoecKOu otceAfhanou dopotfh. HanaAoch 1869 Iiomi 
25, Moinaist. Eommissionin arkistossa. 



3S7 

1) 12 pitkaa Dutakelitia (kuT. aOl), pisin 275, Ijhin 236 

millim. Kaikima, pailsi kolmesaa, nahdaan varsiputketla jalkia 
uuttamiseela. Ne ovat muodoltaan pidemmät ja terältä boikem- 
niat kun Suomen ja Itämeren maakuntien varhemmalla rauUkau- 
della tavattavat (vrt. s. 147, 153). Hcskovan Huinaistieleellisen 
Seuraa museossa sailytetllia Smolenskin laanin 
~ hautakummuista muutamia lfi;töja, joiden seassa 
nahdaan yksi taman tapainen keltti. Se, kuten 
yksi Tambovin loydossakia, on varrelunsa jo- 
honkin maariu neliskulmainen. Noiden tuu- 



201, 302, 303. Tamhov, Liada '/j. 

rankaltaislen aseiden tarkoitusta on jotenkin vaikea kasitiaa. 

2) 23 keltinmuotoista rautakirvesta (kuv. 202). Enimmissa 
varsiputkissa on jälkiä puisista varsista, jotka arvallavasti ovat 
olleet polvikkaita, kuten varsinaisissa pronssi kelteissäkin ainakin 
usein oli tavallista. Enimmät putket nayttavAt umpinaisilla, ikaSn 
kuin valetuilta: ainoastaan kuudessa nahdaan ehkä sisäpuolella 

Suoni. * n 



204. Tambov, Liada. '/j _ 

205: Tambov, lAa- 20G. TanAov, Lia- 
da >/g. da. ■/«■ 

jalbia uiiUamiseata. Noista aseista on pisio 220 
ja lyhvin 43 milliin. Huulamien lappeilla näh- 
dään pysty viivaisi a koristuksia. VVilnaQ muse- 
ossa, jossa kalusto on eniininasti littualaisla, 
nain ainakin viisi tamaokallaista kirvestä. Mah- 
dollista siis on että ta ma omituinen kirvea- 
mnolo on litlualaista syntyperää. IJaeal muul- 
kiii muodot lassa luydussa todistavat senpuolisli 
vaikutusta, jota jo ennestään on kielitjeteellisisl) 
syistä otaksuttu. 

3) Kolme hirvestä seuraavassa ryiimifssa jok- 
seenkin tavallista muotoa (kuv. 203). Niissä on 
hamarapuoli soukaksi, ohueksi vasarnksi pidenne!- 

^_ „ , ,. tv ja reikakolita pyoreanmuoloiseksi IcveunelU 
207. Tambov, lAa- ..„ 

da. Vv (vrt. S. 118). Kotinann^saon terapiMiiulapaineii. 



25» 




209. Tambovy Liada. % 




210. Tcmbov, lAada. Vi* 



4) Kuusi kirvestä, joissa varsireikä on ihan 
kirveen juuressa; reikäkohla on kummaltakin puo- 
len, kolmessa kirveessä bamarapuoleltakin, kielien 
tapaisilla ulonleilla varustettu varren tukeeksi 
(kuv. 204). 

5) 15 keihäänkärkeä, mitkä leveillä mitkä 
soukemmilla lappeilla varustetut (kuv. 205, 206). 
Useissa on ikään kuin varsiputken jatkona pyö- 

208, Tamhov, lAu" reä kantti muodostettu lappeen tutkaimelle saak- 
' ''* ka. Keihäistä ovat ainoastaan kaksi väillä va- 

rustettuja (kuv. 207). 
6) Tutkaimen puolelta katkennut yksiteräinen miekka, muo- 



doltaan Jbain kuiD pidenDetty soubba veitei (kuv. 208), seka 
veitsen terä. TuollaiBet miekat ovat ainoat koliperaisel Pahjois- 
WenajaUa, mutta nekin jlen harvinaisia. 

7) Seitsemän Eievoisen kuolalnta, kaikki keskenänsä eriflvaa 
muotoa. Kuotaimet ovat kahdesta toisiinsa tarttuvasta vartaasta 
muodostetut. Kaikissa, pailsi kahdessa, ovat suitsinraudal, jotka 
ovat melkein samaa tekoa, kuolaimiin kiinnitetyt paätesilmusten si- 
säpuolella (kuv. 209, 210). HainlEussa kahdessa, jotka puultii- 



2tt. Tavthov, Liaäa. 

vat suitsin rautoja, ovat p3ätesilmukset, kuten toisissakin, renkailla 
varustelut. Nämat kaksi siis muistuttavat Skandinavian myöhem- 
mällä rautakaudella tavallisia huolainiia, jotka eriävät näistä ai- 
noastaan siten että renkaat ovat puolla vertaa suuremmat. Suil- 
sinraudoilla varustetut knolaimet ovat mytiskin lalarilaisilla aloilla 
yleiset. 

8) Kolme ratsaslajnn jalustinta, muodottaan matalammat ja 



ja lev«ammai kun Skandinaviassa tavalliset. Hynskin silmus, joba 
jaluslinla kannattaa, ei ole skandinnvilaisessa tavalliseen lefeSrei- 
kajseen verrattava. 

9) Kello, Suuniessa lavalliseen lampaankeltoon verrattava. 
10) Rautakiskoista niittaamalla koottu hangalla varusteltu kattila, 
jonka tunnemme ainoastaan Koni missioni Ile lähetetyn kuvan mu- 
kaan (kuv. 211). 

Eremitaschissa säilytetään seuraavat laytOön luettavat kalut: 



2t2. Tambov, Liada. Vi- 



li) Kaksi leveätä kupurasolkea, isompi pronssi-, pienempi 
hopeakiskosta tehty. Ne ovat muodoltaan Jaaskessa tavallisiin 
kiipiirasolkiin verrattavat; nSissS vaan on neula sekin pronssi- 
tai hopeakiskosta muodostettu ja niin leveä, jotta ikaan kuin kan- 
tena peittaa kupuran keskellä olevan aukon. Isompi solki on 
tahdenmuotoisilla pahkasilla koristettu. Pienemmässä, joka on 
15 millim. ristiinsä, on hopeakisko kummaltakin puolen ikään 
kuin loheuevalla pronssi ruosteella peitetty (kuv. 212). 12) Kaksi 
b«voisenk(>agän muotoista pronssisolkea, joissa paat ovat titleiksi 



alaspäin uletluviksi . lehdiksi taotut ja sitten spiraliin kierretyt, 
jolta pitkinä putkina riippuvat rinnakkaisin soljesta alas (kuv. 
213). Tuo, tutkimusalamme läntisillä aloilla tavallisesta faevoisen- 
kengjin kaltaisesta soljesta edistynyt muoto on tassa ryhmässä 
melkein yleinen ja tavataan vielä joskus Bilarskinkin i 



213. Tambov, lAada. '/,. 

Kasaniu iMnissa. Se edistyi edelleen; putket muuttuivat vale- 
tuiksi vartaiksi 1], vartaat vihdoin, nähtävästi historiallisella aika- 
kaudella, levenivät latiskaisiksi ja koristettiin tavalla tai loisella. 
Alkuperäiset hevoisenkengSa muotoiset soljet näkyvät kuitenkin 

■) Eakii sellusta löjrtöön knuliivaa pientS soikea IShetettJin Moe- 
kovMi antropologulliMen miueooD. 



lElman iiaisen edjstyneen muodon ohella sSiljneen, sillfl ne ovat 
vieläkin lavallisia esim. Tscheremissien puvuissa. 13) Kaksi 
pranssilangasla koottua renkaanmuotoisla pronssi soikea (vrt. 
kuv. 157), joiden alireunoilla riippuu kummassakin seitsemän 
hanhenjalan muotoisen a helalla pälttyvas keljua. Soljet ovat yli- 
(luolelta ikään kuin kannatintiitteillä 
varustetut, joisla toinen kiivaa ikaSn 
kuin eri suuntaan kaänetlyä hevoi- 
senpaata (kuv. 214) ja siten muis- 
tuttaa permalaisia helykannattimU 
(siv. 214). Toinen samankaltainen 
on tallella Moskovan anlropoloi[ial- 
lisessa museossa. Molemmat ban- 
natinliitleel ovat koristetut pronssi- 
lankaisilla spiralikierteillä. 

14) Kaksi smirla ja yksi pienem- 
pi belykoristtis, joissa kannatlimet 
ovat pronssilangasta muodostettuja, 
suunnikkaisia. 15) Kaksitoista he- 
lykoristusta, joissa kanoattimet edestä 
ovat putken muotoisia, mutta takaa 
avonaiset ja ainoastaan paista sulje- 
tut. Kunkin putken alireunasta 
riippuu kolmesta renkaasta kustakin 
yhdessä ketjuliitteessa hanhenjalan 
muotoinen hely. Kolme putkeajnäh- 
dään vielä puettuna punotulle lu- 
jalle pellavanuoralle, josta voimme 214. Tanaov, Liada. Vi 
arvata että helyt ovat jäännöksiä 

kaulakoristuksesta. Kolme samallaista helykoristusta seka kolme 
kolmikanttisesta pronssilangasla tehtyä ohutta putkea joutuivat 
Moskovan antropologialliseen museoon. 16) Kaksi putkenmuo- 
toista esinettä, jotka ovat avarammat alemmasta päästä ja siinä 
kahdella reuna«lmuksella varustetut, joista kummastakin hanhen- 
jalan muotoinen hely heiluu. Toinen putki on vielä täytetty 
soukalla ja kankealla nahkahihnalla, josta kpristus on riippupui, 



Kabri saainllaiaU helykomliuU IftfaeUltHn Hoskovaan. Selbisia 
koristuksia loyltain myMkia nurjilaishaudoiBsa. 

17) Kaksi erikokoiata pronssikiskostd muodoBleUHa, takaa 
avottaiata kaularangasta, joiden ilisjigasia rtipimu belyiDfl proi»- 
aikiskoaU muodoslelluja putkia (knv. 215). IsoDipi kaulaieogas 
oD saraaDaisiila tahdenmuotoiuUa pahkaailla koristettu kun yllä 
mainitut kupurasoljel. Puolisko kolmaDnusta kaulareukaasta jou- 
tui Moskovaan. MyDskin näihin esiueihin emme Upaa vertaus- 
kohtia muualla kuu Itämeren maakunnissa ja Littuassa, jossa he- 



2t5. TaBUiov, Liada. '/,■ 

lyl tavallisesti ovat suunnikkaisia. Ainoastaan kahdesta slavilai- 
sesta haudasta Moskovan ja Kolomnan piirikunnassa aSiityteUSu 
Moskovan antropologiallisessa museossa kaksi kaiitarengasta, toi- 
nen hopea>, toinen proussikiskosta tehty; ne kuitenkin oielhoi- 
aesU eriavflt puheessa olevista ja puuttuvat helyjä. 18) Helyko- 
rislUB, jossa kannatin on pitklnsoikea, hopeakiskosta lehty levy. 
Kannattimen leveammSslä alipSasta riippuu samallaisia putken- 



<) Vrt. esim. Bartmemn, Dai «aUrl. Muuum ta Ihtpat, kuv. Ik 

la-ts. 



965 

muotoiiia belyjii kuin eilelUsiaBflkia eMueiBsa ja kmBalJD on ja- 
maan tapaan koristeltu kun kupurasoljetlio- 29) Kaksi plenia 
helykomuista, joiaaa kaoiialia on proDsaikiekosta tehty nelitin- 
muuloiDra ja putkibelyillä ripusteltu. Kannattiuiet ovat pieoilla 
pahkasilla koristelut ja yläreunalta kierretyt rihntalle pueUaviksl 
20) Pronssinen kaularengas ihan samaa muotoa kun Per- 
man ja Wjalkan aloilla lavalliset hopeiset. Toinen samallainen 
sailyleiaan Moskovassa. 21) Neljä pronssisia, avonaisia ja sileai 
raoueiengasta, yksi elävän pailiti päättyvä ja kolme paksunevilla 
paatteina varustettua, joista yhdessä riippuu spiralikierteesta ueu- 
laatapaineo esine. Samallaisia omituisia neuloja on löydössä 
paiUi sitä vielS kalisi irtanaista, toinen hopeasta, loinen prons- 
sisia: kolmas pronssinen joutui Meskovaan. Kaikissa rannereo- 
kaissa on poikkileikkaus suunnikkainen. 22) Kousikertainen spi- 
ralikaaryloinen rannerengas, kolm ekan ttisest a pronssi vartaasta, kai- 



# 



316, an. Tambov, Liada. 'li- 

kennut kummastakin pSasta, seka lO-kertainen kappale peukalon 
avaruista pronssikaarilOä. Moskovan aotropologiallisessa museossa 
säilytetään kappale spiralikaariioa hopealangasta. gpiralibierteisiS 
rannerenkaita on tassS ryhmässä muutamia löytty, mutia silS 
paitsi niiia tavataan ainoastaan Itämeren maakunnissa ja Suo- 
messa. Olemme jo ennen arvelleet elia ne ovat gotilaisla perintöä 
(8. 154, 157). 

23) Pronssiset atuimet. 24) Kahden korttelin pituinen 
kappale Ahvenanmaan ja Ruotsin haudoissa tavallista ketjua '). 
Kappale ehkä samasU ketjusta sSilyletaan Moskovan antropolo- 

') SuonM» Mvmaitnuiiito-YMiÖn aiiakauikirja J: 3S, 93, H, iitv. iO. 



giallisessa museossa. 25) kannatinsilmuksella rarustettu ristioinuo- 
toiDen esine. 26) Kahdesta maljan tai kanneotapaisesta kalusta yh- 
distetty pieni, suljettu melkein pyOreä pronssikolelo. 27) Kaksi pui- 
kenkaltaista, albalta kellon tapaan levenevää pronssiesinettä. 28) 
Paninta puuttuva solki, 2 soikeata, 17 hertanmuotoista ja 10 ne- 
liskulmaista solitusta (kuv. 216« 117) vyohihnoista,' joista vielä 
on kappaleita jäliilä. 29) Kaksi hopeavartaasta tehtyä r^ngasla; 
kolmas on joutunut Moskovaan. 20) 41 sinistä^ särmäislä lasi- 
ja pari mosaikihelmeä sekä muutamia yhden-, kahden- tai kol- 
menkertaisia vahahelmiä. Paitsi sitä säilytetään Moskovassa II 
sinistä, särmäistä lasihelmeä. 

Paikka, jolla tuo merkillinen loyto tuli ilmi, on arvatak- 
semme muinoinen kalmisto^ eikä tappelutanner, joksi sitä on ar- 
veltu. Arveluamme todistavat muun muassa kattilat ja saviastiat, 
joissa arvattavasti on uhria haudoille kannettu. Syynä kaluston 
epäjärjestykseen oli luultavasti työmiesten oma huolimattomuus. 
Kuten edellisestä olemme nähneet, olisi paikalla hyvä tilaisuus 
jatkaa tutkimuksia suuremmalla tieteellisyydellä* Jos arvelumme 
kalmistoon nähden on oikea, niin se todistaa että Mordvalaiset- 
kin, kuten pohjoisemmat suomalaiset heimokansat, ainakin osaksi 
taikka alkuansa, käyttivät yhteisiä kalmistoja, erinäisiä hautoja 
kummuilla merkitsemättä ja että kumpuhautaus tavataan ainoas- 
taan myöhempinä aikoina sukumme rajamailla vieraan vaikutuk- 
sen merkkinä. Siten on ehkä myOskin selitettävä miksi kumpu- 
löydöt WoIgan seuduilla ovat muodoiltaan niin myöhänaikuisia. 
Vanhempia maantasaisia kalmistoja ehkä ei vielä ole saatu ilmi. 

Toisia suuria tähän ryhmään luettavia löytöjä tunnelaan 
Muroman seuduilta. Itse Muroman kaupungissa kaivatti eräs 
Svarikin niminen kauppias muutama vuosi takaperin liiterin pe- 
rustusta. Tuossa ilmaistiin vähitellen 15 hautaa, arvattavasti osa 
suuremmasta kalmistosta. VaHteltavasti puututaan tarkempia tie- 
toja noiden hautojen luonteesta. Niissä tavatut kalut lähetti 
mainittu kauppias Moskovan Muinaistieteelliselle Seuralle, jonka 
museossa ne keväällä v. 1874 säilytettiin. Vaikka puutumme 
tietoa mitkä esineet kussakin haudassa löyttiin, voimme kuileokiD 
arvata kaluja jokseenkin yhden-aikuisiksi, koska ovat vierekkäi- 
sistä haudoista kootut. Siihen nähden on tämäkin löytö meille 



267 



varsia tärkeä saadaktienime jarjestysU TeoalaisteD miiReojen huo- 
lettomasti koottuihin ja sSiljteltyihin muinaiskatustoihin. Ilmaistu 
lOytU oli seuraava: 

1) Kolme eheää kaularengasla pronssista samaa muotoa kun 
Permnn hopeiset (vrL s. 221) seka katkelmia ainakin kolmesta. 
Eheät renkaat ovat tähteen puetut spiralikierteloilla kolmikantti- 
sesta proossivartaasta. 2) Pronssikiskosta teht;, 44:lla putkihe- 
lylla varusteltu kaularengas jbta muotoa kun Liadaa luydossji 
tavatut (vrt. kuv. 215). 
3) Pronssikiskosta taottu 
korvareogas Muroman 
Ifljdaissä omituista muo- 
toa. Siihen verrattavia 
korvarenkaita on lUytty 
Littuassa '). 4) Osia ja 
kappaleita spiralikiertei- 
sista rannerenkaista seka 
keskikohdalta jyrkkään 
levenevä spiralikierlei- 
nen hopeasormus Un- 
nem missä ryhmissä ta- 
vallista muotoa. 5) Neljä 
proDssilevysta muodos- 
tettua yhdellä tai kah- 
della piikkurivilla koris- 
tettua tasapaatteista ran- 
nerengasta, jotka leve- 
nevät päätteitä kohti; 
kaksi valkiassa palanutta 

rannerengasta toisia 
muotoa (kuv. 218); sou- 
kasta neliskanttisesta 
proossivartaasta tehty 

rannerengas seka toinen kabdeksankantUsesta vartaasta, jossa 
kolme päällimmäistä sarmaa ovat kummastakin pSästa pilkkuri- 



218. Muroma. »/* 



219. Muroma. * 



') K. l^irtmtiitr, O Kvrhanath na Litwit, t. 7t, kav. I: 6. 



veiHa koristelut; kaksi paksunevilln panteilla varusteltua ranne- 
rengasta seka neljSsia pronssilangasta letiliy silmuspSa Heillä va- 
rustettu rannerengas. 

6) Pitkansoikea skandinavilainen, neulaa puuttuva kupura- 
solki ja kaksi hevoisenbengao muotoisesta edistynyttä soikea, joissi 
renkaan paai pilkioa, poikkiviivoilla konstettuiDa vartaina riip- 
puvat alaspäin; punaisella emaljilla koristeltu pronssiesine, muo- 
doltaan melkein kun hevoisenkengan kaltaisen soljen rengas, 
mutta teoltaan muistuttava golilaisen rautakauden kaluja (kuv. 
2t9). Pronssilangasta koottu renkaantnuo toinen solki, jonka ali- 



reunasta on heilunut kaksitoista helyripustinta ; renkaan ylempi 
osa on neljällä spiralikierteella koristeltu. Sounnikkainen pronssi- 
langasta tehty solki, jonka alemmalta sivulta riippuu viidestä ren- 
kaasta neljä lii Heisi a keljuja, jotka päättyvät hanhenjalan muotoi- 
silla he);illa, seka vihdoin rikkinäinen bibnasolki. 

7) Helykoristus jossa kannatin on suilsinraudan muotolDeB 



a69 

(?rt. kuv. 105) ja kuten sukm kabilella reijalla varvsteUu; siiU 
heiluu 12 kellonmuotoista ripustinta. Heljkoristus seka puolisko 
samallaisesta, jossa pronssilan^sta koottu kannalio on melkein 
suunnikkaan muotoinen, loisesta paasta tain vahan leveämpi; 
kannattimen alemmalta laidalla ja leveamtnäsU paasta heiluu 
kaksiliitteisissa ketjuissa 18 hanhenjalan kaltaista heljS (kuv. 
220); jlempi laita on neljällä korvakkeella varusteltu ripusta- 
mista varten. Samantapainen suunnikkaan niuotninen heljkoris- 
tus, jonka jlemmassA laidassa on kolme korvaketta; alemmasta 
laidasta heiluu ketjuvalitjksettä 11 hanhenjalan kaltaisia helyä. 



22t. Muroma. Vi- 

Kappale suunnikkaisesla hel;kannaltimesta, jonka ylempi laita on 
spi ra li kierteillä korislellu ja alempi reuna ketjuvalityksetta pilka- 
laniaisilla kelloheljilla varustettu. Kaksi helykorislusta, joissa 
kannallimet ovat kuudesta spiralilevjsta pjramiidiit tapaisiksi 
kootut; suipussa on korvake ja asema-reunasta heiluu yksinker- 
taisissa ketjuliti teissä kolme hanheajalka-helya; samallaisia koris- 
tuksia tapaamme seuraavassa rihmassa IJvodujoelta. Kaksi kol- 
mionmuotoista pronssilangasta tehtyä kannatinta, joissa kolmion 
sivut ovat spiralikierleilla koristelut ja asemasta riippuu neljä 
kolmikulmaista levyhelya. Kaksi helykoristusla, joissa kannatti- 
mena on pronssi langasta tehty kupu ra n tapa in en spiralilevy; sen 
reunoista riippuu 7 kolmikulmaista belya <kuv. 221); kannatli- 
mea nurjalla puolella on korvake, josta koristus on ripautettava. 
Tksiloisla hely koristusta, joissa kanoaltimet ovat edesia pulken- 



270 

muotoisia, mutta takaa ainoastaao päistä suljetut; kamiattimet 
ovat pituudeltaan eriflviä ja kannattavat joko kolme, neljä, viisi 
tai kahdeksan kolmion tai hanhenjalan muotoista helyä. Raksi 
juottamalla yhdistettyä ketjuliiteltä, joista rippuu kummastakin 
kolmiohely sekä kaksi helykoristusta samaa muotoa kun d:o 18 Lia- 
dan lOydOssä. 

8) Kaksitoista vyön solitusta joista riippuu kaksiliitteisiä he- 
lyjä; yhdessä on vielä hihnasta jälkiä. Kuusi samantapaista, 
mutta muodoltaan edelli^stä eriävää vyonsolitusta (kuv. 222). 
Kaksi soukkaa sileästä pronssikiskosta taitettua yksinkertaista 
vyonsolitusta sekä parikymmentä leveämpää samantapaista solitusta, 
jotka ovat pilkunmuotoisilla pahkariveillä koristetut. 9) Pronssi- 
langasta koottu helykannattimen muotoinen, kol- 
mella spiralikierteeliä koristettu ja ripustinkor- 
vakkeella varustettu esine. Kaksi pronssi-esi- 
nettä, yhdistetyt, toinen kolmesta, toinen nel- 
jästä putkentapaisesta, takaa avonaisesta ja ai- 
noastaan päistä renkaantapaisesti suljetusta osasta, 
jotka ovat rinnakkaisin toisiinsa juottamalla lii- 
tetyt; ne ovat ehhä kaulakoristuksesta osia. 
Kolme kellonkaltaista putkea tuota jo Liadan 
lOydOssä tavattua muotoa; yksi on vielä täy- 
tetty nahkahihnan jäännöksillä. Kolmikanttisesta 
pronssilangasta tehtyjä, nahkahihnan jäännök- 
sillä täytettyjä spiraliputkia ja kappale tuota jo 
Liadan löydössä tavattua, Ahvenanmaan hau- 
doissa tavallista ketjua. Ohuesta pronssivar- 
taasta tehtyjä päärenkaita (?); toinen pää on 
koukkuun taitettu, toinen litteäksi taottu ja 
reijäUä varustettu. 

10) Kolme kirvestä Muroman löydöissä ta- * wroma. n- 

vallisinta muotoa (vrt. kuv. 223) sekä kolme, terältä piilun U- 
paan levennettyä kirvestä, joista kolmas, myöhänaikuisella varsi- 
putkella varustettu, tuskin on löytöön luettava. 11) Rautainen 
keltti, verrattava Liadan löydössä tavattuihin; rautainen keih&s 
sekä vihdoin veitsen terä. 12> Varsireiällä varusteltu kivikirves 



271 

(s. 42, biti. 46), joka jiDinarreUavasti ei ole ainakaan gjnnyl- 
laan muun loydou aikiHDen. 

Toinen merkillinen IttyLO tuli ilmi kanavaa kaivaessa Oka- 
joelta Muroman kaupunkiin. LoylOseikoista puutumme tarkempia 
tietoja. Kalusto säilytetään Moskovan ylit^iston antropologialli- 
sessa museossa, jossa en kuitenkaan 
saanut tilaisuutta kuvata' ItiytMn 
kuuluvia esineitä. Niistä teimme 
seuraavan kertomuksen: 

1) Helykoristus, varustettu prons- 
langasta kootulla melkein suunnik- 
kaisella, toisesta passta hiukan le- 
venevällä kannallimetla (vrt. kuv. 
220), jonka toiselta laidalta seka 
leveammasia pSiisia riippuu yhteensä 
20 kellonnauotoista helyS kaksiliit- 
teisissa ketjuissa; helykoristus, jonka 
suunnikkainen kannatin on kes- 
keltä ll:lla spiralikierleeila koris- 
tettu ja alemmalla syrjällänsä va- 
rustettu 8:IIa renkaalla, joista riip- 
puu nelikulmaisen kellon muotoisia 
helyjä omituisissa ketjuliilteissä; he- 
lykoristus, jossa valettu kannatin on 
korkea, neliskulmainen, alemmasta 223. Muroma. >/ . 

paasta levenevä, poikkipuolin puno- 
tuilla pronssi langoin a kaksikkaisin koristettu ja alemmasta päasU 
varustettu 8:11a ainakin vjisiliitleisella ketjuripustimella, joista he- 
lyt puuttuvat; helykoristus, jonka kannatin on suitsinraudan muo- 
toinen ja 12:lla keilohelyllä varustettu; toinen samantapainen, 
mutta lyhempi helykoristus, jonka kummastakin pUstS riippuu 
kolmessa renkaassa pitkallaisia hoimionmuotoisia helyjä; kahdek- 
san pientä belykoristusta, joissa kaksi kolmion muotoisia lielya 
riippuu lyhyen spiralikierteisen pronssilanka-pulken kyljestä; pieni 
kahdella kolmionmuotoisella helyllä varustettu helykoristus, jonka 
kannatin on yhdistetty kolmesta spiralikterteesta ; kaksi helykoris- 
tnsta, joissa kolmionmuotoiset hannattimet ovat pronssilangasta 



372 



koottuja ja kannattavat kampikin k^tjuliitteissä kolise tai neljl 
helyfl; tuon kannattimen suippu on koristettu spiralikierleellä, 
jonka takana olevasta korvakkeesta toinen helykoristus vielä riip- 
puu pronssiiangasla tehdyssä korvarenkaassa. Paitsi noita helj- 
koristuksia on loyddssa vieläl pronssikiskosta taottu korvaKogas 
samaa muotoa kun n:o 3 edel- 
lisessa löydössä ; Uiman reu- 
nassa on 16 reikää, joista 
riippuu renkaissa suunnikkai- 
nen hely kustakin. 

2) Renkaanmuotoinen solki, 
jossa rengas on valettu ja hie- 
nolla pronssilanka - kierteellä 
peitetty; hopeakiskosta tehty 
kupurasolki yhtä muotoa kun 
n.o 11 Liadan lOydOssä ja 
koristettu pilkunmuotoisilla 
pahkariveillä; sekä kaksi hih- 
nan soikea. 

3) Kaksi kolmikanttisesta 
pronssivarlaasta tehtyä spira- 
likierteistä, kummastakin pääs- 
tä katkennutta rannerengasta, 
toinen 6-, loinen 8-kertainen 
pituudeltansa; kaksi pronssi- 
kiskosta tehtyä, täryviivoilla ko- 
ristettua rannerengasta, jotka 
kumpanenkin levenevät päilä 
kohti. 4) Viisi ohuesta prons- 
sirenkaasta tehtyä erikokoista 
rengasta, joissa toinen pää on 
koukkuun taitettu, toinen lit- 
teäksi taottu ja risiällä varus- 
tettu; neljä paksua pronssista valettua sormuksen kokoista reo- 
gasta. 5) Kaksi kellonmuotoista putkea, toinen nahkahibnalU 
täytetty; puolikuun muotoinen ripustin pronssista; kolme rinDik- 
kaisin toisiinsa liitettyä, takaa avonaista ja ainoastaan päistä sul- 




224. Muroma. % 



273 

jetlna putkea. 6) Hopeakiskogta laottu juovanmuoloigilla sateilla 
varustettu malja. 

7) Piika rautaJDen keltti yhtä muotoa kuu Liadao löydflssä 
tavatut; keih39n ter3; kappaleita soukasta ykgiteräisesia/ljhyella 
vaistinraudalla varustetusta miekasta; kaksi kirvestä, joista toinea 
on tuola tavallista muromalaista muotoa (vri. kuv. 223), toinea 
jokseenkin piilun kaltainen. 

Muinaistieteellisen Kommis- 
sionin arkistossa Pietarissa 
sailyteman kuvia erään kol- 
manneen Muroman paikoilla il- 
maantimeen loydun kalustosta. 
Tarkempia tietoja tuosta Itfy- 
dOsia puulumme. Kuvien mu- 
kaan sisälsi l(>ylO seuraavat 
muodot. 

1) Suuri helykoristus (kuv. 
'■2-2i), jossa kannatin on ne- 
liskulmainen ylempää soukke- 
neva ja kannattaa yhdeksän 
7'liitteisissä ketjuissa riippu- 
vaa kellonmuotoista helyS; 225. atutona. % 
Pitkä spiralikierteisesta prons- 

silangasta tehty putki, josta 
riippuu kolmiliitteisissä ket- 
juissa kymmenen hanhenjalan 
muotoista (kuv. 225) helyS; 
lyhyt pronssi langasta tehty 
putki, josta kolmiliitteisissa 
keljuissa riippuu kaksi kol- 
mionmuotoista helylevya. '^^- Hv/rema. Vc 

2) Kotmikanltisesta prons- 

sivartaasta tehty spiralikierLeinen rannerengas seka keskikohdalta 
levenevä spiralikierteinen pronssisormus (kuv. 226). 

3) Skandinavilainen, neulaa puuttuva rengaasolki ') (kuv. 

•) Vrt. o. MonUlita, Sverigu Fomttd. Atlai II: 529. 
Suomi. IS 



271 

227); viisi solkei ja solUusta vyOhihnoista, pieni pyöreä oajipi 
sekä pronssiset atnimeL 

Vihdoin omistaa Tallioneuvos Filimonov munlamiH Mnroman 
paikoilla ItijUyjä (ämanaikuiua kaluja. Niiden lUytVseikoisla puu- 
tutaan tietoja, emmekä katso tarpeelliseksi pidentää katukerto- 
mustnmme tabflD ryhmitän nähden, koska jo kerrotuissa löydäi^ 
olemme tavanneet tSmän ryhmän omituisimmat kalut. Najtua 
siltä kun puheessa oleva ryhmä kaluslossaaD osoittaisi suurem- 
paa heimolaisuutta länsisuomalaisiin ryhmiin nähden kun vlUlU 
oleva merjalainen ryhmä. Me olemme jo tuosta heiraolaisuudestii 
huomauttaneet puhuessamme tässä ryhmässä tavattavista putkea- 
muotoisilla helyillä vanistetuista kaularenkaista, spiralikierteisisti 



227. Muroma. '/,- 

ranoereakaisu ja sormuksista. Littualaista vaikutusta ehkä yksin- 
omaaa todistavat jllä mainitut rautaiset keltit ja keltinmuotoiset kir- 
veet seka pronssikiskosta taotut korvarenkaat. Aivan omituisia tSroän 
ryhmän kalustolle ovat yllä kerrotut pronssi- ja hopeakiskosta tehdyt 
helykaonaltimet ja kupurasoljet; myllskin helyillä varustettuja ren- 
kaanmuotoisia solkia ei ole tavattu Umän ryhmän ulkopuolelb 
muualla kun Bolgarin raunioissa kappale ja Jaraslavin läänissä 
toinen. Hevoisen kengän muotoiset soljet, jotka nähtävästi ovai 



275 

lannesUpSJB koloisin, ilmaantuvat tsssa ryhmässä aiDoastaan pulki- 
ja varraspSälteisina. MelkeiD kaikki tsssa mainilul kalumuodol 
ovat jbteisia sekä Tambovan että Muroman seutujen lltjduille. 
Suurin eroitus niiden valiilä on havaittava suurempien heljkoris- 
tusten pronssil»ng:nsta kootuissa kannattimissa. jotka Muroman 
löydöissä ovat hyvin omituisia muodoiltaan, Lisdan lUydtissa pi- 
kemmin muistuttavat Rasanin läänissä tavattuja hei ykor iduksia. 

Nuo itäsuomalaisten kan- 
sojen rautakaudelle omituiset be- 
1; koristukset todistavat että myös- 
kin Rasanin laani on ainakin 
osaksi ollut suomalaisten heimo- 
jen hallussa. Tahdomme tassfl 
silmäillä sikäläisiä loyioja. 

Keväällä v. 1871 ilmaisi 
erSs talon emBnta kjnläessa Tsna- 
jnen oikealla rannalla, 40 sache- 
nia joenparlaalta ja puolitoista 
virstaa Schahokin kylästä Jego- 
rievskin piirikunnassa, muinais- 
luydun, joka saapui Muinaistie- 
teellisen Kommissionin talteen. 
Kalujen ohella ei loytty luita, 

eikä aseita, eikä rahoja. Ne oli- ^SS. Säian, Sehaboh. '/<■ 
vai kaikki jokseenkin tikitysten 

toisiansa, eivät kuitenkaan yhdessä lajässS. Kalusto oli seuraava: 
1) Yhdeksäntoista rannerengasta, jotka ovat kootut kolmesta 
toisiinsa juottamalla yhdistetystä pronssilanka-punouksesta ja päät- 
tyvät spiralikierleisillS levyliitteilla. Koska pronssilatigasta koot- 
tuja rannerenkaita ylen harvoin tavataan suomalaisilla, mutta 
runsaasti slavilaisilla aloilla, niin nuo rannerenkaat todistanevat 
slavilaisla vaikutusta Moskovan laanin puolelta; itse tekotavassa 
rannerenkaat kuitenkin eriävät sla vi la isistä, joissa esim. spirali- 
koristus on outo. 2) Helykoristuksia tuota Liadan ja Muroman 
löydöissä tavallista muotoa, jossa kannatin on putkentapainen, 
mutta ainoastaan paista suljettu: 17 kolmella, 1 neljällä ja M 
kahdella kolmikulmaisella levybelyllä varustettua. 



srre 

Huinaistieteellisen Kommissionin papereissa timan lOfdOn 
johdosta ') mainiuan elta lahelll samaa paikkaa iDytliiii v. 1870 
leikkuu-aikana solki. Siinit laalikossa, jossa niin ikaan kerrolut 
esineet sailjtettiin, oli myOskln rea h n anmu o toi ne n helyillä varus- 
tettu solki seka seuraavat muiDaiskalut, joista mainitut paperit 
eirai anna selkoa. 



') /(MO Emu. Apx. KoMMucciu o MemoAAuvfctMxi dpemwn MUiaj\ 
naud. n Phsohckov työepma. JSavaMc» 1871 i. 33 Ikm. 



STT 

Toista kyminenU joko betlonmuoUiisilln tai oelibuloiaisilb 
le Fj helyillä varuBtellua hely koristusta, joissa kanna tiiraet ovat 
pronssilangasla koottuja, leveitä, mutia muodoUaan muutea vaih' 
lelevia (kuv. 229, 230j; kolme keskenänsä Taliliitleilla yhdislettyS 
rengasta, joisla kustakin riippuu ykei, kaksi tai kolme kellonmuo- 



978 

toista helyä sekä ybdesUI sen lisiksi permalaiaea haDhikannatin (kov. 
231); helykoristus, jossa hangalla varustetusta renkaasta riippuu 
ketjuliitteissä viisi kellonmuotoista hei ja; neljä suurU pronssilan- 
gasta koottua puolikuun muotoista levyä (kuv. 232). 

Jäännöksiä eräästä nähtävästi suuresta löydöstä Rostislavin 
kirkonkylän pellosta Saraiskin piirikunnassa säilytetään Moskovan 
Historiallisen ja Muinaistieteellisen Seuran museossa tai oikeam- 
min kirjastossa. Nuo jäännökset ovat seuraavat: kymmenkuota 
3- tai 4-kertaista kappaletta spiralikierteisistä rannerenkaista; 
pulkipäätteillä varustettu hevoisenkengän muotoinen solki; han- 
henjalan muotoisia helyjä; 17 kellonmuotoista esinettä (kuv. 233), 
jotka muistuttavat Skythian ja Anan- 
jinon haudoissa löyttyjä keilohelyjä ja 
kuten nekin ovat kolmella tai kahdella 
kolmikulmaisella fcylkilävellä varuste- 
tut, mutta puuttuvat korvaketta avo- 
naisissa suipuissa (vrt. kuv. 107); kat- 
kelmia arvattavasti kaularenkaista, jotka 
osalta ovat puetut pronssikiskosta tai- 
tetuilla helmillä ja pronssilanka-kier- 
teillä; päistä katkennut kaularengas 

paksusta pronssivartaasta; kaksi mata- ^^- ä^«»> RouUlav. Vi 
lalla kannalla varustettua nappia; neljä 

omituista pronssikoristusta ehkä vyöhihnasta, joissa 15 pronssi- 
nappia ovat rinnakkaisin kolmessa rivissä toisiinsa liitetyt^); 
suuri ymmyrkäinen pronssilevy, jonka kehä on nappirivillä varus- 
tettu ja laita kolmionmuotoisilla laveilla kahdessa rinnakkaisessa 
rivissä koristettu, sekä kaksi pienempää samallaista levyä, jotka 
puuttuvat läpikoristuksia; hevoisenkengän kaltainen emaljiliitteillä 
koristettu esine tuota jo Muroman löydöissä tavattua muotoa 
(vrt. kuv. 219). 




*) Melkein samankaltainen 8:8ta napista kootta pronssikoristus 
säilytetään Kristianian museossa. Se loyttiin v. 1853 Nessebyn kirkko- 
kunnassa Ruijassa muinaishaudasta luurangon ohella, jonka vieressä vielä 
tavattiin metsäelävän ja kalan luita, puupalasia, tuohta, luinen nuoli ja 
rautakappale joko veitsestä tai nuolesta. Nicolaytm, Norske Fomlevnin" 
geTf s, 707, 



9fre 



V, 1874 iahjoiui era« hra Bahruscbin Hoskovan RuDifiDteovin 
mnseoon hopealOrdnn, joka luli ilmi lähellä Oselrajokea, 20 virs- 
taa SaraiskiD kaupungisla Räsanio liSDisBä. LUytft sisälsi kat- 
kelmia kahdesta kaularenkaasta luota Wjatkan aloilla lavallista 
muotoa (vrt. kiiv. 191); kuu» paksusta ja pyitrcSstä hopeavar- 
laasta tehtyä pientä kSsirengasta (huv. 234), joissa paai ovat 
siksak tapaisilla isketjills viisasilla koristetut; kahdeksaa hopeasta 
valettua korvareDfcasta (kuv. 235) Hoskovan lasain slavilaisissa 
haudoissa lavallista muotoa; viisi sileätä korvarengasta, joista pie- 
nessfl renkaassa heiluu ikaan kuin helmistä koottu valettu ripus- 
tin. Tuo \tiyUi on si- 
sällöltään jokseenkin 
omituinen, koska siinä 
tavattavat kaularenkaat 
ovat paattaakEemme suo- 
malaisia, matkalaukun 
muotoiset korvar«^nkaat 
taasen slavilaisia. Näh- 
tävästi oli Moskovanjoen 
suu Kolomnan kohdalla 
suomalaisten ja slavi- 
laisten heimojen raja- 
merkkinä, koska Kolom- 
nan piirikuunassa tut- 
kitut haudat kalustoineen 
selvästi ovat slavilaista 
sukuperää. Muioaistie- 
teelhset tutkimukset te- 
kevät jo mahdolliseksi 
seurata tuota muinoista 
kansallista rajaa tästä 
lahtien Hoskovan jokea 
myöden ylaspain, mutu 
me emme uskalla pai- 
suttaa kirjoitustamme 
ryhtymällä sitä slavilaista kalustoa tarkastamaan, jonka prof. 




234. Säiatt, Oittra. Vj. 



235. RiUan, Outra. % 



280 

BogdaDOv on Moskovan Iflänin slavilaisista haudoista koonnut 
Moskovan antropologialliseen museoon. 

Ennen kun erkanemme tästä ryhmästä, tulee meidän vielä 
mainita eräs yksityinen löytö Nedvigovkan kylän luona Donjoen 
vasemmalla rannalla lähellä tuon joen laskua Asovin mereen. 
Tuo löytö sisälsi kaksi paksusta pyöreästä pronssivartaasta tehtyä 
koristamatointa tasapäätteistä kaularengasta ja kaksi suurta kel- 
lontapaisilla helyillä varustettua renkaanmuotoista soikea, jotka 
omituisuuksissaan eriävät tähän saakka tunnetuista helykoristuk* 
sista ja arvattavasti ovat luettavat johonkin vielä tuntemattomaan 
itäsuomalaiseen muotoryhmään. Onko tulevaisuus tapaava tuon 
ryhmän Donjoen alemmalla juoksulla vai onko tuo löytöpaikka 
ainoastaan satunnainen? Niistä laveammista tutkimuksista Nedvi- 
govkan luona, joissa nuo kalut tulivat ilmi on hra Leontjev jul- 
kaissut laveita kertomuksia, joita emme tällä haavaa tunne. Mai- 
nitut kalut säilytetään Moskovan yliopiston museossa. 

IV. Merjalalnen ryhmä. 

Ei missään tutkimusalallamme ole niin laveita muinaistie- 
teellisiä tutkimuksia suoritettu kun kerrottavan merjalaisen ryhmän 
alalla. Sisäasiain Ministeristön toimesta suorittivat vuosina 1S51 
— 4 kaksi Wenäjän mainiointa muinais-tutkijaa, kreivi A. S. 
Uvarov ja hra P. S. Saveljev, laveita tutkimuksia tällä alalla, 
Wladimirin ja Jaroslavin lääneissä, etenkin Rostovin ja Klescht- 
schinon järvien ympäristöillä, joilla Merjan kansa Nestorin mu- 
kaan asui. 163:ssa kumpukalmistossa avattiin kaikkeastaan 7729 
hautakumpua: Uvarov 3075 kumpua 94:ssä kalmistossa ja Sa- 
veljev 4654 hautaa 69:ssä kumpuryhmässä. 

Muinaistieteessä tuskin löytynee toista esimerkkiä tuollai- 
sesta tutkimisesta ja me epäilemme että tulevaisuus tulee ole- 
maan siitä kiitollinen. Muinaiskalu ei ole itsessään tieteellinen 
todistuskappale; sen tieteellinen todistusvoima riippuu löytösei- 
koista. Tieteelle ei siis voi olla otollista että me kerrassaan ja 
järjestänsä mullistamme tutkimusalamme kiinteät muinaisjäännök- 
set ja kokoamme niistä löydetyt muinaiskalut museoihin. Jos 
suurimmalla huolella kokisimmekin kertoa kaikki löytöseikat, jos 



2S1 

vaaratta voisimmekiD sifiljttää kalustot tulevaisuudelle, niin saa- 
tamme kuitenkin varmaan otaksua että tulevaisuus, muinaistieteen 
edistyttyä, paremmilla tiedoilla ja paremmalla taidolla voi vaarin- 
ottaa ne loytoseikat, joista tiede arvostelee kadonneiden sukupol- 
vien elämää. Emme edes tieteen nykyisellä kannalla voi hyväk- 
syä näitä tutkimuksia. Jo tätä nykyä on noissa tutkimuksissa 
koottuun kalustoon nähden enimmästi mahdotointa sanoa mistä 
haudasta kukin kalu on löydetty. 

Museonhoitajan valtioneuvos Filimonovin kertomuksen mu- 
kaan lähetettiin tuo muioais-kalusto, hra Saveljevin järjestämänä, 
ensinnä Sisäasiain Ministeristolle, jossa se makasi monta vuotta 
taitamattomien virkamiesten pideltävänä, kunnes se Muinaistie- 
teellisen Kommissionin toimesta kuljetettiin Moskovan „0ru8cbeinaja 
Palata^an'^. Vuosien perästä se sieltä taasen muutettiin suuressa 
epäjärjestyksessä Moskovan Rumäntsovin museoon, jossa kreivi 
Uvarov saattoi kaluston uudestaan jonkunmoiseen järjestykseen. 
Hänen luettelonsa, joka sisältää d98 numeroa, on julkaistu ^), 
mutta yksi numero käsittää siinä usein kymmeniä kappaleita, jotka 
harvoin ovat täydelleen yhtä muotoa. Usein on kalu-numeron 
ohella mainittu kylä ja haudan numero, josta joku puheessa ole- 
vista kaluista on loytty, mutta tuollaisia hautaviittauksia on luet- 
telossa ainoastaan 313, siis noin V20 tutkimista haudoista. Päi-^ 
väkirjoja näkyvät tutkiessaan sekä Uvarov että Saveljev tehneen. 
Niistä on edelhnen kertomuksessaan puheessa olevista tutkimuk- 
sista julkaissut otteita, joissa kerrotaan sisältö 1017:ssä haudassa, 
kuitenkin kalustoon viittaamatta ja kertomatta minkälainen kukin 
hautakumpu oli; erinäisessä luettelossa on esimerkkinä ilmaistu 
196:den hautakummun avaruus ympärinsä sekä korkeus ja toi- 
sessa luettelossa enimmästi summittaisin luurankojen asema noin 
5500:ssa haudassa, jossa ne olivat polttamattomia ^). 



*) A. C Veapoea, Mepnue u ux^ Öurm ho Ky'p^aHuuM^ pacKonKaM^. 
Tpydu Ino apx, cbmda II: 769—87. Tuo luettelo eriää löytöpaikkoihin 
Dähden muutamissa paikoin Rumäntsovin museossa säilytetystä käsikir- 
joituksesta, joka myöskin on julkaistu. Yrt. F. Jl. 0tMtiMOHoea, Eama- 
A(m omöfbAmiji doucmopuHecKUxz dpeenocmeti MocKoecnato nyÖAUunaio 
MysM, B. 64, 

*) Uvarov, m, p., s, 788—847. 



2M 

PuhuinaUa parista Rostovia paikoilla lOjdetyaUi makedoni- 
laisesU ja romalaiaeaia rahasta ')» joista jo yiempflDd olemme 
raaiDiDDeet (s. 21 1, vrt. Orelin iääoissä löytty kreikkalaioeD la- 
sivali, 8. 191), on merjalaisissa haudoissa lOytty iUmaisia ja län- 
sieuropalaisia rahoja v:lta 699 — 1106. Koska kreivi Uvarov nä- 
kyy Dimeoomaan käyttävän luola vanhinta rahaa v:Ua 699 ajaa- 
määräyksenä, niin ansaitsee muistuttamista että se kuuluu suu- 
rempaan rahalöytöön, jossa nuorin raha oli v:lta 979, eikä siis 
ensinkään kelpaa asutuksen vanhuutta todistamaan^); sen mer- 
jalaineo omistaja eli siitä nähden vasta X:nen vuosisadan loppu- 
puolella. Nuo myöhänaikuiset rahalOydöt eivät ymmärtääksemme 
muuta todista kun että Herjalaiset vasta arapialaisen vallan ai- 
kana joutuivat varsinaiseen kauppayhteyteen ulkomaan kansojen 
kanssa. Permalaisten kauppaväylä Sassanidien vallan aikana kulki, 
kuten ylempänä (s. 205) olemme osoittaneet, Irtischjokea myö- 
den eikä näy tänne asti ulottuneen. Ainoa keino tiedustellak- 
semme asutuksen vanhuutta ennen noita aikoja on kaluston rouo- 
totutkimus ja juuri tuon tutkimuksen tekee se epätieteellinen 
järjestys, jossa Uvarovin ja Saveljevin keräämä tavattoman suuri 
kalusto on tulevaisuudelle säilynyt, mahdottomaksi. Joa kalut 
olisivat olleet hautojen mukaan järjestetyt, niin olisimme raha- 
tulvan aikana, noin 3— 400:n vuoden kuluessa, oppineet tunte- 
maan sen aikuiset kaluniuodot ja ehkä rahattomissa haudoissa 
vähitellen tarkastelemalla ilmaisseet alkuperäisempiä muotosarjoja, 
joita emme koskaan tavanneet rahojen ohella. Pronssikauden 
kaksijako Skandinaviassa on esim. oivallinen esimerkki siihen mitä 
löytöjen tieteellinen järjestäminen ja muotojen larkastelemineo 
voi matkaansaada myöskin rahojen täydessä puutteessa. Ainoas- 
taan vastaisten tieteellisesti kerättyjen löytöjen avulla, jos niitä 
tuolla Uvarovin ja Saveljevin tutkimilla aloilla vielä saattaa ilmi 
tulla '), voi tulevaisuus ryhtyä puheessa olevan sekaisen kaluston 



*) Uvarov f w. p,, s. 659, 663, 751. 

*) Uvarov, m. p., s. 751; CaecAteea, MyxaMMedancKOJi HyMU3Ma- 
muna, «. 18, 

3) Vrt. tutkimattomia hautoja Rostovin järven rannoilla, Uvarov, 
m. p., f. 660. 



383 

järjestitniseeii. Koska me emme sukumme pobjoisemmiUa aloilla 
tapaa hautakumpuja ja ebkn Merjalaisetkin ovat lainanneet kms- 
pulaitoksen slavilaisilta oaapureillaiisa, niin voisi mabdollista 
olla, ettS Meijalaistenkin aloilla vasta tavataan vanhempia kal- 
mistoja, jotka eivät ole kummuilla merkityt. Olemme jo ylem- 
pänä huomauttaneet että Jornandeen kertomus Hermanfiarikin 
valloituksista IV:nen vuosisadan keskivaiheilla antaa syytä siihen 
arveluun että nämät alat jo siihen aikaan olivat asutut. Mutta 
meidän täytyy jättää nämät kysymykset vastaisuuden ratkaistaviksi 
ja ryhtyä puheessa olevan ryhmän omituisuuksia kertomaan. Ai- 
neita löytyy tämän ryhmän kertomiseen niin runsaasti, että mei- 
dän on tyytyminen ajnoastaan yleisiin piirteisin, viitaten tutki* 
joita kreivi Uvarovin yllä mainittuun laveaan kertomukseen, joka 
piakkoin ilmestyy ranskalaisessakin painoksessa ja siten tulee ole- 
maan koko tieteelliselfe maailmalle alttiina ^). 

Merjalaiset hautasivat ruumiinsa kumpukalmistoihin^ jotka 
usein käsittävät satoja hautakumpuja. Suurin kalboisto oli 
Kleschtschinon oli Pereslavin järven itärannalla Gorodischlschen 
kylän luona; siinä tavattiin — 1341 hautakumpua. Kooltaan 
olivat kummut hyvin vaihtelevia, kun olivat vähintäin 5; korkeinr 
tain 132 arsinaa ympärinsä ja vähintäin V^i korkeintain 6 arsi-» 
naa korkeita. Ruumiit olivat samassakin kalmistossa joko pol- 
tetut tai polttamattomat. Uvarovin arvelun mukaan oli Merjalai- 
silla edellinen tapa, ruumiiden polllarainen, alkuperäisempi. Sii- 
hen arveluun tuskin on kylläksi syylä, sillä kokemus todistaa 
että molemmat tavat^ sekä ruumiiden polttaminen, että hautaa- 
minen polttamalta, usein ovat rinnakkaisin säilyneet, kuten esim. 
Ananjinon kalmistossa; siinä itse tapasin päälletysten kolme luuran- 
koa, joista alimainen ja ylimäinen olivat pol Itämättömiä, keski- 
mäinen poltettu (s. 114). 

Kun ruumiit haudattiin polttamatta asetettiin ruumis joko 
tasaiselle maanpinnalle, joka joskus on poltettu, tai hautaan, 
joka joskus oli kahden arsinan syvyinen; harvoin oli ruumis las- 



^) Suomalaisille lukijoille on prof. Ahlqvist autannt noista tntki- 
mnksista lyhykäisen kertomuksen: MerjäläUet, muinainen tuomentukuinen 
kama. KUUtär VI: 19^26. 



284 

kettu maa-ylennykselle. Ruumis oli täydessä asussaan korisiuk- 
sineen päivineen, jalat idässä, pää lännessä, käsivarret joko suo- 
rana ruumiin kyljellä tai jompikumpi käsi rinnalle laskettuna tai 
vihdoin molemmat kädet ristissä rinnalla. Miestä seurasivat aseet, 
kirves, keihäs, veitsi, hevoisen knoiaimel y. m. Nainen sai myö- 
tänsä keritsimet, neulan, sirpin, avaimen, lukon, y. m.; korvissa 
riippuivat korvarenkaat, kaulassa helmivyö rahoineen, rinnoilla ja 
vyoUä helykoristukset, käsivarsilla välkkyivät rannerenkaat ja sor- 
missa sormukset. Haudoissa tavatut lautajäännokset ja naulat 
todistavat että ruumiin-arkkujakin käytettiin. Sekä jaloissa että 
pään ohella tavataan saviastioita, joskus rautavanteilla ja hangalla 
varustettuja puusankeja, jotka luultavasti, ovat sisältäneet ruokia 
eli uhria. Kun hauta oli noin valmistettu, niin koottiin multa- 
kumpu haudan päälle. Usein tavataan kaksi ja useampiakin ruu- 
miita yhdessä kummussa, milloin mies Ja vaimo, äiti ja lapsi 
j. n. pp. Tavasta on hevoinen haudattu miehen ohella samaan 
kumpuun, joskus tehtiin hevoiselle erinäinen kumpu isännän hau- 
takummun viereen. 

Ruumiiden polttamisesta kertoo Uvarov seuraavaan tapaan. 
Täydessä puvussaan aseineen, koristuksineen asetettiin ruumis 
polttolavalle, kuten valkiassa pilaantuneet metallikoristukset ja 
aseet sekä jäännökset villakankaasta osoittavat. Seuraavana päi- 
vänä, niin kertoo Ibn Dasta'kin Wolgan kansoista, palasivat vai- 
najan sukulaiset roviolle, kokosivat vainajan luut, tuban sekä jä- 
lille jääneet esineet ja kätkivät ne saviastiaan, joka asetettiin 
hiilikkoon hautapaikalle. Toisinaan löydetään kalut tuon tuhka- 
astian vierestä. Usein tavataan sen ympärillä tyhjiä saviastioita, 
jotka arvattavasti ovat sisältäneet ruokia ja juomia; muutamat 
niistä ovat vallan pieniä. Joskus on tuhka-astian ympärillä löytty 
poltettuja eläintenkin luita. Tuon hautalaitoksen päälle läjättiin 
vihdoin multakuropu, johon välistä myöhemmin on asetettu toi- 
nenkin tuhka-astia noin puoli arsinaa ylemmäksi edellistä ^). 

Emme katso tässä tarpeelliseksi laveammin kertoa Merja- 
laisten hautaustavoista, vaan ryhdymme heidän kalustoansa lajit- 



•) Uvannff m. p,t s. 686 — 91, 



285 

tain Urkaslelemaan, oppiaksemme niitti muotoja luntemaan, jollia 
tamSn rjbmSn aloilla ilmaantnvnt. 

KirveiU oa merjalaisiesa haudoissa lOjtly hyvin monellaisia. 
Omituisin on erSs kirvesmuoto, jossa hamarapuoli on eri tavalla 
enemmin tahi vähemmin pidennetty. Se on toisinaan hyvinkin 
yksinkertainen ja verrattava Ananjinon balmistoKBa tavattaviin ran- 
takirveisin (kuv. 98), mutta on tavan mukaan leveBmmalls, vieläpä 
piilunkin tapaisella terSlljl varnstetlu (kuv. 203, 236, 237); reiki- 



, niadimir, Gorodiachlsche '/»• 



kohta levenee varren tukeeksi ulonteiden asemesta ymmyrkai- 
sesti ja on monesti aivan taileelliseslj muodosteltu. Koska 
tuo kaunis kirvesmuoto ei ole tielaikseni koSkaan ilmaantunut 
muilla tutkimusaloilla, niin se on pidettävä kokonaan inerjalaisena 
omaisuutena. Uvarov, joka ainoaslaan Skandinavian pronssikau- 



SS6 

della tapaa pidenDel^illit hamaroilla vanutetluja kirvnU, arfelee 

etu puheessa olevat kirveet ovat saapuneet Merjalaisille pikem- 
min GermaniasU kun SkaodioaTiasta. Sellaiseen arveluun ei 
lojdy miDkaaulaista syytä, koska ei Germaniassa tiettävästi tuota 
muotoa koskaan ole tavattu. YlipaSosa on jokaisesta uudesu 
muodosta pikemmia syjia arvata että se on siinä maassa koto- 
peraineo, jossa se ilmaantuu. Puheessa idevien kirveiden koli- 
peraisyyttJI Merjalaisten aloilla todistaa litaksi se seikka etU oe 



237. Wladiiair, Kabarukojt. '/a 238. Rottov, t. Piralav. '/»■ 

ovat taalla jokseenkin tavallisia, vieläpä ilmaantuvat moniiiaisissi 
muodoissa osoittaen ilsenSista edistystä. Jos muoto siis joskus 
ilmaantuisi ulkomailla, niiu voisimme pikemmin paattaa etl3 se 
on taalta sinne saapunut. Ruotsin valtiomuseossa todellakin säi- 
lytetään yksi kirves, joka on luettava IBhan muotojaksoon ; se on 
loytty WoijoDmaalIa, jonka saaren luyduissa tavataan paljon tul- 
kimusalallamme tavallisia, Skandinaviassa tavattomia kaluja. Her- 
. killisempi seikka on että yksi lahan muotoon verrattava kirves 



2S7 

myöskin on löytty Norjassa, Haliingdarissa ^). Muroman puoli- 
sissa löydöissä tavallinen kir?esmuolo (kuv. 204, 223) ei ole aivan 
outo täälläktfän, mutta enimmissä kirveissä on lapa soukan tai 
leveän piilun tapaan muodostettu ja reikäkohta kieliulonteilla va- 
rusteltu varren tukeeksi. Kirves oli nähtävästi Merjalaisten ta- 
vallisimpia aseita. Moskovan Rnmäntsovin museossa säilytetään 
101 merjalaista kirvestä Saveljevin ja Uvarovin tutkimuksissa 
ilmitulleita *). 

Keihäät ovat samoin jokseenkin tavallisia Merjalaisten hau- 
doissa. Moskovan Rumäntsovin museossa säilytetään niitä 26. 
Kaikki, paitsi kaksi, ovat varsiputkilla (kuv. 238) ja enimmät la- 
paharjanteella varustettuja (Uvarov, kuv. XXX: 4, 22, 23). Nuo- 
let taasen, joita mainitussa museossa on koolla ainakin 45, ovat 
kaikki karoilla varustettuja, kaksilaitaisia tai hoikkia neliskul- 
maisia (Uvarov, kuv. XXX: 1 — 3, 5 — 19). 

Miekat olivat niin tavattomia näillä aloilla että kaikissa 
Uvarovin ja Saveljevin tutkimissa haudoissa ainoastaan kolme yk- 
siteräistä miekkaa tuli ilmi. Niistä olivat kaksi sapelinmuotoisia, 
kolmas suorateräinen, pidennetyn veitsen kaltainen (Uvarov, kuv. 
XXX: 30—3). Ihan syyttä arvelee Uvarov noita miekkoja skan- 
dinavilaisiksi. Skandinavian myöhemmällä rautakaudella oli 
miekka miflei aina kaksiteräinen ja on tunnettu kolmikulmaisesta 
kahvannapistansa. Harvoin olivat miekat siellä yksiteräisiä — 
Kristianian museossa tapasin paljoa lukuisempien kaksiteräisten 
joukossa 21 — ja silloin aina suoria ja paljoa leveäteräisemmät 
kun puheessa olevat merjalaiset miekat. Tambovin läänistä 
olemme jo tavanneet yksiteräisen veitsenkaltaisen miekan. Sa- 
mallainen on löytty Bilarskin raunioista. Sen enempiä miekkoja 
emme tunne tutkimusalamme itäisiltä osilta. Moskovan läänin 
slavilaisista haudoista ei ole saatu yhtäkään ja vasta vepsäläisestä 
ryhmästä puhuessamme tapaamme ensimälsen skandinavilaisen 
miekan tutkimusalallamme. Vasta Suomessa ja Itämeren maakun- 
nissa on miekka jotenkin tavallinen ja joko puhdas skandinavi- 
lainen kaksiteräinen tai pidennetyn veitsen kaltainen kuten idäs- 



*J Yrt. Kristianian yliopiston museossa, N:o 3416. 
«) Vrt. Uvarov, m. p., kuv. XXIX; 3^12. 



288 



sakin. Miekka siis Dähtävästi ei ollut suvussamme kotiperäiDen, 
kuleu kieiitieteellisestikin on huomauteltu. 

Veitset ovat siUi vastoin ylen tavallisia Merjalaisteo hau- 
doissa. Harva on se hauta, jossa ei ainakin veitsi lepäisi vaina- 
jan kjljellä; veitsi seurasi vaimoa samoin kuin miestäkin hautaan. 
Rumäntsovin museossa säilytetään 44 melkein ruosteettomaa veit- 




25.9. Juriev t. Pereslav. Vs* 



senterää, jotka nähtävästi ovat säilytettyjä esimerkkiä tuhansista. 
Yhdessä, Uvarovin mukaan ainakin kolmessa (kuv. XXVli: 38 — 
40), on luinen varsi säilynyt. Hamara on jokseenkin leveä, sillU 
lapa laskee hamaralta aikain yhtä mittaa terälle. 

Lukkoja ja avaimia on löytty jokseenkin paljon Merjalaisteo 
haudoissa. Ne ovat usein hyvinkin koneellisia. Yllä mainitussa 
museossa säilytetään 8 lukkoa ja 17 avainta vaihtelevaa muotoa 
(Uvarov, kuv. XXVII: 14 — 30). Avaimet ovat nähtävästi ren- 
kaista riippuneet emännän vyöllä, kuten saksetkin, joita maini- 
tussa museossa tavataan 9 kappaletta, kaikki, kuten muuallakin 
pakanuuden aikana, keritsimien kaltaisia (kuv. 240). Säilyneistä 
ketjuista arvaten riippuivat vyöllä myOskin kammat, joita Ru- 
mäntsovin museossa on noin kymmenkunta jokseenkin vaihtele- 
vaa muotoa tallella (kuv. 239). 

Aurankynnet (kuv. 241), vikahteet ja sirpit (kuv. 242), 
joita myOskin muutamia on tavattu haudoissa, todistavat Merja- 
Iäisten maanviljelystä; hohtimet, tallat ja navarit, värttinäkivet ja 



neulat heiddn leollisuuttansa; vaakamaljat painoineen heidän kaup- 
paaDsa. 

Kuolaimel ovat tässS ryhmässä joskus yhtä muotoa knn 
niuromalais-mordTalaisessa. Suilsinraudat ovat niissä kuolaimiin 
kiinnitetyt (kuv. 243), mutta enimmät kuolaimet puuttuvat suit- 



'/,. 242. Wladimir, Wt$kovo. '/»-. 




243. Wladimir, Wtikovo. Vi- 
sinrautoja ja päaitjvat renkailla, kuten Skandinaviassa tavalliset; 
noo paaterenkaal ovat kuitenkin enimmasli pienempiä kun Skan- 
dinavian kuolaimissa. Rumanl£ovin museossa säilj^lctaan kuo- 



3dO 

laimia 11 kappaletta, joista vaia kaksi ovat edellisiä muotoa, seka 
7 jalustinta, jotka muodoitaaa ovat matalampia kuin edellisessil 
ryhmässä. 

Hei jrk ori alukset ovat tassS rjhmässS jhta yleisiä kun edel- 
lisessakio. Muotojen eroitua eri ryhmissä on oikeastaan vahapa- 
loinen, mutta kuitenkin niin selvä, että nähdessä tuskin tarvitsee 
epäillä kumpannko ryhmään koristus on luettava. Kannaltimel 
ovat täälläkin pronssilangasta koottuja ja juollamalla kiinnitettyjä; 



244. Jtmev t. Suidal. */]■ 2t5. Jtmev t. Sutdal. </.■ 

juotteesta tuskin huomaa jalkis. Ne ovat usein kootut yhden- 
tai kahden hanhen- tai hevoisenkuvan muotoisiksi (kuv, 244), 
mutta sen ohella tavataan suunnikkaisia, kolmioisia, puoliympy- 
raisia, spiralilevyn tai putkenkaltaisia kaonaltimia. Helyl oiissa 
ovat joko kolmioisen levyn, kellon tai kulkusen tapaisia. Paiui 
noita helykoristuksia tavataan loisia pienempiä helyjä, jotka ehkä 
ovat heiluneet vaatteiden helmoissa (kuv. 245). Naiden helyko- 
ristusten seassa mainittakoon pronssirengas, jossa riippuu oelja 



391 

vasaraDinuoloista helyä (kuv. 246), joiba paljon muisluttaTat 
Skandiaavian myöhemmällä rautakaudella taraltuja n. b. Tor'in 
vasaroita '). 

Soljista ovat lässakia ryhmässä hevoiseokeDgan muotoiset 
soljet tavatliaitnmat. Ne ovat kuitenkin enimmSsti yksinkertai- 
sempaa muotoa ja pienempiä kun lannemmiasa ryhmissä, josta 
muoto nähtävästi on itäänpäin levinnyt; rengas on tavallisesti 
muodostettu kolmikanttisesta pronssi varta a s ta, jonka päät ovat 
litteiksi taotut ja spiraliin kierretyt. Riimäntsovin museossa säi- 
lytetään tästä ryhmästä 79 tämanmuotoista soikea (Uvarov, kuv- 
XXXII: 24, 25, 31, 32). Omituisia ovat Ussä ryhmässä pienet 
eri tapaaa koristetut, renkaanmuotoiset pronssisoljet (kuv. 247); 
Diitä ei ole tähän saakka muissa ryhmissä ilmaistu. Ne ovat 
arvattavasti olleet paidan kiinniltimia, koska paDimissa joskug 



340. Wlaäimir, aoTodiichttcb4. Vi- ^7- Stttdal t. Wladmir. •/<• 

riippuu repaleita liinakankaasta. Sellaisia on mainitussa museossa 
7 tallella. Skandinavian myuhemmällä rautakaudella tavallisia 
soikeita kupurasolkia on Uvarovin ja Saveljevin tutkimissa hau- 
doissa ilmaistu kaikkeasUan 9 kappaletta (Uvarov, kuv. XXVIII: 
47—50). joista yksi kannattaa spiralikierteisisU liitteistä koottua 
lannemmigsa suomalaisissa ryhmissä Uvallisla ketjua ja siten 



Hildebrand. Ton haamaTt. StMt. oeft AtitiqviUU Akadtnient 
1872, f. «—35, 



292 

näjtlää todistavan että kantaja ei ollut Skandinavialainen. Sitä 
todistaa sekin seikka että Uvarovin mukaan nähtävästi ainoastaan 
vainiot kantoivat tuontapaisia solkia. Paitsi niitä on löylty 4 
pyöreätä kupurasolkea (Uvarov, kuv. XXVIII: 35, 36), jolka ovat 
Suomessa ja Norjassa löyttyihin verrattavat ja todistavat skandi- 
navilaista muotovaikulusta. Kaikista tavallisimmat ovat kuitenkin 
„lyyryn muotoiset" hihnasoljef, joita vielä Suomessakin käytetään; 
niitä on ainakin 129 tallella ja melkein samallaisia tavataan 
useissa säilyneissä, hertanmuotoisilla, pyöreillä ja neliskulmaisilla 
solituksilla koristeluissa vyöhibnoissa. 

Kaulassa kantoivat Merjattaret etenkin helmiä. Niitä tava- 
taan lasista monenmuotoisia^ kullatuita, hopeoitluja, sinisiä, vehri- 
äisia, ruskeita; karniolista, vuorilasista, merikirvestä, savesta tehtyjä; 
monenmuotoisia mosaikihelmiä; joskus saphirejä, ametistejä j. n. 
pp. Niitä on Rumäntsovin museossa koolla tuhansittain; pailsi 
irtanaisia helmiä siellä säilytetään lajittain koottuja ainakin 129 
rihmaa (Uvarov, kuv. XXXV: 17 — 55). Kaularenkaat ovat sitä 
vastoin jokseenkin harvinaiset. Niitä on museossa tallella aino- 
astaan 11; yksi hopeinen haudasta Kabanskojen kylän luona ja 
kaksi pronssista ovat tuota ennen kuvattua permalaista muotoa; 
toisista ovat enimmät kahdesta pronssilangasta punotut ja joko 
koukuilla tai litteillä päätteillä varustetut, yksi hopealangoista ko- 
neellisesti palmikoittu (Uvarov, kuv. XXXI: 59, 67, 70). Viimeksi 
mainittu muoto on tavallinen kaula- ja käsirenkaissa Bolgarin 
raunioissa sekä Ruotsin hopealOydöissä; muodon kotiperä on siis 
mahdollisesti Bolgarin seuduilla haettava. Eräässä haudassa Brem- 
bolan kylän luona löyttiin lahonut luuranko^ jossa pääkallon 
oikealla puolen löyttiin hopeinen, kolmella ontelolla hopeahel- 
mellä puettu korvarengas, vasemmalla kyljellä veitsi ja kaulassa 
ohuesta hopealangasta tehty rengas, johon oli puettu samanidi- 
lainen hopearaha v:Ita 915, rahan muotoinen hopealevy sekä 12 
sinistä lasi- ja kaksi vuorilasi-helmeä. Eräs toinen sentapainen 
kaulakoristus haudasta Gorodischtschen kylän luona sisälsi kolme 
pyöreätä eri tapaan koristettua hopealevyä, viisi anglosaksilaista 
Etelredin hopearahaa, yhden Harun ai Raschidin hopearahan 
v:lta 772 sekä 10 helmeä vuorilasista, 10 karniolista ja 27 kul- 
lattua, sinisiä ja vehriätä lasihelmeä. Varsin paljon — ainakin 



293 

toista salaa on museossa koolla — on puheessa olevissa tulki- 
mubsissa ilmaii^lu pyureä- tai puolikuun muotoisia, rjpustinren- 
kualla varustettuja hopea- ja pronssilevj^jä (Uvarov, kuv. XXVIII, 
XXXI, XXXIV), joita luultavasti kaulakoristuksina helmirihmoilla 
kannettiin. Ne ovat joko valetulta, yksipuolisella iskulla kiskosta 
muodosteltuja biakteateja tai filigranitekoa (kuv. 248). Niissä 
nähtävät koristukset ovat liyvin vaihtelevia ja usein merkillisiä; 
muutamissa Ickolapa muistuttaa skandinavilaista teollisuutta. Toi- 
sissa myithemmSn aikuisissa nähdään kristillisiä pjhäio kuvia, 
josta voinee arvata että muutamat 
vanhemmat omituiset kuvauksel, esim. 
mies, joka halailee kahta lintua, 
ovat myytillista alkuperää. 

Oliiniorenkaiksi sanoo Uvarov eri- 
kokoisia, vähintäin kahden, korkein- 
tain neljän tuuman levyisiä, hopea- 
ja pronssilangasta tehtyjä renkaita, 
joita IiJyttiin runsaasti pääkallojen 
ohella. Vielä lukuisempia olivat 

korvarenkaat (Uvarov, kuv. XXXI: 248. Wladimir,aorodi^lA■ 
l—i9, XXXV: 9-16), jotka taval- ''"'"■ '" 
lisesti ovat hopealangasta muodostetut ja joko yhdellä tai kolnella 
sileällä tai fdigranitekoisella helmellä puetut; joskus nähdään 
renkaalla kohne, hienolla pronssilangalla kierretyistä jänteistä tehtyä 
Gordion solmua i) (kuv. 258) tai erivärinen lasihelmi. Harvinainen 
on muoto, jossa renkaan toinen pää riippuu suorana alas ja on 
erivärisillä lasihelmillä puettu. 

Rannerenkaita käyttivät Merjan kansan sekä miehet ctlä 
naiset. Niitä on siitä syystä satoja tallella. Enimmät ovat 
pronssikiskosta tehtyjä, ta s a päätteisiä ja monituisella tavalla ko- 
ristettuja, joko isketyillä, kolmio-, neliö- ja kehä koristuksi 11 a tai 
monikaavaisilia piirteillä (vrt. kuv. 249). Toiset ovat pronssivar- 
taasta takomalla muodostetut ja usein elävän pään muotoisilla 
päätteillä varustetut (kuv. 250). Useita muitakin näistä poikkea- 

•) Muinaimuitlo- YhiiBn oiiatotaHrjo /: 25, huv. 5. 



294 




249, Jurjev t. Peretlav Vs- 



via muotoja tavataan, mutta ne ovat harvinaisia. Spiralikierlei- 
sista rannerenkaista on ainoastaan harvoin löjtty jälkiä. Sitä 
paitsi tavataan erimuotoisia pronssi- ja hopealangasta tehtyjä 
rannerenkaita. Ne ovat joko yksinkertaisia tai punottuja ja ta- 
vasta konekkailla solmuilla solmitut. Niiden seassa tavataan jos- 
kus eräs kolmesta pronssilanka-punouksesta punottu rengasrauoto, 
jonka kumpaankin päähSfn taittuvat langat muodostavat silmuksen. 
Tuo rengasmuoto on selvään slavilainen, sillä se on varsin ylei- 
nen slavilaisissa haudoissa 
Moskovan ja Pietarin läänien 
etelä-osilla. 

Sormuksia joko hope- 
asta tai pronssista ovat 
Merjalaiset myöskin hyvin 
runsaasti käyttäneet. Useat 
niistä ovat kantasormuksia, 
joita Uvarovin mukaan ar- 
vattavasti on käytetty si- 
nettinä siinä missä puu- 
merkkiä tarvittiin; kantaan 
on piirretty milloin lintu, 
milloin lohikäärme, viisikko 
(n. s. Salamonin sinetti I. 
neitsyt Marian vaakuna) tai 
mim merkki. Läntistä vai- 
kutusta todistavat kolmikanttisesta pronssivartaasta tehdyt spirali- 
kierteiset sormukset, joissa keskikohta usein on leveäksi taottu 
ja enimmästi kolmiosiraateilla koristettu (kuv. 251). Paitsi näitä 
tavataan monenkaltaisia sormuksia, litleistä, eri tapaan koristetuista 
soukista kiskoista muodostettuja tai pronssilangasta koottuja. 
Muutamat liittyvät tekotapaan nähden ryhmän helykoristuksiin ja 
ovat kuten nekin helyripustimilla varustetut Läntistä sukuperää 
on luullaksemme myöskin eräs kahdesta, keskeltä paksunevasta 
pronssilangasta punottu sormus, jossa päät ovat yhteen juotetut 
(kuv. 252); me tulemme vasta tapaamaan sen tapaisia sormuksia, 
joissa punous on ainoastaan spiralipiirteillä osoitettu. Sormuksia, 
samoin kuin rannerenkaita, tavataan myöskin sinisestä lasista 




250. Jurjev t. Peresktv. Vs- 



395 

merjaliisisssa haudoisaa (Uv arov, kuv. XXSV: 1 —8); niiden kolopera 
on luntematoin. Merkilliaen seikka on eitä Harjattarel joskus oikean 
jalao saarella ja varpaallakin kaDtoivaL pronssisia renkaita. Niitä 
011 myöskin tavattu Moskovan Uanin slavilaisissa haudoissa ^). 

Vaatteista on usein lOytly jaannOksia me rj ai a isissä haudoissa, 
ei ainoastaan tavallista villa- jaMiinakangasta, vaan mftiskin hy- 
vin kalliita ruhtinaallisiakin kankaita, jotka ehkä osaksi ovat 
Bysantiosta luotnja (Uvarov kuv. XXXV: 56—71). Reunukset 



251. Wlaclmtir t. Jaroilav. '/,. 252. madimir, Oniäidihvo. >/t- 

ovat usein ommeltuja silkillä ja kultalangalla. Varsinkin rikkaita 
vaatteita tavattiin haudoissa Karaschin kylän luona noin Rustovin 
js Pereslavin järvien keskivälillä; rahojen mukaan olivat nuo hau- 
dat X:nelia vuosisadalta. 

Epäjumalain ja elävien kuvia ei ole Herjalaisten haudoissa 
tavattu; ainoastaan yksi raahalekoinen savesta muodosteltu mie- 
lien kuva lUyttiin haudassa Wioskin kylän luona. Tuo seikka on- 
hyvin merkillinen. Jos namät haudat edes osalla olisivat Perman 
varhemman rautakauden aikuisia niin tuskin haudat niitä koko- 
naan olisivat puuttuneet. Sitä vastoin on joskus Moskovan laanin 
slavilaisilla aloilla toytly pronssikuvauksia, jotka ehkä ovat paka- 
nuuden aikuisia epäjumalain kuvia ja ovat verrattavat Littuassa 
lOyttyihin (kuv. 253). Niiden vanhuutta kuitenkin epäillään; 
muodoiltaan ne, kuten nSemme, kokonaan eriävät permalaisista. 



1) JepmKMa, OnucaMte itaddeHmnh et SeenutopodcKOjm i/tud* dpe«- 
Mocmeä. San. Äpx. EpMusM. 06m- I: 23i-~54; EoidaMva, 3famcpHUw 
dAS AitmponoMniu Kyptannato nepioda n MoCKtMauA tyO., i. 7; Viiarcv, 
m. y-, t. 742. 



Emme Ulla kertaa lahdo pidentää kertomustamme UvaroviD 
ja SaveJjevia tutkimusten hedelmistä, jotka ovat tutkijoille alttiina. 
Tahdomme ainoastaan vielä huomauttaa niistä satunnaisista tutki- 
muksista, Joila Merjalaisten aloilla on aikojen pitkään suoritettu. 
Jokseenkin laveita tutkimuksia suoritti hra Tihonravov v. 1858 
Dobrojen kylän luona Kliasmajoella lähellä Wladimirin kaupunkia. 
Noista tutkimuksista kuitenkin taliiiQ 
saakka puutumme likempiä tietoja ')- 
Kalut säilytetään Pietarin muinaistie- 
teellisen Seuran museossa. 

V. 1863 suoritti eräs manufak- 
turi-neuvos Garelin tutkimuksia hau- 
takummuissa llvodajoella, lähellä 
Wosnesenskin posadia Scbuiskin pii- 



255, Metlcova, Podolih. '/i- 2j4. Wladimir, Uvoda. Vt- 



I) Noista tntkimnkeista vrt. Tf^du BMid. Omam. KoMumema II: 
120; Haa. Apx. 06in. II: 390; F; 479. Sitä paitM ou TihenravoT jttl- 
kaiaant IcertomDlcaia WladimiriD BendiiD muiDaisjääDnöksistä: Tujl^omjki- 
maa, X-potiOAOiUMecKoe o6o3pt*tiie HodseMHnxi apxtoA. HaxodoKi eo B.tad. 
tye. n 1839 no 1854 todi sekS SyptaHu ao Bejtad. %yS. BjMduM. tyO. 
end. 1854: 30, 37. 



297 

rikunnassa W)adiminn lääniä. Kummut sbälsiväl sekä miesten 
etiä naisten luurankoja, siis ehkä ainoastaan polttama Uomia ruu- 
iniita. Tutkimuksista en ole saanut sen laveampaa kertomusta, 
mutta melkoinen joukko niissä löjttyjä kaluja talletetaan Stroga- 
novin piirrustuskoulun taideteollisuus- museossa Moskovassa ^). 
Helykoristuksiin nähden (vrt. kuv. 254) tuo kalusto osoittaa useita 
paikallisia omituisuuksia, mutta on kuitenkin lähinnä yleiseen mer* 
jalaiseen ryhmään luettava. Kannattimet ovat helykoristuksissa 
enimmästi kolmion muotoisia ja helyt usein kaksinkertaisia siten, 
että ensimäisen kolmion muotoisen helyn ahreunasta heiluu vielä 
kaksi samallaista helyä. Löytöjä seurasi Henrik lJI:nen raha 
(1057—68). 

Myöskin Jaroslavin läänissä on tuolloin tällöin satunnaisia 
tutkimuksia suoritettu. Eräs moskovalainen tutkija KertselH tutki 
Heinäkuun 18 ja 19 p. 1871 ainakin 8 hautakumpua Jurjevetsin 
kylän luona VVolgaan laskevan syrjäjoen varrella Ribinskin piiri- 
kunnassa. Hän toi löytönsä noista kuten Jelohovon kylän luona 
tutkimista hautakummuista Moskovan antropologialliseen museoon, 
jossa ne ainoastaan osalta ovat hautojen mukaan järjestetyt. 
Nuo löydöt ovat verrattain köyhiä. Aseet olivat velisiä ja piilun- 
muotoisia kirveitä. Helykoristuksia hän nähtävästi tapasi ainoas- 
taan yhdestä hautakummusta. Siinä löyttiin renkaan muotoinen 
solki tuota Tambovan ja Räsanin lääneissä löyttyä muotoa (vrt. 
kuv. 214); renkaan ylireuna on koristettu kahdella ikään kuin 
hevoisenpään muotoisella ulonteella ja alireunasta riippuu kaksi- 
iiitteisissä ketjuissa 6 hanhenjalkaa. Toisia helykoristuksia tuossa 
haudassa olivat: lyhyt putkenmuotoinen kannatin^ josta riippuu 
kolme hanhenjalkaa kumpikin yhdessä ketjuliitteessä; neliskulmai- 
nen, ylempää soukkeneva pronssilangasta koottu ja spiralilevyillä 
koristettu kannatin, jonka asemasta heiluu neljä kulkusen tapaista 
helyä; kolmesta spiralilevystä koottu kannatin, josta on riippunut 



*) Vrt. ynaaaimAh mpenvMio ODvdrbMuiH xydoo/cecmeenuo-npoMUiuA, 
MyseyMa npu Cmpo^aHoecKOM^ ynuAvrnrb mexnunecKaio pu^coeauin, s, 34— 
9, Noista tutkimuksista on Garelin ja Tihonravov julkaissut kertomuk- 
sen ja kuvia, joita en ole nähnyt. Katso Tpydu Baoö, Cmam, EoMumC' 
ma U: 48, IIS-^^O; VJ: 132^9, BjMdtiMupcxiu Cöopnum, «. 59 — 61. 



kolme heljä. Simasta handasla )Oylliin hevoisenbengan muotoi- 
oen mihi, jonka reogas on pyOreilta nupeilla varasteUu; siu 
miiotoa ei ole Uhan saakka lUytljr ulkopuolella Lilluaa, lUniereD- 
maakuntia ja Inkeriä, josta voi arvata etia se on satunnainen 
nSilU itäisillä aloilla. Haudan muutkin ;ll3 mainitut kalut ovat 
nalitavasli nekin jotenkin outoja puheessa olevalle ryhmälle. 
Paitsi sitä liiyttiin tuossa haudassa kirves, hihnasolki ja kappale 
veistettfä lautaa, jolla ruumis nabUvasti oli levannjt. Ei-aassä 
loisessa haudassa lU;si Kerlselli 1 1 suurU rautanaulaa, jotka ehkä 
ovat jaannfiksia ruumiin arkusta. Rannerenkaat näissä haudoissa 
olivat pronssi kiskosta muodostettuja, tasapaatteisia?ja joko tarj- 



255. Jarotlcm, lim^revo. '/*• 

viivoilla tai kolmiosi ra teillä koristetut. Sormuksista oli yksi kol- 
mikantlisesta pronssi vartaasta muodostettu, spirahkierteinen ja 
keskeltä leveäksi taottu; tuo levy oli isketyillä kolmiosira teillä 
koristettu (m. kuv. 251). Muutamasta haudasta Jelohovon kylän 
luona lOytliin pronssik iskosta mudostettu keskellä levenevä omi- 
tuisesti koristettu sormus, sormeu paksuinen taytelas pronssiren- 
gas, kappale villavaatetta sekä linnun muotoinen pronssihel; (vrL 
Kruse, kuv. XXX IX; k). Kolme Kertsellin Idyiamää saviastiaa, 



jotka samoia kuin hirveelkin tavattiin tuurankojen jaloissa, ovat 
samaa pullokupeista muotoa kuD Pohjois- Wen!lja1la vieläkio ta- 
valliset savipadat; yksi niisiä on kaulatta pohjaan saakka vuorot- 
Iäisin suorilla Lai laineviivoilla koristettu. 

Suvella V. 1872 suoritin itse pikimaltian hautatutkimuksia 
Tinierevon kylän luona Jaroslavin läSnissa. Koska jo tätä ennen 
olen noista tutkimuksista kyllin laveasti kertonut '), tahdon tässä 
ainoastaan buomauttaa, etia töytSmani kirves (kuv. 255) salvaan 
liittyy ylläkerrottuun, pidennetyllä vasarnllu 
vamslettuun kirves muotoon, jota vastoin 
toinen julkaisemani kirvesmuoto (kuv. 256) 
on jotenkin outo. Koska Uvarovin mu- 
kaan ei ole sarvieläimista loytty jälkiä 
merjalaisissa haudoissa ansaitsee mydskin 
huomiota se seikka, että toisessa avaa- 
massani haudassa, joka sisälsi poltettuja 
hevoisen luita erityisiä kaluja, niiden 
muassa kuolaimet ja viimeksi mainittu 

kirves, myOskin lOyttiin häriän reisiluu. „,„ , . 

' 256. Jaroilav, Jlntenvo, Vi- 

Opettavaista on lukea niitä arveluja 
joita hieloriallisiinkin syihin nähden on laskettu Merjan kansan 
rajoista'). Katsomme likanaiseksi niihin tässä ryhtyä, koska 
meillä muototutkimus on pääohjeenamme. Uvarovin mukaan käsitti 
Merjalaisten ala m. m. kaiken Jaroslavin läänin. Huomiota kuiteu- 
kin ansaitsee, että emme tähän saakka tapaa lUyUlkertomuksissa 
Jaroslavin lääniin nähden, paiui Rostovin ympäristöillä, noita 
belykoristuksiB, jotka paraiten näyttävät soveltuvan itäsuomalaisten 
heimojen rajoja määräämään. Paraan ja yleisimmän esittelyn 
Jaroslavin laäuin muinaisjäännUksistä on hra Sabauäjev julkaissut 
kertomuksessaan Mologan piirikunnan hautakummuista, varsinkin 

*) KtanpukalmUto Timerevon kylän luona Jaroilavin läänillä. Suo- 
msn Muinaiimiiuto-YhliBn Aikaiaulkirja I: 27~32, 

*) Uvarov,' m. p., e. €i6~H. Muista arieluista vrt, Kopcanoea, 
Mep» u FocmoacKoe niuaicecmeo. Sa.mHi> 18T2. Koatroman lääDiBtfi ei 
täbfin Baakka taimetu enaiDkäSn tSmän aikuisia mainaisjäännöksifi. Uva- 
rov arvelee ettfi Uoscha ja WetlQgajokien metsäinen vfitimaa muinoin 
eroitti UeijalftiBet TschetemUseistä. 



300 

Mologajokeen laskevalla Sitjoella ^). Valitettavasti ovat noista 
tulkimuksista ilmaantuneet kalut joutuneet hajalle, jotta niiden 
arvosteleminen on mahdotoin. Sabanäjev on kuitenkin luetellut 
kaikki ne löydöt jotka hänen tietoonsa ovat tulleet. Ne ovat 
nähtävästi olleet hyvin kOyhiä, esim. veitsiä, pronssilaugasta tai- 
tettuja sormuksia, rautaisia solkia ja ainoastaan joskus helyillä 
varustettuja ,,korvarenkaita% jotka ovat tavallisiin helykoristuk- 
siin verrattavat ^). Siihen nähden on vielä vaikeata kalumuotojen 
avulla rajoittaa merjalaista ryhmää tällä suunnalla; meidän on 
siis jättäminen tämä kysymys vastaiseksi. Muistutamme vaan että 
Uvarovin arvelun mukaan Novgorodin ja Susdalin ruhtinaskuntien 
raja, joka kulki Tverin läänin itäpuolisen osan halki Bjeschetsin 
kaupungin itäpuolella, perustui muinaisiin kansaUisiin rajoihin. 

Ennenkun luovumme tästä ryhmästä tahdomme huomauttaa 
muutamia seikkoja slavilaisiin hautoihin nähden Moskovan läänin 
etelä-osilla ^). Noiden hautojen ulkonainen muoto tuskin eriää 
merjalaisista, mutta sisältöön nähden on eroitus nähtävästi jok- 
seenkin selvä. Ruumiita ei ole tietääksemme koskaan poltettu ja 
kalustoa tarkastellessa Moskovan antropologiallisessa museossa 
huomaamme useita omituisuuksia. Solkia emme tapaa ensinkään. 



O CaöaHthcea, Onucakie Kyp^aHO^^ MOAOtCKato ytbada, Tpydu Upoci. 
työ. cmam. KoMumema V: 29-99. Toisia kertomuksia luetaan läänin 
virallisissa sanomissa: IlaMHmHUKu dpeenti^oiyh oÖumameAeu ffpoM. työ. do 
PfopuKa. <fljp. työ. ethd. 1859: 70; O nypi. no p. lOxomu e^ yuuHCKO.m 
ytbsdih. Ibid. 1860: 209 —36; JIfbcmeuv,uHa, O pacKOfiKfh Kyplame^. Ib, 1864: 
208 ja Kyptanu Öau3^ cejia Edoxoea 6Z PuÖUHCKOM^ y^hadth. Ib* 1865: 15. 

2) SabanäjeVf m. p., 8. 78. 

3) Moskovan läänin slavilaisista haudoista vrt. Bogdanovi m. p.; 
Kyptanme ummh ffb Mock. työ. Hae. Mock. Vhim. 1865, J\? 3; Henpinm- 
nan ueoofCtidauHocmt. CoepeM. JLrbmonuch 1865. TschertkoVf m. p. sekä 
Hcm. CÖopnuKb Mock. Oöm Hcm. u flpeeu. 1838, III: 284-92, kuvat 
1-18; A. FamuyKa, JfpeeuiA eenu ^epmKoecKato coöpauiA. Fyceniu Apxueh 
1864: 1255—8; HacAfbdoeanie Kyptauo&h Mockosckou työ. ffh 1863 u 1864 
todaxz. flpeeuocm/u Mock, Apx. Oöm. I: npiuooiceHie }&'0 KyptaHax^ toe- 
no^C9n6ynmux^ ez Mock. työ ^menui Mock. Oötu,. Hcm, u flpeen. 1869, 
KH. IVt omd. V: 150; Heuaeea, Haetbcmie o paapumiu decnmu Kypiatioeh 
ez EpotmumoMz ythadn, tauluneen. BpcM. Mock. OÖm. Hcm. u fy>. 1855, 
KH. 22. 



301 

Enimntissä haudoissa tavataan parittaisin hopea- tai pron^sikis- 
kosta tehtyjä laukunmuotoisia korvarenkaita (vrt. kuv. 230, Uva- 
rov, kuv. XXX[1I: 17, 32, 33). Varsin tavallisia ovat pitkän- 
soikeat, kummastakin päästä hoikkenevat karniolihelmet. Run- 
saasti tavataan pronssilangasta tai pronssiiaflka-punouksista pu- 
nottuja kaula- ja rannerenkaita; edelliset ovat latiskaisilla, put- 
ken avulla liitetyillä koukuilla ja silmuksilla varustetut ja ovat 
siten yhtä muotoa kun ne hopeiset kaularenkaat, joita usein ta- 
vataan Skandinavian hopealöydöissä ja varsinkin Pohjois-Saksan 
slavilaisilla aloilla; jälkimäisissä taasen muodostavat pronssilangat 
taittuessaan rannerenkaan kumpaankin päähän silmuksia. Prons- 
sikiskosta muodostetuissa rannerenkaissa on se omituisuus huo- 
mattava, että piirtokorislukset mielellään muodostuvat neliönmuo- 
toisiin jakoihin. Omituisia näille slavilaisille haudoille ovat myös- 
kin sormukset, jotka paljon muistuttavat noita suomalaisia keski- 
kohdalta leveitä spiralikierteisiä sormuksia (kuv. 226), mutta 
ovat koristetut kolmionmuotoisilla reiillä — au jour — ikään kuin 
kolmiosiratien asemesta; ne puuttuvat tuota spiralikierlelöistä kol- 
mikanttista varrasta, joka aina tavataan suomalaisissa renkaissa 
tuota muotoa. Ainoastaan kahdessa haudassa, Polaschkinon kylSfn 
luona Ruskin piirikunnassa sekä Suvorovon kylän luona Kolomnan 
piirissä tapasi Bogdanov uierjalaisia hely-koristuksia, yhden kum- 
massakin. Merkillistä on sitä vastoin että useasti on löytty näissä, 
kuten Pietarinkin läänin slavilaisissa haudoissa permalaisia han- 
henmuotoisitla kannattimilla varustettuja helykorisluksia. Bogda- 
nov löysi avaamissansa haudoissa kolme: Pokrovin luona Podols- 
kin piirissä, Polaschkinon luona Ruskin, ja Suvarovon luona Ko- 
lomnan piirikunnissa, kaksi viimeisiä samoissa haudoissa kun 
äsken mainitat merjalaisetkin helykoristukset. Toisesta haudasta 
Polaschkinon luona hän löysi permalaisen helykoristuksen tuota 
toista muotoa, jossa kannatin on kahdella hevoisenpäällä koris- 
tettu; valettu kannatin on kuitenkin raaempaa tekoa ja latiskaisct 
helytkin, jotka ketjuliitteissä siitä riippuvat, ovat merjalaista muotoa, 
joten voimme arvata että tuo kalu ei ole Permasta tuotu, vaan 
huono kopio permalaisen mallin mukaan. Noiden helykoristusten 
ohella löytty kalusto ei eroa slavilaisesta yleensä. Kuinka nuo 
oudot löydöt siis ovat selitettävät on vaikea sanoa. Merjalaislen 



302 

haudoissa ovat Uvaro? ja Saveljev lavanout ainoastaaD jbdeo 
permalaiseD haDhenmuotoisella kannatUmella varustetun helykö- 
rislakseo. Me emme kuitenkaan tarvitse epäillä noiden heljko- 
ristusten permalaista kotiperäisyyttä, sillä niiden muodot ovat 
yhtä outoja slavilaiselle kalustolle kun ne soveltuvat permalaiselle. 
Arvattavasti nuo kauniit kalut olivat voittaneet Slavilaisten huo- 
miota ja sekä Novgorodin etlä Moskovan kauppiaat niitä Pennasta 
kuljettivat maahansa. Niiden käyttäminen Permassa saa siis 
näistä löydöistä ajanmääräyksen. 

Loppukoot tähän viittauksemme niihin tietoihin joita löytyy 
Merjalaisten muinaisjäännöksistä ^). Me samalla erkanemme itä- 
suomalaisista ryhmistä, joiden omituisimmat muodot ovat helyko- 
ristukset Lännempänä tulemme niitä ainoastaan satunnaisesti ta- 
paamaan, emmekä myöskään lännemmissä ryhmissä löydä muita 
kalumuotoja, jotka yhtä hyvin soveltuisivat ryhmiä rajoittamaan. 

V. Wepsiliinen ryhmft. 

Luoteesen päin merjalaisesta ryhmästä kohtaamme Tverin ja 
Novgorodin läänissä muinaislöytöjä, jotka kokonaan puuttuvat itä- 
suomalaisissa ryhmissä tavallisia helykoristuksia, jota vastoin länsi- 
suomalaisissa ryhmissä tavalliset, kolmi- ja nelikierteisistä spirali- 
liitteistä kootut pronssi*ketjut ainakin paikoin näyttävät hyvin 
tavallisilta. Me voimme tuosta syystä arvata että Merjalaisten 
naapurina luoteessa kohtasi länsisuomalainen heimo. Nestorin 
mukaan tiedämme että Walgetjärven seuduilla Wenäjän vallan 
perustuksen aikoina asui Wes niminen suomensukuinen kansa. 
Luultavasti tarkoitetaan tuolla nimellä Wepsän heimoa, josta vielä 
on melkoinen väestö jätillä muutamia peninkuormia lännempänä 
Walgetjärveä. Siitä syystä otamme vepsäläisen ryhmän nimellä 
kertoaksemme ne muinaislöydöt, jotka ovat ilmi tulleet Tverin ja 
Novgorodin läänien pohjoisosilla. 



*) Koska Uvarov Merjalaisten haudoissa löydetyistä kivikaluista 
päättelee että ne olisivat varsinaista kansallista perintöä, niin katsomme 
tarpeelliseksi huomauttaa, että niitä epäilemättä siihen aikaan löyttiin 
ja käytettiin taikakaluina samoin kuin nytkin. 



TveriD laanin hautakummuista kirjoitti hra Glinka jo v. 
1836 ')■ UKb luettelee aioakiu kahdeksan eri kumpuryhmaa, 
joissa kummut usein ovat kahdella, valista kolmella kivipanos- 
kehalla ymparoityt. Eräällä paikalla luuli han löytäneensä kau- 
pungista jälkiä, muun muassa kivikehillä varusteltuja kaivoja. 
Nuo muinaisjäännökset ovat kuitenkin ainoastaan 30—40 virstaa 
koilliseen Tverin kaupungista ja epäiltävää siis vielä on josko ne 



Eaulahimpvja BjeieheUin kirkon Uiona TVaH» läänitiä. 

ovat suomensukuisiksi luettavia. Glinka sanoo turhaan tutki- 
neensa hautakumpuja; hän ei lOytanjt niissä luurankoja, eikä 
siitä syystä sano tietävänsä miksi noita kumpuja on käytetty. 



■) O dpeeiiocmxm ei Teepenoii EapMiit. Xyp». Muu. Sn. ^Mt 
1636, III: 633—652, jobon on kQvia liitetty muutamilta knmmnistft ja 
kirjakiviatfi. Kertomus on myöskin julltaistn kirjoissa: Hcm. C6optt. M. 
Othn. Hcm. u Jlp. 1837, I. xh. 3 ja Hotodutia, Hemopift Pocciu do moh- 
lOJivxaio uta III (Aituaci). 



304 



Myohemmio ei GUokan ilmaisemia hautakumpuja tietääkseni myös- 
kääD ole tutkittu ja löytöjen puutteessa on mahdotointa ruveta nii- 
den kansallisuutta arvostelemaan. 

Bjeschctsin kirkon luona, 10 virstaa Bjeschetskin kaupungista, 
suoritin itse suvella 1872 hautatutkimuksia, joista jo ennen olen 
laveasti kertonut ^). Hautakumpuja löytyy mainitun kirkon luona 
paljon sekä suuria että pieniä erään muinaislinnan ympäristöillä. 
Yhteensä kaivatin paikalla kuusi kumpua, joissa kaikissa, paitsi 
yhdessä, ilmaantui 
löytöjä. Kummut si- 
sälsivät kukin joko 
kaksi, kolme, neljä 
tai viisi poUtamatto- 
maa milloin miehen, 
milloin naisen luu- 
rankoa. Ne lepäsi- 
vät rinnakkaisin, päät 
lännessä, jalat idässä, 
kädet suorana kyljillä. 
Ennen kaikkea löyt- 
tiin sekä miesten että 
naisten luurankojen 
ohella veitsi, kaikke- 
astaan 13 kappaletta. 
Korva- ja ohimoren- 
kaita löytliin kuuden 
luurangon ohella, yh- 
teensä 12; ne olivat kaikki yksinkertaisesta pronssilangasta tai- 
tettuja paitsi kaksi korvarengasta, joista toinen oli kolmella on- 
telolla hopeahelmellä, toinen kahdesta rinnakkaisesta, hienolla 
pronssilangalla kierretystä jänteestä tehdyllä Gordion solmulla 
koristetut. Mainitut korvarenkaat eivät muodoiltaan ensiakääa 
eroa Merjalaisten haudoissa tavatuista ja todistavat, viimeksi mai- 
nittujen omituisiin muotoihin nähden (kuv. 257, 258), kanssakäy- 





257, 258. Tver, Bjesehetsi, */< 




259, Tver, BjesehetsL Vi. 



*) Hautakummut Bjesehetsin kirkon luona Tverin läänistä. Suomen 
Muinaismuisto-Yhtiön aikakauskirja I: 11-^27, 



305 

mistä. Sitä vastoin osoittavat kaksi- ja kolmikifrteisisUi liitteistä 
kootut ketjut (kuv. 259), joita loyltiin viiden luurangoD rinnoilla, 
länsisuomalaiseen muotoon kallistuvia kansallisia tapoja '). Solkia 
luyttiio kaksi hevoisenkengSn muotoista, renkaat molemmissa yk- 
sinkertaisia, kofistamaltomia ja spiralipäätteisia (kuv. 260). Kol- 
men luurangon ohella lujttiin helmiä karaiolista, vuorilasisia; 
kullatulta lasi- ja kiiltokuorisia savihelmiS. Paitsi sitä lilyltiia 
saviastia samaa muotoa kun Kertsellin Ittytamflt Jaroslavjn laanisU, 
pari tai kolme ruodolla vanistetlua keihäänkärkeä, jäSnnaksifl 
villavaatteesta, musiin ja ruskeita hiuksia y. m. 



360. 3V#r, BjtiOttttL Vi- 

Sittemmin tutki hra D. E. D. Europaus samassa kumpu- 
ryhmSssa muutamia hautoja. MyOskio niissä olivat veitset seka 
ohimo- ja korvarenkaat kaluista yleirimmat Kahdessa haudassa 
hau tapasi ketjuja yhtä muotoa kun ylla mainitut. Muista löy- 
döistä mainittakoon 7 kulkusen muotoista helyä, jotka nähtävästi 
olivat olleet vaatteesen kiinnitetyt, kuten Lilluassa ja Iiameren- 
inaakuonissa nSkyy olleen tavallista, helmiä karaiolista, vuorila- 



<) Taon ke^nmuodon rajasnhteirta olen enneD pahaont Trt. 
Svomtn Mumaimuitto-ThtiDti AiJcatautkirja J: 9i, 96, 96. 

Sw,m. SO 



306 

sista ja savesta, pronssinen korvakauha, pari valettua paksua 
pronssirengasta sekä Henrik Illinen (1039—1056) hopearaha, 
ruskeita hiuksia y. m. Erään kummun alla hän tapasi poltettuja 
hevosen luita ja melkoisen joukon valettuja hihnansolituksia, 
jotka ovat joko apilaanlehdillä tai lohikäärme-kierteillä ja muilla 
skandinavilaisilla sirateilla koristetut^). 

Paljoa aikasemmin, v. 1843 ja 1844, oli eräs maanomis- 
taja kapteini N. A. Uschakov Tiede-Akademian kustannuksella 
tutkinut hautoja Tverin ja Novgorodin läänien rajoilla neljässä 
erinäisessä kumpuryhmässä. Valitettavasti tunnemme hänen tut- 
kimuksensa ainoastaan kertomuksista. Löytämä kalustonsa joutui 
kreivi Uvarovin haltuun, eikä ole tähän saakka julkaistu; ainakin 
osa rahoista jätettiin Akademialle. Hän alkoi tutkimuksensa v. 
1843 Sorogoscha-joella Sorogoschskojen kylän luona We8JogODS- 
kin piirikunnassa. Kummallakin puolen jokea loytyi sekä suuria 
että pieniä, mäntymetsää ja katajaa kasvavia hautakumpuja. Muu- 
tamien kumpujen ympärille oli suurista kivisiä asetetta kehä. 
Uschakov kaivatti 5 kumpua. Ruumiit, joita enimmissä haudoissa 
löyttiin pari kolme, lepäsivät istualta hietavuoteelta, päät lännessä 
ja kädet kyljellä, jaloissa raakatekoinen saviastia. Kaluista ja 
luista hän päättää eitä miehet ja naiset haudattiin eri kumpuihin; 
edelliset olivat tavattoman pilkäkasvuisia. Uschakov kertoo erääsU 
naisen luurangosta seuraavin tavoin. Ohimoilla oli kolme vaski- 
langasta taitettua rengasta; vasemmalla korvalla vaskinen korva- 
rengas; kaulassa hyvätekoinen rengas, punottu kahdesta pronssi- 
vartaasta, joiden väliin vielä oli kierretty hienoa pronssilanka- 
punousta, ja varustettu litteäksi taotuilla koukkusilla pääteliit- 
teillä sekä helmiribma, sisältävä 24 erillaista karnioli- ja 12 la- 
sihelmeä; rintakoristuksia oUvat 10 kulkusenmoista helyä, kaksi 



*) Yrt. Muinaiekaluja WBisien haudoissa. Suomm Kuvalehti 1873^ 
s, 246 — 8f jossa nuo solitukset ovat kuvatut. Hra Europaensen tutki- 
muksista vrt. O KyptauHbum pacKonKoayb okoao notocma BttMce^^. Xypn. 
Muu. Hap. JUp. 1872: XII sekfi Jf. R Eeponeyca, (Mh YtopcKOMt no- 
podn, s. 16^18. Beskri/ning ö/ver Kurganfynden vid JE^hetiki Jkwnka j 
guvem&menteL Mnl Alhn. Tidn. 1872: 217, 297; 1874: 53. Saman 
seudun hautakummuista vrt* myös O Brboicev,KOMi ytbadtb u TeÖAutuanaxi. 
MocKeunMHiim 1853: 16. 



307 

korvarenkaan mi»itoista ripustinta, 5 putkenmuotoista metalH- 
eftinettä (?), puolikuun muotoinen hely, pähkinänkokoinen niosaiki- 
helmi, 5-kopeekan kokoinen korvakkeella varustettu metallilevj 
sekä 10 korvakkeilla varustettua rahaa; vyöllä solkia, käsi- 
varsilla vaskilangasta punottuja rannerenkaita, oikean kädep 
etusorineUa spiralikierteinen keskeltä levenevä isketyillä sira- 
ieilla koristettu sormus ^). Erään toisen luurangon kallolla 
hän tapasi nähtävästi vasikannahkaisen pääpuvun ja toisella luu- 
rangolla ohimorenkaiden ohella pitkällaisia mustia hiuksia. Mai- 
nittujen rahojen muassa oli Samarkandissa lyOty Mansur I:sen 
hopearaha v:Ua ^^%74. Muutamat ruumiit olivat poltetut. 
IJschakov arvelee että Tverin läänin hautakummut aina sijaitsevat 
järvien tai jokien rannoilla, että suurimmat kummut sisältävät 
runsaammin kaluja ja että kummun korkeus riippui vainajan 
arvosta. Elokuussa v. 1844 Uschakov vielä kaivatti kolme hau- 
takumpua mainitulla joella Bustriginon kylän luona Sorogoschkojen 
pitäjäässä. Hän loysi niissä hopeisia korvarenkaita ja ontelotta 
bopeahelmiä^ ohimorenkaita; korvakkeilla varustettuja; osalta tai- 
dokkaasti lOjtyjä levyhelyjä, hopea- ja vaskisormuksia, kornioli- ja 
lasihelmiä sekä ruostuneen miekanlappeen (ejhhoe^). Rahoja ei- 
vät nuo haudat sisältäneet. Vielä Lokakuussa m. v. hän palasi 
Sorogoscha-joelle ja kaivatti Bustriginon ja Maslovon kylien välillä 
11 hautakumpua. Köyhät löytönsä olivat seuraavat: neljä savias- 
tiata, joista yksi sisälti poltettuja luita ja veitsenterän, pari veistä, 
kirveen, jonkunmoisia rautakoteloita (RopoGEn?), hopeasoljen, kolme 
ohimorengasta, sormuksia ja vehnäisiä lasihelmiä. 

Woltschinajoen oikealla rannalla Wischnevolotskin piiri' 
kunnassa Tverin lääniä, 60 virstaa Sorogoschskojen kylästä, oli 
lähellä rouva Pischevajan kartanoa kymmenen noin 5—10 arsi- 
nan korkuista hautakumpua, joista hra Uschakov kaivatti kolme. 
Yhdessä hän löysi naisen luurangon, joka oli seuraavalla kalus- 
tolla varustettu. Kaulassa oli hopeasekaisesta metallista tehty 
ontelo rengas, joka oli takaa napilla suljettava, ja helmirihma, 
sisältävä 9 putkenmuotoista metallihelmeä, 4 helmeä karniolista, 

*) Sormus on päättääkseni suomalaista kalua (vrt. kuv. 226); kau- 
larengas ja rannerenkaat muistuttavat sitä vastoin Moskovan läänin sla- 
vilaisia lututoja. 



306 

9 vuorilasista, 2 siDisesta lasista, 4 kirestä seka yksi kaanis 
suuren herneen kokoinen „pomnie d*amour*in muotoon ** hiottu 
helmi; rinnalla puolikuun muotoinen hely ja kuusi korvakkeilla 
varustettua samanidilaista hopearahaa X:nelta vuosisadalta; vyöllä 
solki ja oikealla kädellä ven. tuuman levyinen, isketyillä sirateilla 
koristettu rannerengas. — Toinen kumpuryhmä on Abakumovao 
kylän luona mainitussa piirikunnassa, siinä missä Uovitsajoki las- 
kee Ilovskin järvestä; kummut ovat kivillä ympäröity t. Syyskuussa 
V. 1844 hra Uschakov siinä kaivatti 18 hautakumpua, mutta löysi 
ainoastaan saviastioita, veitsenteriä, ohimorenkaita, hopea- ja kar- 
niolihelmiä sekä metallisia levyhelyjä. 

Heinäkuussa v. 1844 tutki hra Uschakov hautakumpuja 
Ustjuschnan piirikunnassa Novgorodin lääniä. Kumpuryhmä, si- 
sältävä noin 50 kumpua, oli suuren Borovitsin maantien varrella, 
5 virstaa Pestovon kylästä Pokrovon, Mologan vasemmalla rannalla 
olevaan kylään päin. Siinäkin kaivatti hän 18 hautakumpua. Enim- 
missä löyttiin luurankoja, jaloissa mustasta savesta tehtyjä 
polttamattomia saviastioita, joista muutamat olivat raakamaisilla 
sirateilla koristetut; erillaisia hopeakoristuksia : 16 ohimo-, 9 korva- 
ja 2 rannerengasta sekä hopeisia levyhelyjä; helmiä: 36 karnio- 
lista, 4 vuorilasista, 5 sinisestä lasista, 7 kivestä; 13 seka-aineista 
helmeä sekä paljon suuria muun muassa vaaleansinisiä lasihelmiä; 
2 pronssilangasta punottua rannerengasta; ruostuneita rautakap- 
paleita veitsistä sekä muista aseista ja vihdoin 12 arapialaista 
rahaa X:neltä vuosisadalta ^). 

Ura Uschakov ei sen enempää jatkanut tutkimuksiansa. 
Hän valitti että viimeiset tutkimuksensa olivat onnettomia, hau- 
dat kun sisältivät vain poltettujen ruumiiden jäännöksiä, tuhkaa 
ja palaneita luukappaleita. Vaikeata on kalustoa näkemättä tar- 
koin arvostella minkä kansallisuuden omia Uschakovin tutkimat 
haudat oikeastaan ovat. Me tähän saakka puutumme tietoja sla- 



*) CaeeAteea, MyxoMMedaucKCM HyMiMMamuKay i . 11^^4, 154^5; 
UvaroVf Mepjina u ux^ Öumz. Tpydu I:to apx, Chohada U: 652 — 3, 
Uschakovin p&iväkiijat ovat julkaistnt: Ome^ecmeeimhui SanucKu XXX, 
Cmims^ f • 13^ Q2\ C. UemepGypusKis BndoMOcnm 1844: Ji62, 264, 282; 
1845: 64. 



309 

vilaisen kaluston luonteesta Novgorodin ja Smolenskin seuduilla ^). 
Meidän on siis vastaiseksi syjtä varoa josko puheessa olevat hau- 
dat ensinkHän ovat suomensukuisia, varsinkin koska rannerenkaat 
niissä ovat tuota pronssilangasta punottua päättääksemme slavi- 
laista muotoa. Jokaisessa tapauksessa puuttuu nähtävästi mainittu 
kuten ylipäänsä muukin tästä ryhmästä ilmisaatu kalusto useam- 
pia ratkaisevia omituisuuksia, joka seikka ehkä osoittaa täkäläisen 
asutuksen kansallista heikkoutta.. 

Suvella viime vuona, 1874, tutki hra Europseus muutamia 
hautakumpuja Starajan kylän luona Mologajoella, 20 virstaa län- 
nempänä Wesjogonskin kaupunkia Tverin läänissä. Valitettavasti 
tunnemme nuo tutkimukset ainoastaan löydetyistä kaluista, jotka 
yliopiston museossa ovat järjestetyt hautojen mukaan. Nuo löy- 
döt olivat hyvin köyhiä. Eräässä hautakummussa Teterkin Bor 
nimisessä metsässä löyttiin ainoastaan hyvästi säilynyt kirves; 
toisessa kummussa Smukovan kartanon vieressä Starajan kylän 
luona veitsen terä ja hevoisenkengän muotoinen pronssisolki; 
kolmannessa kummussa vihdoin saman kylän luona rautaveitsi 
sekä kolme pitkää naulaa arvattavasti ruumiin arkusta. Tutki- 
muksiansa jatkoi hra Europseus Bielie Kresli nimisen kirkonkylän 
luona Usljuschnan piirikunnassa Novgorodin lääniä, 40 virstaa 
kaakkoseen Sominan kauppalasta. Hän tapasi siinä viidessä 



*) Hautakummnista Novgorodin läänissä vrt. m. m. F, J. Rupretht, 
Beschaffenheit der Eumussehieht au/ alten Oräber, BulL de VAead, Imp, 
des Seimces de St. Fb. IX: 539-56, V. 1873 kaivatti hra Kertselli 27 
faantaknmpna Jobnovskin piirikannassa Smolenskin lääniä. Ealut 5:stä 
kummasta jo.utniTat Moskovan antropolögialliseen museoon. Kalujen 
seassa nähdään kolme avonaista spiralipiirteistä sormusta, 2 keskeltä 
levenevää ja au jour tapaan kolmiosirateilla koristettua sormusta, 5 lau- 
kunmuotoista moskovalaista korvarengasta, ohimorenkaita, jotka päätty- 
vät spirali- tai S-muotoisilla kierteillä, 8 pitkäläntäistä karniolihel- 
meä moskovalaista muotoa, 4 pronssikiskosta muodostettua rannerengasta, 
joiden hoikkenevat päätteet ovat ylöspäin spiraliin kierretyt; renkaat 
ovat joko neliöjakoisesti tai vinoriveihin asetetuilla pienillä kehäsirateilla 
koristetut. Ainoa solki, joka löyttiin oli hevoisenkengän kaltainen, mutta 
outoa muotoa; spiralipiirteisestä pronssivartaasta tehdyn renkaan päät- 
teet ovat litteiksi taotut renkaan suuntaan. Yrt. kalusto slavilaisjssa 
tiaudoissa Moskovan läänissä^ s. 3CX), 301. 



310 

hautakummussa poltlettuja luita, jotka ybdessU haudassa oHvat 
koutut saviastioihin. Toisissa haudoissa, kuten yllä mainituissakin 
Starajan kylän luona, lepäsiyftt polttamattomat luurangot pAitse 
lännessä ^). Enimmissä hautakummuissa — hän näkyy kaivattaneen 
ainakin 14 — oli kalusto hyvin kOyhää. Melkein jokaisessa 
haudassa loyttiin ainakin veitsen terä ja paitsi sitä milloin vä- 
häinen rihmareiällä varustettu kovasin tai hihnansolki, milloin 
pari sormusta, saviastiain kappaleita ja tulessa pilaantuneita hel- 
miä; eräässä haudassa loyttiin poltettujen luiden ohella ainoastaaD 
hevoisenkengän muotoinen solki. Kahdessa haudassa olivat loy- 
dot kuitenkin runsaampia. Toisessa haudassa loyttiin naisen luu- 
rangon ohelta: 3 ohimorengas- paria hopeasta; helmi*rilima, 
sisältävä 37 enimmäksi osaksi kullattua ja hopeoittua lasibelmeä; 
hopeinen hevoisenkengän muotoinen solki rinnalta, hopeavartaasta 
punottu rannerengas, hopeinen kantasormus oikean käden sormesta, 
2 keskeltä levenevää spiralikierteistä ja 2 pronssilanka-sormusta 
vasemman käden sormista, joukko pieniä kulkusen muotoisia ho^ 
peahelyjä sekä hopearaha XI:ltä vuosisadalta. Toinen hauta sisälsi 
miehen luurangon, jonka ohelta loyttiin : isompi ja vähempi veitsi, 
jäännöksiä puisesta, solitetusta puukonpäästä ja nahkatupesta, rih- 
mareiällä varustettu neliskanttinen kovasin, hihnanjakaja vyoltä 
sekä soukkateräinen vasaraksi pidennetyllä hamaralla varustettu 
kirves merjalaista muotoa. 

Paljoa merkillisempiä olivat kuitenkin ne pari hautakumpua, 
jotka Europasus tutki Saljuschik nimisen kylän luona Paksujoella, 
noin 20 virstaa luoteesen Tichvinan kaupungista, ja joista hän 
on julkaissut kertomuksen ^). Toinen noista hautakummuista oli 
suuri, 11 jalkaa korkea ja 142 jalkaa ympärinsä, toinen ainoas- 
taan lähes 4 jalkaa korkea ja muodoltaan pyöreänsoikea. Haan- 
pinnassa suuremman hautakummun keskellä loyttiin selviä jään- 
nöksiä peijaisista, niiden seassa pieni rautainen lapio ja paistin- 
pannu, joka seisoi hiiliköllä, sekä kappaleita saviastioista. 



*) D. K D. ^ropcBMt Om forshningar i ähta fintha grafhögar i 
de finsha Ttehudemas land, närä Paktujohi i TUhvimka kretsm. JPktl 
Ällm. Tidn. 1874: 213. 

«) M. p., lUil ÄlUn. Tidn. 1874: 212^215. 



311 

jotka epäilemättä olivat sisältäneet ruokia uhriksi manalaisille. 
Tuo peijaispaikka oli ympäroittj suurilla kivillä. Hautakummun 
juurella, noip puolitoista tai kaksi syltää kivikehästä nähtiin la- 
honeella puulla täytettyjä kuoppia, joissa puupatsaita nähtävästi 
oli seisonut ja ehkä kannattanut kummun yli rakenneltua katosta ^). 
Vielä merkillisempi oli kummun sisältö. Ainoastaan kyynärän 
syvyydellä kummun reunoilla loyttiin poltettuja luita neljästä 
ruumiista ja kahdesta hevoisesta. Ruumiista oli yksi soturin 
tapaan aseilla varustettu. Nuo aseet olivat: luuryhmän ohelle sei- 
soalleen pistetty miekka skandinavilaista muotoa, kaksi keihään- 
kärkeä, kaksi nuolenkärkeä, kirves ja tavatoin pitkä veitsi. Paitsi 
sitä loyttiin miehen ohelta pari veitsenterää, solituksia puukon-tu- 
pestä, joihin tulirauta ruostuessaan on takeltunut, neliskanttinen, 
rihmareiällä varustettu kovasin, kääntOpäinen luukampa sekä vih- 
doin vyöhihnan solituksia ja tuohikappaleita, joissa nähdään litiste- 
kuvia noista vjOnsolituksista ynnä kappaleita sulanutta hopeata* 
Kaikki nuo esiheet, paitsi sarvipäällä varusteltu veitsi, tuppi ja 
kampa, olivat nähtävästi olleet valkiassa. Mies oli arvattavasti 
ollut ratsu, sillä kappaleen päässä hänestä loyttiin eri paikoilla 
poltettuja luita kahdesta hevoisesta. Niiden ohella loyttiin kuo- 
laimet, riimut, rautainen solki sekä pieni pronssikulkunen. Mie- 
hen toisella puolen loyttiin poltettuja luita kolmesta ruumiista; 
varmaan yksi, mutta luultavasti toisetkin kaksi olivat naisia. Äärim- 
mäinen noista naisista oli varsin rikkailla koristuksilla varustettu. 
Hänen luidensa ohelta loyttiin ymmyrkäinen kupurasolki^ kaksi 
skandinavilaista soikeata kupurasolkea, joista toinen, johon kap- 
pale hopeista rannerengasta oli ruostunut, oli kannattanut kak- 
sinkertaisista liitteistä koottua ketjua; kappale hevoisenkengän 
muotoisesta soljesta; 57 helmeä kullatusta lasista, karniolista, 
merikivestä, savesta ; mosaiki ja emaljihelmiä y. m., useat valkeassa 
pilaantuneita ; kappaleita spiralipiirteisestä hopea-vartaasta^ ehkä 
jäännöksiä kaularenkaasla; kaksi helykoristusta, toinen suunnikkai- 
sella kannattimella varustettu, Tamhovin seuduilla tavallista muotoa 



*) Mordvalaiset rakentivat handoillensa viiden hirsikerroksen kor- 
kuisia, lantakatoUa vamstettiga salvoksia. Vrt. Kuuhamlehti 1873, 
8. i85. 



3S4 

Koten jo ofemme haomaiiUandet on iäinän rihman muoto- 
omilnisaiiksia Tielft jotenkin tiaikea mdäräU. Sää vasten oUsi 
tarpeellista tarkemmin tuntea kalusto ympäristöiltä, vierailta 
aloilta. Me tässä kuten ylipäänsä muissakin lännemmissä ryh- 
missä puutumme niin omituisia kalumuotoja kuu helykoristukset 
idässä. Ryhmäjakomme on siis muotoihin nähden lännessä vas- 
taiseksi jotenkin mielivaltaista kansallisten ja historiallisten ayiden 
nojalla; toivomme että kalu-muodot vasta tarkemmin tutkittua 
puhuvat selvempää kieltä. Ratsu vaimoneen suuremmassa kum- 
mussa Sdjuschikio kylän luona oli nähtävästi vierailtakin aloilta 
hankkinut tavaransa: miekka ja kupurasoljet olivat skandinavi- 
laisia, helykoristukset mordvalaisia^ hevoisen kuolaimet ehkä itä- 
suomalaisia, ketjut, hevoisenkengän muotoinen solki ja kulkusen 
muotoiset helyt p. m. arvattavasti koUtekoa j. n. e. 

Katsomme sopivaksi tämän . ryhmän ohella ottaa puheeksi 
nuo avarat alat Aunuksen läänissä Äänisjärven ympäristöillä^ jotka 
vielä ovat muinaistieteellisiä erämaita rautakauteen nähden. Etevä 




26i, AumUf Our, Vs* 

venäläinen muinaistutkija P. Lerch, joka v. 1865 matkusti Au- 
nuksen läänin halki muinaistieteellisiä tutkimuksia varten on tah* 
tonut kokonaan kieltää noilta seuduilta rautakautta. Kuitenkin 
on joku arapialainen rahalöyto tunnettu Äänisjärven rannoilta. 



HcmopttH» onuc, odeoKÖu u eooptfoic, Poee, eaUem I, kuv. 99, rannereo. 
kaanmnodosta Pyecn. Hemop, CÖopHum III: 2S8. Bannerenkaan ja 
brakteatiQ omistaa hra Prosorovski, Pietarin Muinaist Seiuran sihteeri. 



315 

V. 1859 näet iHhetti bra Batenjev PeU^kMSta PieUrin HiiiHaii- 
tieteelliselle Seuralle arapialaiaeD Nakli ben NaarHn bopearahan 
v:lta **%4r- Se oli jiannfts snurenmasta aarteesta, joka löyt- 
tiin mainitiissa kaupungissa labella ÄiniajarTeeD laskeTan Neg- 
linkajoen snuta v. 1849, kun paikkaa raivottiin mautamaa sota- 
väen rakennusta varten. Huutamat rahoista olivat ehjiä, toiset 
rikottuja puoliskoihin lai neljään osaan; muutamat rikkoontuivat 
kasissa, mutta silloiselle kuvemorille A. E. Pisarjev'ille oli jBtett; 



362. Aunxa, Oier. *l,. 

60 kappaletta '). Eräs toinen rahalflyto, josta kuitenkin puu- 
tnmme lähempiä tietoja, tnli ilmi Oser'in kjlan luona Ladeino- 
polin piirikuunassa. Rahojen ohella loyltiin hopeinen pilkkuri- 
veiUa koristeltu ja solmulla suljettu rannerengas (kuv, 261) seka 
pientila yksipilkkuisilla kolmiosirateilla ja pahkasilla koristettu 
bopearislj, joka borvakkeesta riippuu spiralisolmulla suljetussa 
renkaassa (kuv. 262). Viimeksi mainitut kalut lahjoitti rouva 

V Hm. Äpx. OAk. L U. 



316 

Rajevskaja Moskovan RamäiitaoviQ museooa 0. Jos mainittu risti 
on Kristinuskon merkki, mikä kuitenkin on epailtaväS» niin an- 
saitsevat nuo pakanuuden aikuiset, kuvassa huonollaisesti onnis- 
tuneet yksipilkkuiset kolmiosiratit, joita on hoettu arapialaisiksi, 
erinfiisU huomiota. 

Muita rautakauden aikuisia lojtöjs tuskin tunnetaan Au- 
nuksesta. Heinäkuun 22 p. 1865 kaivatti Lerch muutamaa „mo- 
gilka^ nimistä paikkaa Uhtajoella pooli kolmatta virstaa Jefremo- 
vajan kylästä nähtävästi Petroskoin piirikunnassa. Hän loysi siinä 
ruokamullassa eläinten luita jäännöksinä ruokalaitoksista, rautai- 
sen veitsenterän, kappaleen vaskilevyä sekä palasia kahdellaisista 
koristetuista saviastioista, toiset punaisesta kvartsirakeisesta, toiset 
keltaisesta savesta; mustan mullan alla oli maa koskematointa. 

Useissa paikoin Aunuksen läänissä asukkaat kuitenkin ker- 
tovat muinaislöydöistä sekä muinaishaudoista, joita he melkein 
kaikkialla arvelevat „panien^ muistoiksi. Pan on puolan kieleksi: 
herra, ja luultavaa on että tarinat ovat saaneet tuon yleisen 
suunnan Littualaisten ryöstöistä Wale-Demetrion aikana sekä ehkä 
littualaisen ruhtinaan Narimontin herruudesta XrV:nen vuosisadan 
alkupuolella. Epäilemättä ovat kuitenkin- useat muistot noita ai- 
koja vanhemmat. Luettelemme niistä muutamia. Kargopolin 
seudun asukkaita haukutaan „Valkosilmäisiksi Tschudeiksi^ ja 
useissa paikoin Kargopolin piirikuntaa todella näytetäänkin muis- 
toja muinaisista asukkaista. Kargopolista Aleksanterin-Oscheven- 
skin luostariin vievän tien varrella, lähellä Posdjschevon kylää 
näytetään kalmisto, jossa muka paaneja on haudattu ja Lelemskin 
pitäjään kirkon luona samassa piirikunnassa toinen, haapapuistoa 
kasvava kalmisto, jossa Tschudeja lepää haudattuina; haapoja ei 
kukaan uskalla kaataa; tuossa tai toisessa autiossa kalmistossa 
samassa pitäjäässä löyttiin noin 70 vuotta tätä ennen pienift ho- 
peakappaleita, joissa nähtiin kuvattuina eläviä, keihiä j. m. oierk- 
kiä. Kolmas tschudilainen kalmisto, tunnettu nimellä ^mogi- 
lischtsche'', näytetään eräällä pellolla Schaläkuschkin pitäjäässä 
Kargopolin piirikunnassa; siitä löydetään välistä ihmisen luita. 



O r. ^, OtMUMOMoect, KanuMon daucmopuH. dpeeHOcmeH Mock, 
ny5*. Myseji, J^ 258S, 2584, . . 



317 

Eräällä oevalla Lalschajärven partaalla samein näytetään ylennyk- 
siä, joita sanotaan tscbudilaisiksi haudoiksi; Tscbudit näet olivat 
johtajansa Amint'in johdolla paenneet sinne Wytegorskin piirikun- 
nasta n. s. ^Aminiin tietä^ myöden, mutta sautettiin ja surmattiin 
Latschajärven rannalla ^). Myöskin Lepschinskin pitäjäässä näy- 
tetään ^mogilnik" nimellä hautapaikka, jossa paneja lepää. Scho- 
schemajoella näytetään omituisia muinaisjäännöksiä^ niiden seassa 
erään „ päällikön hautakumpu^. Samoin on Ustmoschan kirkolla 
panilaishauta, muistona sikäläisestä tappelusta. Waldiev'in pitä- 
jäässä näytetään paikkaa „tschudilaiskaupungin" nimellä, jossa ennen 
on löytty muinaiskaluja; itse „pitäjä on saanut nimensä kahdesta 
tschudilaisesta jumalasta**. 

Myöskin Pudoschin piirikunnassa näytetään useita paikkoja, 
joissa „ paneja^ on asunut. 60:tta vuotta sitten löyttitn Kuniäv- 
skin, Wodlaan pistävällä niemellä vadintapainen kalu „tuntematto- 
masta metallista^ sekä kultamalja, joita arveltiin panien jät- 
tämiksi. Äänisjärven taustalla (Saoneschissa) puhutaaan panien 
linnoista, joista he vähä väliin karkasivat maan asukkaita ryöstä- 
mään ja joihin he kätkivät saaliinsa, sekä kaluja että rahoja, 
joita vielä joskus löydetään. Eräässä luolassa Putkjärven rannalla 
näytetään vanha kiuas muistona panien majailemisesta. Noita 
jälkiä löytyy myöskin Povänetsin piirikunnassa. Lähellä Takovs- 
kajan kylää Tschemkuschskojen pitäjäässä tavataan eräällä niityllä 
multayleonyksiä, joita sanotaan panien haudoiksi. Eräs talon- 
poika löysi siinä peltoa kyntäessä tikarin muotoisen aseen. 
Toisia kummuntapaisia panihautoja näytetään Kemsojevajan kylän 
luona. Wygjärven saarilla Petroskoin piirikunnassa, „joita 
oa niin monta kun päivää vuodessa^ löydetään kiukaita ja muita 
koottuja kiviraunioita paikoilla, joilla nyt kasvaa paksua metsää; 
kivien välistä on löytty kirveitä ja jauhokiviä. Welifcogubskin 
pitäjäässä näytetään panihautoja Pegriman paikalla ja metsätiellä 
8 virstaa Lososinskin järvestä Priaschskin pitäjään päin toisia 
hautoja, joilla panit ovat polttaneet itsensä (poltettujako ruu- 



*) Latschajärvellä Onegajoen suussa löytyy valleja miinaislinnasta. 
IIpuMtbMainMtmte noMAnuitueu ei ÖJumemou työ, MypnoM Muu, Bh. 
fl?hxh ISU, VIII: 159. 



318 

miita?). Vihdoia Dflyleaao erflftlUi mflellä Scbameaskin kirkokun- 
oaMB Ladeinopolakin piirikuntaa useita hautakumpuja. Joissa ta- 
naan mukaao lepaa tappelussa kaatuneita Littualaisia, Sjrväri- ja 
Ojatijoen asukkaita seka Karjalaisia O* 

Varsin mahdollista on että vastaiset tutkimukset voivat Au- 
nuksessakin ilmaista hautoja, jotka levittävät valoa rautakauden 
oloihin tutkimusalallamme. Noita tutkimuksia vartokaamme. 

VI. InkerilliBeB ryhnS. 

Kun otamme tässä puhuaksemme ^^inkeriläisestä rJbmästä^ 
niin meidän on muistuttaminen, että nimitys tässä kuten edelli- 
seenkin ryhmään nähden vastaiseksi perustuu paraasta päästä 
ma^tietedlisiin ja kansallisiin syihin. Tähän saakka tuskin en- 
sinkään tunnemme loytojä Pietarin läänin pohjoisilta osilta, joita 
paikkuuteen nähden varmuudella voisimme päättää suomalaisiksi. 
Enimmät tuntemamme hautalöydöt ovat tavatut paikoilla, joita 
voimme arvata suomalaisten ja slavilaisten rajamaiksi. Siihen 
katsoen on meidän vielä vaikeata eroittaa suomalaiset ja slavilai- 
setkitt kalustot toisistansa. 

Pietarin läänin hautakummut ovat jo kauan olleet tunnetut 
Useat niistä ovat varustetut veistetyillä kiviristeiliä, joista kirjoitus, 
jos sitä on ollutkaan, on kulunut. Tuosta syystä voimme arvata 
että ne osaksi ovat varhaisilta historiallisilta ajoilta; kansa kut- 
suukin niitä milloin ;, ruotsalaisiksi % milloin ^liiviläisiksi hau- 
doiksi^, pitäen niitä täällä raivoneiden sotaisten taistelleen jälkinä. 
Erään Walkeasaaren talonpojan Räikkösen antaman tiedon mu- 
kaan tavataan hautakumpuja jo mainitussa Suomen naapuri- 
pitäjäässä. Niissä on loytty polttamattomia ruumiita, jotka ovat 
istualleen haudatut. Nevajoen ympäristöllä nähtävästi ei löydy 
hautakumpuja^). Sitä vastoin niitä tavataan melkein runsaasti 

*) Noista ja muista Aunuksen muinaisjäännöksistä vrt. Uom, Kh, 
Oaou, %y6, 1867, JOI: 110-30; Oaoh. iy6, efbd. 1857: 20^23; 1863: 39, 
40; 1865: 50. 

*) Vrt. A. E. CaecAheea, O uacbnuun u Kyptaun e%nem^p(f$^ptcxou 
työ, Ese, Äpx, 05m. VIII, etdn. I: 56—60, Suomalaisista palkkain ni- 
mistä y. m. Pietarin ja WalkeasaaT8n välillä vit. H. Bynmoea, O eoe- 
fnojmiu Mnemuoeme& c.*m« nemep6ypusKU(eh e% JTVI «mm* MypH. Mm, 
JBh. ^^ 1836, J»? pj.. 391—425, J^ VII: 107—135. 



319 

Uctden Laatukao ja varsiokin Jaroburgki piirikttDDissa ^). Jo 
Ison Vihan aikana alkoi eräs luteriiainen pappi Wilh. Tolle tutkia 
liautakiimpuja nfthtttvllsti Uuden Laatukan seuduilla. Hän loysi 
niissä erillaisia pakanallisia kaluja, saviastioita ja rahoja, joista 
yksi oli uspegbediläinen Omarin raha VUl:nen vuosisadan loppu- 
puolelta, neljä «luultavasti liiviläistä^ ja pari ^pakanallista^ rahaa. 
Tolien kuoltua syksyllä v. 1710 osti eräs maisteri Pauli hänen 
kokoilemat muinaiskalunsa % 

V. 1869 perustettiin patteri vanhan Ropschtnskin tien var- 
relle likellä Krasnoje Selon linnaa. Paikalla oli vähäinen kumpu. 
Kun siinä alettiin kaivaa puolen kolmatta jalan syvyistä hautaa, 
niin tuli ilmi joukko luita ja pääkalloja. Niiden ohella löyttiin 
TSfökisia renkaita, soukkateräinen kirves ja luuvarrella varustettu 
▼eitsi ^). Peterhovin piirissä Kavasch nimisellä joella, 4 virstaa 
Ust Rueschtschan kyläsiä Peterhovin linnaan päin tapasi muinais- 
liedettä harrastava rouva Rajevskaja Tschomaja nimisellä pai- 
kalla vanhan kalmiston. Joki oli huuhtonut pois toisen puolen 
kalmiston ylennyksestä. Tuossa löyttiin 8 luurankoa. Niiden 
ohella tavattuja kaluja olivat kolmesta pronssilanka-punouksesla 
punoltu rannerengas, jonka molemmat päät olivat silmukselle muo- 
dostetut (vrt s. 301), korvarengas puettu kolmella ontelolla 
pronssihelmellä, kaksi korvarengasta, joissa toinen helmellä puettu 
pää riippuu suorana alas, pari veistä, saviastiasta kappale, kaksi 
helmeä sekä Ivana IDmen ja IV:nen hopearahoja. Kallot ja kalut 
lähetettiin prof. Bogdanoville Moskovaan antropotogiallista museoa 
varten. 

Jamburgin piirikunnan hautakummuista kirjoitti v. 1853 
nuori vapaaherra Wrangel ^). Kumpuja tavaltaan ryhmittäin, noin 

f) Vrt esim. MoedcKis juunuAu e% SnCypiCKOMh ynsdib. Xypu. Muu, 
Bh» fl,. 1838, M 4, CMfbCh, s. 5, 6; KypuiHu n 0pauieH6ayMCK0M^ u Ho- 
eoAadooiecKOM% ytbsdaxb. M, p., t. 6, 7. 

*) Eae, Apx, OGm. F/, omd, 2, s. 104. Hodakovskin tntkimnk- 
sista Laatokan paikoilla v. 1820 vrt. Pyccmu Ecmop, Cöopfmn III, kh, 
^, *. U7, 

^) A. 1. SaveljeVf m. p., s, 58^ 59. Veitsi tuli Suuriruhtinaan Ni- 
kolai Nikolaievitschiu museoon. 

.4) Kyp%aHbi e% SM6yp^CK0M^ ynadrb C. UemepGypiCKO^i %y6. Hae, 
Apx, 06uk. I: 151-— 3. 



320 

10—50 kumpua kussakin. EniminiUä nähdään puolen Cai puo- 
lenkolmatta kyynärän korkuinen laakakivestä veistetty risti. Wran- 
gel oli poikana kaivellut yhtä kumpua; ylinnä oli kummussa paljo 
pientä kiveä, sitten seurasi hietaa ja puolen toista arsinan sy- 
vyydessä toyttiin luuranko, joka lepäsi kivilaakoista kootussa ar- 
kussa, päin idässä (?). Jaloissa oli paljon hiiltä. Hän kertoo 
että Bujanitsin kylän luona lOytyy suuria kumpuja, että eräs ta- 
lonpoika siellä V. 1852 oli löytänyt aarteen saviastiassa: noin 
300 hopearahaa, niiden seassa arapialaisiakin ; kaulakoristuksen, 
rannerenkaan, ketjun, ristin sekä muutamia muitakin hopea-kaluja. 
Aarteita on muutoin kyllä useasti löytly Inkerissä. Noin v. 
1799 loyttiin Nevajoen suulla saviastia, joka sisälsi arapialaisia 
rahoja, ainoastaan 6 saapui Berliniin, muut sulatettiin. Eräs 
aarre Vanhan Laatukan luona sisälsi arapialaisia rahoja m. m. 
v:lta 1002 ja noin v. 1810 löysi kalastaja Laatukan rannassa, 
12 virstaa Wolhovan suusta, kokonaisen tynnyrin rahoja. Niistä 
hänen täytyi antaa 7 puntaa kylän omistajattarelle ja maapolii- 
sille; lopuilla hän osti talon Tihvinan kaupungissa ja rupesi kaup- 
piaaksi. Rahat, jotka sanotaan olleen kuufalaisia, kaikki sulatettiin ^). 
V. 1846 tuli aarre ilmi Borovskajan maatilalla Oranienbaumin 
piirikunnassa. Se sisälsi 500 hopearahaa ja hopeisen ranneren- 
kaan ja ainoastaan 278 rahaa saapui Tiede-Akademialle. Niistä 
olivat 264 europalaista, anglosaksilaisia Knutin ja Etelredin ajoilta 
sekä Saksan vallan rahoja, ja 14 itämaista rahaa IX:Itä, . X:ltä 
ja ensimäisiltä vuosilta XI:ttä vuosisataa^). V. 1866 lOyttiia 
vihdoin Vanhan Laatukan luona arapialainen raha v:lta ^'%S9 ')• 
Bogunitsin kylän luona noin 40 virstaa Jamburgista kai- 
vattivat muutamat Suomen kaartin upseerit suvella v. 1873 
pari hautakumpua. Hautojen rakennuksesta puutumme kerto- 
musta; kalut lahjoitettiin yliopiston museoon. Ne olivat seuraa- 
vat: hevoisenkengän muotoinen, kolmio- ja pilkkusirateilla ko- 



*) n. C, CaecAheea, MyxaMMedancMM HyMUSMamuKa^ s, 33y 34. 

*) ApxeoAOvuHecKOe OmKptimie eb C. HemepÖyptCKOu %y6. Xypn, 
MuH. Rap, Ujp. 1837, UI: 61. 

») Hae. Apx. Oöut, VII: 215. 



321 



ristettu pronssisolki; snunnikkainen, välipuiUcella varustettu liih- 
nansolki; suuri hopealangasta tehty korvarengas, joka kolmella 
kohdalta on litteäksi taottu ja niiltä kohden pilkkuviivaisella ris- 
tillä koristettu; hanhenkuvan muotoisella kannattimella varustettu 
permalainen heljkorislus (kuv. 263), arvattavasti, kuten muutkin 
samallaiset tässä ryhmässä, Permasta tuotettu ; pari pientä kulku- 
sen muotoista helyä (kuv. 264); 13 pronssihelmeä ^) omituista 
filigranitapaista tekoa (kuv. 265, 266); pronssista valettu pyö- 







263, 264, 265, 266. Jamburg, Bogunitsi. % 



reän-muotoinen helylevy, jolla nähdään kuvattuna joku kristillinen 
pjhä kohtaus; pari omituista pyOreänmuotoista, hopealangasta 
koottua ristikkäistä helyä (vrt. kuv. 274); puolikuunmuotoinent 
korvakkeella varustettu pronssiripustin; pari renkaiden muotoon 
taitettua pronssilankaista panousta, rautainen veitsenterä, pieniä 
kuuloja valkoisesta savesta, joilla ehkä on kasvoja maalattu, sekä 
pari nähtävästi saksalaista hopearahaa XLnen vuosisadan lopulta. 
Omituisimpia kaluja tässä tutkimuspiirissä ovat nuo yllä mainitut 
omituiset pronssihelmet, pilkkuviivaisilla risteillä koristetut korva- 
renkaat ja ristikkoiset, hopealangasta kootut pyöreät helyt. Pa- 



*) Tuollaisia helmiä tavataan myöskin Littuassa. Ty8$kiewiM, O 
Kurhanaeh na Litwie, kuv. I: i. 

Suomu 21 



322 

haksi onneksi emme vielä nykyisillä tiedoilla tohdi päättää ovatko 
nuo omituiset kalut suomalaisia vai slavilaisia. Ne ovat näet 
yhtä omituisia eteläpuolella Gatschinaa löytyvissä haudoissa, joila 
eräs prof. Ivanovski viime vuosina on tutkinut paraasta päästä 
kallomittauksia varten ja jotka ainakin suureksi osaksi näyttävät 
slavilaisilta, jos vertaamme kalustoa Moskovan läänin slavilaiseen 
muinaiskalustoon. 

Hra Ivanovski on Uvarovin ja Saveljevin esimerkkiä seura- 
ten, päättänyt, kuten hän minulle suullisesti kertoi, kaivattaa 
kaikki hautdkummut fFaffalaisten muinatsilla ja nykyisillä asu- 
tmaloUla, Keväällä v. 1874, kun tutkiskelin hänen kokoile- 
miansa, oli kahtena edellisenä kesänä tutkittujen hautakumpujen 
luku — 512 ja seuraavana kesänä kuuluu hän tutkineen noin 
300 uutta hautakumpua. Työtä johtamassa on hän, oman ker- 
tomuksensa mukaan, myöskin käyttänyt älykkäämpiä talonpoikia. 
Olemme jo edellisessä (s. 280) lausuneet ajatuksemme tuollaisesta 
tutkimustavasta, joka tulevaisuudelta kerrassaan riistää mahdolli- 
suuden suorittaa taitavampia ja tieteellisempiä tutkimuksia. Me 
voimme hra Ivanovskin kunniaksi mainita, että hän, hautojen 
mukaan järjestettyinä, on paperitauluille neulonut löydetyt kalut, 
kuitenkin kertomuksetta kuinka ne ovat luurankojen ohella le- 
vänneet. Mutta tieteellinen edistys on rajatoin ja epäiltävää on 
josko paraskaan huolemme voi tulevaista tiedettä tyydyttää. Hra 
Ivanovski julkaisi luullakseni Kiovan muinaistieteellisessä kokouk- 
sessa suvella V. 1874 kertomuksen tutkimuksistansa. Se ei ole 
kuitenkaan vielä painosta ilmaantunut. Koska, kuten jo mainit- 
simme, itse olimme tilaisuudessa keväällä v. 1874 tutkia hra 
Ivanovskin silloisia kokoilemia 512:sta hautakummusta, niin tah- 
domme niisiä lyhykäisesti kertoa. Kalustonsa oli koottu kahdesta 
kumpuryhmästä Novo-Siverskajan kylän luona, kahdesta ryhmästä 
Staro-Siverskajan, kolmesta Wopschan, yhdestä Lorvilan, yhdestä 
Kobrinon ja yhdestä kumpuryhmästä Elilsin kylän luona. Ruu- 
miit olivat kaikkialla polttamattomia, samoin kuin Moskovan lää- 
nin slavilaisissa haudoissa. 

Hautojen rakennus oli (hra Ivanovskin suullisen kertomuk- 
sen mukaan) kaikissa kalmistoissa, paitsi toisessa kumpuryh- 
mässä Novo-Siverskajan luona, yhtäläinen, nimittäin seuraava: 



Kiimmiit olivat noin 5 — 7, kerran 9 jalkaa korkcila; ympärille oli 
'/« ä % kyynärän korkuisista kivistä lailollu kellii, joskus hahsi 
lai kolmehtD hehaa. Yksi kumpuryhmil Slaro-Sivcrsknjan ja loi- 
neo Wopsclian kylsn luona sijailsivat kniliolla, jolle kumpuliieta 
oli luotu joen rannasta. Keskellä kummun sisfissa lOyKiin vahai- 
nen kivjiiija, joka sisälsi pulletliija Icbman, lampaim, lievoisen ja 
linnun Inila. Tuota kivilajSä vaslaan oli ruumis nojailu ikaan 
kuin islualleen paljaalle maalle. Joskus oli luo noj.i ollul puusta 
lehly ja lalionul, jolta liuiranko lepäsi pitkiisuorana. Luurangon 
jaioisiia oli saviastia. — Toinen kalmisto Hovo-Sivcrskajan kylän 
lybflna oli kuusimetsässä eraalla 
madla myllyn luona. Kummut 
olivat siinä korkeinlain 6 jalkaa. 
Niiden ympärille oli asetettu 2, 
3, 4 tai 5 suurellarsla kiveä ; jos 
kiviä oli 3 tai 5. niin kaksi oli 
jalkapSässS. Joiden kumpujen 
alle oli ruumiille kaiveltu matala 
hauta maahan, jossa luuranko 
nojaamalta lepäsi pilkflsuorana, 
saviastia jaloissa. Mitä kalustoi- 
hin tulee ne nähtävästi eivät suu- 
resti vaihtele eri kalmistoissa. 
Kunnes Pietarin lasnissa hautoja 
ilmaistaan, joita varmuudella 

voimme arvata suomalaisiksi, tali- * 

domme ainoastaan lyhykäisesti 

puhella yllä mainituissa kalmistoissa lavaliiisla kalustoista. He 
voimme tuossa kalustossa moskovalaiseen venaamalla eroiltaa 
lukuisia slaviiaisia muotoja, mutia myOskin vaikutusta Litluasla 
s«ka Itämeren maakumiisla. 

Paitsi veitsiä on noissa haudoissa iDylly varsin vahan aseita, 
niiden seassa pitkä kaksiteräinen miekka skandinavilaista muotoa, 
joissa seka pytireneva nuppi elta pitenevä väistin todistavat keskiajan 
boittoa (kuv. 267). Lape on 83 centim. pitkä. Keihia on lOylty 
ainoastaan pari kappaletta, molemmat varsiputkilla varustettuja. 
MyUskin kirveet ovat noissa haudoissa hyvin harvinaisia, leveate- 



324 

räisifl, piihiokaltaisia. Sirppi on karalla varustettu^ kuten merja- 
laiuenkin (kuv. 242). Veitsien ohella on loytty joitakuita prons- 
sikiskoilla solitettuja tuppeja; solitukset ovat täry viivoilla koriste- 
tut. Eräässä haudassa löyttiin melkein eheä tuppi, joka riippui 
pitkässä kaksinkertaisista rengasliitteistä kootussa keljussa; toi- 
sessa ketjuhaarassa riippui pronssinen äiinänkotelo, joka oli ripus- 
tettu pienillä kulkusenrauotoisilla ja neljäreikäisiliä levyhelyillä. 

Korvarenkaat ovat tällä alalla enimmästi kahta omituista 
muotoa, molemmat tavattoman suuria. Toinen, jonka jo tapa- 
simme Bogunitsin löydössä, on täällä melkein yhtä yleinen, kun 
laukunmuotoinen korvarengas Moskovan läänin slavilaisissa hau- 
doissa. Se on, kuten jo yllä mainitsimme tehty hopealangasta 
ja joko kolmelta tai neljältä kohden litteäksi taottu ja siinft pilk- 
kuviivaisilla risteillä koristettu 0. Toinen korvarengas on samoin 
hopea- tai pronssilangasta muodostettu ja tiheään puettu suurilla, 
joskus aina 8:11a ohuella ontelolla hopeahelmellä. Harvoin löy- 
detään pieniä renkaita, joissa toinen pää riippuu suorana alas ja 
kantaa suurta hopeahelmeä; se on Itämaissa tavallinen korvaren- 
kaan muoto. Kaularenkaita on harvoin käytetty — eräässä spira- 
lijuovaisessa riippui koiran näköinen hely — , mutta helmiä usein 
löyttään haudoissa. Ne ovat usein pronssista samantapaisia kuin 
BoguniUin löydössä (vrt. kuv. 265, 266) tai pitkäläntäisiä keltaisia 
savihelmiä, jotka ovat erivärisillä suonilla kirjatut. 

Rannerenkaita tavataan paljon. Ne ovat enimmästi prons- 
sikiskosta tehtyjä, avonaisia ja soukkenevat kumpaakin päätä 
kohden. Koristukset ovat monellaisia^ melkein aina pilkkuviivai- 
sia. Hyvin tavallisia ovat täällä, kuten ylempänäkin tavatuissa 
slavilaisissa haudoissa (s. 301), neliönmuotoiset koristusjaot ran- 
nerenkaissa (vrL kuv. 268). Muutamat kolmiosirateilla koriste- 
tut pronssikiskoiset rannerenkaat ehkä ovat virolaista syntyperää 
(kuv. 269). Tavallisia ovat myöskin pronssilanka-puuouksista 
punotut rannerenkaat, joita jo olemme slavilaisiksi arvanneet, 
sekä yksinkertaisesta pronssivartaasta punotut käsirenkaat Näitä 



<) Tuo mnoto on myöskin tunnetta Littnasta jossa se lojttiin 
Innrangon korvalliselta Minskin piirikunnassa. iysgkiewicM, O Kurha- 



325 



muistuttaa myöskin eräs 
pronssikiskosta kiertä- 
mällä muodostettu ren- 
gasmuoto (kuv. 270). 
Myöskin muutamia si- 
leävartaisia, eläväin päillä 
päättyviä rannerenkaita 
löytyy kalustossa. Sor- 
mukset ovat vaihtelevaa 
muotoa. Tavallisimmat 
ovat kahdesta kumpaa- 
kin päätä kohden hoik- 
kenevasta vartaasta pu- 
notut sormukset sekä sa- 
mantapaiset valetut sor- 
mukset, joissa punous 
on vinoviivoilla merkitty 
(kuv. 271). Outoja ei- 
Tät myöskään ole nuo 
spiralikierteiset keskeltä 
leveäkiskoiset sormukset 
(vrt. kuv. 226), joita 




268, Oattchinat Navo-Siverekaja, Vs» 




269. Oatschina, Wop$cha. Vs* 





270, Oattehinat Novo^Sivtrtkaja, Vs* 



271. QaUehmoy Staro- 
Sivertkaja. Vi* 



muromalais-mordvalaisesta ryhmästä aikain olemme tavanneet 
tutkimusaloillamme. 



326 



Soljista ovat hevoisenkengSin muotoiset tavallisimmat Ne 
ovat tällä allalla usein somaa muotoa (kuv. 272). Jokseenkin 
tavallinen on täällä myös eräs pyöreillä napeilla varustettu sileä, 
pyöreävarlinen solki mainittua muotoa (kuv. 273); se muoto ta- 
vataan myöskin Lilluassa ^) ja Itämeren maakunnissa. Myöskin 
muutamia renkaan muotoi- 
sia solkia on löytty tällä 
alalla. Tavattomia eivät 
ole hihnansoljetkaan. Tuo 
soikion rikkaus on huo- 
mattava , jos vertaamme 
näitä hautoja Moskovan 
läänin slavilaisiin, joissa 
soljet kokonaan puuttuvat. 

Helyjä ei löydy run- 
saasti; niistä mainittakoon 

272, Oatsehinaf Staro^Siverskaja. Vi- 






273, Oatschina, Novo-Siverskaja, «/s- 274. GaUehina, W<yp$eha. Vi- 

tuo hopealangasta koottu pyöreä ristikkäinen helymuoto (kuv. 
274), jonka jo Bogunitsin löydössä tapasimme; puolikuunmuotoi- 
set helyt, jotka tavasta riippuvat pitkäliitteisissä ketjuissa; muu- 
tamat kulkusen muotoiset villanauhalle kiinnitetyt helyt; suuret 
pronssikiskoiset korvakkeilla varustetut brakteatit, joista yksi on 
ristillä koristettu. 



«) Tytzhieutieg, O Kurhanaeh na LUwie, $. 88, kuv. IX: 8. 



327 

Me tapasimme jo Bogunitsin lOydössSI permalaisen hanhen- 
muotoisella kannatlimella varustetun heljkoristuksen (kuv. 263). 
Samallaisia tavataan useampia puheessa olevassa kalustossa. Hra 
Ivanovskin mukaan nuoret tyttöset niitä kantoivat edessään vyö- 
hön ripustettuina. Me muistamme että noita helykoristuksia 
myöskin tavataan Moskovan läänin slavilaisissa haudoissa. Sen 
johdosta arvasimme että Moskovan ja Novgorodin kauppiaat 
ovat noita suosittuja koristuksia Permasta maaliansa tuottaneet. 
Vaikeata on vielä asiaa toisin selittää. Mahdollista on kuitenkin 
että niiden ilmaantuminen puheessa olevalla alalla voisi saada 
toisen selityksen, kun Aunuksen ja Karjalan rautakauden mui- 
naisjäännökset tulevat tunnetuiksi. 

Tähän tällä kertaa päättyköön puheemme tästä ryhmästä, 
jota kuten jo alussa mainitsimme, olemme melkein ainoastaan 
maantieteellisistä syistä inkeriläiseksi nimittäneet. 



VII. VViroiais-liiviliineD ryhmS. 

Kaikista myöhemmän rautakauden ryhmistä tutkimusalallamme 
on virolais-liiviläinen ryhmä ehkä tärkein. Tuolta alalta on hyvin 
paljon muinaislieteellisiä aineita tullut julkisuuteen, mutta ne 
valitettavasti vielä puuttuvat tieteellistä järjestäjää. Sikäläisen ka^ 
luston järjestämiseen nähden on tarpeellista että tutustumme ei 
ainoastaan gottlaisiin, vaan myöskin littualaisitn, slavilaisiin ja 
ruotsalaisiin kalustoihin, voidaksemme niistä eroittaa virolais- 
liiviläiset. Prof. Grewingk, joka viime aikoina on tutkiskellut 
Itämeren maakuntien muinaistieteellisiä ilmiöitä, näkyy huoman- 
neen tuon sekavuuden kalustossa, mutta ratkaisseen sen koko- 
naan epätieteellisellä tavalla. Hän näet päättää että kaikkien 
iänseutuisten kansojen kalustot ovat yhtä maata ja sivistyneim- 
män täkäläisen kansan, joksi hän arvelee slavilaista, tekoa ^). 
Sellainen päätös kerrassaan kumoisi ne perusteet, joihin muinais- 
tiede nojautuu. Me olemme, kuten Inkija muistanee, edellisessä 
tahtoneet osoittaa että muinaistieteen mahdollisuus riippuu siitä 



*) Oremngkf Ueber hMnuehe Oräber Ru$meh Litanent, s, 185, 



328 

eri tavasta, jolla kukin kanaa luonteensa mukaisesti muodostaa 
kalustonsa. Olemme myöskin edellisessa nähneet kjlläksi esi- 
merkkiä, jotka todistavat tuota periaatetta, emmekä siis tarvinne 
laveammalta vastustella hra Grewingkin päätöstä. 

Mainittuun järjestämislyöhön katsomme kuitenkin melkein 
mahdottomaksi ryhtyä laveimmitta museotutkimuksitta Itämeren 
maakunnissa ja Littuassa. Koska emme ole tähän saakka saa- 
neet siihen tilaisuutta voimme tässä ainoastaan huomauttaa muu- 
tamista tärkeimmistä ilmiöistä Itämeren maakuntien myöhempään 
rautakauteen nähden. 

Hautakumpuja ei tietääkseni ole löytty Wironroaalla eik3 
Liivinmaan pohjoisimmalla aloilla. Tuo on kyllä huomattava 
seikka, jos muistamme että ne ylipäänsä puuttuvat tutkimusalamme 
pohjoisilla osilla. Valitettavasti emme tunne Wironmaalta tällä haavaa 
muitakaan hautakertomuksia. Puhlan (Peude*n) luona Saaren- 
maalla tavataan hautoja tältä aikakaudelta, jotka ovat merkityt 
neliön tai ympyrän muotoisilla kehillä, joiden keskelle ou ase- 
tettu suurempi kivi pisteeksi. Noiden kivipanosten alla tavataan 
poltettuja ihmisten luita, hiiliä ja mutnaiskaluja. Siellä löytljjä 
kaluja säilytetään joukko Krusen lahjoittamina Tarton museossa. 
Niistä mainittakoon kaksinkertaisista liitteistä koottuja ketjuja; 
bevoisenkengän muotoinen solki jonka rengas päättyy taakseen 
katsoviksi käännetyillä hevoisen päillä; kolmikulmaisesta langasta 
tehtyjä spiraliputkia, jotka ovat ylen tavallisia tässä ryhmässä; 
kulkusen muotoinen pronssihely, suoraviivaisilla sirateilla koris- 
tettuja saviastiain kappaleita y. m. Kruse näkyy tavanneen tuol- 
laisia kivipanoksia myöskin muualla Saarenmaalla sekä Isborskio 
luona ^). Merkillisin kalmisto, jossa haudat olivat samaan ta- 
paan kivipanoksilla merkityt, tuli v. 1837 ilmi Ascberadenin 



O Kruse, Nscrolivoniea. Oeneralberieht, $, 10, kwv. XLIX, LIX'. 
9, 10; Eartmann, Da$ vaterländuehe Muteum $u Dorpai, $, 26, Isbor- 
skin luona olevasta kalmistosta, jossa kyntäessä löydeiääo polttamattomi&i 
vaskisilla päärenkailla, rannerenkailla, keljuilla ja levyhelyillä koristet- 
tuja Innrankoja, vrt. EeteuM, JLnmonucb dpesfuito CUoeetKhPycacato Km- 
oKeacato wpoda HaÖopcKa. Tpydu u MmomuM Oöm. Rem, u Jfpeen- 
M. 18S0, V, KH. 1: 137, jossa kuviakin kaluista on julkaistu. 



i 



329 

pappilan luona WflinfljoeUa Liivimnaalla. Joen pohjoisella ran- 
nalla oli tuossa soukka pelloksi kynnetty rintamaa, jota pohjois- 
puolella jyrkät mäet, etelä-puolella Wäina]oki rajoittivat Tava* 
toin vedenpaisumus riisti mainittuna vuonna tuolta paikalta pois 
ruokamullan ja paljasti kalmiston, joka noin 1000:nen askeleen 
pituudelta ja 400:n askeleen leveydeltä oli neliönmuotoisilla ki- 
vipanoksilla, noin 24:n jalan pinta- alaa kukin, peitetty. Kunkin 
neliön sisällä oli 4 tai 5 ympyräistä kivipanosta, jotka merkitsi- 
vät yksityisten hautojen asemaa. Rivit noissa kivipanoksissa oli- 
vat aina kaksinkertaisia ja katukivien kokoisista kivistä ladotut. 
Noin 1 ä 2 kahden jalan syvyydellä kivikehien alla löyttiin polt- 
tamattomia ruumiita, joiden päät, Bährin avaamissa haudoissa 
aina olivat lännessä, toisten tutkiojen mukaan myöskin pohja- 
sessa, vieläpä idässäkin. Täysine koristuksineen lepäsivät luu- 
rangot seljallansa, kädet ristissä vatsalla, ja rautaiset aseet, jos- 
kus saviastiakin jalkojen ohella. Krusen ja Bährin mukaan löyt- 
tiin tuossa kalmistossa arapialaisia, saksalaisia anglosaksilaisia ja 
bysantinolaisia rahoja v:]ta 900—1040. Esimerkiksi tahdomme 
Bähr'in tutkimuksien mukaan kertoa sisältö parissa haudassa. 

1. Miehen luuranko, joka lepäsi yllä mainitulla tavalla ja 
jonka ohella löyttiin seuraava kalusto: kaulassa kaksi helmirihmaa, 
toinen pronssi-helmistä, toinen savi- ja mosaiki-helmistä ynnä kul- 
latuista ja sinisistä lasihelmistä, sekä kolme pronssista kaularen- 
gasta, joista yksi oli ihan samallainen kun eräässä muromalai- 
sessa löydössä tavatut (s. 267: 1) ja, kuten nekin, puettu spirali- 
kiertelöillä kolmikanttisesta pronssilangasta, toiset kaksi, parittai- 
sin yhdistettyjä, olivat pronssilangasta punottuja ja molemmissa 
päissä varustetut silmuksilla ^), joista olivat toisiinsa kiinnite- 
tyt. Kummallakin olalla oli soikea skandinavilaisiin verrattava 
kupurasolki, molempiin kolmikulmainen kannatin kiinnitetty, 
joista riippui kummastakin päästä kannatettuina viisi kaksin- 
kertaisista rengasliitteistä koottua ketjua aina reisien koh- 
dalle; vasemmasta kannattimesta riippuu sen lisäksi lyhemmissä 
ketjuissa sarvesta tehty pitkäläntä esine, joka ehkä ehjänä on 



*) Vrt. TysMkUmcM, O Kurhanaoh na lAttuief 8, 78^-80^ kuv* 
VII, IV. 



330 

ollut arain sekfl kaunis pronastsolituksella varustettu Teitsen top- 
pi. Kumpaista käsivartta koristi kaksi pronssikiskosta taottua 
pilkkuviiyoilla ja kehfipilkuilla koristettua kupuraista raoneren- 
gasta, kumpaakin kfittä neljä kolmikanttisesta pronsrilangasta 
tehtyä spiralikierteistä, 6- tai 9-kertaista sormusta. Oikean rei- 
den kohdalla makasi vihdoin koristamatoin kupuralaitaineo sa- 
viastia. — Toisessa miehen haudassa loyttiin melkein samaliai- 
nen ketjukoristus, sekin soikeilla kupurasoljilla olkapäihin kiinni- 
tettj. Rinnalla oli hevoisenkengän muotoinen solki, jonka ren- 
gas pälttyi pyoreillä napeilla (vrt. kuv. 273). Kummallakin 
käsivarrella loyttiin valettu, kehäpilkoilla koristettu ja elävänpäillä 
päättyvä rannerengas ja toisessa kädessä spiralikierteinen sormus 
samaa muotoa kun yllä mainitut — Kolmannessa miehen hau- 
dassa loyttiin solitettu veitsentuppi, näissä haudoissa omituinen 
leveä säärirengas, neljä spiralikierteistä sormusta yllä mainittua 
muotoa, varsiputkella varustettu keihäs vasemmalta puolen ja pii- 
luntapainen kirves oikean reisiluun kohdalta. 

2. Naisen luuranko, jota seurasi seuraava kalusto. PäässS 
oli kolmikertaisista rengasliitteistä koottu kaksinkertainen ketju; 
kaulalla savi- ja sinisiä lasihelmiä; vasemmalla rinnalla kaksi 
suurta pronssineulaa, jotka kannattivat pitkän kaksikertaisista 
rengasliitteistä kootun ketjun kumpaakin päätä; vasempaan neu- 
laan oli sen lisäksi kiinnitetty kulkusen muotoinen helj ja kar- 
hun hammas. Kummallakin käsivarrella oli yksi rannerengas 
yhtä muotoa kun ensinmainitussa miehen haudassa; käsillä ta- 
vattiin neljä spiralikierteistä sormusta yhtä muotoa kun edelli- 
sissäkin haudoissa; naskalin kaltainen rauta-esine, pieni sirpin 
tapainen rauta-ase, keritsimet ja jaloissa saviastia ^). 

MyOskin muilla paikoin Wäinäjoen rannoilla Ditnboff^in ja 
Slabbenin luona sekä Ewstjoen suulla paljasti mainittu tulva v. 1837 



*) Bähr, Die Chäber der Uvm, s. i— 5, buv, J-^JJJ. Bahrain 
muinaiskalasto, joka oli kootta lähes 50:stfi haudasta ABcheradenio, 
Segewold6n ja B%jardin kalmistoista, joutui sittemmin Englantiin. Hra 
Yirchovln antaman tiedon mukaan on taasen Eräsen kokoama kalusto 
saapnnat Berliniin, jossa se tfitfi nykj& on museossa nfibt&v&nfi. Osan 
kalastostansa oli Kruse lahjoittanut Tarton museoon. 



331 

kalmistoja, Bajard nimiaen talon luona Kokenhinen^in paikoilla 
samoin. Siinäkin olivat haudat merkityt kehänmuotoisilla kWi* 
panoksilla, joiden keskellä oli suurempi kivi pisteenä* Bähr, 
joka siellä avasi kolme hautaa, tapasi niissä noin jalan syvyy- 
dellä polUamatloroia ruumiita, joiden kädet olivat rinnalle, leuan 
alle taitetut. Mainittavia kaluja hän ei ole noista haudoista il* 
inaissut Sitä vastoin hän tapasi Segewolden luona Aa-joella 
kumpnkalmiston, jossa kalusto selvään on samallaista kun Asche- 
radenin kalmistossa. Kummut olivat siinä korkeintain kuusi 
jalkaa korkeita ja ruumih, jotka olivat joko poltettuja tai polt- 
tamattomia, lepäsivät koristuksineen maapinnalla kummun alla. 
Polttamattomat ruumiit ja kalutkin olivat Bährin mukaan tavatto* 
massa epäjärjestyksessä ja kun hän melkein joka haudassa tapasi 
aseita, kirveitä, keihäitä ja veitsiä^ eikä arvellaksensa ensinkään 
naisten ja lasten koristuksia, niin hän katsoo luultavaksi että pai* 
kalle oli tappelun jälkeen haudattu kaatuneita. Eräs kalmistossa 
loytty saksalainen raha oli aikakaudella 1024 — 1036. Vertauk- 
seksi luettelemme sisällön parissa haudassa. Erään luurangon 
ohella loyttiin samantapainen mutta vaillinaisempi ketjukoristus, 
kun miesten luurankojen ohella Ascheradenin kalmistossa, tämä- 
kin soikeilla kupurasoljilla kiinnitetty; vasempaan kolmikulmaiseen 
kannattimeen oli kappale kangasta takeltunut. Paitsi sitä loyt- 
tiin pieni pronssinen avain, hevoisenpään muotoinen pronssikap- 
pale, muutamia kullattuja ja hopeoittuja helmiä, renkaassa riippuva 
suuri merikiven kappale y. m. Eräässä toisessa haudassa loyttiin 
kolme ihan samallaista kaularengasta, kun yllä mainitut Asche- 
radenin kalmistosta, rautainen naskali ja varsiputkella varustettu 
keihäs. Kolmannessa haudassa tavattiin: vaakamalja, sormus 
merikivestä ja toinen keltaisesta lasista, hevoisenkengän muotoi- 
nen pyOreänappinen rintasolki, jolla oli jälkiä palttinasta, kap- 
pale ruskeata villavaatetta, nuoliviinistä kappaleita, keihäänkärki, 
jonka putkeen on hopealla kirjattu sirateja, jotka muistuttavat 
lohikäärmeen kierteitä. Kaikkeastaan avasi Bähr tuossa kalmis- 
tossa 24 kumpua, mutta muut haudat sisältivät ainoastaan kir- 
veitä, keihäitä ja pieniä veitsiä. Hän on myöskin kuvannut 
tuosta kalmistosta kauniin miekon tuppineen, joka melkoisesti 



332 

eriää skaDdiDavilaisista miekoista, vaikka se kenties on niistä 
mukailu '). 

Ascheradenin merkillistä kalmistoa ovat tutkijat yksimielisesti 
päättäneet liiviläiseksi, eikä syytä löydykään sitä epäillä, jos ver- 
taamme siellä löyttyä kalustoa muihin tänseutuisiin muinaislie- 
teellisiin ilmiöihin. Noita suuria ketjukoristuksia ei ole tietääk- 
seni tavattu muualla kun tässä ja Segewolden kalmistossa sekä 
I^nnewaden'in luona; eriävää muotoa on eräs kaulahangalla va- 
rustettu ketjukoristus, josta on kappaleita löytty Ronneburgio 
luona sekä puolalaisessa Liivinmaas^a ^). Myöskin muutamia 
heljkoristuksia, jotka ovat itäsuomalaisiin verrattavat^ on Asche- 
radenin kalmistossa löytty. Kannattimet ovat niissä valettuja, 
kolmikulmaisia tai puoliympyräisiä ja korvakkeilla varustettuja. 
Ne kannattavat 8 ä 10 kaksinkertaisista rengasliitteistä koottua 
pitkää ketjua, joissa kussakin riippuu kaksijakoisissa haoissa joko 
kaksi kulkusen muotoisia tai kaksi kolmikulmaista levjbelyä '). 
Yhtä merkillisiä vertauskohtia tarjoo tämä kalmisto mnromalais- 
mordvalaiseen ryhmään nähden. Olemme jo maininneet tästä ja 
Segevolden kalmistosta spiralikierteillä puettuja kaularenkaita 
aivan yhtä muotoa kun eräässä muromalaisessa kalmistossa (s. 
267). Vielä yleisempi on virolais-liiviläisessä ryhmässä eräs kau- 
larengas, joka on verrattava Liadan löydössä tavattuihin putkea- 
muotoisilla helyillä varustettuihin (s. 264, kuv. 215). Tuo ren- 
gas on täällä takaa suljettu ja edestä litteiksi taotuilla rinnak- 
kaisilla päätteillä varustettu; noista latiskaisista päätteistä on aina 
toinen joko pienillä kulkusilla tai melkein suunnikkaisilla levy- 
helyillä koristettu. Kruse ja Bähr ovat kuvanneet sellaisia kau- 
larenkaita Ascheradenista, edellinen myöskin Ronneburgista *), 



*) Bähr, m, jp., *. 2, 58, kuv. IV. 

*) Eartmann, Das vaterL Museum mu Dorpat^ s. 54, 55, kuv. Vi 
i, 6; Plater, Ueber alle Gräher und ÄlterthUmer iti PolnUeh^Livland. 
MUth. au$ d. Uvl Oesohiehte IV, 2, s. 267, 272, kuv. I: 11, 12. 

') Kruse, m. «., kuv. Xi 1, 2; Bähr, m. L, kuv. VIII: 4. Pieni 
helykoristas permalaista muotoa» jossa kannatin on kahdesta hevoisea- 
kavasta yhdistetty, on löytty LenDewadenin luona; Bartmann, m. t, 
kuv. V: S, 

*) Kruse, kuv. IV:n, XXVII: 8; Bähr, kuv. V: 12. 



TartOD muaeosBa sailjteoan niilä iiseampia. Yksi on luylty Hel- 
metin luona Willannin piirikunnasssa ja sea ohella kolmeBtn pak- 
susta pronssilangasla punottu kaula- tai pikemmia vyurengas (vrt. 
kuv. 276), piilun muotoinen kirves ja ruodolla varustettu keihaan- 
tera. Toiuen luyttiio perustusta kaivaessa v. 1824 Fian<len'in 
moisiolla Marienburgin järvellä Walkia piiriknanassa. Sen ohella 
tUyttiin melkein lahoneita ihmisen luita, kaula- tai vjurengas 
(vrt. kuv. 277), loinen yhia suuri paksusta hiukan litteShsi 



276. Rauth, Salvt. *!,. '/»■ 



277. Bauik, Salvt. '/i- 



taotusta pronssivarUasta muodosteltu rengas, jonka psat ovat 
Uaksepain haoiksi laitetut; eläväin; pallia päättyvä latiskainen, 
kehapilkutlla koristettu rannerengas ; spiralikierleint- n keskeltä 



334 

levenevX ja koliniosirateitla koristetta sormus sekä kolmikantli- 
sesta proDSsilangasta tAbtyjfl spiraiikierteisiä soukkia putkia. Kol- 
mas kaularengas puheessa olevaa muotoa loytfiin Techelferin 
moisiolla lähellä Tarttoa, neljfis Aulenhergin luona Serbenin pi- 
iä}ääs%ä Wendenin piirikunlaa. Vihdoin tunnetaan pari sellaista 
kaulareogasta puolalaisen Liivinmaan haudoista ^). TllS maini- 
tussa löjdOssä Muroman kaupungissa ilmi tulleesta kalmistosta 
tapasimme myOskin kolmikanttisesta pronssilangasta tehtyjä, nah- 
kahihnan jäiinnOksillä täytettyjä spiralipulkia (s. 270), joita arvat- 
tavasti oli kaularihmoilla käytetty. Sellaiset koristukset nJlytliivät 
olleen ylen tavallisia sekä Ascheradenin kalmistossa että muillakin 
tämän ryhmän aloilla. Kruse ja Bähr ovat myöskin kuvanneet 
mainitusta kalmistosta villakankaasta tehtyjä patalakkeja, joiden 
ympärille on kierretty tuollaisia spiraliputkilla puettuja rihmoja. 
Me näimme jo kuinka tavallisia spiralikierteiset sormukset ovat 
Ascheradenin kalmistossa. Ne ovat myöskin muilla tämSn ryh- 
män aloilla ehkä kaikista tavallisimmat, usein keskikohdalta leve- 
neviä ja silloin enimmästi kolmiosirateilla koristettuja. Hyvin 
yleisiä ovat myöskin kolmikanttisesta pronssivarlaasla tehdyt spi- 
ralikierteiset käsirenkaat, jotka Ascheradenin kalustossa usein ovat, 
kuten monet muutkin sieltä löydetyt esineet^ erittäin somaasti ja 
taidokkaasti koristetut. Ylipäänsä näyttää pronssiteollisuus tässä 
ryhmässä 'seisoneen korkeammalla kuin missään muussa myö- 
hemmän rautakauden ryhmässä tutkimusalallamme ja varsin tär- 
keätä olisi siis tutkia niitä ehtoja ja vaikutuksia, jotka tälle ryh- 
mälle ovat antaneet tuon mahtavan edistyksen. 

Varsin omituinen on tässä ryhmässä tuo jo edellisessä mai- 
nittu soikea kupurasolki, joka selvään on täkäläistä tekoa. Se 
on enimmästi yksinkertaisempaa tekoa kun samanaikuiset skan- 
dinavilaiset ja me melkein voisimme arvata niitä jälkimäisten al- 
kuperäisiksi malleiksi, jos vaan tuntisimme niiden syntysanat tut- 
kimusalallamme. Muinaistutkinnossa täytyy meidän ylipäänsä 
epäillä edistyneiden kalumuotojen kotiperäisyyttä, jos emme voi 



<) Hartmann, m. t.y 8, 29 ^32, kuv. Il: 12-^16; Plater^ m. t, t. 
268, 275, kuv. I: 5, 10. 



335 

esille näjttää niiU alkuperäisiä muotoja, joista ne ovat kehinneet 
Siratimuodot näissä soijissa eivät ensinkään vivahda skandina- 
vilaisiin. 

Aserikkaus on tässä ryhmässä paljoa suurempi kun edelli- 
sissä. Miekkoja tavataan täällä sekä kaksi että yksiteräisiä. 
Edelliset ovat kuten skandinavilaisetkin kolmikulmaisilla kahvan- 
napeilla varustelutt mutta osoittavat kuitenkin nähdäkseni koti- 
maista tekoa, jos kohtakin mallit lienevät lännestä saapuneita. 

Me päätämme tähän katsahduksemme virolais-liiviläiseea 
ryhmään, jonka muodot nähtävästi tarjoavat vertauskohtia melkein 
koko tutkimusalamme kalustoihin myöhemmällä rautakaudella. 
Useat esineet, esim. monenmaotoiset täällä tavattavat kaula- ja 
rannerenkaat, vaatisivat laveampia vertailevia tutkimuksia, ennen- 
kun uskaltaa päättää mitä syntyperää ne oikeastaan ovat. Ennen 
kaikkea on täällä tarpeellista tehdä pesäjako littualaisen ja suo- 
malaisen kaluston välillä ja tunnustella niitä muotoja, jotka näh- 
tävästi gotilaisen asutuksen perintönä jäivät tälle ryhmälle osaksi. 
Toivomme että vasta saamme tilaisuuden suorittaa paikallisia tut- 
kimuksia tähän nähden. 



VIII. Suonen nyöhenpi raatakansi. 

Suomen muinaiskalusto tällä aikakaudella liittyy lähinnä vi- 
rolais-liiviläiseen ja noiden kalustojen tarkempi vertaileminen 
toisiinsa voisi monessa kohden levittää valoa kalustojen synty- 
perää arvostellessa. Paljoa heikompi on nähtävästi vieras vaiku- 
tus ollut Suomessa, kun Itämeren maakunnissa, varhemman rauta- 
kauden muodot eivät täällä ainakaan välittömästi sekaannu myö- 
hemmän aikakauden muotoihin. Idässä ryhmää rajoitsivat muut 
suomalaiset ryhmät ja ainoastaan lännestä saattoi vieras kulturi 
välittömästi ryhmän muotoihin vaikutlaaa, kuten tapahtuikin. 

Kysymykseen, milloinka tuo Suomen myöhempi rautakausi, 
jonka muodot liittyvät edellisessä kerrottuihin suomensukuisiin 
ryhmiin, sai alkunsa, on vaikea vastata. Arvattavasti se tapah- 
tui samaan aikaan kuin varhemman^ gotilaisen rautakauden kan- 
nattajat täältä katosivat. Me olemme ennen huomauttaneet että 



336 

gotilaiset kalumuodot, sen mukaaD kuD niitä tähän saakka on 
ilinaantuaut, enimmäksi osakseen ovat luettavat varbemnian rau- 
takauden edelliseen osaan, ennen v. 450 ^). Ainoastaan muuta- 
mat Woyrin toytOOn sekaantuneet kalut ovat selvään myöhem- 
män-aikuisia. Karkoittiko suomalainen kansatulva tuon gotilaisen 
asutuksen Suomenniemeltä? Jo v:n 500 paikoilla ilmaantuu Ms- 
larin seuduilla Ruotsissa svealainen myöhemmän rautakauden 
kulturi uusine muotoineen ja leviää vähitellen yli kaiken Skandi- 
navian. Tuota ilmiötä on H. Hildebrand tahtonut selittää kan- 
sanvaelluksella, joka olisi syösnyt Svealaiset idästä SuomeDoiemen 
ja Ahvenanmaan ylitse Mälarin seuduille. Jos niin olisi tapahtu- 
nut, niin pitäisi maassamme löyttämän varhempia muotoja, jolka 
selittäisivät noita uusia muotoja, jotka niin äkki-arvaamatla il- 
maantuvat Mälarin ympäristöillä. Myöhemmin on kuitenkin 0. 
Montelius katsonut luultavaksi että nuo kaivatut välimuodot var- 
hemman ja myöhemmän rautakauden muotojen välillä luultavasti 
vähitellen itse Ruotsissa ilmaantuvat ja julkaissut pari viime ai- 
koina Ölandin saarella löyttyä alkuperäistä soikeata kupurasolkea, 
jotka hän lukee varhemman rautakauden toiseen edistys-jaksoon 
(450—700) kuuluviksi ^). Huomiota kuitenkin ansaitsee, ellä 
myöskin Suomessa on löytty pari alkuperäistä soikeata kupura- 
soikea, jotka muodoiltaan ovat alkuperäisemmät kun Skandina- 
vian myöhemmältä rautakaudelta tunnetut, eivätkä koristuksissaan- 
kaan niihin vivahda. Neulan kiinnittimetki, jotka ovat kahdesta 
ristikkäisestä vartaasta yhdistetyt, eriävät kokonaan skandioaviiai- 
sissa ja myöskin liiviläisissä kupurasoljissa tavallisista. Toinen 



«) Siv. 150 pahnimme eräästä kaltaisesta käärmeenpäillä koriste- 
tusta renkaasta, joka keväällä v. 1770 loyttiin pellon ojasta sotamieheD 
torpan maalla Nousiaisten pitäjäässä. Samasta pellosta löysi sotamies 
V. 1779 pitkän noin 10 tukaatia painavan kultavartaan, jonka litieäksi 
taotut päät olivat toiselta laidaltaan kehäsirateilla koristetut ja v. H^^ 
löysi eräs torppari kultarenkaan, muodoltaan kuin kahdella päällä va- 
rustettu lohikäärme, mutta toinen pää oli katkennut. LUje^ren, F^ 
teeknmg öfver Fynd i Sveriges jord, N:o 201, 223, 239. HUt. o. M 
Acad Handl Xllh 195, 199, 201, V. 1687 pyysi Hadorph että erään 
Suomalaisen löytämä paljous kultaa lunastettaisiin. M, p., s. 168. 

*) O. Montelius, Sveriget Fomtid, kuv. 434, 435. 



337 

noista kupurasoljista on lojtty Hourinsaarella WuoksenjoeIla toi- 
neo Wirmailan saarella Kellosalmen maalla Padasjoella, moiem- 
niat yksitellen. Koska siten sekä Liivinmaalla että Suonoessa ta- 
vataan soikeita kupurasolkia, jotka täydelleen eriävät Skandina- 
vian myöhemmällä rautakaudella tavallisista ja ovat muodoiltaan 
niitä alkuperäisemmät, niin voimme otaksua että ne länsisuoma- 
laisilla kansoilla ovat joko kotoperäisiä, jossa tapauksessa muoto 
olisi lainana Skandinaviaan saapunut, taikka ehkä mukailtua pe- 
rintöä täkäläiseltä gotilaiselta asutukselta. Meidän on kuitenkin 
myöntäminen että tämä solkimuoto on jokseenkin oudonnäköinen 
suomalaisten kansojen kalustoissa, joissa ainoastaan hevoisenken- 
gän ja renkaan muotoiset soljet sekä hihnasoljet ovat yleisiä. 

Vaikka jo useita suurempiakin, ehkä enimmästi satunnai- 
sia löytöjä tunnetaan Suomen myöhemmältä, suomalaiselta rauta- 
kaudelta, op tutkimus kuitenkin vielä niin alulla, että mahdotointa 
on eroittaa rajaseikkoja tämän ja edellisten aikakausien välillä. 
Tieteellisiä hautatutkimuksia on tältä aikakaudelta vielä ylen vä- 
hän suoritettu. Omituinen on kuitenkin mainituissa löydöissä 
aseiden, etenkin keihien paljous, jos muistamme aseiden puutetta 
idemmissä ryhmissä. Tuo seikka näyttää todistavan että Suoma- 
laiset saapuessaan Suomenniemelle olivat verisissä taisteluissa joko 
maan entisten asukkaiden tai nykyisten läntisten naapuriensa 
kanssa oppineet sotaisiksi. 

Lähellä Laukon kartanoa Wesilahdella on kalmisto paka- 
nuuden loppuajoilta, jossa haudat ovat merkityt melkein samal- 
laisilla kivipanoksilla kuin Bajardin talon luona Kokenhusenin 
paikoilla Wäinäjoella. Jokaisella haudalla nähdään isompi kivi, 
jota ympäröitsee kehässä neljä tai viisi pienempää. Pelloa teh- 
dessä on noita hautoja tietämättä paljo hävitetty. Vasta v. 1860, 
kun sattui luun sirpaleita ja puoH pääkalloa kuokan terään, 
alettiin tarkemmin tiedustella ja löyttiin syvemmällä muinaiska- 
luja. Pari kolme hautaa avattiin. Kun kivipanos oli poistettu 
tuli ensin, Skogmanein kertomuksen mukaan Ot vastaan pieniä 



*) D. Skogman, kertomits matkoiltani Satakunnassa muistojuttuja 
keräilemässä. Suomi II: 140, Ml, kuv. II, E: 1—8, Sivumennen mai- 
nittakoon myöskin että Nokian kartanon kohdalta, kosken toiselta puo- 

Suomi, 22 



338 

nyrkin kokoisia kiriä ja sitten — niin niissä, jotka kaivettiin ~ 
miekka, sirppi, keihään pää, hevosen kaluja, helmiä ja joku vas- 
kinen koristus. Tutkimattomia hautoja oli vielä silloin kolmatta- 
kymmentä ja puoli virstaa Laukon kartanosta Hiusalan kylään 
päin, sanottiin, piti eräällä saarella oleman kymmenkunta samal- 
laista hautaa. Tuon tarkempia tietoja ei ole noista kalmistoista. 
Mainituissa kolmessa haudassa löydetyt kalut lähetti tuomari A. 
Torngren yliopiston historialliseen museoon tietoja antamatta 
lOytOseikoista. 

Tuo kalusto oli seuraava : kaksiteräinen miekka, jonka puo- 
liympyräinen kahvannuppi ja pitkä väistinrauta todistavat keski- 
ajan koittoa; neljä kirvestä, joista kolme ovat melkein yhtä muo- 
toa (kuv. 278), kolmas piiluntapainen (kuv. 279); viisi keihään- 
kärkeä, joista yksi on ruodoUa ja kahdella vä'ällä varustettu, toi- 
set varsiputkisia, niiden seassa kaksi, joiden putket ovat olleet 
hopealla kirjatut; kaksi nuolenkärkeä, toinen kaksiteräinen (kuv. 
280) kuten Sipiriassa tavalliset O9 toinen yksiteräinen, mutta 
vä'ällä varustettu; yksi veitsen terä, kaksi erikokoista vikahdetta 
(kuv. 281) ja samanmuotoinen sirppi. Paitsi noita rautakaluja 
tuli löydössä ilmi pyöreä kupurasolki ^), joita tunnetaan 8 kap- 
paletta Suomesta; hevoisenkengän muotoinen, neliskulmaisilla 
napeilla varustettu solki, jossa renkaan poikkileikkaus on suippu- 
soikea; tulessa puoleksi sulannut leveä käsirengas (vrt. kuv. 299); 



Ien, on löytty paljo sotakaluja) keihäänkärkiä (kaksi Skogmanin tuomaa 
Varsiputkista keihäänkärkeä säilytetään museossa), kirveitä y. m. «Kal- 
man mäestä'^, virstan matka Nokialta Tyrkkölääo päin, on samoin löytty 
paljo sota-aseita ja ihmisen luita ja purosta, joka juoksee Pirkkalan 
vanhan kylän läpitse, miekan kahvoja, kuparin palasia ja »kaikellaisia 
rauta- ja vaskikaluja*. Skogman, m. p., s, 132, Vrt. sota-aseiden löy- 
töjä Ealmanahteesta Harjun kappelissa viime vuosisadalla. Suomi 1843: 
323. 

O Eristianian museossa tapasin kolme tuollaista nuolenkärkeä. 

*) JffistoriaUinen Arkisto /, kuv. II: 2. Kristianian museossa, jossa 
myöhemmän rautakauden kalusto on rikkaampi, kun muissa Skandina- 
vian museoissa, löysin neljä tuollaista soikea, joista yhden reuna oli n. 
s. Meander-sirateilla koristettu. Yksi on kuvattu; Aarsheretn. 1867, N:o 
25. Ruotsissa tuo solkimuoto puuttuu. 



339 

seka vihdoin yksi vebrta ja viisi kellaisla säteisillä emaljisilmilla 
koristettua helraeS. 

Skogmanin kertomuksesta arvaten ovat ruumiit tuossa kal- 
mistossa poUlaraattomia; mainittn vatkiassa pilaantunut kSsirengas 
kaipaa kuitenkin selitystä. Ruumiiden hautaaminen polttamatta 
oli ehkä Suomalaisilla tavallisempi kun polttaminen. V, 1870 




Wmlahei, Laukko. 



ilmaistiin kuitenkin Äimfllän rusthollin maalla Kokemäellä kal- 
misto, jossa nähtävästi tavattiin ainoastaan poltettuja luita. Tuo 
paikka on 4 virstaa länteen päin Kokemäen kirkolta ja virsta 
lännempänä Kokemäen kartanoa, joen etelärannassa vastapäätä 
Linnansaarta kosken niskassa. Siinä oli kivinen mäkikohta, josta 



340 

maantielle oli noin 400 askelta. Tno TSiimaa mäen ja tien vik 
lilla seka alempi maanala mäen ita- ja iansipnolella olivat am- 
moisista ajoista saakka olleet peltona. Syksyllä mainittuna voonna 
päätti tuon maan omistaja kuokkia tuon makikohdan pelloksi. 
Viela samana syksynä kuokittiin muutamia kapanaloja ja taota 
tehdessä löyttiin hiiliä, tuhkaa, luita ja muinaiskaluja noin kyy- 
närän ja puolen syvyydestä. Rahoja ei lOytty. Provasti A. 
Lilius, joka sai loydosta tiedon, toimitti muinaiskalut sekä kerto- 
muksen löydöstä yliopiston museoon. Syksyllä v. 1871 oli työ 
jatkettava ^). Tietoa puutumme josko työtä jatkaessa löytöjä tuli 
ilmi. 

Museoon saapunut kalusto on seuraava: kaunis kaksiteräi- 
nen, kolmikulmaisella kahvannapilla varustettu miekka (kuv 282) 
sekä kaksi puoliskoa samallaisista, joista toinen kaareutuva väistin- 
rauta todistaa pakanuuden myöhempiä aikoja; pronssinen mie- 
kankahvan nappi; kolme kirvestä, joista kaksi ovat samaa muotoa 
kun Laukon löydöstä kuvatut (vrt. kuv. 278, 279), kolmas muu- 
tamissa Suomen löydöissä tavattua muotoa (vrt. kuv. 297); kaksi 
varsiputkilla varustettua keihäänkärkeä, joista toisen putki on ho- 
pealla kirjattu^) (kuv. 283), sekä yksi ruodolla varusteltu kei- 
häänterä; viisi veistä, nuolenkärki ja sirppi samaa muotoa kun 
Laukon löydössä. Muut kalut olivat seuraavat: kolmiosira teillä 
koristettu hevoisenkengän muotoinen solki, jossa renkaan läpi- 
leikkaus on suippusoikea, kappaleita hopeisesta, neliskulmaisilla 
napeilla varustelusta sekä oudonmuotoinen rengas samantapaisista 
soijista; vaaka maljoineen, ja ketjuineen, jotka ovat kaksinkertai- 
sista spiralikierteisistä rengasliitteistä kootut, maljakappale toisesta 
sekä 7 niitä seuraavaa painoa; kaksi rikkinäistä keskeltä levenevää 



1) Provasti A. Liliuse^n kirje Maalisk. 24:ltä p. 1871 museon ar-* 
kistossa. Vrt Kokemäen muinaisjäännöksistä Lindström, Kumo soeken i 
hUt. häns. Suomi 1860: 176-8, 298, 299, Hän sanoo että vastapä&ta 
Linnansaarta pitkin joen eteläistä rantaa löytyy hantoja (vajonneitako?) 
vieretysten. M. p,, s. 301, 

*) Keihäänkärki, jonka putki samaan tapaan on selvillä lohikäär- 
me-kierteillä kirjattu, on löytty Rapolan pellosta Sääksmäellä, mäen 
juurelta, jolla on jäännöksiä muinaislinnasta. 



341 

spiraliluerteisU sormusta, joista toinen on keskipisteisilla kehäsi- 
rateilla koristettu; kappale kakeinkertaisisla rengasliitteista koottua 
ketjua seka vaskesta valettu pedon hammas (kuv. 284); pitkä 
proDSsikiskosta tehty nelikulmainen neula, jonka ylempi paa on 



I. Kokmäki, Äimälä. '/(- 28i. Kokemäki, Äimälä. '/i- 




^ Koiemati, Äimaiä. Vt- 



285. Kokemäki, Äimälä, </|. 



343 

silmnksetle taitettu; kaksi pronsBihelmea, toinen sarmaiDen j» 
kaksi sinistä lasihelmeä; kaksi hihnanjakajaa joko vyoUa tai he- 
Toisen purusta (kuv. 285); rautainen solitus luultavasti satulasta; 
tutiraula seka pronssikappaleita erillaisista esineistä, m. m. ar- 
vattavasti avaimesta j. n. pp. Suvella v. 1872 suoritti maisteri 
0. Lilius tutkimuksia 
tuollapaikalla. Musta 
multa oli kaikkialla 
täytetty hiilikipenilla. 
Noin puolen toisia tai 
korttelin syvyydellä 
maanpinnasta, mus- 
tan mullan ja kiin- 
tefln somerokerrok- 
sen rajalla, han tapasi 
poltetun luun kipe- 

nia ja niiden seassa 286. Kokemäii, Senkka. */<- 

seuraavat kalut: kap- 
paleita hevoisenken- 
gSn muotoisesta soi- 
jesta ja spiralikiertei- 
sesta sormuksesta, 
korvakkeella varus- 
tettu pronssibrak- 
teati, pronssilankai- 
fiia spiraliputkia, va- 
hainen pronssirengas, 
sulanneita kappaleita 
keltaisista ja ruskeista 
helmistä, tulirauta ja 

kolme rautanaulaa. 287. Turku. '/,. 

Paitsi tuota loytoä 

OD Kokemäen pitajäSssä usein loytty muinaiskaluja, esim. Kalvo- 
maesta kirves (vrt. kuv. 287], sormus ja vaa'an paino, Kierikan 
pellosta Kuopalassa pronssinen pidin ehkä rautakammasta (kuv. 
286) ja K0flnikan'mae3ta tasavartinen solki ruotsalaista muotoa. 
Eräs hautapaikka, joka sisalti polttamattomia ihmisen luita, 



343 

ilmaistiin v. 1852 ja 1853 Päijänteen rannalla Kuhmoisten kap- 
pelissa. Siinä oli „ vähäinen kumpu ^, joka kasvoi noin kahden 
tai sylen korkuisia puita. Tuossa kummussa, noin 3 kyynärän 
syvyydessä, loyttiin parin sylen avaruudella pääkalloja ja muita 
iahoneita ihmisen luita sekä muinaiskaluja. Kappaleen verta 
eteläpuolella tuota paikkaa iDyttiin rivissä noin kyynärän syvyy- 
dellä 5 luurankoa, jotka kuten, epäselvästä kertomuksesta päät* 
taen, myöskin edelliset olivat suuremmilla ja pienemmillä kivillä 
peitetyt. Niiden ohella ei löytty muinaiskaluja. Edellisessä ryh- 
mässä löydetyt muinaiskalut saapuivat vasta 1872 Muinaismuisto- 
Yhtiön kautta Yliopiston museoon ja olivat seuraavat: kaksi pii- 
lun tapaista kirvestä (vrt. kuv. 279), joista toinen on ollut ho- 
pealla kirjattu; varsiputkella varustettu keihäänkärki ja rautainen 
rengas arvattavasti kuolaimista; ympyräinen kupurasolki yhtä 
muotoa kun Laukon löydössä (vrt. kuv. 294); ketju, jonka liit- 
teet ovat kahdesta rinnakkaisesta renkaasta kootut sekä pronssi- 
langasta tehty silmuksen muotoinen ja kahdella spiralilevyllä 
koristettu ketjunkannatin i); suuri hopeakiskosta tehty, oudolla 
siratilla koristettu brakteati^ jonka reunassa on ripustinreikä * 
kappaleita kudotusta, pronssilankaisilla spiraliputkilla koristetusta 
naisenvyöstä *). Vihdoin seurasi löytöä pronssinen vati, jonka 
pohjalle ja laidoille on raakamaisesti piirretty viisi suippulakki- 
silla hajatukkaisilla ihmisen päillä varustettua siipiniekkaa. MeU 
kein samallaisia, vaikka täydellisemmillä kuvilla ja latinalaisilla 
sanoilla varustettuja vateja loyttiin v. 1842 Pöddes'in luona We- 
senbergin piirikunnassa Wironmaalla 35 kappaletta; kuvauksilla 
tarkoitetaan „ kuoleman syntejä ^). Tuollaisia vateja käytettiin 
kasteastioina noin XIIl:Ila vuosisadalla^ josta voimme päättää että 
puheessa olevat haudat ovat niiltä ajoilta, jolloin kristinusko ja 



*) Suomm Mmnai8mui8tO'Thtiön Aikakauskirja I: 4i, 42, kuv 
U, 15. 

«) Vrt Eartmann, Das vat&rländisehe Mut&um zu Dorpat, s. 90 
(kuva tekstissä). Melkein samallaista kutomusta näin Kasanin yliopiston 
museossa Tscheremissien haudoista. 

•) Bartmann, m. t, s. 162, Yksi noista vadeista joutui kreivi 
Stroganovin museoon, Jossa sen kuvasin. 



3U 

pakanuus kamppailivat toisiansa vastaan Hämeessä. Kuhmoisten 
pitajäästä säilytetään museossa myöskin kaksi keihäänkärkeä ja 
yksi nuolenkärki, jotka ioyttiin kaskesta Lummeneen rannalla. 

Vanhempia ovat ainakin osaksi ne pakanalliset kalmistot, 
jotka ovat tunnetut Euran pitäjäästä. Siellä epäilemättä kristin- 
uskokin varhemmin vakaantui kuin Hämeessä. Se mäki^ jolla 
Euran pappila sijaitsee, on nähtävästi kauan ollut vanhana kal- 
mistona tunnettu. Eräässä kirkkoherra Laihianderin v. 1753 
tekemässä Euran pitäjään kertomuksessa, joka säilytetään sikäläi- 
sessä kirkon arkistossa, kerrotaan että tuo mäki on täynnä satoja 
hautoja, joihin tarinan mukaan on haudattu eräässä „Isolla- 
niityllä^ tapahtuneessa tappelussa kaatuneita. Laihianderin aikana 
oli sekä tuosta mäestä että sen viereisestä pellosta löytty „useila 
ihmisen luita, ristikivääreilä, käsikeihäitä, sapelin kappaleita seks 
pieniä messinkiketjuja". Vasta v. 1843 ja 1848 saapui muuta- 
mia pappilan nykyista pääpjlinkiä perustaessa löytlyjä muinais- 
kaluja yliopiston museoon. Ne olivat: kaksi miekkaa keskiajan 
alulta sekä kappale kolmannesta; yksi varsiputkella ja kolme ruo- 
doUa varustettua keihäänkärkeä ^), keritsimet sekä suurirenkaiset 
kuolaimet. Vähän lounaampana tuota löytöpaikkaa oli v. 1828 
löyttj arapialainen Nasr ben Ahmedin Samarkandissa lyöty raba 
v:lta 917. Tämän johdosta päätti t:ri Ignatius v. 1870 suorit- 
taa tutkimuksia tuolla paikalla, jota hän arvasi kalmistoksi. Mai- 
nitun Pappilanmäen eteläisellä ja lounaisella rinteellä voi selvästi 
eroittaa ympyräisiä tai soikeita, noin 2 kyynärän syvyisiä ja kort- 
telin tai puolen toista syvyisiä syvennyksiä, joita tavattiin paikoin 
viidessä, mäen rinteesen nähden, tasakorkoisessa rivissä. Hra 
Ignatius kaivatti yhtä haavaa neljää syvennystä, joista ainoastaan 
kaksi sisältivät löytöjä. Ensimäisessä tavattiin 5 ä 6 korttelin 
syvyydeltä hietamaassa seuraavat kalut: miekka skandinavilaista 
myöhemmän rautakauden muotoa, kaksi varsiputkilla varustettua 
keihäänkärkeä, hevoisenkengän muotoinen solki, jonka rengas on 
poikkileikkaukseltaan suippusoikea ja oudonmuotoisilla neliskul- 
maisilla napeilla varusteltu, useita spiralikierteisiä sormuksia 



<) Tässä mainittakoon, että Skandinavian museoissa en oletayan- 
nut yhtäkään modoUa vamstettua keihäänkärkeä. 



345 

(bu*. 388) sekt niittausnauloja. Puoli kjyaaraa syrjemplliia 
htytliin biilia seka luita, joita arVattiin hevoiseD luiksi. Toisesta 
haudasta IltyltiiD korttelin sfTyjdelta pari veitsenterää ja syvem- 
mältä biilia ja murenneita luita. Luurankoja ei noissa tutkimuk- 
sissa nSj tulleen ilmi; luultavasti ovat ne hietamaassa lahoneel. 
Laibianderin mainitsemista luydöista voimme ehkä paattaa että 
ruumiit tuossa kaimistossa olivat polttamattomia. 



28S. Eura, Fappilanmäki. '/i- 

Hra Iguatius jatkoi tutkimuksiansa n. s. Kerajä- 
maella, jolle on noin virstan matka kirkolta. Tuolla 
maella tavataan kaksitoista isoltaista kiveä asetettuna 
kebaan liki toistansa seka kaksi omituista multakumpua, 
joita viimeksi mainittuja hän turhaan tutkiskeli. Sa- 
mallaisia syvennyksiä kun PappiJanmäessä tavataan myiis- 1 
kin ja kenties vielä enemmän Kerajamaessa. V. 1S49 ' 
kaivatti niitä paikan omistaja kymmenkunta, mutta ai- 
noa IttytO oli keihäänkärki'). Ignatius antoi kaivaa ya\s&-' 
useita hautoja, joista ainoastaan kolme sisaltivat IfiytOjä. mjamau. 
Yhdessä haudassa loattiin 6 korttelin syvyjidellä hiilen- ''* 
sekaisesta multakerroksesta kaksi pientä pronssisormusta, 
toisesta haudasta kaksi keihäänkärkeä, toinen varsiputkella, toinen 
ruodolla (kuv. 289) varustettu sekä ruostunut rautakappale, kol- 
mannesta haudasta vihdoin tulusrauta. Merkillistä on ettei nois- 
sakaan haudoissa nay luurankoja löytyvän. Ybdentapaisia vaikka 
epasaannällisempia hautasyvennykgia tapasi hra Ignatius vihdoin 



346 



KoukuDloukkaroSlessa, matta kaivatti niitSi turhaan. Myöskin Rap- 
peenmaestä on muinaiskaluja löylty, joista yksi keihäänkärki on 
saatu talteen. Kaikki roainitat löytöpaikat tavataan noin kahden 
virstan alalla Euran jokilaaksossa *). 

V. 1864 ilmaistiin tämänaikuinen hautauspaikka eräällä ta- 
saisella hietatantereella keskellä Kernalan kylän peltoja Janak- 
kalassa. Erään makasiinin perustusta kaivaessa löyttiin siinä 
kolme pääkalloa (muita luita ei ole mainittu), joista yhtä arvat- 
tiin vanhemman miehen omaksi, toista kahta nuorukaisten pää- 
kalloiksi. Noiden pääkallojen ohella löyttiin rautainen keihään- 
kärki sekä puukontuppi, jonka pronssikiskoiset soUtukset ovat 
pilkkuviivoilla koristetut. Tuota löytöpaikkaa kaivattivat Loka- 
kuussa samana vuonna prof. Koskinen ja t:ri Ignatius ja löysi- 
vät, erinäisiä hautoja nähtävästi ilmaisematta, lahoneita luukappa- 
leita, kaksi katkennutta miekan kärkeä, keihäänkärjen sekä kuusi 
rautaista niittausnaulaa % 

Samana vuonna löyttiin . tietä tehdessä Wanajantaustan vai- 
niolla mainitussa pitäjäässä melkoinen joukko muinaiskaluja^ jotka 
kartanon omistaja lähetti yliopiston museoon. Keskellä vainioa 
oli kivinen nurmettunut mäkikohta, jossa kalut kahdesta kohdasta 
olivat löydetyt noin 5 korttelin syvyydeltä sekä niiden ohella luita 
ja hiilenkappaieita. Löytöpaikkojen väli oli noin 7 syltää. Lou- 
naisemmaila paikalla tapasivat Koskinen ja Ignatius, jotka maini- 
tulla tutkimusretkeUänsä tätä löytöpaikkaa tutkivat, likitysten kaksi 
pientä hiukan soikeata kehäkohtaa, joista toinen vähempi oli 
sisäpuolelta mitaten 3, toinen 4 ja 5 kyynärää ristiinsä. Kehä- 
vallit, jotka olivat maaperäisistä sekä pienistä kivistä kootut, oli- 



Noista tutkimuksista Eurassa vrt. K, K F. Ignatius, Muuia^ 
fMUta r€tutakat*den hautCMSmaasta Euran pitäjässä. Historiallinen Ar- 
kisto III: 95—117, johon myöskin on liitetty kuvia KerSjämäen muinais- 
jäännöksistä sekä enimmistä tässä mainituista kaluista. 

*) Vrt. Koskinen ja Ignatius, Muinaisjäännökset VanaantatutaUa 
Janakkalassa, Hist, Ark. I: 70, Museossa säilytetään Eemalasta ai- 
noastaan yksi kaksiteräinen miekankärki, yksi katkennut varsiputkella 
varustettu keihäänkärki, yksi nuolenkäfki, tuppi ja kuusi niittausnaulaa, 
mutta sen lisäksi kappale kolmesta pronssivartaasta punottua vyören- 
gasta ja isollainen soljen panin ^ 



UI 

vai nurmettuneet ja ainoaBtaan yhdeo tai kahden korttelin kof 
kuisia. Turpeen alla kehien sisustassa tavattiin ensin mustaa 
multaa, sillen kerros nyrkinkokoisia kiviä ja sen alla taas multaa, 
kunnes noin 4 — 5 korttelin syvyydessä kohtasi koskematkin maa- 
perä. Mainitun kivikerroksen seka ylS- ettJl alapuolelta loattiin 
muiuMskahija ')■ Koska puheessa olevat loydilt Wanajantaustan 
i vainiolla eivät ole museossa 

eroitetul luettelemme ne yh- 
dessä 'jaktosea. Kaksi veit- 
senkaltaisla yksiteräistä miek> 
kaa, joista toinen on 4:tta, 
toinen (kuv. 290) ainoastaan 
puoli kolmatta korttelia pilkS; 



290. Vt- ^'- Vb- 292. %. 203. '/,■ 294. »/s- 

Jinakkala, Vanajantaka. Vanaja, Kuilit. Janakkala, Vanajantaka. 



kuusi veitsenterää, joista muutamat ovat pitkiä, kuten usein 
itäisissäkin ryhmissä Uvatul ja kuten nekin leveällä hamaralla 
varustelut (vrt. s. 250); kaksi kirvestä (vrt. kuv. 278, 297), 8 
varsiputkella varustettua keihäänkärkeä, joista neljä ovat yhtä 
muotoa (kuv. 291), seka kaksi ruodollä varustettua nuolenkärkeä 



') Kolkinen ja Igne 
}u liitetty. 



I. 61—70, johon muutamia liuvia- 



348 

(kuT. 992); neljl heToiieDkengaD muotMSta soikea, joista renkaat 
kabdcBsi ovat kebapilkuilla koristetut, neliskulmaisilla napeilla 
varastelut ja poikkildkkaukseltaan kinisikaDtlisia, kolmaDnessi 
raudasta, spiralihiertei^ia piatteills varusteltu ja poikkileikkauksel- 
taan suunnikkainea ; kaksi pjOreSta kupurasolkea yhtfl muoLoa 
kuD Laukoa lOydOssa (kuv. 291); vytthibDan sulki seka pitkiä 
vjAd solitnksia, kappaleita aioakin kahdesta spiratikierteisesltl 
raDoerenkaasta seka kappale proDssikiskosta taitettua suoraviivai- 
sesti koristettua kaureogasta ; kolmikanttisesta pronssilangasla 
tebt; spiralipnlki y. m. katkelmia. 



Mitä suurempia IO;toja tällä Suomeo aikakaudelta ilmaistiio 
rautatietä tehdessä Kallisten ruslboUiD maalla noin virsta etell- 
puolella Hämeenlinnan pysähdyspaikkaa. Tuo IfiyUt saapui everst- 
luutnantti K. PippiBgi" huolesta yliopislon museoon v. 1859. 
Valitettavasti puututaan kokonaan tietoja lOjtOsei koista. LOfUl 
«saisi: kaksi kakstteraigta miekkaa, joista toinen jo muodoltaan 
hiukan eriSä pakanuuden aikuisista, seha veitsenkaltainen miekka 
(kuv. 293) omituista „SaksimiekaD" nimellä tunnettua muo- 



349 

toa '); kakBiteraiaen tikarintapainen ase ja 10 veisu, jaigla enim- 
mät ovat tavattomao pikiä (kuv. 295); kaksi kirveaia (vrt. kuv. 278, 
297), kaksi sirppiä samaa muotoa kon Laukoo ItifdussS (vit kuv, 
281), 16 beibatiDkSrkeä, joista enimmät ovat varsiputkilla varus- 
tettuja vaihtelevaa muotoa (kuv. 296), 4 ruodolla varusteltua 
vakaisia ja 2 vä'Sttumaa kahdeksankanttista, pitkapiikkista; kali- 
det isorenkaiset kuolaimet; pieui ympyräinen kupurasolki tuota 
edellisissä lOydfiissä usein tavattua^rauotoa; kaksi suurta hevosen- 



Wanaja, Katlit. 

kengän muotoista soikea, joissa renkaiden poikkileikkaus on kuu- 
sikaottinen ja toisen rengas kolmiopilkuilla koristettu seka sär- 
maisilla napeilla varustettu; pitkä neliskertaisista spiralikierteisisia 
liitteistä koottu ketju, jonka kannatin on samaa muotoa kun 
Kuhmoisten luydOssS tavattu (kuv. 298); kolme leveätä ranne* 
rengasta, joissa tavattavat siratit civat ole outoja tanaikuisissa 
Suomen lojduissa (kuv. 299); kolme pronssikiskosta muodosteltua 



<) (rottlnnd vainiqan laona nfiin samallaiBen aseen. Se, ptiS 
kalisi teräinen miekka, jonka ponsi on hopealla kirjattu, keihfiSnkarkl, 
piikkisellä napilla varustettu Bpiralipiirteinen vyärengaB liiviläistä muotoa 
seki toista ky;nSra& pitk& neliskertaiaiBta, spiralikierteisistB liitteistä 
koottu ketju, oli ISytty muistaakBeni Innrankojen ohella SnrmainSestS 
Tjrr&nndQ kappelissa Hat;tQlan pitajSK, vainiolla noin kaksi pjssjn am- 
pnmaa Lepaan kartanosta. — Yksi sellainen miekka on löytt; Norjassa 
ja knvattn: Aartbtrttn. 1868, N^o SO, 21. 



350 

snoraTilvdisestt koristeUua kssiresi^ta (kuv. 300) seka kappaleita 
ehkä neljästä spiralikierteisesta raanerenkaasta (kflv. 301); ja nbdoin 
kolme suurta joko neljSstS tai kolmesta pronssivarlaasta puuotlua 
T70rengasU virolaisliiTilaisessakin rjbmasea tavallista muotoa. 



30!. Wanaja, Eattil. % 




Tatit aikakautta kuvaava lUjU) 
säilytetään mjOskin Anttilan maalta 

Rahalan kjlasta Luntion pitajaa. 
Siitäkin loydtistä puututaan koko- 
naan tarkempia tietoja. Luydussa 
on ympyräinen kupuraaolki yllii ta* 
valtua muotoa (vrl. kuv. 294), kaksi 
kolmesta pronssivarlaasta punottua 
vyörengasta (kuv. 302), useita kap- 
paleita spiralikierteisista ranneren- ^^j j^^^^^ tuf^i^atoin. * 



I 



351 

kaista (vrl. kuv. 301) seka haksi valettua, isketyillä sirateilla ko- 
ristettua rannerengasta (vrt. kuv. 303 *). 

Useita muita lOjtupaikkoja, josta luon tuostakin on ilmaistu 
tanaikuisia muinaiskaluja tunnetaan Suomesta. Werinii(ulta esim. 
Linnavuoren luona Jarasan pitajaassa, jossa en- 
tisinä aikoina on tarinan mukaan tapeltu, on 
loytty kirves ja miekka ^). Samoin kerrotaan 
on muinaisuudessa tapeltu Pyhäjärven jaalla 
Haubon ja Tuuloksen kirkkojen välillä. Koskien 
perkaCtua on järven vesi laskeenlunut ja ran- 
noilla lUyltaan viiosiltain miekkoja, kirveitä, kei- 
häitä ja muita aseita. Varsinkin Haaksivalka- 
man paikoilla loy tavat lapset usein hopea-, 
vaski- ja rautakaluja '). Noita tUytojä olivat 
luultavasti kappale kaksiteräisestä miekan lap- 
peesta, kolmikanttinen kahvannappi, kirves ja , 
neljä keihäänkärkeä, jotka koulunopeltaja Selin 
aikoinaan lahetli Kirjallisuuden Seuralle. Kei- 
häistä ohval kaksi ruodolla (vrt kuv. 289, 305) 
ja kaksi varsiputkella varustettuja, toinen vahai- 
nen. Ehkä ovat samoja lOytujä myoskin rat- 
sumestari Hunsterhjeloiin „Hauhon pitajaasia" 
lähettämät kolme varsiputkista keihäänkärkeä 
(kuv. 304) ja kirves (vrt. kuv. 279). Toinen 
loytSpaikka Tuuloksen kappelissa on Rydman 
kartanolla tai linnalla Toivaniemellä, josta hra 

Munsterhjelm on läheltanvt museoon kufalaisen ^* f'""' ,^^;, 
*___ ' ho. Vs Tuuloi. Vs. 

■) Tuo Tannerengas sekä va&'aii paino ja varaipntkella varnBtetta 
keihäänkärki on lahjana Saomen Kirjallisnnden Seuralta lEjtätiedotta 
saapnont; jliopistoQ tnnBeoon. 

*) Tuntld, aeographU 111: 394. V. 1745 tnli suuri mninaiBlSytö 
ilmi Padasjoen pappilan maalla. M. p.. JIJ: 412. 

») Vrt. B:/ort lUn. 1852: 4, IS (Tunlokaen lukkarin Selinin ker- 
tomnsten mnkaaD). Toinen eota-aeeiden löytöpaikka jSrvea rannassa 
kunlno olevan Boviniahti lähellä Laurin kallioa, jolla nSytetäSn jälkiä 
main aislin nasta. Mnntainia läytöjä säilytettiin vielä v. 1872 kahdeaaa 
Jnntlihn kylän taloas», eaim. keihäänklrki ja miekka, jonka lappeessa 
oli selittfimättdmift nkiiiaiinia". Utm Suomtlar IS72: li2. 



35a 

rahan seka soraan tuon raban ohella loytyn veitsen. Useita 
keihäänkärkiä on samalla paikalla loyttj *X joista mnotamia sa- 
notaan lähetetyn yliopiston museoon (hra Munsterhjelmin lähet- 
tämät?). — V. 1749 toyttiin Lumiansaareila Roineen järvessä Hau- 
hon pitäjää 23 pienempää soikeata erikokoista ja paksuista ren- 
gasta*). Luultavasti tarkoitetaan tuolla lOydoHä samaa, 
josta jo ylempänä (s. 149) Kalmin mukaan olemme pu- 
huneet. Myöhemmän aikuisia ovat ehkä löydöt eräästä 
pellosta Höjtöläo kylässä Ikalisten pitäjäässä, jossa löyttään 
ihmisen luita ja aseita. Yliopiston museoon on nimismies 
C Palmen sieltä lähettänyt viisi kirvestä ja kaksi keihään- 
kärkeä '). 

Itäsuomesta on vielä varsin vähän saatu talteen tä- 
män aikuisia muinaislöytöjä. Linnansaarelta Räisälässä on 
tallella kolmikanttinen vaskiponsi miekankahvasta ja Kiteen 
pitäjäästä kahdeksankanttinen pitkäpiikkinen keihäänkärki sa- 
maa muotoa kun Wanajan Katlisen löydöstä tunnettu (vrt. 
huonosti onnistunut kuv. 306). Pielavedeltä, Niemisjärven 
kylästä, on saatu talteen kiviset valimet, joissa neuloja on 
valettu. Ruokoveden rannalla Kuopion pitäjäässä on Mete- 
linkallio, jolla näytetään ympyräisiä ja neliskulmaisia kivi- 
raunioita sekä neliskulmainen kivipanos; kalliolta löyttiin 
jo ennen Isoa Vihaa suurellainen „vyölukko^ hopeasta ^). 
Vielä vähemmin tunnetaan sieltä tänaikuisia kalmistoja- 
Munapirtin saarella Pyhtäällä sanotaan olleen epäjumalan 
temppeli ja jälkiä näytetään siellä olleesta kalmistosta. 
Sortavalan pitäjäässä näytetään useita n. s. ^Metelin hau- 
toja^ ja Lahenkylässä on sellaisesta löytty ihmisen pää- ^f* 



kallo ^). Suurijärvessä Karkilantaipaleen kylässä Heinäve- « 



h 



«) Vrt. myös H%»t. Ari. I: 150, 

«) Hut, o. Ant. Akad, Bandl, XIU: 187. 

') Suomen Mainaismmsto-Yhtiön pöytäkirja Tammiknnn 27 p. 1874. 
Paikka on Nnijasodasta tunnettu. 

4) Knorring, Oamla Finland, s. 216, 253. 

») Aho Tidn. 1771, s. 126; Tuneld, Geographie III: 502. Rauha- 
kiven luona Ristiinan pitäjäässä on ammoin tapeltu. Tuneld, III: 510, 
Eauskialan kylässä, peninkuorma etelään Lappeenrannasta on paikka 



353 

della on saari nimeltä Kalmaluolo, jolla suurten kivien alla löyt- 
tään kappaleita koverretun ruuhen muotoisista arkuista seka ih- 
misen luita. Ovatko nuo haudat lappalaisia vai suomalaisia? 
Ainoa merkillisempi löytö Itäsuomesta on Kuopion pitäjäästä saa- 
punut. Puoli virstaa etelään päin Haminanlahden kartanosta on 
Mustalahden uutisasutus. Siinä tavattiin metsäisellä paikalla kivi- 
panoksia ja maaylennyksiä ikään kuin muinaisista rakennuksista. 
Likellä noita jätteitä oli kiviraunio, jonka alta maapinnalta löyt- 
tiin paljon muinaiskaluja, joista vaan seuraavat v. 1874 maisteri 
R. F. Fabritiusen huolesta saapuivat museoon: ympyräinen ku- 
purasolki tuota usein tavattua muotoa (kuv. 294), valettu prons- 
sinen rannerengas, jonka siratit ovat leikkaamalla muodostettua 
letitystä; puolikuun muotoinen korvakkeella varustettu ripustin, 
hihnanjakaja sekä omituinen solitus arvattavasti vyöhihnasta. 

Jokseenkin harvinaisia ovat myöskin tämän ajan löydöt 
Pohjanmaalta. Maata kaivaessa löyltiin v. 1856 Haavistonmäestä 
Savilahden kylässä Vähänkyrön pitäjää tänaikuisia rauta-aseita, 
jotka tulivat Gottlund vainajan talteen. Ne olivat: kaksiteräinen 
kolmikulmaisella ponnella varustettu miekka, josta ainoastaan 
kahva ja väistinrauta ovat tallessa; kirves (vrt. kuv 278), kaksi 
varsiputkella ja yksi ruodoUa varustettu keihäänkärki sekä omi- 
tuinen merjalaistenkin haudoissa pari kertaa tavattu rautakone ^). 
Saman pitäjään Tapoilan kylästä on löytönä museoon saapunut 
tapparan muotoinen kirves ja keihäänkärki edelläkerrotuista löy- 
döistä tunnettua suomalaista muotoa (vrt. kuv. 289). Napujeen 
kylän latvamailta Isossakyrössä on löytty hopeinen permalainen 
kaularengas spiralikierteisen rannerenkaan muodossa (kuv. 306) 
ja Lapuan pitäjäästä nähtävästi tämänaikuinen keihäänkärki (vrt. 
kuv. 305). Useampia muinaiskaluja tältä aikakaudelta ei ole 



nimeltä Lappeenkappeli, jossa on Idytty paljo ihmisen Inita ja pari ki- 
veä oudolla kiijoituksella. Xhorring, Oamla Finland^ s. 228. Toinen 
noista kivistä kuulna olevan tätä nykyä renkituvan kivijalassa entisessä 
WesteTlnndin talossa Lappeenrannassa. 

O Kaikki nuo kalnt, paitsi miekka, ovat knvatut. Suomi IX: 93^ 
Jcuv, 43 — 7; vrt. Vvarav, m, p,, kuv, XXX: 26, 27, 

Suomi. 23l 



354 

Etelä-PohjamnaalU tallessa '). Samallainen hopeinen rannereu 
gas kun luo niin ikaan ^apuieea kyläsiä kuvailu Ifiyttiin Koveron 
koskesta Oulunjoessa ja Kuusajnustu luyttyina loi A. J. Holm- 
berg tarkemmitta lojUtliedoitta museoon kaksi skandinavilaista soi- 
keata kupurasolkea (kuv. 307) ja kolme piikaa kappalelU latiskaisisU 




306. Iiokyrö, Napuja. 



307. Kuutamo. %. 

kolmiosirateilla koristetuista ja sarmaisilla, Deliskanltisilla paate- 
napeilla varusteluista kaularenkaista. Rovaniemellä sai hra A. 
F. Thoreld v. 1856 talteeu hopeisen kolmiosirate^la koristetun 
bevoiseukengän muotoisen soljen (kuv. 308). Se oli lOytty hie- 

<) SanteaU rkatakandea lojdÖBtK Rekipellon l^lSssS W5yrillä, 
johon muteoSBo, kuitenkin epäiltivinU, luetaan keihii&nk&rki jr 49 bel- 
,m«i, Yrt. Suomi IX: 153. 



tabnkaatla ja sen ohella „ vaskinen vasikankyva" (vrt. s. 115], 
Luullavasli kuuluivat nuo kalut eri löytöihin, joista Fellman on 
tarkemmin kertonut. Oikaraisen ulon luona, näet, Rovaniemellä 
oli löytty maaperaisella kivellä puolentoista kyyaarän pituinen 
hopeaketju solkeneen, jotka painoivat 22 luotia, ja Hiukan talon 
luona V. 1817 paksun hongan kannon alla hyvästi säilynyt ruu- 
mis, jonka kaulaan oli ikaan kuin silkkisellä nauhalla ripustettu 
vasikanmuotoinen epäjumalan kuva. Tuota kuvaa oli omistaja 



308. Rovaniemi, '/j. * 

tarkasti säilyttänyt erinomaisena taikakaluna ^). Paitsi sitä on Ro- 
vaniemeltä tallessa pari nuolenkarkea, tikarinmuotoinen rauta- 
ase ja kirves, joiden pakanuuden aikuisuutta ei kuitenkaan mi- 
kään seikka todista. Yhtä epätietoinen siihen nähden on varsi- 
putkella varustettu keihäänkärki Polhtin talon maalta Kemissä. 

Tassa katsomme sopivaksi mainita pari tauaikuista Ruijaasa 
tavattua löytöä, jotka säilytetään Kristianian museossa. Perus- 



') J. Ftllman, JaluUn kama. BeUing/orl Tidmngar 1830: fiffi, 
Perankajärvellä Kovan iemsUä, kertoo Fellman, oli löjtty laatainm ky- 
pari, joka painoi 10 naolaa. Myöskin muita metalli- ja messinki-kalqja,. 
joiden muotoa ei ole enää voitu eroittaa, on lueiBsa paikoin Bovanie- 

mellfi löytty. 



356 

tusta kaivaessa lähellä Varjakanlinnaa löytUin lyhyt luuranko, 
jonka kaulassa riippui pitkä (134:slä) kolmikertaisista spiraliliit- 
teistä koottu pronssikelju, joka kannatti pienellaista ympyräpäät- 
teistä ristiä. Rinnalla oli hevoisenkengän muotoinen, särmäisillä 
napeilla varustettu solki ja aivan omituinen helykoristus, joka 
kokonaan eriää tähän saakka tunnetuista. Paitsi sitä löytliin 
lyhempi ketju, koottu (73:sta) nelikertaisista spiralikierteisislä 
liitteistä ja kappaleita suuremmasU rististä. — Kun sähkölankaa 
pantiin Ruijassa v. 1870, löyttiin Kvalsundin kohdalla, eteläpuo- 
lella Hammerfestiä, suuren kiven alta luuranko ja sen ohella he- 
voisenkengän muotoinen solki, jonka napeilla oh keskipisteinen 
kehäkoristus, sekä spiraUkierteinen keskeltä levenevä ja omitui- 
sesti pilkuilla koristettu sormus, joka puuttuu noita tavallisia 
pitkiä päätevartaita *). Vihdoin löyttiin hietakummusta Aa'n U- 
lon maalla Tranön pitäjäässä Tromsön piiriä luurangon ohella 
vyöhihna ja hevoisenkengän muotoinen solki sekä toinen kilvenkupu- 
ran muotoinen solki, jonka laidat ovat kolmiosirateilla koristelut 
Suomen myöhemmältä rautakaudelta tunnetaan vielä mel- 
koinen joukko löytöjä, jotka näyttävät todistavan että Suomen 
silloinen kansa ei ollut niinkään korpikansaa, että se eli mel- 
kein vilkkaassa kauppayhteydessä ulkomaan kanssa. Suurim- 
pia senkaltaisia löytöjä oli se hopealöytö, jonka uutisasukas 
Juha Korja v. 1839 löysi Kuolajärven ja Sodankylän rajalla 
erään kivilaakan kulman alta mädänneestä tuohikäärystä ^). Löytö 
sisälsi 174 anglosaksilaista ja saksalaista rahaa. Noiden rahojen 
ohella löyttiin melkoinen paljous hopeakaluja: kaksi hopeakiskosta 
taottua kupurasolkea, kolmesta hopeavartaasta punottu kaularen- 
gas, johon on kiinniteUy litteät kolmiosirateilla koristetut ja kou- 



<) Löydöt ovat kuvatut Aarsb&tetninger 1856, s. 69; 1870 n:o 22. 
Kristianian museossa tapasin ainoastaan 4 hopeista ja 3 kaltaista sor- 
musta, korvarenkaita tuskin yhtään. 

^) Vrt. G. Q, HälUtrÖnif Uhdersökning om ett i Mnska Lappmar- 
ken gjordt fynd af gamla vigter oeh mynt m, m. Acta Soe, Sci^nt. Fen- 
niöOi I: 731—40 ja YtterUgare bidrag tili kännedom af de i Lappland 
funna gamla vigt&ma. Acta Soe. Se, F. Il: 107 — 118; HeUingf, Tidn. 
1841: 28, Lios^n näkyy väärin määränneen siinä löytyt rahat. Yrt 
Sildebrand, Anglosaehsiska Mynt, $, LXXIL 



357 

kuilla varustetut päätteet, ynnä punous samallaisesta ranneren- 
kaasta; samantapainen kaularengas, punottu 8:sta hopealanka- 
punouksesta, ja neljästä hopeavartaasla punottu rannerengas; neljä 
neliskanttisilla napeilla varustettua hevoisenkengäu muotoista, soi- 
kea, joista kaksi ovat tavattoman suuria; kolme leveätä hopea- 
kiskosta muodostettua rannerengasta sekä kappaleita kahdesta 
samallaisesta; kaksi rannerengasta, jotka ovat muodostetut litteäksi 
taotusta hopeavartaasta ja joiden päät vartaina kiertyvät toisiinsa, 
toisessa spiralilevyiseksi solmuksi; lyhyt punous pronssivartaasta; 
ketjutoin vaaka maljaneen ja 11 painoa sekä halkaistu vaskikuo- 
rella puettu rautapaino. Nuo hopeakalut ovat kaikki pilkku- 
tai kolmiosirateilla koristetut. Tuo on ainoa muinaisaikuinen 
rahalOytö Pohjois-Suomesta. 

Sitä vastoin tunnetaan useampia tänaikuisia rahalöytöjä 
Länsisuomesta. V. 1686 loyttiin Salon kylässä Uskelan pitäjää 
Saaren talon luona anglosaksilaista rahoja v:lta 978 — 1066, sak- 
salaisia Kölnistä, Augsburgista y. m. kaupungeista, sekä bysanti- 
nolaisia ja kufalaisia rahoja, joista muutamia Etelredin ja yksi 
kufalainen tulivat Brennerin talteen, muutamat kufalaiset yliopis- 
ton kirjastoon. Prof. Glewbergin kirjeen mukaan Berchille oli 
Nousiaisten pitäjäässä v. 1762 ja tuon tuostakin loytty „useita 
suurempia'' raha-aarteita, joista ainoastaan 4 anglosaksilaista Etel- 
redin rahaa oli lähetetty talletettaviksi; suurin osa oli joutunut 
kultaseppien käsiin. 12 Nousiaisissa löyttyä rahaa, joiden seassa 
oli 4 anglosaksilaista Etelredin ja Knutin rahaa y. m., joutuivat 
Bilmarkin talteen ^). Eräässä mäessä Tuomalan maalla pari ki- 
venheittoa Raision kirkosta maantien varrella löysivät v. 1834 
tai 1835 vanha Paulin niminen paimen ja pieni poikanen suuren 
aarteen, joka näkyy sisältäneen anglosaksilaista, saksalaisia ja 
kufalaisia rahoja. Suurin osa myötiin kultasepille. T:ri Pinello 
joka oli saanut 17 anglosaksilaista ja 28 saksalaista (enimmät 
keisari Otto'n aikuisia) rahaa taiteensa, lähetti ne Tukholmaan, 
jossa Hildebrand niistä valitsi 23 rahakammiossa talletettaviksi. 
Syksyllä v. 1841 loyttiin Paimiossa aarre, joka sisälsi vähintäin 



*) J. Bihnarkj De nummis quibiadam antiquis in Itnlandia haud 
ita repertU, Ahoa 1769, s. 7—21, Ant Tidtkr. /. Sv. I: 33, 



358 

200 rahaa, pari bopealankapunousta ja kappaleita koristeluista 
bopeakaluista. Eräs kultaseppä, joka tuli aarteen omistajaksi, 
myi sen everstluutnantti Tammelanderille, paitsi 28 rahaa sekä 
mainitut hopea-esineet, jotka Lovisan pormestari ^Juselius osti. 
Osastaan lähetti hra Juselius pari vuotta sitten yliopiston raha- 
kammioon 3 kufalaista, 9 anglosaksilaista Jja 15 saksalaista rahaa. 
Kufalaisista rahoista on yksi korvakkeella, useat rihmarei'illä va- 
rustetut*). Paitsi noita raha-löytöjä Länsisuomesta olemme jo 
ylempänä (s. 344) huomauttaneet samanidilaisesta rahasta v:Ua 
917, joka V. 1826 lOyttiin Pappilanmäestä Eurassa. 

Myöskin Hämeestä on useita rahalöytöjä tältä aikakaudelta 
keksitty. V. 1787 lähetti Pälkäneen kirkkoherra Idman siellä 
löytyn aarteen Tukholmaan^). Se sisälsi 65 anglosaksilaisU 
Etelredin ja Knutin rahaa, 25 irlantilaista, 14 saksalaista ja 7 
suurempaa ja pienempää palaa kufalaista rahaa, jotka yhteensä 
painoivat 40 luotia, sekä hopeisen rannerenkaan yhtä^muotoa 
kun Napujeella löytty (vrt. kuv. 306). Hietakuopasta Hakalaa 
rusthollin luona Sääksmäellä löyttiin kufalainen Nuh ben Nasrin 
(v. 943—57) hopearaha, joka v. 1843 saapui yliopiston raha- 
kammioon, ja Ryömän kartanosta Toivaniemellä Tuuloksen kap 
peUssa löytty kufalainen raha, josta jo ylempänä (s. 351) mai- 
nitsimme, saatiin sanioin talteen v. 1864. Kaunis hopealangoista 
letitty kaulaketju, johon on ripustettu kufalaisia ja anglosaksilain 
sia rahoja, on, prof. Lagusten antaman tiedon mukaan, myöhem- 
pinä vuosina Hauhosta löyttynä rahakammioon saapunut Järven 
rannasta lähellä Nordenlundin kartanoa Sysmässä löyttiin syksyllä 
V. 1841 kufalainen hopearaha, joka lahjotettiin Porvoon lukion 
museoon ^j. V. 1870 löyttiin samassa pitäjäässä, saarella Ylimäi- 
sen järvessä, Wäri]än pappilan Joutsan torpan maalla poltlina- 
pussiin katkettu aarre, joka sisälsi 98 anglosaksilaista ja kufa- 
laista hopearahaa, ohuen kaularenkaan, rannerenkaan ja bevoi- 
senkengän muotoisen soljen. Löytäjä, pappilan torppari, myi 



O Vrt. myös TT. Lagus, Mynt/ynd i Mnland 1871—1873. Suo- 
men MuinaismuiitO' Yhtiön Aikakauskirja J: 46, 
«) Suomi IX: 154, 
5) Vrt. Borg a Tidning 1841: 88, 



359 

aarteen Heinolassa farmaseutti Domanderille, jonka toimesta se 
saapui yliopiston rabakammioon ^). Vihdoin on, prof. Lagus'en 
antaman tiedon mukaan, Nastolassa lOyttyjä anglosaksilaisia rahoja 
saatu talteen. 

Eteld-Karjalasta ovat seuraavat tänaikuiset rahalöydöt tun- 
netut. Syyskuussa v. 1832 löyttiin kappalaisen puustellin pel- 
losta Raution pitäjäässä 17 hopearahaa, joista 9^olivat kufalaisia 
v:lta 913 — 1008, 8 luultavasti anglosaksilaisia. Loydön lunasti 
eversti A. Fock ja lahjoitti yliopistolle ^). Vapaaherra J. Gripenber- 
gin antaman tiedon mukaan löyttiin v. 1867 vanhan aitan alla eräällä 
kalliolla Kuupalan kylässä Kurkijoen pitäjäässä aarre, joka sisälsi 
noin 100 hopearahaa, omajadilaisia, anglosaksilaisia ja unkarilaisia; 
hän itse sai yhden rahan, jolla luettiin: Andreas rex Hungarice 
Aarre tarjottiin, niin oli kertomus, luultavasti hovineuvos Etter'in 
toimesta yliopistolle lunastettavaksi. Tuosta tarjomuksesta tuskin 
tuli mitään. Vasta pari vuotta takaperin on rabakammioon Mui- 
naismuisloyhtiön kautta saapunut Kuupalan kylässä löyttyinä 2 
anglosaksilaista ja 1 Kölnin piispan raha ^). V. 1842 löysi ve- 
näläinen sotamiehen vaimo hiedassa Wuoksen rannassa lähellä 
Käkisalmea 3 kufalaista hopearahaa, jotka lähetettiin Porvoon 
lukion museoon % Vihdoin omisti pormestari Juselius v. 1870 
kufalaisen hopearahan, joka erään kultasepän antaman tiedon 
mukaan oli löytty maasta Käkisalmen tienoilla ^). 

Useampia mainittavia löytöjä emme tätä nykyä tältä Suomen 
aikakaudelta tunne. Jos muistamme että ne melkein kaikki ovat 



*) Prof. Lagusten antamia tietoja: Suomen Mninaismuisto-Thtiön 
pöytäkirjat Marrask. 5 ja Jonluk. 6 p. 1870. 

*) Vrt. (?. Oeitlirif Alex, Univit Muhammedanska Myntsamling s* 27; 
Sanansaattaja JViipurista 1833: 50; CaecAteea, Mt/xaMMedancKCM Ht^MiM- 
MamuKay s. 36, 

') LaguSf Myntfynd % Hnland 1871 — 5, m. |>., «. 47, 

4) Vrt. B<yrgä lUn, 1843: 78; 1847: 29. 

^) Tuo raha on ehkä sittemmin saapunut yliopiston rahakam- 
mioon. Vrt. Lagus, m, p., s. 46, Enimmistä ylläkerrotuista rahalöy- 
döistä vrt. Oeitlin, Om österländska mynt funna i Mnland, Acta Soe. 
Sdmt. Fenniecs III: 316 — 22-, Mldebrand, Anglosachsiska Mynt, s, LXXI, 
LXXIL ^ 



360 

satUDQaisia, että sflannöllistli roainaistutkintoa ei vielä edes ole 
aloitettu, niin voimme jo noista lOydoista aavistaa, että Suomessa 
etenkin etelämmillä osilla, Hämeessä, Auran rannoilla, Kokemäen- 
joen suulla ja Wuoksen rannoilla, jo pakanuuden aikana elettiin 
vilkasta elämää, että ulkomaan kauppalaivat jo siihen aikaan et- 
sivät Suomen satamoja ja ostivat hopeilla Suomemme tuotteita, 



IX. RiotsalaiBen rykni Akvenannaalla. 

Vihdoin tulee meidän lyhykäisesti huomauttaa Ahvenan- 
maan muinaistieteeilisistä ilmiöistä myöhemmällä rautakaudella. 
Mahdollista on että Ahvenanmaa vasta tällä aikakaudella asutet- 
tiin, sillä kivi- ja pronssikausista ei siellä ole tavattu ainoatakaan 
jälkeä ja ainoa tunnettu varhemman rautakauden löytö on soikea 
kovasin hautakummusta Saltvikin pitäjäässä (vrt s. 148). Mui- 
naisesta suomalaisesta asutuksesta puutumme samoin kokonaan 
muinaistieteellisiä jälkiä ja ehkä on nykyinen asutus saanut al- 
kunsa ruotsalaisista Ahvenanmaalle muuttaneista kalastajista. 

Ahvenanmaalla tavataan varsin runsaasti sekä mullasta että 
kivistä koottuja hautakumpuja, joista jo v. 1667 — 74 sikäläinen 
papisto lähetti luetteloja silloiselle muinaistieteelliselle kollegiolle 
Tukholmassa ^). T:n K. A. Bomansson, joka v. 1857 yliopis- 
ton kustannuksella tutki Ahvenanmaalla paljon tuollaisia hautoja, 
kertoo niistä seuraavalla tavalla: ^Hautakumpuja tavataan run- 
saimmin Saltvikin pitäjään korkealäntäisellä itäisellä osalla sekä 
Finströmissä; vähemmin lukuisina Sundin, Jomalan ja Hammar- 
landin pitäjissä ja vähin taikka ainoastaan kirkon luona Lemlan- 
dissa sekä Hamnön saarella Tiukkakarin kappelissa Föglön pitä- 
jää. Ne ovat vaihdellen kyynärän, vieläpä 5 ä 6 kyynärän kor- 
kuisia ja suurimmat kummut kohoavat Godbyn kylän tiloilla 
Finströmin pitäjäässä. Ahvenanmaan hautakummut ovat aina 
ryhmissä virtojen partailla tai paikoilla, missä ainakin tarinan 



*) Vrt. K, Ä, Bomansson, Finska PttsUrskapets beräUeUer om Mo- 
nummUr ock AntiqviUUr % Hnland 1667—1674, Suomi 1858: 117—148. 



361 

mukaan virtoja on ollut. Ainoastaan harvat Ahvenanmaan hau- 
takummuista ovat koristetut hautakiviUä (bautasienar), useiden 
juurella tavataan sitä vastoin kivistä pantuja kehiä, vieläpä muu- 
tamilla jälkiä kaulakehästäkin tai kumpua, vähän alempana suip- 
pua^ ympäröitsevästä kivikehästä. Rakennukseltaan kummut eivät 
suuresti eriä toisistaan. Kun kummun viheriöitsevä turvepuku 
00 pinnalta poistettu, kohtaa miltei aina tiheä koko kumpua 
peittävä kivikerros, jonka paksuus on vaihteleva. Tuon kiviker- 
roksen alla seuraavassa löyhässä mullassa tai hiedassa tavataan 
hajalla hiiliä ja luukipeniä. Jos taasen kummussa lOyttään tuhka- 
astia, mikä ei läheskään ole yleistä, niin se sisältää enimmän 
osan vainajan luista sekä tuhkaa ja on tavaUisesti asetettu kum- 
mun keskelle tai jollekin syrjälle laliskaisen kiven alle. Muinais- 
kalut ovat niin harvinaisia Ahvenanmaan hautakummuissa, että 
ylimalkaan ainoastaan yksi kumpu 10:stä tai 15:stä sisälsi mui- 
naistieteelle arvollisia löytöjä. Tuon kokemuksen saatuani kaiva- 
tin aina yhdellä paikalla suuremman luvun hautakumpuja ja ai- 
noastaan siten onnistuin vihdoin saada melkoinen kokous mui- 
naiskaluja, jotka nyt säilytetään yliopiston kansatieteellisessä 
museossa. — Vaikka jo olen tutkinut 50 ä 60 hautakumpua, on 
vielä kylläinen paljous jähllä vasta tutkittavaksi, sillä varmaan 
tavataan niitä monta sataa Ahvenanmaalla. Kun en ole tahto- 
nut suotta hävittää noita kauniita muinaisjäännöksiä^ olen aina 
tutkittua läjättänyt ne jälleen i)^ 

Yhtä lukuisia nähtävästi eivät hautarauniot ole Ahvenan- 
maalla, vaikka niitäkin siellä tavataan melkoinen joukko. Muo- 
doltaan ne ovat samallaisia ehkä usein pienempiä kuin Suomen 
rantamailla tavattavat ja sisältävät, kuten nekin, poltettuja luita 
ja välistä laakakivistä koottuja arkkuja. Kuten jo tiedämme ovat 
löydöt Suomen mannermaan hautaraunioissa olleet joko varhem- 
man rautakauden tai pronssikauden aikuisia. Niin ehkä ei ole 
Ahvenanmaan hautarauniojen laita^ ISe harvat sikäläiset hauta- 



*) K. A. Bomanston, Om Alande Fomminnen, s. 4, 6. Myöskin 
«UivapaDoksia'' tavataan Ahvenanmaalla, Godbyn kylän Inona Finströ- 
min pitäjäässä. M. p,, $. 14. 



362 

rauniot, jotka orat tutkitut, ovat sisältäneet varsin vähän kaluja, 
mutta nähtävästi myöhemmän rautakauden aikuisia kuten hauta- 
kummutkin. Eräästä hautarauniosta Kullan kylän luona Finströ- 
missä löysivät pari talonpoikaa v. 1849 suuren kiviarkun, joka 
pituudeltaan ja leveydeltään (?) oli kolme kyynärää. Siinä löyt- 
tiin kivien seasta poltetun luun kipeniä, saviastiain kappaleita, 
soikea n. s. yksikuorinen kupnrasolki (vrt. kuv. 307), 1 kullan 
ja 1 hopeankarvainen, 1 sininen ja kaksi keltaista emaljibelmeä 
sekä valkoinen särmäinen helmi ^). Tjudön ja Westantraskin 
kylien välillä Finströmissä lojsi Bomansson hauta-rauniosta jonkun 
elävän hammasluun; Syllodan kylässä Saltvikin pitäjää avasi hän 
toisen, jossa oli kiviarkku ja siinä hiiliä^); Berdtbyn kylässä Salt- 
vikin pitäjää vihdoin kolmannen, jossa löyttiin rautainen avain '). 
Monta vertaa rikkaampia löytöjä sai Bomansson useista hau^ 
takummuista. Kokoaman kalustonsa nykyinen epäjärjestys muse- 
ossa estää meitä kuitenkin laveammin kertomasta hänen löytö- 
jänsä. Syllodan kylän luona Saltvikissa tutki hän muutamia, 
jotka melkein selvään osoittavat sikäläisen kaluston luonnetta. 
Eräässä hautakummussa tapasi hän käppyrään taitetun miekan 
tavallista skandinavilaista myöhemmän rautakauden muotoa, var- 
siputkisen keihäänterän (vrt. kuv. 304), kirveen, suuren sirpin 
yhtä muotoa kun Suomen mannermaalla tavatut (vrt. kuv. 281) 
sekä katkenneen neliskanttisen kovasimen. Tuon kummun vie- 
ressä oli toinen arvattavasti naisen hautakumpu, joka sisälsi neljä 
„ kaksikuorista^ soikeata kupurasolkea; hevoisenkengän muotoisen 
pilkuilla koristetun ja spiralikierteisillä päätteillä varustetun soljen; 



*) Vrt. Tliopiston konslBtorion pöytäkirja kesäkuun 16 p. 1849. 
Eolmherg. Katalog 1859, s. 10, 

') Bomansson, m, p., s. 17. Holmbergin mukaan löyttiin hauta- 
ranniossa Syllodan kylän luona rautaveitsi, nykyisen luettelon mukaan 
taasen kaksi kappaletta neliskanttisesta kovasimesta. 

3) Nyk. luettelo lisää kiviset valimeti joissa oli valettu vyöhih- 
nan solituksia, hihnanjakajia sekä muita pronssikoristuksia. Holmbergin 
mukaan se löyttiin pienessä multakummussa saman kylän luona. Samal- 
laisia erehdyksiä, joita osaksi on mahdotointa selvittää, tavataan useita 
puheessa olevan kaluston jäijestyksessä. Siten on esim. melkein mah- 
dotointa eroittaa kolme löytöä Berdtbyn k^län luona. 



363 

pari proDSsivartaasta lilleakEi laottua kolmiosirateilla koristettua 
rannerengasta, joiden paat vartaina hiertyvät toisiinsa; 3 valettua 
rannerengasta yhtä muotoa (kuv. 310), neliskanttisesta vaänia- 
raalla koristetusta rautavartaasta tehdyn v3lj3n renkaan, johon liite- 
tyssä hangassa riippuu m. tn. kaksi n. s. „Torin vasaraa"; tasa- 
vartisen soljen (kuv. 309), joka viiden korttelin pituisessa ket- 
jussa skandinavilaista muotoa (kuv. 311) ^kannatti keritsimiit , 
seka vihdoin rautavcitscn '). Kolmas hautakumpu sisälsi ainoas- 




3i0. Vj. s 

Sallvik, SylMa. 

taan käppyrään laitetun miekan tuota lavalhsta muotoa; 
neljännesta haudasta luyttiin pari soikeata kupurasolkea 
melkein yhtä muotoa kun Kuusamossa bytyt sekä kap- 
paleita kahdellaisJsta keljuista, toinen ruotsalaista muotoa 
(vrt. kuv. 311), toinen kaksirenkaisista liitteistä koottu 
(kuv. 312), kuten esim. Kuhmoisten l&ydi>ssa ja virolais- 
liivilaisessa ryhmässä tavatut. 

„TSe hauta-astiat, kertoo Bomansson, jotka tntiiija 
tapaa Ahvenanmaan hautakummuissa, oval poltetusta 
savesta muodostetut, milloin hyvin ohueita, milloin taa- 
sen aika paksuja. Vaikka hautakummut aina avattiin ^^* ^ ., 
suurimmalla varovaisuudella, olivat nuo astiat »iin erin- igj„^ i^,. 



') Vrt. Bomantien, m, j) , ». 9; Sttomen Mttinaumtiiilo-Tlilifn ai- 

Ifakauilpirja h 38, 39 



364 

matlain haperat, etu olt mabdotoinla saada yhUifcaia ehjaoa 
talteen. VahiiumasUi kajoomisesta ne hajosivat, mikä oli sen 
vaikeampi valttaa, kun eivät koskaan olleet kivitaakoilla ymparoi- 
tyt kuten Ruotsissa od tavallista. Tunnettua on elta sellaisibsi 
tuhan-sailyttäjiksi otettiin saapuvilla olevia talous-astioita, josta 
syystä ne kooltaan ja muodoltaan ovat sangen vaihtelevia. Yh- 
dessä hautakummussa Sonrodan luona Saltvikiasa oli hauta-astia 
pantu vielä melkein sailyneesen vaskipataan, se taasen rautapa- 
taan josla ainoastaan vShempia kappaleita oli jälillä ^)." Viimeksi 
mainitussa haudassa löyttiin sen lisäksi luinen kampa seka kaksi 
spiralikierteista keskellä levenevää sormusta luota usein tavattua 
suomalaista muotoa (vri. kuv. 513) °). 



313. Sund, Sundby. % 3M. ^aUvit, Bor^boda. '/i- 

Borghodan kjlsn luona Saltvikin piiajaa avasi Bomansson 
hautakummun, jossa löyttiin ■) käppyrään Uiteltu miekka, sirppi 
suomalaista muotoa, varsiputkinen keihäänkärki, ruodulla varus- 
utlu nuolenkärki, keritsimet, kuolaimet, 7 tuuman pituinen rau- 
taneula, seka kaksi spiralikierteista sormusU (vrI. km. 314). 
Ylipäänsä näyttävät miesten haudat Ahvenanmaalla todistavan yhtä 
suurta aserikkautta, kun kummastellen olemme tavanneet Suomen 
mannermaan löydöissä. Miekat ovat lasUS aina luota tavallista 
sbandinavilaisfa myöhemmän rautakauden muotoa (vrt. kuv. 282); 
yksiteräisiä ei ole löytty ensinkään. Samoin ovat keihäät aina 

M BomariMien, m. p., t. 7. 

*) Bolmbergiu moEeoluetteloBsa mainitaan Mn lieäkst solki, jok» 
njkyisBSBä InetteloBaa punttnn. Vrt. Kalatog B/ver 41 Un:teU etnogr. 
tamlmgor 1659, t 33. 

») Nyk. InettflloBga pnatinn aekS mieklia, ettR sonnnkEet, 



365 

varstputkilla, eivätkä boskaao ruodoilla varustettuja. Sirpit ovat 
ybta muotoa kun suomalaiset ja näyttävät siis eriävää Skandina- 
viassa lUjdetjisLä '). ParaiteQ osoittaa kuitenkin tuo tavallinen 
soikea bupurasolki naiden hautojeo skandinavilaisuutta. MjOskin 
pari Ruotsissa tavallista tasavartista soikea (kuv. 309) tunnetaan 
noista hautakummnista. Kokonaan outoa muotoa on eräs ympj- 
räinen kupurasolki Sundin pitajääsia (kuv. 315), joka kannattaa 
Ruotsin löydöissä tavallisinta betjumuotoa. Länsisuomalaista vai- 




3J5. Sund, Sundby, '/i- 3tS. Salfirit. '/f 

kutusta ovat epailemaita nuo yllämainitut spiralikierteiset sor- 
mukset, joita Ahvenanmaan haudoissa on lOylty useita. MyOskin 
niiden koristustapa muistuttaa suomalaista. Skandinaviassa tuo 
sormusmuoto tietääksemme kokonaan puuttuu. Suomenpuolista 
vaikutusta todistavat oäliLavasti myöskin kolmiosiratit, joita muuta- 
masli tavataan Ahvenanmaan pronssikaluissa, esim. rannerenkaissa 
(kuv. 316). 

Ennen kuin päätämme tämän iybjkäisen katsahduksen Ah- 
venanmaan muinaisjäännöksiin, lulee meidän maiaila niilä tSmäa- 
aikuisia rahalOytltjä, joita sieltä tunnetaan. V. 1846 lOyttiin Fin- 
stromin pappilan pellosta kirkon likellä samanidilainen Nuh ben 
Na8r'in hopearaha, lyOty Taschkeat'i8sa v. 946, ja samaan aikaan 
labetettin yliopiston rahakammioon Ragdadissa lyOty Haran Arra- 

•) Yrt MonUUui, Svtrigtt Ibmtid, km- 485. 



366 

ftchid^iD raha ir:lta 806 ')• ^^oL Lagusten antaman tiedoD mu- 
kaan on myöhemmin rabakammioon saapunut Jomalan pitäjääsU 
rahalöyto, joka sisälti anglosaksilaisia ja kufalaisia rahoja ja ooin 
kuusi vuotta sitten loyttiin Saltvikin pitäjäässä suurellainen aarre, 
joka sisälti kufalaisia rahoja. Osa viimeksi mainitusta löydöstä 
joutui Waasaan, t:ri Rancken'in talteen, toisen osan sai t:ri Bo- 
mansson ja lahjoitti yliopiston rahakammioon *). Arvattavasti oq 
tuonaikuisia rahalöytöjä myöskin entisinä aikoina tullut ilmi Ah- 
venanmaalla. Eräässä kirjeessä Kesäk. 15 p. 1547 mainitsee 
Kustaa Waasa, että Ahvenanmaalla on löytty vanhoja outoja 
rahoja, katsoen suotavaksi että niitä löyttäisiin ja saataisiin vielä 
enemmän, ja v. 1739 löysi eräs Erkki Laurin poika Dänö'ssä 
Ahvenanmaalla 5 vanhaa hopearahaa „ kivirauniosta^ '). Nähtä- 
västi oli siis Ahvenanmaallakin täysi liike jo pakanuuden aikana. 
Tähän päätämme täksi kertaa puheemme tuosta ryhmästä, 
jonka ilmiöt lähinnä liittyvät Skandinavilaisiin. Se on viimeinen 
ryhmä sillä tutkimusalalla, jonka muinaistieteellisiä ilmiöitä tässä 
olemme ottaneet tutkiaksemme, ja on oleva tärkeänä vertauskoh- 
tana kotimaisessa muinaistutkinnossa. 



*) G. OMirij Om Österländaka mynt funna i f/nth jard. Äeta Soc. 
Seient Fennieoi UI: 322. 

*) Koska rahakammion nykyinen hoitaja itse on aikeissa julkaista 
tietoja Suomen rahalöyddista, en ole ytipäänsS voinut antaa tarkempi 
aikamSSräyksiä niistä. 

3) BUt oeh ArU, Akadis Handl, XIII: 163, 183. 



367 



Jälkilause. 



Olemme edellisessä tarkastelleet kivikauden, pronssikauden 
ja rautakauden ilmiöitä suomalais-ugrilaisten kansojen pohjoisilla 
asutusaloilla sen mukaan kun ne tätä nykjä ovat tunnetut 

Me huomasimme että kivikautiset viljelysmaat nähtävästi 
rajoittuvat tutkimusalamme lännempiin osiin, että kerrottujen ki- 
vikauden ryhmien syntysanat, tästä ja kalumuodoista arvaten sekä 
siitä että kivikautiset ilmiöt paikoin Suomessa ja Itämeren maa- 
kunnissa tavataan nähtävästi ei ainoastaan varhempaa rautakautta 
vaan sitä edellistä pronssikauttakin aikaisempana kulturikerrok- 
sena, pikemmin ovat lännestäpäin kuin idästä haettavat ja 
etlä siten on vaikeata otaksua että suomalaiset heimot olisivat 
idSlstä käsin kivikaudessa saapuneet nykyisille asutusaloillensa. 
Tuota ajatustamme vahvistaa suuresti sekin seikka, että itä- 
suomalaisen, itäisimmän ryhmämme ilmiöt, kuten H. Hildebrand 
julkaisemani löytöjen mukaan on päättänyt, liittyvät pohjoisger- 
manilaiseen kivikauden ryhmään ^). Kuitenkin katsoimme luulta- 
vaksi että muutamat omituiset kalu-muodot Aunuksessa ovat 
syntyneet ulkonaisesta altai-uralilaisen pronssikauden vaikutuk- 
sesta. 

Saatuamme niin kivikauden ilmiöt käsityksemme mukaan 
määrätyiksi, tarkastelimme altai-uralilaisen pronssikauden nimellä 
mahtavaa kulturikerrosta, joka ulettuu Wolgan ja Kaman rannoilta 
Baikaljärven seuduille saakka. Se on nähtävästi vanhin kerros 
alallansa ja ansaitsee siis suurinta huomiota, jos tahdomme Ca- 
strenein mukaan johtaa Suomen sukua Keski-Aasiasta Pobjois- 



*) Ä midebrand, De förhistoritka folhm % Mwropa, s. 398^400. 
Selitystä tähän nähden antaa m. m. O. Monteliusen kiijoitus De iventka 
fUntyxomae oUiea typtr. ÄntrapohgUk Tidikrift I, N:o 3, 



368 

Earopaan. Vähitellen oppi pronssikautinen kansa Altain ja Ura- 
lin ympäristöillä rautaa tuntemaan, Kamajoen varsilla noin IV:nellä 
vuosisadalla e. Kr. s. Mutta vähää ennen tuota raudan keksin- 
töä syöstiin arvataksemme tuossa pronssikaudessa elänyt kansa- 
lahko lännemmäksi, aloille, joilla vaskensaanti loppui ja alkoi 
pakosta sepitellä luusta vieläpä kivestäkin aseitansa joissa osaksi 
säilytti pronssikaudesta perityitä kalumuotoja (s. 131 — 5). 

Puhuttuamme tuon kulturijakson ilmiöistä, muutimme rauta- 
kautisia kulturikerroksia tarkastelemaan. Me tapasimme, gotilai- 
sesta rautakaudesta Suomessa ja Itämeren maakunnissa puhu- 
matta, ainoastaan Permassa varhemman rautakautisen kulturiker- 
roksen, joka muodoissaan selvään eriää siitä myöhemmästä kul- 
turikerroksesta, joqka vihdoin tapasimme levitettynä melkein yli 
kaiken suomalais-ugrilaisten heimojen historiallisen asutusalan. 
Katsoimme mahdolliseksi että tuo Perman varhempi rautakausi 
on altai-uralilaisesta pronssikaudesta kehinnyt ja että Perman 
myöhempi rautakausi on mainitusta varhemmasta alkunsa saanut 
Tuo Perman myöhempi rautakausi taasen sisälti muotoja, joista 
muutamat itäsuomalaisten ryhmien omituisimmat muodot saivat 
selityksensä. Se on ehkä siis muita myöhemmän rautakauden 
ryhmiä alkuperäisempi eli vanhempi. Me tarkastelimme vihdoin 
ryhmittäin myöhemmän rautakauden ilmiöitä suomalaisten heimo- 
jen historiallisilla asutusaloilla voimatta mainittavasti eroittaa sen 
aikakauden kalustossa varhempia ja myöhempiä muotoja. Ainoas- 
taan kalusto itsessään näytti todistavan pidempää historiallista 
edistymis-aikaa. Myöskin huomautimme että muutamat muodot, 
jotka Itämeren maakunnissa paraiten näyttävät kotiperäisiltä, ovat 
nähtävästi sieltä levinneet idempiin ryhmiin, ennen kaikkea rou- 
romalais-mordvalaiseen, ja että kalusto varsinkin virolais-liiviläi- 
sen ryhmän aloilla vielä vaatii laveampaa tilastollista tarkastele- 
mista kunnes voidaan täydelleen^ eroittaa tavattavat gotilaiset, 
virolais-liivilaiset, littualaiset ja slavilaiset, vieläpä ruotsalaiset 
muodot toisistansa. 

Noin olemme piirtäneet yleisimmät viivat tutkimusalamme 
muinaistieteellisistä aikakausista. Koska muinaistieteellinen tutkinto 
tällä alalla vasta on alulla, niin voimme tuskin toivoa, että nuo- 
kaan yleisimmät viivat tulevat täydelleen sellaisina pysymään. 



369 

Luulemme kulienkin tästä yleisestä katsahduksesta tutkimusalamme 
ilmiöihin olevan suuri hyöty sille, joka vasta ottaa selvittääk- 
sensä erityisiä ryhmiä tuolla alalla. Kuten olemme nähneet puu- 
tutaan suuresti tällä alalla tarkempia paikallisia tutkimuksia, mikä 
puute tekee ainehiston tarkastelemisen ja selvittämisen vaikeaksi. 
Sitä vaikeampi on vielä antaa vastausta esim. niihin kysymyk- 
siin, joita kielitieteelliseltä kannalta voidaan esitellä, esim. Littuan 
ja Götin kielien vaikutuksesta suomalaisiin kielimurteisin. Tosin 
näyttää muinaistieteenkin kannalta siltä kun olisivat muromalais- 
mordvalaisen ja virolais-liiviläisen kulturiryhmien kannattajat kerran 
asuneet vieretysten Littualaisten ja Gotilaisten likeisyydessä, mutta 
missä? Koko sillä välimaalla, jota olemme tutkineet, puutumme 
suurimmaksi osaksi niitä muotoja, jotka juuri todistavat noiden 
kahden ryhmien heimolaisuutta. Ehkä voi siis tutkimus löytää 
vastausta noihin kysymyksiin Novgorodin, Pskovin ja Smolenskin 
läänien kalmistoista, jotka vielä ovat melkein tuntemattomat. 
Lultavaahan on että slavilainen kansain vaellus vaikutti tuon ryh- 
mien eron. Tähän nähden on kuitenkin aina silmillä pidettävä 
se seikka, että hautakummut nähtävästi eivät ole alkuperäisiä 
suomalaisilla aloilla, että siis hautakummut voivat olla slavilaisia 
ja varhempi kulturikerros olla tavattavana maantasaisissa kalmis- 
toissa, jotka melkein ainoastaan sattumalta tulevat ilmi. 

Tähän päättyköön tämä teos, jonka Suomen Kirjallisuuden 
Seura melkein yksinomaan on kustantanut. Aineeni olen siihen 
koonnut paraasta päästä Wenäjällä v. 1871—74. Niistä rahava- 
roista, jotka ovat tehneet nuo tutkimukseni mahdollisiksi, tulee 
minun suurimmaksi osaksi kiittää Suomen valtiota ja yliopistoa. 

Jo Tukholman muinaistieteellisessä kongressissa v. 1874 
julkaisin kolmessa esitelmässä lyhyempiä kuvilla selitettyjä kat- 
sahduksia kivikauden, pronssikauden ja rautakauden ilmiöihin 
tällä tutkimusalalla. Aikomukseni on vasta erinäisessä kuvako- 
kouksessa julkaista noin 1500 kuvaa tältä alalta ranskalaisilla 
selityksillä. Ensimäinen osa tuosta kuvakokouksesta ilmaantunee 
tulevan talven kuluessa. Varoja sen kustantamiseen toivon vas- 
takin saavani Suomen valtiolta. 



■f 




Mnr: 






J 









*y . 



lOB^ 



,1 



K. 









f 



^H 

J 






. 



«••irt-- 



.2^- 



.1 



-V.-^^ 







% 




nSHHV 




% 




This book should be returned to 
the Library on or before the last date 
stamped below. 

A fine is incurred by retaining it 
beyond the speciBed time. 

Please return promptly.